Rakkaus sekoittaa pään perin pohjin. Huuma kestää vain hetken, mutta se on meille onni: rakastuneena näet osa aivotoiminnoista vaimenee merkittävästi.

Jokainen joskus hullun lailla rakastunut tietää, että rakkaus pistää pään sekaisin. Hormonit lähtevät hyrräämään ennen kaikkea aivoissa. Tunnemylläkkään on syynä rakastumishormoniksi kutsuttu oksitosiini. Se on välittäjäaine, joka virittää ylitsevuotavan positiivisen tunnetilan. Muu maailma katoaa ympäriltä ja rakastunut näkee vain rakkautensa kohteen.

Huuma ei kestä loputtomiin, mikä on onni ja välttämättömyys. Rakkaus näet sumentaa järjen. Rakastuneena osa aivotoiminnoista vaimenee huomattavasti.

— Rakastunut on ikään kuin sokea muiden paitsi rakastettunsa toiveille ja tarpeille. Hän ei samalla lailla käsitä tai ole kiinnostunutkaan siitä, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Jos on pitkään loputtoman rakastunut, se voi olla hänen toimin­takyvylleen haitallista, aivojen toimintaa tutkinut interaktiivisen neurotieteen ja psykosomatiikan professori Hasse Karlsson sanoo.

Aivoille kuin kokaiinia

Rakastuneet aivot saavat myös kehon toimimaan poikkeavasti. Onnen huumassa vellovalle ei maistu ruoka eikä tule uni — niitä ei edes kaipaa, koska energiaa on mielin määrin muutenkin. Voimakas rakkauden tunne aiheuttaa aivotoimintaan muutoksia, jotka muistuttavat pakko-oireista häiriötä. Sekä rakastuneen että pakko-oireista kärsivän aivoissa on havaittu mielialaan vaikuttavan serotoniinijärjestelmän toiminnan heikkenemistä.

— Rakkauden kohteesta tulee saman­lainen pakkoajatus kuin mitä raportoidaan olevan pakko-oireisilla. Vaikka haluaisi miettiä muita asioita, rakastettu on mielessä koko ajan, Karlsson sanoo.

Rakkaus onkin aivoille kovan luokan hormonipaukku. On todettu, että se aiheuttaa aivoissa samankaltaisia toiminnan muutoksia kuin kokaiini: endorfiinitasot nousevat, dopamiinin tuotanto kiihtyy ja hyvän olon tuntemukset lisääntyvät. Jos joutuu olemaan rakastetusta erossa, endorfiinitaso laskee ja tilalle tulee tuskallinen ikävä.

Nuoret aivot ihastuvat eniten

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä harvemmin rakkausmylly vie jalat alta. Tämä selittyy sillä, että aivojen ikä on todennäköisesti yhteydessä rakastumisen voimakkuuteen. Kaikkien aivojärjestelmien toiminta laiskistuu iän myötä. Näin käy myös rakastumista hoitaville välittäjäaine- ja neuro­kemiallisille järjestelmille.

— Rakastuminen on mahdollista missä iässä vain, mutta sen luonne muuttuu, Karlsson sanoo.

Iän lisäksi kykyyn rakastua ja tunteen voimakkuuteen vaikuttaa myös varhainen kiintymyssuhde. Turvattoman lapsuuden eläneillä on matalampi oksitosiinin taso kuin turvallisen lapsuuden viettäneillä. Turvallisesti kiintyneillä rakastumisen tunne kestää todennäköisesti pidempään ja on pysyvämpi kuin niillä, joilta hyvä kiintymyssuhde puuttuu.

— On esitetty, että turvaton lapsuus johtaisi siihen, että aivojen kiintymyssuhdejärjestelmä on koko ajan ylivirittyneessä tilassa. Tällaisilla ihmisillä on voimakas tarve kokea vahvoja tunteita, he rakastuvat hyvin voimakkaasti ja nopeasti, mutta se ei kestä, koska tunnetiloja välittävät järjestelmät toimivat huonosti, Karlsson sanoo.

Tiesitkö, että evoluutiolla oli näppinsä pelissä, kun ihastuit kumppaniisi?

Osaatko ruokkia rakkautta oikein?

Seksi on parisuhteelle tärkeä liima, joka sitoo kumppanit yhteen. Rakastellessa aivot erittävät oksitosiinia ja vasopressiinia, jotka lisäävät kiintymyksen tunnetta kumppaniin. Erityisesti orgasmin hetkellä aivot saavat varsinaisen rakkaushormoniryöpyn. Säännöllinen seksi siis ylläpitää parisuhdetta.

Aina ei kuitenkaan huvita, väsyttää, tekemättömät työt tai muut elämän murheet painavat mieltä. Kannattaisiko silloinkin kuitenkin antautua petipuuhiin?

— Teoriassa voi olla juuri niin, että kun harrastaa seksiä mahdollisimman paljon, sitoutumishalu kasvaa. Mutta jos välit puolisoon ovat menneet jo niin huonoiksi, että ajatus seksistä tuntuu vastenmieliseltä, niin ei kai siihen pakolla voi ryhtyä, Hasse Karlsson sanoo