Lapsen kysymyksiin seksistä pitää vastata, mutta leikki-ikäinen ei tarvitse vielä tietoa siitä, mitä yhdynnässä tarkalleen tapahtuu. Mutta miten ohjata viisaasti lasta, joka hilpailee itseään uimarannalla?

Miten pienen vauvan seksuaalisuus herää?

Sukupuolisuuden vahvistuminen lähtee vuorovaikutuksesta. Kun syntyy tyttö, äiti ja isä pitävät häntä tyttönä. On pitkälti vanhempien asenteista kiinni, miten lapsi kokee oman sukupuolisuutensa. Tavallinen sukupuolikehitys lähtee siitä, että lapsi hyväksytään tyttönä tai poikana korostamatta sitä liikaa.

Jo alle kaksivuotiasta kiinnostavat pissa- ja kakka-asiat. Parivuotias havaitsee erilaiset sukupuolielimet ja miettii niiden eroja ja merkityksiä. Pienelle lapselle turvallinen läheisyys ja koskettelu ovat tärkeitä lähtökohtia oman kehon hyväksymiseen.

Lapsi pystyy löytämään itsestään seksuaalista mielihyvää, ja jo pieni lapsi voi tyydyttää itseään. Alle kolmivuotiaan seksuaalisuus kohdistuu täysin omaan itseen.

Kolmi-nelivuotias haluaa puristella äidin tissejä saunassa tai hiplailee omia sukuelimiään esimerkiksi uimahallin saunassa. Kaverukset tutkivat toisiaan ilman vaatteita. Miten pitää suhtautua?

Lapsi on uteliaan  kiinnostunut omasta ja toisten kehosta. Tyttö ja poika löytävät sukupuolielimensä siinä missä muunkin kroppansa.

Hyvin varhain lapsi huomaa, että sukupuolielinten koskettelu aiheuttaa tuntemuksia. Sekä myönteisiä että kielteisiä. Jo lapsi saa sukupuolielintensä koskettelusta mielihyvää, turvaa ja lohtua, lisäksi ne voivat olla ylpeyden aihe. Katso mitä minulla on! Kielteiset tuntemukset syntyvät aikuisten kauhistelusta. Aikuinen suhtautuu sukuelinten hiplailuun omien asenteidensa ja estojensa mukaan. Lapsi ei osaa hävetä, ellei hänelle sitä opeteta.

Lapselle pitää kertoa, että jokaisella on omat rajansa. En halua että puristelet tissejäni. Ei sinuakaan saa kukaan puristella tai kosketella ilman lupaa tai syytä. Lapselle voi hyvin kertoa myös miten uimahallin saunassa käyttäydytään. Lasten ajattelu on suoraa, ja heille voi sanoa asioita suoraan. Lasta pitää myös suojata, ja ottaa huomioon, että julkisesti sukuelimiään kosketteleva lapsi voi herättää vieraissa ihmisissä vaikka minkälaisia ajatuksia. Aikuiset kokevat sen helposti kiusallisena ja hämmentävänä ja saattavat moralisoida sitä. Suhtautumisessa näkyy heidän oma asenteensa esimerkiksi itsetyydytykseen.

Samalla kun lapsi opettelee oman kehonsa osien nimiä, hän myös opettelee käyttäytymissääntöjä. Tavallisten lasten lääkärileikit ovat täysin viattomia, jos lapset ovat suunnilleen saman ikäisiä, ja ovat molemmat leikissä mukana, eikä leikki ole kummankaan mielestä vihamielistä tai pelottavaa.

Nelivuotias kysyy, mistä lapset tulevat. Mikä on ymmärrettävä ja riittävä vastaus?

Lapset ovat uteliaita ja usein vanhempien antama asiallinen tieto helpottaa. Asioita pitää kertoa tarpeeksi yksinkertaisesti ikätason mukaan. Pienelle lapselle voi riittää, että isä on siirtänyt äidin sisään siittiöitä.Valistuksen virhe voi olla, että kerrotaan liikaa yhdellä kertaa ja sellaista, josta lapsi ei ole vielä kiinnostunut.

Lapselle on hyvä, että palaset loksahtelevat paikoilleen pikku hiljaa. Vanhempien pitää kuunnella lapsiaan ja vastata kysymyksiin, mutta vastauksien ei pitäisi aiheuttaa lisää hämmennystä. Aikuismaista seksivalistusta leikki-ikäinen ei vielä tarvitse.

Miten lapsen kasvua mieheksi tai naiseksi voi tukea?

Lapsen seksuaalista identiteettiä pitää tukea sukupuolen mukaan. Hän on arvokas juuri poikana tai tyttönä. Tyttö hakee roolimallia äidistä, poika isästä. Esimerkiksi pikkupoika matkii isäänsä, kun isä vaikkapa ruuvaa hyllyä seinään. Isän pitää kehua poikaa eikä hätistää häntä pois. Mitä tahansa isä tekee, poika peilaa itseään siihen. Sama koskee äitejä ja tyttölapsia. Siksi samaa sukupuolta olevat roolimallit ovat tärkeitä silloinkin, kun perheessä ei äitiä tai isää jostakin syystä ole.

Sukupuolirooli opitaan ja omaksutaan niiltä aikuisilta malleilta, joita lapsi arjessa kohtaa, mutta myös tarinoista ja mediasta. Lapset kokeilevat erilaisia roolimalleja ja vastakkaisenkin sukupuolen roolia.  Läheisten aikuisten suhtautumisella on suuri merkitys, kun lapsi arvioi, onko hyvä juttu olla poika tai tyttö.

Lapsi kuitenkin rakastuu läheisiin aikuisiin, eikä tee eroa sukupuolten tai sukupolvien välille. Kaikki on mahdollista, aivan kuin saduissa. Tyttö voi kuvitella menevänsä isona naimisiin joko äitinsä, isänsä tai ehkäpä isoäitinsä kanssa. 

Miten sukupuolten välisistä eroista pitäisi puhua lapsille?

Asioista pitää kertoa ilman arvolatausta, että jompi kumpi olisi parempi. Lapsen ajatusmaailmassa hyvin pitkään kaikki on mahdollista. Hän voi kuvitella itselleen molemmat sukupuolielimet ja ajatella, että kyllä se mieskin oikeasti voi synnyttää.

Lapset havaitsevat sukupuolten välisen eron ja kyselevät siitä. Vanhempien tehtävä on kertoa, että molemmilla sukupuolilla on omat erityislaatuiset sukupuolielimensä. Tytölle voi vaikkapa kertoa, että hän voi sukupuolensa takia olla joskus myöhemmin äiti, jonka mahassa kasvaa vauva. Pojilla on siemenpussi, jossa voi isona kasvattaa vauvan siemeniä.

Leikki-iässä lasta pitää opettaa kunnioittamaan omaa kehoaan niin, että osaa suojata sitä.

Onko vahingollista, jos lapsi näkee seksiä, jota ei ymmärrä?

Lapset kuvittelevat paljon, mitä vanhempien välillä oikein tapahtuu. Lapsi on utelias ja saattaa kurkkia avaimenreiästä tai ovesta aikuisten sänkytouhuja. Nähdessään vanhempansa yhdynnässä lapsi ymmärtää sen helposti väärin. Lapsi ymmärtää seksiaktin lapsenomaisten, senhetkisten mielikuvien pohjalta. Hän voi ymmärtää yhdynnän herkästi väkivaltaisena, ja siksi hän voi kokea näkemänsä hyvin ahdistavana. Lapsi vertaa ihmisten välistä seksiä esimerkiksi herkästi eläinten seksiin, ja voi jopa ajatella että yhdynnässä voi juuttua kiinni toiseen.

Omien vanhempien seksin näkemisessä yhdistyvät lapsen kaikki mielikuvat vanhempien välisestä suhteesta, josta hän on itse ulkopuolinen. Lapsi voi myös esimerkiksi kuvitella, että isä pissaa äidin sisään.

Lapsia olisi hyvä suojella seksin näkemiseltä. Jos lapsi kuitenkin näkee vanhempiensa välistä seksiä, hänelle pitäisi selittää, että se on äidin ja isän tapa tykätä toisistaan. Pelottavasta asiasta pitää jutella niin, että lapsen hämmennys vähenee.

Seksin näkeminen televisiosta voi olla hämmentävää, mutta lasta suojaa se, etteivät kyseessä ole hänen vanhempansa eikä hän samalla tavalla tunne itseään ulkopuoliseksi. Hän voi tulla levottomaksi ja kiihtyä ja yhtä lailla kokea tilanteen pelottavaksi. Pojat saattavat seksin näkemisen jälkeen pelätä, että heidän oma pippelinsä vaurioituu.

Miten voi tunnistaa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tai muita vaaran merkkejä?

Seksuaalisesti hyväksikäytetyn lapsen käytös muuttuu selvästi entiseen verrattuna. Yleensä muutoksen huomaa helposti. Kaltoinkohdeltu lapsi on herkästi ahdistunut, levoton, uneton, vetäytynyt ja syyllisyydentuntoinen. Hän saa vähän väliä käsittämättömiä raivokohtauksia. Lapsi voi toisaalta osata myös jäädyttää itsensä tilanteen ulkopuolelle ja eristäytyä. Silloinkin tiettyihin paikkoihin tai henkilöihin voi liittyä voimakasta pelkoa.

Seksuaalinen kaltoinkohtelu näkyy lapsissa tavallisesti myös outoina juttuina, piirustuksissa ja selittämättöminä pelkoina esimerkiksi pesutilanteissa tai lääkärintarkastuksessa. Äkillisesti kasvanut kiinnostus sukupuolielimiin ja lisääntynyt, säännöllinen itsetyydytys voivat olla merkkejä ylikiihottuneisuudesta.

Seksuaalisesti hyväksikäytetty lapsi helposti yliseksualisoituu ja voi yrittää saada muut lapset seksuaalisiin tekoihin. Lapsen tekemät yhdyntäyritykset, sukuelinten koskettelu suulla tai esineiden työntäminen toisten lasten emättimeen tai peräaukkoon eivät ole osa normaalia seksuaalista kokeilunhalua. Niistä pitää aina huolestua, ja ottaa yhteyttä perheneuvolaan.

Asiantuntijana professori Veikko Aalberg.

Lue lisää seksistä.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Oletko se, joka suostuu aina vaihtamaan työvuoroa ja jäämän ylitöihin? Osatko puolustaa omaa aikaasi ja tilaasi? Syyllistytkö heti, jos joku pettyy sinuun?

Sisäisiä toimintamalleja, joita emme aina edes itse huomaa, kutsutaan tunnelukoiksi tai skeemoiksi. Ne ne ovat syntyneet varhain lapsuudessa ja niillä on silloin selviydytty hankalissa tilanteissa. Joku käyttäytyy aina stressin tullen kuin raivoava pikkulapsi, toinen vetäytyy tai eristäytyy.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Mikä ihmeen tunnelukko?
Mieli
Mikä ihmeen tunnelukko?

Työuupuja taas ei päästä itseään helpolla eikä aina muitakaan. Jos voi huonosti, omia toimintamalleja kannattaa muuttaa:

  1. Jos tunnistat vaativuutta itseäsi ja ehkä muitakin kohtaan, mieti, mitä hyötyä ja haittaa Sinulle siitä on.
  2. Jos tunnistat itsessäsi uhrautuvuutta, mieti, mistä tuo taipumus on saanut alkunsa?
  3. Jos stressattuna haluat vetäytyä ja eristäytyä, mieti onko siitä hyötyä vai haittaa?

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.