Stressi pois – 12 askelta rennompaan elämään

1. Olen itse vastuussa

Matka hyvinvoinnin polulle lähtee havainnosta, että mikään ei ole ihan niin kuin pitäisi. Puoliso oikuttelee, työ on sitä samaa rutiinia, muutenkin olosuhteet ovat aina minua vastaan.

Mutta mistä kaikki ongelmat johtuvat? Voisiko jokin syy tympiintymiseen löytyä myös itsestäni, omista asenteistani ja tunteistani?

Tästä lähtien pidän mielessäni, että viime kädessä vastaan aina itse omasta elämästäni. Minä rakennan oman elämäni, kirjoitan sen käsikirjoituksen. Siihen tulee aina silloin tällöin sivujuonia, joita alkuperäisessä kirjoituksessa ei ollut, mutta niistäkin pitää ottaa vastuu. Muita syyllistämällä tilanne ei parane.

Jos arjen aloittaminen kesän jälkeen takkuaa, kannattaa pysähtyä miettimään, millainen oman tarinan pitäisi olla. Kysyn itseltäni, kuka minä oikeastaan olen, mitä tarvitsen, mihin pyrin, mitä oikeasti haluan.

Eri näkökulmia ja vaihtoehtoja löytyy, kun malttaa vain etsiä niitä. Sen jälkeen pääsee selvittämään, mitkä niistä sopisivat minulle, minkä eteen olen valmis ponnistelemaan.

On syytä kerrata omat vahvuudet, niistä voi lähteä liikkeelle. Meistä jokainen on hyvä jossakin.

2. Mitä haluan todella?

Omannäköistään polkua ei voi lähteä tallaamaan, jos ei tiedä, mitä haluaa. Elämä ei ole sitä mitä sen piti olla, mutta mitä sen piti olla?

Kysymykset pyörivät mielessä erityisesti silloin, kun asialle ei ole aiemmin suonut ajatustakaan. Opiskelujen jälkeen ura eteni nopeasti ja perhe kasvoi siinä samalla. Ei jäänyt aikaa miettiä omia tarpeita ja ihmetellä, tätäkö minä oikeasti haluan.

Tilanne on selvä merkki siitä, että oman elämisen rytmi ei ole ollut tasapainossa, mutta nyt sitä päästään korjaamaan.

Jälleen kerran minä itse olen vastuussa siitä, että pakkotahti loppuu. Itselleen pitää järjestää aikaa vetäytyä pohtimaan omaa olemistaan.

Omien toiveiden ja halujen tunnistaminen on iso prosessi, sitä ei parissa viikonlopussa selvitetä. Olisiko esimerkiksi vuorotteluvapaasta hyötyä?

Kun itseään malttaa kuunnella, pieniä oivalluksia alkaa tulla pikkuhiljaa.

3. En ole yksin

On hedelmällistä, jos ajatuksiaan voi pallotella vaikka hyvän ystävän kanssa. Milloin hän on nähnyt minut viimeksi innostuneena, millaisista asioista näytän syttyvän?

Ystävä kuulee minua ja minä ystävää. Asiat alkavat selvitä, kun niitä hiljakseen pallottelee puolelta toiselle.

Toivottavasti yhä useammalta työpaikalta löytyy tulevaisuudessa esimerkiksi työnohjausta, jossa voisi oman perustehtävän selvittämisen lisäksi puhua luottamuksellisesti omista mahdollisuuksista ja toiveista, miettiä omaa elämäntilannettaan laajemminkin.

Se ehkäisisi uupumista, loppuunpalamista sekä turhia irtisanoutumisia ja potkuja.

4. Varaan omaa aikaa

Vuorokaudessa on vain 24 tuntia, vaikka moni meistä toivoo että niitä olisi 32. Jos vuorokauden ajattelee reikäleiväksi, ison palan siitä lohkaisee työ. Nukkumiseenkin pitää varata ne 8 tuntia, ja jäljelle jäävien pitäisi riittää kaikkeen muuhun: ruoanlaittoon, pyykinpesuun, lasten kuskauksiin, omien vanhempien hoitamiseen, harrastuksiin.

Kalenterista tulee liian täysi, etenkin jos siihen merkitään myös hyvinvointi suorittamisina.
Pakkotahtisuus syntyy velvollisuuksista. Ja kun niitä laiminlyö, tulee huonommuuden tunne, että taaskaan en ehtinyt tekemään tätä ja tuota.

Koska vuorokauden siivujen määrä on rajallinen, on tärkeää muistaa jättää aikaa oman itsensä huoltamista varten. Kun hoidan itseäni, jaksan hoitaa myös perhettä ja tehdä työt hyvin.

Oman ajan varaaminen vaatii jämäkkyyttä, jota voisi kutsua vaikka rakentavaksi itsekkyydeksi. Jokainen joutuu päättämään, mille ajankäytössään sanoo ei ja mille kyllä.

Kun elämästä tulee kiireettömämpää, on mahdollista olla aidosti läsnä siinä, mitä on tekemässä.

5. Armahdan

Vastuuntuntoisuus ja tunnollisuus ovat tärkeitä arvoja, mutta liiallinen tunnollisuus yhdistettynä pakkotahtiseen suorittamiseen on huono yhtälö.

Onneksi viime aikoina on alettu puhua liian kiltin tytön tai pojan ongelmasta ja herätellä ihmisiä huomaamaan, että kaikkeen ei pidä suostua.

Samalla olisi syytä opetella armollisuutta itseään kohtaan. Kukaan ei ole täydellinen, ja tunnollisinkin tekee joskus virheitä. Itsensä piiskaajien on helppo antaa muille anteeksi, mutta itselleen sitä on vaikea suoda. Itse ei saisi mokata, sillä virhe kolahtaa omanarvon tuntoon.

Jo lapsena meistä monet palkittiin, kun saimme koulussa hyviä numeroita. Minäkuva rakentui suoritteiden kautta. Oman epätäydellisyyden ja vajavaisuuden sietäminen on tuon jälkeen vaikeaa. Olisi tärkeää tajuta, että olemme olleet alusta lähtien arvokkaita ihmisinä.

Miksi kannan huonoa omaatuntoa, jos en ole saanut mitään aikaiseksi koko viikonloppuna? Kukaan ei jaksa ilman huilausta. Ilman ihanan laiskoja taukoja meistä tulee sietämättömiä itsellemme ja läheisille.

6. Arvostanko itseäni?

Hyvinvoinnin kannalta hyvin tärkeitä ovat itsetunto ja oman itsensä arvostaminen. Kun itsetunto ei ole kunnossa, potee jatkuvaa huonommuudentunnetta, on jännittynyt, ahdistunut, epävarma omasta osaamisesta ja vaivaantunut sosiaalisissa tilanteissa: loukkaantuu ja haavoittuu toisen sanoista helposti, ottaa asiat liian henkilökohtaisesti.

Meillä jokaisella on arkoja kohtia, joita mielellään suojelee, mutta itsetunnoltaan heikolla niitä on paljon.
Kun uraputki vie eteenpäin, uusia tehtäviä tulee vastaan, mutta olo on koko ajan epävarma. Selviänköhän minä tästä? Milloin nuo muut huomaavat, etten oikeasti ole tämän arvoinen? Tuollainen ajattelu on hirvittävän kuluttavaa.

Heikko itsetunto vie myös turhaan syyllisyyteen. Itseään syyttää asioista, joihin ei tosiasiassa ole vaikuttanut millään lailla.

Työyhteisössä altistuu niin sanotuksi yleishyödykkeeksi. Ihmiseksi, joka tekee kiltisti kaiken, muidenkin tehtävät, ja on leelian lepotuolina aina kun joku sellaista tarvitsee.

Usein heikkoon itsetuntoon liittyy myös vaikeus tehdä päätöksiä. Sitä vain jahkaa ja miettii.

7. Vahvistan itsetuntoani

Jokainen voi vahvistaa itsetuntoaan. Liikkeelle voi lähteä taas hyvän ystävän avustuksella. Yhdessä voi pohtia, missä olen onnistunut hyvin, mistä kaikesta olen selvinnyt. Jos kerran noista olen selvinnyt, miksen selviäisi tästäkin? Miten hyvältä tuntui, kun onnistuin työssä ja muutkin kehuivat.

Kun itsensä saa toistuvasti kiinni jahkailusta, kannattaa toimia: nyt oikeasti päätän tehdä näin ja myös toimin sen mukaan. Jälkeenpäin en enää mieti, miten olisi käynyt, jos olisin tehnyt toisin. Tehty mikä tehty.
Menneisyyden helmiä voi kirjata vaikka paperille. Sitä listaa kun ihailee, uudet haasteet tuntuvat helpommin voitettavilta.

Samalla kannattaa miettiä myös, mitkä kaikki asiat ovat nyt hyvin. Niistä kaikista saa lisävoimia.
Jos hyvää ystävää ei ole lähipiirissä tai tuntee, että uuvuttaa hänet ongelmillaan, kannattaa liittyä johonkin ryhmään, opiskelemaan vaikkapa itseilmaisua.

Mikäli häpeän ja syyllisyyden tunteet ovat voimakkaat ja syövät jatkuvasti itsearvostusta, on syytä hakeutua ammattiauttajan puheille.

8. Saan hemmotella

Itsestä huolehtiminen liittyy itsensä arvostamiseen. Ei ole lainkaan yhdentekevää, miten itseään kohtelee.
Tästä lähtien päätän puhua kauniisti ja hellästi itselleni, hemmotella itseäni.

On aivan turha kantaa huonoa omaatuntoa satunnaisista pikku ylellisyyksistä. Uusi huivi tai huulipuna voi tuoda hyvän mielen, samoin hieronta tai kylpyläreissu. Miksei joskus voisi pyytää ammattifirmaa pesemään ikkunat tai tekemään suursiivouksen? Niin monet muutkin tekevät.

Itselle pitää suoda välillä jotakin sellaista, mikä tuntuu hyvältä.

9. Huollan taitojani

Itsensä hyvään kohteluun kuuluu myös omasta osaamisesta ja ammattitaidosta huolehtiminen. Kun hyviä kursseja on tarjolla, niille kannattaa osallistua. Nykyisen työelämän pätkittäisyyden ja projektiluontoisuuden takia kouluttautumisen tärkeys vain korostuu.

Opiskelumahdollisuuksia pitää osata myös pyytää työnantajalta, mikäli tämä ei älyä niitä tarjota.

10. Hankin voimia

Fyysistä kuntoa ei saa unohtaa, se jos mikä kuuluu itsestään huolehtimiseen. Jotta siitä ei tulisi pakkopullaa ja jälleen yksi velvoite, omaksi lajikseen on syytä valita sellainen, josta varmasti pitää.
Suomen suosituin kuntoilumuoto on kävely . Monelle se on mieluisinta luonnossa, kaukana liikenteen melusta.

Tutkimuksin on todistettu, että liikunta on hyväksi myös mielelle.

11. Valmistaudun vapauteen

Jos olen niitä naisia, jotka ovat koko ikänsä revenneet kahtia, työelämään ja kodin pyörittämiseen ja lasten kuskauksiin, päätän valmistautua ajoissa tulevaan. Kun lapset kasvavat ja muuttavat pois kotoa, omaa aikaa jää yhtäkkiä runsaasti.

Sama tilanne on edessä, kun eläkeikä koittaa. Tyhjän pesän syndroomaa ei synny, kun on omia harrastuksia ja hyviä ystäviä.

Lasten poismuutto ja eläkkeelle jääminen voivat olla tiukka paikka myös parisuhteelle. Kun kumpikin puoliso on pari- kolmekymmentä vuotta viettänyt täyden kalenterin elämää ja oleillut kaksin harvoin, mieleen voi nousta kysymys, kuka tuo toinen oikein on?

Yllätys ei ole niin suuri, jos pariskunta on kaukaa viisaasti varannut välillä vaikka yhteisiä hotelliviikonloppuja tai lenkkeillyt yhdessä.

12. Tutkin sisintäni

Päätän tehdä kirjoittamisesta hyvän tavan. Kirjaan tuntemuksia muistiin aamulla tai illalla. Muistiin kannattaa merkitä, millaiset asiat ovat vaivanneet ja mitä olen joutunut kelaamaan mielessä. Ja mistä on tullut hyvä mieli.

Tätä varten voi varata lehtiön vaikka yöpöydälle, miksei myös käsilaukkuun. Tärkeää on, että muistiin ei kirjoiteta tekemättömiä töitä vaan millaisia ajatuksia mielessä liikkuu.

Kirjoittaminen on hyvä keino hahmottaa mielenliikkeitä ja huolehtia itsestä. Oman mielen ja kehon kuuntelemisessa toisille jooga on hyvä keino, joillekin musiikki. Jotkut vannovat intialaisen päähieronnan vaikutuksiin.

Oli keino mikä tahansa, tärkeintä on, että ihminen tutkii itseään ja huolehtii itsestään omalla tavallaan.
Kun on saanut rauhoittua omissa oloissaan vähän aikaa, jaksaa paremmin.

Asiantuntijana psykologi ja valtiotieteen tohtori Aini Jaari