Rakkaus sekoittaa pään perin pohjin. Huuma kestää vain hetken, mutta se on meille onni: rakastuneena näet osa aivotoiminnoista vaimenee merkittävästi.

Jokainen joskus hullun lailla rakastunut tietää, että rakkaus pistää pään sekaisin. Hormonit lähtevät hyrräämään ennen kaikkea aivoissa. Tunnemylläkkään on syynä rakastumishormoniksi kutsuttu oksitosiini. Se on välittäjäaine, joka virittää ylitsevuotavan positiivisen tunnetilan. Muu maailma katoaa ympäriltä ja rakastunut näkee vain rakkautensa kohteen.

Huuma ei kestä loputtomiin, mikä on onni ja välttämättömyys. Rakkaus näet sumentaa järjen. Rakastuneena osa aivotoiminnoista vaimenee huomattavasti.

— Rakastunut on ikään kuin sokea muiden paitsi rakastettunsa toiveille ja tarpeille. Hän ei samalla lailla käsitä tai ole kiinnostunutkaan siitä, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Jos on pitkään loputtoman rakastunut, se voi olla hänen toimin­takyvylleen haitallista, aivojen toimintaa tutkinut interaktiivisen neurotieteen ja psykosomatiikan professori Hasse Karlsson sanoo.

Aivoille kuin kokaiinia

Rakastuneet aivot saavat myös kehon toimimaan poikkeavasti. Onnen huumassa vellovalle ei maistu ruoka eikä tule uni — niitä ei edes kaipaa, koska energiaa on mielin määrin muutenkin. Voimakas rakkauden tunne aiheuttaa aivotoimintaan muutoksia, jotka muistuttavat pakko-oireista häiriötä. Sekä rakastuneen että pakko-oireista kärsivän aivoissa on havaittu mielialaan vaikuttavan serotoniinijärjestelmän toiminnan heikkenemistä.

— Rakkauden kohteesta tulee saman­lainen pakkoajatus kuin mitä raportoidaan olevan pakko-oireisilla. Vaikka haluaisi miettiä muita asioita, rakastettu on mielessä koko ajan, Karlsson sanoo.

Rakkaus onkin aivoille kovan luokan hormonipaukku. On todettu, että se aiheuttaa aivoissa samankaltaisia toiminnan muutoksia kuin kokaiini: endorfiinitasot nousevat, dopamiinin tuotanto kiihtyy ja hyvän olon tuntemukset lisääntyvät. Jos joutuu olemaan rakastetusta erossa, endorfiinitaso laskee ja tilalle tulee tuskallinen ikävä.

Nuoret aivot ihastuvat eniten

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä harvemmin rakkausmylly vie jalat alta. Tämä selittyy sillä, että aivojen ikä on todennäköisesti yhteydessä rakastumisen voimakkuuteen. Kaikkien aivojärjestelmien toiminta laiskistuu iän myötä. Näin käy myös rakastumista hoitaville välittäjäaine- ja neuro­kemiallisille järjestelmille.

— Rakastuminen on mahdollista missä iässä vain, mutta sen luonne muuttuu, Karlsson sanoo.

Iän lisäksi kykyyn rakastua ja tunteen voimakkuuteen vaikuttaa myös varhainen kiintymyssuhde. Turvattoman lapsuuden eläneillä on matalampi oksitosiinin taso kuin turvallisen lapsuuden viettäneillä. Turvallisesti kiintyneillä rakastumisen tunne kestää todennäköisesti pidempään ja on pysyvämpi kuin niillä, joilta hyvä kiintymyssuhde puuttuu.

— On esitetty, että turvaton lapsuus johtaisi siihen, että aivojen kiintymyssuhdejärjestelmä on koko ajan ylivirittyneessä tilassa. Tällaisilla ihmisillä on voimakas tarve kokea vahvoja tunteita, he rakastuvat hyvin voimakkaasti ja nopeasti, mutta se ei kestä, koska tunnetiloja välittävät järjestelmät toimivat huonosti, Karlsson sanoo.

Tiesitkö, että evoluutiolla oli näppinsä pelissä, kun ihastuit kumppaniisi?

Osaatko ruokkia rakkautta oikein?

Seksi on parisuhteelle tärkeä liima, joka sitoo kumppanit yhteen. Rakastellessa aivot erittävät oksitosiinia ja vasopressiinia, jotka lisäävät kiintymyksen tunnetta kumppaniin. Erityisesti orgasmin hetkellä aivot saavat varsinaisen rakkaushormoniryöpyn. Säännöllinen seksi siis ylläpitää parisuhdetta.

Aina ei kuitenkaan huvita, väsyttää, tekemättömät työt tai muut elämän murheet painavat mieltä. Kannattaisiko silloinkin kuitenkin antautua petipuuhiin?

— Teoriassa voi olla juuri niin, että kun harrastaa seksiä mahdollisimman paljon, sitoutumishalu kasvaa. Mutta jos välit puolisoon ovat menneet jo niin huonoiksi, että ajatus seksistä tuntuu vastenmieliseltä, niin ei kai siihen pakolla voi ryhtyä, Hasse Karlsson sanoo

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.