Jos käyttäytyy kuin olisi nuorempi kuin onkaan, kokee itsensä terveemmäksi. Ja saattaa jopa elää pidempään, ihmiskoe todistaa.

Harvardin yliopiston psykologian professori Ellen Langer teki jo vuonna 1979 kokeen, jossa ryhmä 70—90-vuotiaita miehiä teki aikamatkan 20 vuoden taakse. Miehet pantiin elämään vuotta 1959. Heidät vietiin ympäristöön, jossa kaikki oli tuolta vuodelta: huonekalut, radio- ja tv-ohjelmat, lehdet. Miehet kävivät keskusteluja vuoden 1959 tapahtumista, muun muassa Kuuban vallankumouksesta ja Nasan uusimmasta kantoraketin laukaisusta. Keskusteltiin ikään kuin asiat tapahtuisivat tässä ja nyt. Miesten tuli myös käyttäytyä kuin he olisivat edelleen terveitä ja reippaita. Heillä ei ollut käytössään samanlaisia apuvälineitä kuin kotona eikä kukaan ollut auttamassa arjen askareissa.

Langerin ajatuksena oli tutkia, tapahtuisiko miesten elimistössä mitattavia muutoksia, kun he eläisivät mielessään uudelleen 20 vuoden takaista aikaa eli kuvittelisivat itsensä 20 vuotta nuoremmiksi.

Tulokset paranivat heti

Ihmiskokeen tulokset olivat mullistavia. Miesten liikkumisnopeus, näppäryys ja muisti paranivat. Fyysinen voima, energia ja mieliala kohosivat. Verenpaine laski ja jopa näkö ja kuulo terävöityivät. 60 prosenttia ryhmästä paransi tulostaan myös älykkyystestissä.

Miehet alkoivat pian valmistaa itse oman ruokansa ja tehdä omat päätöksensä, kun heihin ei suhtauduttu kyvyttöminä ja sairaina. Kokeen viimeisenä aamuna yksi luopui kävelykepistäkin, kun tunsi pärjäävänsä ilman.

Langer uskoo, että kun miehiä rohkaistiin pitämään itseään nuorempina kuin he todellisuudessa olivat, keho tuli perässä ja reagoi ”nuorentumalla”.

Vaikuta vanhenemiseesi

Kun Langer julkaisi tuloksensa vuonna 1981, hän jätti radikaaleimmat tulokset raportoimatta. Nuorena tutkijana hän pelkäsi niiden vaikuttavan epäuskottavilta ja haittaavan urakehitystä.

Nyt, tutkittuaan yli 30 vuoden ajan mielen ja ajatusten vaikutuksia terveyteen, hän uskaltaa väittää, että voimme itse vaikuttaa vanhenemiseemme. Monet vaivat, joita etukäteen pelkäämme, voi välttää yksinkertaisesti elämällä täyttä elämää loppuun saakka.

BBC teki samanlaisen kokeen kuudelle brittijulkkikselle, joiden kello käännettiin vuoteen 1975. Tulokset olivat samankaltaisia. Koehenkilöt nuortuivat mitattavasti. Kokeesta tehtiin 5-osainen tv-sarja, Aikamatka nuoruuteen, joka on nähty Yle Teemalla.

Positiivisuuden voima

Richard Wiseman, psykologian yleistajuisen viestinnän professori Hertfordshiren yliopistosta Britanniasta, arvioi BBC:n haastattelussa Langerin tuloksia. Hän epäilee, että ne saattavat osittain johtua niin sanotusta itsensä havaitsemisen teoriasta.

— Kun hymyilet, tunnet itsesi onnellisemmaksi. Tässä tapauksessa kyseessä voi olla sama ilmiö. Kun ihminen käyttäytyy kuin olisi nuorempi kuin onkaan, hän alkaa tuntea itsensä nuoremmaksi.

Wisemanin mukaan kyse saattaa olla samantyyppisestä ilmiöstä kuin hypnoosissa, jossa ihmiset saavat muistitesteistä parempia tuloksia, kun heille kerrotaan heidän muistinsa parantuneen.

— Positiivisella ajattelulla on roolinsa vanhenemisessa ja sydäntautien ehkäisyssä. Vaikkei positiivisuus sellaisenaan paranna, se johtaa sydämen kannalta myönteiseen toimintaan, esimerkiksi terveellisempään ruokavalioon ja aktiivisempaan elämään.

Optimisti pärjää aina

Yleislääketieteen professori Kaisu Pitkälä Helsingin yliopistosta on tutkinut positiivisen elämänasenteen vaikutusta elinvuosiin ja toimintakykyyn ja todennut niillä olevan vahva vaikutus. Myönteinen elämänasenne, elämänhalu, tyytyväisyys elämään ja tarpeellisuuden tunne tuovat lisää elinvuosia.

— Positiivista asennetta voi myös oppia, Kaisu Pitkälä sanoo.

Langerin aikamatkatutkimuksen tuloksia hän pitää mielenkiintoisina.

— Ihminen rakentaa todellisuutta omista lähtökohdistaan käsin. Tiedämme, että samankuntoiset vanhukset voivat pärjätä aivan eri tavalla. Optimistiset ja ongelmanratkaisutaidoiltaan vahvat pärjäävät sairainakin, toiset taas lamaantuvat pienistäkin vastoinkäymisistä.

Nuori seura nuorentaa

Langer on havainnut vanhenemista koskevissa tutkimuksissaan myös sen, että lasten keskellä eläminen nuorentaa: myöhään lapsia saaneiden naisten eliniänodote on korkeampi kuin nuorena äidiksi tulleiden tai lapsettomien naisten.

Myös pariskunnilla, joiden keskinäinen ikäero on enemmän kuin neljä vuotta, vanhemman puolison eliniänodote on korkeampi kuin nuoremman. Langerin mukaan ilmiö selittyy sillä, että nuorempi puoliso todennäköisesti käyttäytyy itseään vanhemman tavoin ja vanhempi vastaavasti kuin olisi nuorempi kuin onkaan.

Dosentti Tiina-Mari Lyyra Jyväskylän yliopistosta on tutkinut, miten koettu terveydentila ja elämän mielekkyyden kokemukset vaikuttavat elinikään. Myös hän pitää Langerin tutkimuksia kiinnostavina ja toteaa, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.

— Jos elää aktiivista elämää nuoren puolison kanssa tai ympärillä on nuoria ihmisiä, toki elämä on silloin aktiivisempaa, mikä tuo todettavissa olevia terveyshyötyjä.

Arvostus tuo vuosia

Tiina-Mari Lyyran mukaan sekä tutkimukset että vanhojen ihmisten omat kertomukset tukevat ajatusta, että sosiaaliset ja henkiset tekijät, kuten kanssakäyminen muiden kanssa ja oma suhtautuminen vanhenemiseen ja elämään ylipäätään, vaikuttavat terveyteen, toimintakykyyn ja jopa eliniän pituuteen.

— Kun hyvin iäkkäiltä kysytään pitkän iän salaisuutta, he vastaavat tyypillisesti ”tämä minun positiivinen elämäasenteeni”. Siitä on olemassa tieteellistäkin näyttöä. Erään teorian mukaan positiivisilla ihmisillä on tietynlaiset selviytymismekanismit eivätkä he luovuta vaikeuksien edessä, Lyyra sanoo.

Paljon vaikuttaa myös se, että tuntee itsensä arvostetuksi ja tarpeelliseksi.

— Omassa tutkimuksessani havaitsin niiden vanhusten elävän pidempään, jotka kokivat elämänsä merkitykselliseksi, Tiina-Mari Lyyra kertoo.

Älä alistu raihnaiseksi

Asenteiden vaikutus terveyteen ja elinikään on osoitettu monissa tutkimuksissa. Esimerkiksi amerikkalainen psykologiryhmä havaitsi, että vanhenemiseen positiivisesti suhtautuvat elivät 7,5 vuotta pidempään kuin ne, jotka murehtivat vuosien kulumista.

Psykologian tohtori Virpi Uotinen seurasi omassa väitöskirjassaan kahdeksan vuoden ajan ryhmää 65—84-vuotiaita ja havaitsi, että oma ikäkokemus oli yhteydessä koettuun hyvinvointiin ja terveyteen. Koettu ikä vaikutti myös kuolleisuuteen: seurantaryhmän jäsenistä ne, jotka tunsivat itsensä ikäistään vanhemmaksi, kuolivat ikätovereitaan aiemmin.

Kannattaa siis torjua mielestään vanhuuteen liitetyt stereotypiat raihnaisuudesta ja toimintakyvyn menettämisestä ja suhtautua tulevaisuuteen valoisasti. Edessä voi olla hyvinkin nuorekas vanhuus!

Lue lisää
Ikä tuntuu eri tahtia
Pitkän elämän salaisuus
Ikä ei vie intohimoa
Ikä ei estä liikuntaa

Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.

Olen 15-vuotias tyttö, jolle alkoi tulla outoja oireita reilu kuukausi sitten. Ymmärsin heti, että tämä ei ole normaalia. En pysty keskittymään kunnolla oikein mihinkään, kun minun pitää sulkea kaappeja, harjata hiuksia, lukea samaa, katsoa tiettyyn paikkaan ja paljon muuta. En haluaisi kertoa vanhemmilleni, häpeän ja haluaisin yrittää päästä näistä irti omin voimin. Tuntuu, että oireet hallitsevat elämääni ja että kohta räjähdän. Mitä voin tehdä?

Kuvaamiesi oireiden perusteella kärsit pakko-oireisesta häiriölle tyypillisistä oireista. Pakko-oireinen häiriö ilmenee pakonomaisina ajatusmalleina tai toimintoina, joiden tarkoituksena on suojella ihmistä oletetulta uhkalta.

Monilla nuorilla ilmenee ajoittain tällaisia pakonomaisia ajatuksia tai toimintoja, mutta häiriöksi ne muodostuvat, kun niihin menee runsaasti aikaa tai ne häiritsevät elämää. Pakko-oireinen häiriö on yleinen, sillä ainakin 2-3 % ihmisistä kärsii siitä. Oireilun alku liittyy usein ahdistavaan tai stressaavaan elämäntilanteeseen.

Etenkin lieväasteisina pakkoajatuksia tai -toimintoja voidaan vähentää itsehoito-ohjelmilla. Esimerkiksi HUSin ylläpitämiltä nettisivuilta mielenterveystalo.fi löytyy pakko-oireiden omahoito-ohjelma. Voit tutustua mielenterveystalon tarjontaan tästä.

Myös Edna Foan ja Reid Wilsonin opas Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista voi auttaa.

Itsehoito-ohjelmissa hyödynnetään samoja periaatteita kuin pakko-oireisen häiriön käyttäytymisterapiassa tai kognitiivisessa terapiassa. Jos itsehoito-ohjelma ei auta, on viisasta kääntyä joko pakko-oireiden psykoterapiaan perehtyneen psykologin tai psykiatrin puoleen. Hankalampia pakko-oireita voidaan lievittää myös serotoninergisillä masennuslääkkeillä.
 

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Näetkö itsessäsi paljon hyvää – vai paljon virheitä? Itsetunto vahvistuu, kun kääntää katseen tietoisesti omiin vahvuuksiin ja heittäytyy epämukavuusalueelle.

1. Listaa hyvät ja huonot puolesi – ja lue ääneen

Terve itsetunto on kuin vaaka, jossa omat hyvät ja huonot puolet ovat tasapainossa. Onnistumisia ei tarvitse ylikorostaa, mutta myös vähemmän mairittelevat piirteet kestävät päivänvaloa.

Psykoterapeutti Maarit Lassander neuvoo listaamaan omat vahvuudet ja heikkoudet paperille: yhtä paljon molempia. Aina, kun mieleen nousee uusi kielteinen piirre, vastapainoksi pitää kirjata yksi hyvä puoli: Jätän projektit usein puolitiehen enkä jaksa keskittyä, mutta toisaalta olen helposti innostuva ja osaan innostaa muita.

Jos ei ole tottunut ajattelemaan itsestään hyvää, voi kysyä mielipidettä läheiseltä: mitkä kolme asiaa minussa ovat rakastettavimpia? Myös vanhoja kohteliaisuuksia kannattaa kirjata.

– Huomion kääntäminen vahvuuksiin tietoisesti auttaa. Kyse on ennen kaikkea siitä, mihin kiinnittää huomiota, Maarit Lassander sanoo.

Valmista listaa hän neuvoo lukemaan ääneen, mielellään joka päivä.

2. Selvitä arvosi

Onnellisimmat eivät yritä taipua muiden muottiin vaan rakentavat itse oman elämänsä tärkeysjärjestyksen. Jos minäkuva on hatara, omat ja muiden tarpeet sotkeentuvat herkästi toisiinsa. Ydinarvojensa pohtimiseen kannattaa käyttää aikaa. Mistä haaveilen tai inspiroidun?

Millaiset ihmiset, ajanvietteet ja paikat tekevät minut onnelliseksi?

Avuksi voi ottaa paperin, jossa on kolme saraketta. Ensimmäiseen kirjataan erilaisia arvoja, kuten perhe, ystävyys ja terveys. Toiseen sarakkeeseen merkitään jokaisen arvon tärkeys itselle asteikolla yhdestä kymmeneen. Kolmanteen sarakkeeseen tulee samalla asteikolla oma arvio siitä, kuinka tyytyväinen tällä hetkellä on tuohon osa-alueeseen omassa elämässään. Jos kakkos- ja kolmossarakkeen välillä on ristiriitoja, niihin on hyvä kiinnittää erityishuomiota.

– Seuraava askel on pohtia, miten oma toiminta edistää arvojen toteutumista. Jos esimerkiksi todella perhekeskeinen ihminen viettää kaiken aikansa töissä, siinä on ristiriita, Maarit Lassander toteaa.

Arvojen pohtimisen kautta vertailun ja suorittamisen tarve vähenee, kun päämäärät kirkastuvat.

3. Lepää hetki

Vaaditko itseltäsi aina kymppiä vai riittääkö välillä seiska? Suorituskeskeinen itsetunto uuvuttaa, sillä se kaipaa loputtomasti pönkittämistä. Jos itsearvostus on kokonaan kiinni onnistumisista, pienikin moka kasvaa mielessä suhteettomaksi.

Jokaiseen päivään kannattaa mahduttaa ainakin yksi lepohetki suorittamisesta. Se voi olla mitä tahansa rentouttavaa tekemistä, kuten meditointia tai kahvihetki ystävän kanssa. Oleellista on pyrkiä tietoisesti eroon itsekritiikistä. Silloin mieli saa tilaa pohtia, millaisista asioista oikeasti nauttii.

– Vaativa persoona asettaa itselleen usein mittareita, jotka tulevat ulkopuolelta. Silloin voi menettää kosketuksen siihen, mikä juuri minulle tekee elämästä hyvän, Maarit Lassander sanoo.

Hän muistuttaa, että suorittaminen ei itsessään ole pahasta. Muutoksen paikka on silloin, kun suorittaminen estää elämästä täydesti.

4. Hyppää uuteen

Olemme ahkeria liimailemaan otsaamme nimilappuja: olen harkitsematon, temperamenttinen, tuppisuu. Usein määritelmät tulevat ulkopuolelta. Herkkä saattaa painaa yhden kommentin mieleensä vuosikymmeniksi.

Toisinaan omia uskomuksia on hyvä koetella tekemällä jotain täysin niiden vastaisesti. Varaa siis laulutunti, vaikka uskot laulavasi nuotin vierestä tai ota puheenvuoro, vaikka olet yleensä se hiljaisin. Epämukavuusalueelle heittäytyminen on parhaita keinoja itsearvostuksen rakentamiseen. Kun löytää itsestään uusia puolia ja taitoja, minäkuva vahvistuu vähä vähältä.

Isoimman pelon kimppuun ei kannata hypätä lämmittelemättä. Siirry helposta vaikeampaan aina sitä mukaa, kun rohkeus kasvaa.

– Heittäytyminen vaatii uteliasta asennetta. Ole avoin uudelle, jotta voit muodostaa myönteisiä kokemuksia itsestäsi, Lassander sanoo.

5. Uskalla pyytää muilta apua

Kun liukastut talvikeleillä ja tuntematon tarjoaa kättään, tukeudutko apuun vai kieltäydytkö lähes loukkaantuneena? Häpeilyllä on kulttuurinen perusta.

– Suomalainen mieluummin puree hampaat yhteen ja kärsii kuin kertoo omasta hädästään. Tämä on onneksi muuttumassa. Meillä kasvaa uusi sukupolvi, joka jakaa enemmän ja avoimemmin.

Pyynnön pukeminen kysymykseksi voi auttaa: Osaatko neuvoa, miten minun pitäisi edetä? Avun pyytäminen ei tarkoita uhriksi heittäytymistä, heikkoutta tai epäonnistumista.

– Pikemminkin päinvastoin. Vaatii hyvää itsetuntoa pyytää apua ja tunnustaa, ettei osaa tai jaksa

yksin. Mitä enemmän kontaktia uskallamme ottaa toisiin, sitä helpommaksi elämämme muuttuu, Lassander sanoo.

6. Ymmärrä tunteitasi – ja päästä niistä irti

Millaisissa tilanteissa riittämättömyyden tunne pulpahtaa esiin? Töissä, ystävien kanssa, harrastuksissa? Päiväkirjan pitäminen omista tunteista auttaa ymmärtämään, mistä vaativuus on peräisin.

–Jos kokee, ettei saa ystäväpiirissä hyväksyntää, voi tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Myös yksinäisyyden tunteet vaikuttavat, samoin lapsuudessa hylkäämiskokemukset tai toisaalta ylisuojelu. Herkille ja temperamenttisille voi kehittyä heikko itsetunto ilman vaikeita kokemuksiakin, sillä he reagoivat ympäristön vaatimuksiin muita voimakkaammin, Maarit Lassander sanoo.

Menneisyyden ymmärtäminen auttaa, mutta tarkoitus ei ole jäädä vellomaan vanhaan. Ennemminkin tavoitteena on vapauttava oivallus: Olen nyt aikuinen ja uudessa elämäntilanteessa. Miksen siis luopuisi vanhoista ajatusmalleista?

–Jos sivuuttaa vaikeat tunteet vuodesta toiseen, alkaa helposti vain vaatia itseltään enemmän ja enemmän. Tunteiden kohtaaminen auttaa hyväksymään ne ja päästämään niistä irti.

Asiantuntija: Maarit Lassander, psykoterapeutti, psykologi, Suomen Mielenterveysseura.