Ajatus vuoden suruajasta on kumottu, ja surua kuvataan läpi elämän kestävänä prosessina.

Surua ei voi täysin ennakoida silloinkaan kun menetys on tiedossa, koska toivo läheisen selviytymisestä estää surun kokemisen etukäteen.

Pitkäaikaisen sairauden aiheuttama kuolema on erityisen raskasta, koska läheiset ovat eläneet pitkään äärirajoilla ja omat voimat ovat lopussa. Sairaan heikentynyt terveydentila tekee suremisesta monimutkaista ja vaikeaa.

Nykyisen tiedekäsityksen mukaan surua pidetään dynaamisena eikä lineaarisena prosessina. Jokainen kokee surun yksilöllisesti. Aikaisempi ymmärtämys vuoden suruajasta on kumottu, ja surua kuvataan läpi elämän kestävänä prosessina.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
  • Yleisimm√§t l√§heisen kuoleman j√§lkeiset ensireaktiot ovat shokki, kielt√§minen ja ep√§usko.
  • Kuolevan¬† hyv√§steleminen ja kuolinhetkell√§ paikalla oleminen ovat t√§rke√§ osa surevan selviytymisess√§.
  • Vertaistuki sek√§ ammattiapu auttavat selviytymisess√§. Samassa kriisiss√§ olevat ihmiset eiv√§t kykene tukemaan toisiaan ja siksi tarvitaan ulkopuolista tukea.
  • Erilaiset rituaalit ja vainajan muisteleminen auttavat suruprosessissa.
  • Itkeminen on t√§rke√§√§. Jos ihminen ei kykene itkem√§√§n, h√§n tukahduttaa tunteensa. Surun tunteita tukahdutetaan usein my√∂s alkoholin tai l√§√§kkeiden avulla.

Surevan elämä ei ole koskaan samanlaista kuin ennen läheisen kuolemaa. Muun muassa surevan identiteetti, käsitys maailmankaikkeudesta, arvomaailma ja sosiaaliset suhteet muuttuvat. Hän ei oikeastaan halua selviytyä läheisen kuolemasta, koska selviytyminen ymmärretään usein niin, että kuollut pitäisi unohtaa.

Asiantuntija: Anna Liisa Aho, Terveystieteteiden tohtori, Terveystieteiden yksikkö, Tampereen yliopisto

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla