26.2.2009 klo 0:00

Päivitetty

19.2.2009 klo 0:00

Kiire ja paine tuntuvat koko kehossa. Päätä vihloo, älli ei leikkaa, veto on poissa – tahdon kotiin! Työtoveri vieressä käärii hihoja ja alkaa vasta lämmetä – mikä haaste!

Tiukassa tilanteessa yksi innostuu, toinen ahdistuu. Reaktiot kertovat ihmisten erilaisuudesta: saman asian voi kokea eri tavoin.

Työpaikkailmoituksissa korostetaan usein paineensietokykyä. Sitä vaille jäänyt voi tuntea itsensä vajavaiseksi, mutta kyseessä saattaakin olla näköharha:

– Yleishyvää stressinsietäjää ei ole, muistuttaa stressin fyysisiä seurauksia tutkiva Työterveyslaitoksen erikoislääkäri Harri Lindholm.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Jokaisella on jokin vahvuus ja heikkous. Johtajapaineista nauttiva ei välttämättä kestäisi päivää pitempään dementoituneen vanhuksen rinnalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Luonteenlaatu vaikuttaa

Suuren osan kyvystämme sietää stressiä saamme syntymässä. Synnynnäinen temperamentti eli luonteenlaatu ohjaa ihmisen reagointia myös paineen alla. Sen vuoksi eri ihmiset voivat tulkita saman ärsykkeen ahdistavaksi, neutraaliksi tai jopa miellyttäväksi.

Stressin sietämisessä keskeisiä temperamentin piirteitä kutsutaan taipumuksiksi lähestymiskäyttäytymiseen ja välttämiskäyttäytymiseen. Termit kuvaavat arjessa näkyvää suhtautumistamme maailmaan: etsimmekö jatkuvasti uutta, josta innostua, vai pitäydymmekö mieluummin tutussa ja turvallisessa. Näin äärimmäisiä ovat vain harvat, valtaosa sijoittuu jonnekin välille.

Lähestymiskäyttäytymiseen taipumuksen saaneita luonnehditaan optimistisemmiksi. Uudessa tilanteessa he näkevät sen tuomat mahdolliset hyödyt ja pitävät niitä kannustavina. He etsivät aktiivisesti uusia haasteita ja ajattelevat mieluummin voittoa kuin häviötä.

Välttämiskäyttäytyminen taas vie ihmistä päinvastaiseen suuntaan. Uusi tilanne synnyttää kielteisiä tunteita, ja mietteet kiertyvät voittojen sijaan mahdollisiin epäonnistumisiin: mikä voi mennä pieleen, ja miten siitä rangaistaan?

Ei vain elämänasenne

Sanoja optimisti ja pessimisti käytetään kuvaamaan ihmisen yleistä elämänasennetta. Ero on kuitenkin syvemmällä, sillä välttämispiirteellä on pohjansa ihmisen fysiologiassa, kirjoittaa professori Liisa Keltikangas-Järvinen kirjassaan Temperamentti, ihmisen yksilöllisyys. Hän siteeraa tutkimustuloksia, joiden mukaan välttämispiirre löytyy joka neljänneltä valkoihoiselta.

Temperamentin ja stressin yhteyden totesi myös psykologian tohtori Tarja Heponiemi tutkiessaan vajaan sadan nuoren aikuisen reaktioita stressaavissa tilanteissa: Lähestymiskäyttäytymiseen taipuvaiset tunsivat paineen allakin itsensä pirteiksi, tarmokkaiksi, onnellisiksi, tyytyväisiksi ja levollisiksi. Myönteiset tunteet nousivat pintaan, vaikka tilanne oli tiukka.

Välttämiskäyttäytymiseen taipuvaisille kävi toisin. Stressi nostatti kielteisiä tunteita. He tunsivat itsensä ahdistuneiksi, pelokkaiksi, surullisiksi, masentuneiksi ja väsyneiksi. Jos kokeet sisälsivät rangaistuksen mahdollisuuden, kielteinen kokemus vahvistui entisestään.

Temperamentti näyttää myös vaikuttavan siihen, kuinka helposti ihminen uupuu. Heponiemen tutkimuksen mukaan vaarassa ovat etenkin välttämiskäyttäytymiseen taipuvaiset. Heille uupumus ei ole vain pitkittyneen stressin päätepiste, vaan temperamentti sinänsä lisää vaaraa uupua.

Töitä temperamentin mukaan

Synnynnäinen temperamentti näkyy ihmisessä muulloinkin kuin stressattuna. Se vaikuttaa koko elämään, eikä sitä voi juuri muuttaa. Siksi Tarja Heponiemi kehottaa esimerkiksi uraa miettiessään valitsemaan työn, joka sopii omalle temperamentille.

– Herkästi stressaantuvan ei kannata hakeutua ympäristöön, jossa on koko ajan uutta.

Hän korostaa kuitenkin, ettei kaikkien tarvitse kestää kovia paineita. Hyviin tuloksiin tarvitaan myös joutilaita hetkiä!

Stressi tuntuu kehossa

Ihmisessä on viisi fysiologista stressiä välittävää järjestelmää:

– Aivolisäkkeen ja lisämunuaisen tuottama kortisoli, autonominen hermosto, immuunijärjestelmä, keskushermosto sekä hormonit ja niiden kaltaiset aineet , Harri Lindholm luettelee. Pahimmillaan ne kaikki häiriintyvät.

Stressi näyttää löytävän jokaisesta heikoimman kohdan. Paine sekoittaa yhdeltä vatsan ja nostattaa toiselle ihottuman. Näihin ”valuvikoihin” vaikuttavat niin syntymässä saadut ominaisuudet kuin elämäntavat ja kertyneet kokemukset.

– Ihminen on aika hyvä sopeutumaan. Stressiä tarvitaan, että elimistö kehittyy monipuolisesti ja toimintakyky paranee, Lindholm muistuttaa.

Haitalliseksi stressi muuttuu pitkittyessään, mutta vaaran merkkejä ei aina tunnista.

– Stressin alkuvaiheessa elimistön mekanismit suojaavat ylikierroksilta. Kun stressi jatkuu, haitalliset tuntemukset vaimenevat, eikä niihin reagoi vaikka pitäisi.

Paineista sairaaksi

Vaaran merkit ovat niin yleisluontoisia, että niille keksii muitakin selityksiä: Unettomuuden ja aamuöisen heräilyn kuittaa sillä, että kaikki nukkuvat joskus huonosti. Epämääräisen väsymyksen ja yllättävän hengästymisen portaissa taas tulkitsee kunnon romahtamiseksi.

– Kovan stressin ja ylikunnon kokeneet kertovat, että molemmat tuntuvat samalta. Olo on huono ja epämiellyttävä, väsyttää, eikä pysty normaaliin toimintaan, Harri Lindholm sanoo.

Kuntoilun lisääminen ei silloin auta, vaan on pidettävä täydellinen tauko.

Pitkään jatkuessaan stressi vaikuttaa koko elimistöön. Viikkojen, kuukausien ja vuosien hellittämätön paine tuottaa jo elimellisiä sairauksia. Niitä ovat ärtynyt paksusuoli, korkea verenpaine, reuman kaltainen autoimmuunitauti ja sokeriaineenvaihdunnan häiriö.

Pitkästä kuormituksesta saattaa seurata myös sepelvaltimotauti tai sydänkohtaus.

Itsenäinen terveyshaitta

Stressi tiedetään ylipainon kaltaiseksi terveyshaitaksi. Ne muut ovat runsas alkoholinkäyttö, tupakointi ja vähäinen liikunta. Voimakas stressi voi uhata terveyttä, vaikka elämäntavat muuten olisivat kunnossa.

Liikunta taas on monipuolisin suoja stressiä vastaan. Jonkin verran voi myös vahvistaa itseään syömällä monipuolisesti ja välttämällä tupakkaa ja runsasta alkoholinkäyttöä.

Nämä tukipönkätkään eivät riitä, kun kova stressi pyyhkäisee yli. Vastaan voi yrittää taistella, jos voimia riittää. Keho saattaa kuitenkin tehdä tenän, sillä stressattuna se ei jaksa tsempata.

Silloin tarvitaan ulkopuolista apua.

– Työterveyshuollon pitäisi hoksata, että työstressiä on vähennettävä. Se onnistuu kyllä, kunhan ryhdytään toimeen, Harri Lindholm lohduttaa.

Palautuminen tärkeää

Raskaitakin jaksoja kestää, jos pääsee välillä palautumaan.

– Stressitutkimus palautuu itämaiseen filosofiaan. Tasapaino on tärkeä, Lindholm hymähtää.

Elpymisen hetkiä tarvitaan työpäiviin ja työviikkoihin. Kehitys näyttää kuitenkin menevän toiseen suuntaan, ja palautuminen kärsii, kun töitä jatketaan kotona. Ikääntyvä taas osaa työnsä paremmin kuin muinoin keltanokkana, mutta tarvitsee pitemmän palautumisajan. Sitä ei oteta aina huomioon.

– Kiehtovakin työ on pantava välillä poikki, vaikka inspiraatio vaatisi jatkamaan. Rytmin löytäminen on tärkeää.
Tietotekniikka toi monen asian tekemisen yhtä aikaa. Lindholm arvioi, että työskentelytavan muutokseen liittyy myös terveydelle haitallisia seurauksia, jotka näkyvät kymmenen vuoden kuluttua.

Stressin herättämiä fysiologisia reaktioita voi vähentää rentoutumistekniikoiden avulla.

– Tuoreessa tutkimuksessa tekniikat vähensivät hermoston hälytysreaktioita, ja ihmiset tunsivat pystyvänsä hallitsemaan stressiä, Harri Lindholm kertoo.

Tekniikoita pitää tosin harjoittaa säännöllisesti, että ne tehoaisivat. Kovassa stressissä pitää muutenkin varjella itseään. Lindholm rinnastaa stressin flunssaan.

– Flunssaisena ei saa lähteä lenkille, ja silloin pitää yrittää välttää myös kovaa henkistä stressiä. Elimistö tarvitsee voimansa paranemiseen.

Pahenevasta stressistä kertovat