Kärsitkö kiireestä ja jatkuvasta riittämättömyyden tunteesta? Hyvä Terveys listasi 12 askelta rennompaan elämään.

1. Olen itse vastuussa

Matka hyvinvoinnin polulle lähtee havainnosta, että mikään ei ole ihan niin kuin pitäisi. Puoliso oikuttelee, työ on sitä samaa rutiinia, muutenkin olosuhteet ovat aina minua vastaan.

Mutta mistä kaikki ongelmat johtuvat? Voisiko jokin syy tympiintymiseen löytyä myös itsestäni, omista asenteistani ja tunteistani?

Tästä lähtien pidän mielessäni, että viime kädessä vastaan aina itse omasta elämästäni. Minä rakennan oman elämäni, kirjoitan sen käsikirjoituksen. Siihen tulee aina silloin tällöin sivujuonia, joita alkuperäisessä kirjoituksessa ei ollut, mutta niistäkin pitää ottaa vastuu. Muita syyllistämällä tilanne ei parane.

Jos arjen aloittaminen kesän jälkeen takkuaa, kannattaa pysähtyä miettimään, millainen oman tarinan pitäisi olla. Kysyn itseltäni, kuka minä oikeastaan olen, mitä tarvitsen, mihin pyrin, mitä oikeasti haluan.

Eri näkökulmia ja vaihtoehtoja löytyy, kun malttaa vain etsiä niitä. Sen jälkeen pääsee selvittämään, mitkä niistä sopisivat minulle, minkä eteen olen valmis ponnistelemaan.

On syytä kerrata omat vahvuudet, niistä voi lähteä liikkeelle. Meistä jokainen on hyvä jossakin.

2. Mitä haluan todella?

Omannäköistään polkua ei voi lähteä tallaamaan, jos ei tiedä, mitä haluaa. Elämä ei ole sitä mitä sen piti olla, mutta mitä sen piti olla?

Kysymykset pyörivät mielessä erityisesti silloin, kun asialle ei ole aiemmin suonut ajatustakaan. Opiskelujen jälkeen ura eteni nopeasti ja perhe kasvoi siinä samalla. Ei jäänyt aikaa miettiä omia tarpeita ja ihmetellä, tätäkö minä oikeasti haluan.

Tilanne on selvä merkki siitä, että oman elämisen rytmi ei ole ollut tasapainossa, mutta nyt sitä päästään korjaamaan.

Jälleen kerran minä itse olen vastuussa siitä, että pakkotahti loppuu. Itselleen pitää järjestää aikaa vetäytyä pohtimaan omaa olemistaan.

Omien toiveiden ja halujen tunnistaminen on iso prosessi, sitä ei parissa viikonlopussa selvitetä. Olisiko esimerkiksi vuorotteluvapaasta hyötyä?

Kun itseään malttaa kuunnella, pieniä oivalluksia alkaa tulla pikkuhiljaa.

3. En ole yksin

On hedelmällistä, jos ajatuksiaan voi pallotella vaikka hyvän ystävän kanssa. Milloin hän on nähnyt minut viimeksi innostuneena, millaisista asioista näytän syttyvän?

Ystävä kuulee minua ja minä ystävää. Asiat alkavat selvitä, kun niitä hiljakseen pallottelee puolelta toiselle.

Toivottavasti yhä useammalta työpaikalta löytyy tulevaisuudessa esimerkiksi työnohjausta, jossa voisi oman perustehtävän selvittämisen lisäksi puhua luottamuksellisesti omista mahdollisuuksista ja toiveista, miettiä omaa elämäntilannettaan laajemminkin.

Se ehkäisisi uupumista, loppuunpalamista sekä turhia irtisanoutumisia ja potkuja.

4. Varaan omaa aikaa

Vuorokaudessa on vain 24 tuntia, vaikka moni meistä toivoo että niitä olisi 32. Jos vuorokauden ajattelee reikäleiväksi, ison palan siitä lohkaisee työ. Nukkumiseenkin pitää varata ne 8 tuntia, ja jäljelle jäävien pitäisi riittää kaikkeen muuhun: ruoanlaittoon, pyykinpesuun, lasten kuskauksiin, omien vanhempien hoitamiseen, harrastuksiin.

Kalenterista tulee liian täysi, etenkin jos siihen merkitään myös hyvinvointi suorittamisina.
Pakkotahtisuus syntyy velvollisuuksista. Ja kun niitä laiminlyö, tulee huonommuuden tunne, että taaskaan en ehtinyt tekemään tätä ja tuota.

Koska vuorokauden siivujen määrä on rajallinen, on tärkeää muistaa jättää aikaa oman itsensä huoltamista varten. Kun hoidan itseäni, jaksan hoitaa myös perhettä ja tehdä työt hyvin.

Oman ajan varaaminen vaatii jämäkkyyttä, jota voisi kutsua vaikka rakentavaksi itsekkyydeksi. Jokainen joutuu päättämään, mille ajankäytössään sanoo ei ja mille kyllä.

Kun elämästä tulee kiireettömämpää, on mahdollista olla aidosti läsnä siinä, mitä on tekemässä.

5. Armahdan

Vastuuntuntoisuus ja tunnollisuus ovat tärkeitä arvoja, mutta liiallinen tunnollisuus yhdistettynä pakkotahtiseen suorittamiseen on huono yhtälö.

Onneksi viime aikoina on alettu puhua liian kiltin tytön tai pojan ongelmasta ja herätellä ihmisiä huomaamaan, että kaikkeen ei pidä suostua.

Samalla olisi syytä opetella armollisuutta itseään kohtaan. Kukaan ei ole täydellinen, ja tunnollisinkin tekee joskus virheitä. Itsensä piiskaajien on helppo antaa muille anteeksi, mutta itselleen sitä on vaikea suoda. Itse ei saisi mokata, sillä virhe kolahtaa omanarvon tuntoon.

Jo lapsena meistä monet palkittiin, kun saimme koulussa hyviä numeroita. Minäkuva rakentui suoritteiden kautta. Oman epätäydellisyyden ja vajavaisuuden sietäminen on tuon jälkeen vaikeaa. Olisi tärkeää tajuta, että olemme olleet alusta lähtien arvokkaita ihmisinä.

Miksi kannan huonoa omaatuntoa, jos en ole saanut mitään aikaiseksi koko viikonloppuna? Kukaan ei jaksa ilman huilausta. Ilman ihanan laiskoja taukoja meistä tulee sietämättömiä itsellemme ja läheisille.

6. Arvostanko itseäni?

Hyvinvoinnin kannalta hyvin tärkeitä ovat itsetunto ja oman itsensä arvostaminen. Kun itsetunto ei ole kunnossa, potee jatkuvaa huonommuudentunnetta, on jännittynyt, ahdistunut, epävarma omasta osaamisesta ja vaivaantunut sosiaalisissa tilanteissa: loukkaantuu ja haavoittuu toisen sanoista helposti, ottaa asiat liian henkilökohtaisesti.

Meillä jokaisella on arkoja kohtia, joita mielellään suojelee, mutta itsetunnoltaan heikolla niitä on paljon.
Kun uraputki vie eteenpäin, uusia tehtäviä tulee vastaan, mutta olo on koko ajan epävarma. Selviänköhän minä tästä? Milloin nuo muut huomaavat, etten oikeasti ole tämän arvoinen? Tuollainen ajattelu on hirvittävän kuluttavaa.

Heikko itsetunto vie myös turhaan syyllisyyteen. Itseään syyttää asioista, joihin ei tosiasiassa ole vaikuttanut millään lailla.

Työyhteisössä altistuu niin sanotuksi yleishyödykkeeksi. Ihmiseksi, joka tekee kiltisti kaiken, muidenkin tehtävät, ja on leelian lepotuolina aina kun joku sellaista tarvitsee.

Usein heikkoon itsetuntoon liittyy myös vaikeus tehdä päätöksiä. Sitä vain jahkaa ja miettii.

7. Vahvistan itsetuntoani

Jokainen voi vahvistaa itsetuntoaan. Liikkeelle voi lähteä taas hyvän ystävän avustuksella. Yhdessä voi pohtia, missä olen onnistunut hyvin, mistä kaikesta olen selvinnyt. Jos kerran noista olen selvinnyt, miksen selviäisi tästäkin? Miten hyvältä tuntui, kun onnistuin työssä ja muutkin kehuivat.

Kun itsensä saa toistuvasti kiinni jahkailusta, kannattaa toimia: nyt oikeasti päätän tehdä näin ja myös toimin sen mukaan. Jälkeenpäin en enää mieti, miten olisi käynyt, jos olisin tehnyt toisin. Tehty mikä tehty.
Menneisyyden helmiä voi kirjata vaikka paperille. Sitä listaa kun ihailee, uudet haasteet tuntuvat helpommin voitettavilta.

Samalla kannattaa miettiä myös, mitkä kaikki asiat ovat nyt hyvin. Niistä kaikista saa lisävoimia.
Jos hyvää ystävää ei ole lähipiirissä tai tuntee, että uuvuttaa hänet ongelmillaan, kannattaa liittyä johonkin ryhmään, opiskelemaan vaikkapa itseilmaisua.

Mikäli häpeän ja syyllisyyden tunteet ovat voimakkaat ja syövät jatkuvasti itsearvostusta, on syytä hakeutua ammattiauttajan puheille.

8. Saan hemmotella

Itsestä huolehtiminen liittyy itsensä arvostamiseen. Ei ole lainkaan yhdentekevää, miten itseään kohtelee.
Tästä lähtien päätän puhua kauniisti ja hellästi itselleni, hemmotella itseäni.

On aivan turha kantaa huonoa omaatuntoa satunnaisista pikku ylellisyyksistä. Uusi huivi tai huulipuna voi tuoda hyvän mielen, samoin hieronta tai kylpyläreissu. Miksei joskus voisi pyytää ammattifirmaa pesemään ikkunat tai tekemään suursiivouksen? Niin monet muutkin tekevät.

Itselle pitää suoda välillä jotakin sellaista, mikä tuntuu hyvältä.

9. Huollan taitojani

Itsensä hyvään kohteluun kuuluu myös omasta osaamisesta ja ammattitaidosta huolehtiminen. Kun hyviä kursseja on tarjolla, niille kannattaa osallistua. Nykyisen työelämän pätkittäisyyden ja projektiluontoisuuden takia kouluttautumisen tärkeys vain korostuu.

Opiskelumahdollisuuksia pitää osata myös pyytää työnantajalta, mikäli tämä ei älyä niitä tarjota.

10. Hankin voimia

Fyysistä kuntoa ei saa unohtaa, se jos mikä kuuluu itsestään huolehtimiseen. Jotta siitä ei tulisi pakkopullaa ja jälleen yksi velvoite, omaksi lajikseen on syytä valita sellainen, josta varmasti pitää.
Suomen suosituin kuntoilumuoto on kävely . Monelle se on mieluisinta luonnossa, kaukana liikenteen melusta.

Tutkimuksin on todistettu, että liikunta on hyväksi myös mielelle.

11. Valmistaudun vapauteen

Jos olen niitä naisia, jotka ovat koko ikänsä revenneet kahtia, työelämään ja kodin pyörittämiseen ja lasten kuskauksiin, päätän valmistautua ajoissa tulevaan. Kun lapset kasvavat ja muuttavat pois kotoa, omaa aikaa jää yhtäkkiä runsaasti.

Sama tilanne on edessä, kun eläkeikä koittaa. Tyhjän pesän syndroomaa ei synny, kun on omia harrastuksia ja hyviä ystäviä.

Lasten poismuutto ja eläkkeelle jääminen voivat olla tiukka paikka myös parisuhteelle. Kun kumpikin puoliso on pari- kolmekymmentä vuotta viettänyt täyden kalenterin elämää ja oleillut kaksin harvoin, mieleen voi nousta kysymys, kuka tuo toinen oikein on?

Yllätys ei ole niin suuri, jos pariskunta on kaukaa viisaasti varannut välillä vaikka yhteisiä hotelliviikonloppuja tai lenkkeillyt yhdessä.

12. Tutkin sisintäni

Päätän tehdä kirjoittamisesta hyvän tavan. Kirjaan tuntemuksia muistiin aamulla tai illalla. Muistiin kannattaa merkitä, millaiset asiat ovat vaivanneet ja mitä olen joutunut kelaamaan mielessä. Ja mistä on tullut hyvä mieli.

Tätä varten voi varata lehtiön vaikka yöpöydälle, miksei myös käsilaukkuun. Tärkeää on, että muistiin ei kirjoiteta tekemättömiä töitä vaan millaisia ajatuksia mielessä liikkuu.

Kirjoittaminen on hyvä keino hahmottaa mielenliikkeitä ja huolehtia itsestä. Oman mielen ja kehon kuuntelemisessa toisille jooga on hyvä keino, joillekin musiikki. Jotkut vannovat intialaisen päähieronnan vaikutuksiin.

Oli keino mikä tahansa, tärkeintä on, että ihminen tutkii itseään ja huolehtii itsestään omalla tavallaan.
Kun on saanut rauhoittua omissa oloissaan vähän aikaa, jaksaa paremmin.

Asiantuntijana psykologi ja valtiotieteen tohtori Aini Jaari

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Jokaisesta kerran tupakkaa maistaneesta ei tule nikotiiniriippuvaista eikä yksi rulettikierros tee peliriippuvaiseksi. Miksi sama puuha kuitenkin kehittyy jollakin sairaudeksi, toisella ei?

– Masennus ja ahdistuneisuus saattavat lisätä riskiä riippuvuuksiin. Ihminen helpottaa syystä tai toisesta hankalaa oloaan keskittymällä intohimoonsa, ja ajan myötä tekeminen muuttuu pakkomielteeksi, sanoo psykiatrian ja päihdelääketieteen professori Solja Niemelä.

– Se, mikä aiemmin toi mielihyvää, muuttuukin keinoksi poistaa ahdistuneisuutta.

RIIPPUVUUSSAIRAUKSIEN, kuten alkoholismin, tiedetään olevan 50–70-prosenttisesti periytyviä. Alttius on geeneissä. On pitkälti perinnöllistä, millä tavoin kukin kokee päihteiden vaikutuksen.

Kenestäkään ei kuitenkaan tule automaattisesti alkoholistia, vaan sairaus puhkeaa altistavassa ympäristössä. Tämä tarkoittaa ympäristöä, missä juomista saa jatkaa ilman vakavampia seurauksia.

– Lähipiirin arvot ja asenteet vaikuttavat valintoihin. Jos kaverit ja vanhemmat ovat tissutellet, juomista voi pitää myös opittuna.

Sekin tiedetään, että mitä miellyttävämmältä ensimmäinen kokeilu on tuntunut, sitä todennäköisemmin aineeseen syntyy riippuvuus. Näin ainakin kannabiksen polttajien keskuudessa.

TEMPERAMENTILLAKIN on vaikutuksensa. Kokeilunhaluisten riskinottajien uskotaan olevan alttiimpia addiktoitumaan, koska he hakevat vahvempia elämyksiä. Teorian mukaan varovaisemmat, turvallisuushakuiset eivät samaan tapaan innostu kiksien etsinnästä.

– Riippuvuudet ovat yleisimpiä niillä, joilla on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Säännöistä piittaamaton, väkivaltainen käyttäytyminen on alkanut jo nuorena. Se altistaa muillekin vakaville ongelmien elämän aikana, Solja Niemelä kertoo.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Mikään ei riitä narsistille
Mieli
Mikään ei riitä narsistille

 

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Tulinen rakastuminen pian eron jälkeen tuntuu hyvältä, mutta onko se järkevää?

Moni on kokenut sen itse. Tai tuntee jonkun, joka tietää, millaista on, kun rakastuu järjettömästi pian edellisen suhteen päättymisen jälkeen. Sivustaseuraajat eivät välttämättä usko, että siitä tulee mitään.

Psykologi Hannele Törrönen ei oikein pidä laastarirakkauden käsitteestä. Lohturakkaus kuvaa hänestä paremmin sitä, mistä on kysymys.

– Silloinhan petetty, tai vaikka leskeksi jäänyt, hakee yksinäisyyden järkyttämänä lohtua.

Rakastumiseen, toiseen ihmiseen tarrautumiseen ajaa ehkä tiedostamaton pakko, kun on joutunut luopumaan jostain ikuiseksi luulemastaan, Törrönen sanoo.

Fantasia vie

Lohturakastumiselle altis on ihminen, jonka tapana on reagoida vastoinkäymisiin ennemminkin toimimalla kuin lamaantumalla.

Rakkauden kohteeksi taas saattaa osua lähes kuka tahansa. Hän voi olla tavallisen hyväntahtoinen, ehkä itsekin yksinäinen ihminen, jota toisen osoittama kiinnostus imartelee. Kenties hän on hetkessä eläjä, joka ei suunnittele koskaan sitoutuvansa. Tai pahimmillaan toisen kaipausta hyväkseen käyttävä nais- tai miespuolinen Auervaara.

Oli kohde ihmisenä minkälainen tahansa, lohturakkautta etsivä tuskin pystyy näkemään hänen todellisia ominaisuuksiaan.

Hän sijoittaa uuteen rakastettuunsa piirteet, joita haluaisi tässä olevan, ja on sokea omiin haavekuviinsa sopimattomille piirteille.

– Lohturakkauteen syöksytään fantasia edellä, valtavalla intensiteetillä ja epätoivolla, vielä täydellisemmin kuin rakastumisessa yleensä, Hannele Törrönen tiivistää.

Ja koska alkuasetelma on tällainen, on suuri vaara, ettei uudesta suhteesta tule pysyvää.

Fantasiasta myös pidetään kaikin keinoin kiinni. Tarrautuminen voi saada groteskejakin piirteitä. Yhteen osuminen voi näyttäytyä rakastuneen silmissä suorastaan tähtiin kirjoitetulta:

”Onhan se johdatusta, että meidän mummot olivat kotoisin samalta paikkakunnalta! Eikö se ole merkki siitä, että me kuulutaan yhteen?”

Kahden kauppa

Joskus vain suhteen toinen osapuoli etsii lohturakkautta. Mutta myös kaksi, yhtä rankasti yksinäisyyden yllättämää saattaa löytää toisensa. Jos kumpikin näkee toisen vain omien haaveittensa summana, siinä on riskinsä.

Alun huumassa, kun oikeasti ei vielä lainkaan tunneta, saatetaan tehdä koko elämää ravisuttavia ratkaisuja.

Irtisanoudutaan töistä, että voidaan muuttaa yhteen uudelle paikkakunnalle, myydään omaisuus ja lähdetään reppureissulle maapallon toiselle puolelle…

Seurauksia on hankala korjata, jos arki onkin ihan mahdotonta.

Jos toistensa löytäneiden yksin jääneiden silmät eivät avaudu, valheellisesta unelmista kiinnipitämisestä voi tulla elämänmittainen tarina. Kumppanit eivät koskaan pysty näkemään toisiaan ihmisinä, joita he oikeasti ovat. He taistelevat saadakseen kumppanin mahtumaan itse keksimäänsä muottiin.

Haalistuva haave

Lohtua kaipaavan silmitön rakastuminen voi näyttää käsittämättömältä. Ehkä jopa koko tuttavapiiri epäilee alusta asti, ettei tuosta mitään tule. Siitä huolimatta, että rakastunut hehkuu onnea. Mutta epävarmuus on ehkä sittenkin kaiken aikaa muhinut sielun pohjalla.

– Ei ole harvinaista, että uutta rakasta ei silloin mielellään tuoda muille näytille.

”Kyllähän minä sen alusta asti tiesin, ettei se voi kestää”, on aika tavallinen kommentti sitten, kun mieli alkaa palautua tasapainoon ja realiteetit tunkevat mieleen. Silloin alkaa itsekin ymmärtää, miksi halusi pitää rakastetun näkymättömissä muilta. Se jokin, mitä ei halunnut ajatella, jota ei oikeasti voinut hyväksyä tai sietääkään, kenties nolotti ja hävetti. Tai ehkä vähitellen on alkanut tuntua siltä, että toinen on tahallaan antanut itsestään valheellisen kuvan. Esiintynyt jonain muuna kuin itsenään.

– Näin käy, kun esimerkiksi on kertynyt silkkaa faktaa siitä, että toinen onkin naimisissa toisaalla, tai taloudellisen hyödyn tavoittelija, tai ettei hänen alkoholinkäyttönsä olekaan se kaksi lasillista viiniä, kuten hän vakuuttaa, Törrönen luettelee.

Illuusioiden haihduttua edessä ovat todennäköisesti uudella tavalla vaikeat ajat. Nolottaa suunnattomasti, miten on kaikkialla ylistänyt löytämäänsä ihanaa rakkautta. Millään ei kehtaisi muille myöntää, että kaikki on ollut erehdystä ja petkutusta.

Ihminen vain

– Totta kai saa olla vihainen, jos tuntee tulleensa petetyksi, tai jos vaikka addiktiot ovat vieneet voiton ihmissuhteesta. Mutta ei sitä toista saisi silti demonisoida ihmisenä yleensä, Hannele Törrönen sanoo.

Vihaan ja katkeruuteen ei pitäisi jäädä. Eikä kannattaisi juuttua ajatukseen, että sekin minua huijasi ja taas kaikki meni pieleen. Ei ole häpeä tajuta olleensa niin palasina, että on kiihkeästi tarvinnut toista ihmistä.

– Eteenpäin elämässä vie sureminen, vaikka se vaikeaa onkin. Sen myöntäminen, että samalla kun on vapautunut jostain, mitä ei ole elämäänsä halunnut, on joutunut luopumaan myös yhdessä koetusta hyvästä.

Tässä vaikeassa paikassa olisi hyvä yrittää ymmärtää, että toinenkin osapuoli on todennäköisesti ryhtynyt suhteeseen omista syistään.

– Onhan aivan todennäköistä, että hänenkin mieltään painavat koetut menetykset, joiden vaikutukset hänessä elävät. Aikuismaisesti pitäisi yrittää hyväksyä sekin, että toisella on oikeus omiin valintoihin ja ominaisuuksiin.

Miten se menikään?

Kun lohturakastumisesta alkaa olla aikaa, pystyy taas omienkin mielentilojensa erittelyyn, hyväksyy sen, ettei juttu onnistunut. Tajuaa, että omat tarpeet ja kaipaukset muokkasivat rakkauden kohteen joksikin, mitä hän ei ollut.

Itsetutkiskelu voi myös johtaa siihen epämukavaan havaintoon, että olikin itse halpamainen. Silloin joutuu myöntämään vaikkapa, että on käyttänyt toista hyväkseen, kuten näyttääkseen eksälleen, että kelpaa kyllä muillekin.

Olisi inhimillistä tunnustaa motiivinsa myös hyväksikäytetylle ja pyytää anteeksi.

Myrskyisinkin, motiiveiltaan kummallinen rakkaustarina pitäisi saattaa päätökseensä toista tai itseään rikkomatta.

– Tilanteen tasaannuttua, kenties vasta vuosien päästä, voisi käydä vastapuolen kanssa taannoista romanssia läpi. Ei pahitteeksi, vaikka hyväntahtoisesti hymyillen ja huumorilla.

Suoraankin voi viimeistään siinä vaiheessa sanoa, miksi suhde oli omasta näkökulmasta mahdoton:

”Olet kuule ihana ihminen, mutta minulle ihan liian nuori” tai ”eihän siitä mitään tullut, koska eletään kokonaan eri maailmoissa.”

Rauhanomaisesta loppuratkaisusta seuraa yleensä pelkkää hyvää. Sen myötä koettu asettuu muistoksi muistojen joukkoon, osaksi elämäntarinaa.

– Entiset lohturakastuneet voivat ehkä sitten jatkaa hyvinä kavereina. ●