Kuva Jaakko Lukumaa
Kuva Jaakko Lukumaa

Ongelmat perheessä eivät lopu, vaikka lapset aikuistuvat. Psykologi Sanna Aulankoski, neuvoo miten purkaa liittoutumat ja taloudellisen hyväksikäytön.

7-lapsisen perheemme lapsuutta varjosti isän alkoholismi. Edelleen 75-vuotias isämme ottaa rajuja kännejä. Lähes kymmenen vuotta nuorempi äitimme on vuosia vaiennut ja kerännyt katkeruutta. Nykyään hän ei enää hallitse käyttäytymistään vaan saattaa käydä isään käsiksi jopa lastenlasten läsnä ollessa.
Yksi veljistäni käyttää vanhempieni tulehtuneita välejä ja huonoa kuntoa hyväkseen. Äiti on kohdellut samaista veljeä aina erityisesti ja tavallaan siten kostanut isällemme. Eniten se on kuitenkin haitannut sisarusten välejä, jotka ovatkin viileät. Veljeni kohtelee isää ala-arvoisesti eikä isämme pysty nykyisten sydänongelmiensa takia edes keskustelemaan hänen kanssaan. Rahastuksen kovetessa äitikin on sanonut kärsivänsä tilanteesta eikä enää jaksaisi olla veljeni "pomputeltavana". Miten ongelmaa voisi lähteä purkamaan?
KESKIMMÄINEN TYTÄR -72

Kerrot mutkikkaasta perhetilanteestanne ja kysyt miten lähteä purkamaan sitä. Tilanteen jäsentäminen onkin ensimmäinen osa ratkaisua, etenkin isomman ongelmavyyhdin kohdalla. Vaikka vaikeudet liittyvät yleensä monin tavoin toisiinsa, ne kannattaa pilkkoa erillisiksi ja pyrkiä ratkomaan yksi kerrallaan. Yhden pulman lievittyminen heijastuu usein myönteisesti myös muihin.

Mainitset kirjeessäsi kolme ajankohtaista haastetta: isäsi alkoholinkäytön, äitisi aggressiivisuuden ja veljesi harjoittaman taloudellisen hyväksikäytön. Sinun roolisi näiden vaikeuksien helpottajana on haasteellinen, ovathan kuvatut ongelmat pääasiassa muiden. Edelleen asioita mutkistaa se, että pulmat riippuvat siitä, kuka niitä tarkastelee. Ihmistä on mahdollista auttaa vain asiassa, jonka hän itse kokee ongelmaksi. Voit tarjota apuasi, mutta riippuu läheisistäsi, ottavatko he sen vastaan.

Alkoholiongelmasta kärsivän auttaminen on harvoin helppoa. Ensimmäinen askel päihdeongelmasta vapautumisen tiellä on henkilön oma halu muutokseen. Senkin herättyä matka raittiuteen voi olla pitkä. Kirjeestäsi ei käy ilmi, haluaako isäsi juomiseensa apua. Asiasta kannattaa keskustella hänen kanssaan suoraan ja kysyä, toivooko hän autettavan itseään jollain tavalla.

Äidillesi on kertynyt isäsi juomisen johdosta vuosien varrella tunnetaakkaa. Silti hänen olisi syytä muistaa, ettei miehen alkoholinkäyttö oikeuta häntä väkivaltaan ja että vihantunteiden käsittelyyn on muitakin keinoja. Lisäksi äitisi on pohdittava vakavasti, jaksaako hän säilyttää läheisen suhteen ihmiseen, joka ei kenties edes halua vapautua ongelmastaan.

Jos vanhempasi eivät pysty keskustelemaan suhteestaan keskenään, pariterapia voisi olla heille avuksi. Ulkopuolisen keskustelun vetäjän johdolla on helpompi laatia suunnitelmaa yhteiselon jatkamisesta ja sen pelisäännöistä. Jos pariterapia ei jostain syystä tule kyseeseen, myös yksilöterapia voi auttaa ajatusten selkiyttämisessä.

Tyypillinen lainalaisuus ongelmallisessa perheessä on niin sanottu patologinen kolmio. Siinä kaksi eri sukupolven edustajaa liittoutuu keskenään toisen kanssa samaa sukupolvea olevaa vastaan. Teidän perheessänne isäsi, äitisi ja veljesi ovat ajautuneet tällaiseen kuvioon.

Avain kyseisen ongelman välttämiseen tai sen voittamiseen on ensisijassa perheen vanhemmilla. Toimiessaan tiiminä vanhemmat voivat huolehtia siitä, ettei perheen suhteita vääristäviä liittoja synny tai — jos sellaisia ilmaantuu — se voidaan purkaa.

Toisaalta myös lapset voivat osaltaan ehkäistä liittoutumia, kun eivät mene mukaan niihin. Yksi käytännöllinen keino oikoa jo syntyneitä suhteiden vääristymiä on keskustella tärkeistä asioista yhdessä vanhempien kanssa. Siten teidänkin sisarusten kannattaa tehdä, jos haluatte nostaa pohdittavaksi esimerkiksi veljenne rahankäytön.

Sinun kannaltasi haasteena on todennäköisesti myös omasta jaksamisestasi huolehtiminen. On arvostettavaa, että kannat vastuuta muista. Uuvutat kuitenkin itsesi, jos pyrit liiaksi vaikuttamaan asioihin, jotka eivät ole hallinnassasi. On myös hyvä muistaa, että vaikka yhteydenpito läheistenne välillä jatkuu, lapsuudenperhettä ei varsinaisesti enää ole. Sinä, kuten jokainen teistä sisaruksista, elätte jo omaa, itsenäistä elämäänne ja vanhempanne kantavat yhä vastuun omista elämänratkaisuistaan.

 

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.