Onko seksi sinulle iloa vai ahdistusta? Odottaako lakanoiden välissä vapauden vai kieltojen valtakunta. Tee testi, niin tiedät.

Valitse jokaiseen kysymyksen vastaus, joka kuvaa parhaiten sinua ja ajatuksiasi. Kirjoita vaihtoehdon kirjain ylös, laske pisteet ja lue tulos.

1. Mikä kuvaa sinun ja kumppanisi välistä koskettamista parhaiten?
A Koskettamista on lähinnä silloin, kun on seksiäkin tiedossa.
B Kosketamme pienin elein. Se on arjen hellyyttä, ei niinkään eroottista.
C En kovasti välitä koskettamisesta. Se tuntuu jotenkin vieraalta.
D Kosketamme paljon ja monin tavoin. Kosketus on tapamme olla lähellä.

2. Kuinka helppoa sinun on kertoa seksitoiveistasi kumppanillesi?
A Tosi helppoa. Meillä on seksin suhteen avoimet välit.
B Periaatteessa helppoa, mutta käytännössä ei. Jotenkin nolottaa.
C Odotan, että pitkässä suhteessa toinen tajuaa kertomattakin.
D En ehdottele, koska en tiedä, mitä hän siitä ajattelisi.

3. Millä perusteella ryhdyt tyypillisimmin seksiin?
A Kun kumppanini ehdottaa.
B Kun halu on syttynyt tai se löytyy yhdessä kumppanini kanssa.
C Kun aikaa on mennyt niin paljon, että oikeastaan on jo vähän pakko.
D Spontaanin tilanteen herättämästä himosta.

4. Mihin kumppanisi saa koskea kehossasi?
A Melko lailla kaikkialle, mutta ehdoton ei vatsamakkaroilleni tai selluliiteilleni.
B En ylipäätään perusta koskettelemisesta ja toisen lähellä nuhjaamisesta.
C En halua, että kumppani koskee rintoihini tai sukuelimiini, ainakaan valoisassa.
D Rakastan tulla kosketelluksi, minne vain ja milloin vain.

5. Mitä tarvitset seksihalusi heräämiseen?
A Aikamoisen paineen siitä, että on jo pakko, koska aikaa edellisestä on kulunut niin paljon.
B Häiriöttömän hetken, stressittömyyden, riittävän kylläisen muttei täyden olon ja riidattoman päivän.
C Innostuneen kumppanin, joka lähtee mukaan, kun itsellä alkaa hyristä.
D Halua voi sillä, että haluaa haluta ja tekee sen eteen jotain.

6. Mikä seuraavista kuvaa parhaiten sinun ja kumppanisi seksiä?
A Pari parasta asentoa esileikin päälle, joskus jotain uuttakin.
B Tavallisesti vanha, tuttu ja tylsä kuvio alusta loppuun.
C Ei ole tyypillistä seksiä! Se on sitä, mitä kulloinkin tekee mieli ja löydetään.
D Kerran kolmessa viikossa toisen aloitteesta. Suostun siksi, että saan
olla taas rauhassa.

7. Pidätkö suuseksistä?
A Kyllä, jos pesut on huolehdittu kunnolla puolin ja toisin.
B En pidä. Enkä koe halua kokeillakaan.
C Ihan ok, muttei tunnu juuri miltään. Kumppani ei oikein osaa kunnolla.
D Pidän paljonkin. Riittää yksinäänkin tai osana muuta.

8. Mitä jännität eniten seksiin liittyen?
A Ylipäätään seksiä, en mitään erityistä siihen liittyen. En oikein osaa suhtautua siihen rennosti.
B Sitä miten hyvin osaan tyydyttää kumppanini.
C Itseäni; kehoani, hajujani, ääniäni, kiihottumistani, halujani, osaamistani.
D En juuri mitään. Korkeintaan sitä, mitä hauskaa on tällä kertaa tiedossa.

9. Mitä suuteleminen merkitsee sinulle nykyisin?
A Pikainen pusu päivittäin, suuteluita harvemmin.
B Suuteleminen on yksi parhaimpia nautiskelujani, eikä sen tarvitse todellakaan johtaa seksiin.
C Suuteleminen liittyy aika poikkeuksetta seksin alkamiseen.
D Kielarit eivät ole koskaan olleet minun makuuni.

10. Kannattaako seksifantasioista kertoa kumppanilleen?
A Ei ollenkaan. Ne ovat yksityistä aluetta.
B Ainakin osittain. Niitä voi halutessaan kokeilla tai miettiä yhdessäkin.
C Totta kai! Mikä ideapankki jäisikään käyttämättä ilman fantasiamaailmaa!
D En tiedä. Ehkä kannattaisi, mutten kehtaa. Mietin, mitä toinen ajattelisi niistä.

Laske pisteet

1. a)4  b)2  c)6  d)0
2. a)0  b)2  c)4  d)6
3. a)4  b)2  c)6  d)0
4. a)2  b)6  c)4  d)0
5. a)4  b)6  c)0  d)2
6. a)2  b)4  c)0  d)6
7. a)2  b)6  c)4  d)0
8. a)4  b)4  c)6  d)0
9. a)2  b)0  c)6  d)4
10. a)6  b)2 c)0 d)4

Tulokset

PISTEITÄ 0–20
Seksuaalisuus ja seksi ovat sinulle ilo ja voima! Saat siitä intoa muuhun elämään. Osaat ottaa seksin paineettomasti. Asetat sen sivuasiaksi silloin, kun elämässä tapahtuu muuta painavampaa.

Toisaalta osaat nautiskella siitä monin muodoin, sillä et näe seksiä vain yhdyntänä tai suutelua väistämättä merkkinä kohta alkavasta seksistä. Suhtaudut seksiin ilolla, mutta myös kaikella vakavuudella, ja siksi pidät itse huolta omasta nautinnostasi sekä hyvinvoinnistasi kertomalla ja näyttämällä kumppanille tarpeitasi ja toiveitasi. Hemmottele itseäsi ja kumppaniasi koskettamisin kaikin tavoin arjen kiireessäkin.

PISTEITÄ 21–40
Iso osa sinusta suhtautuu seksiin ja seksuaalisuuteen rennosti ja luontevasti. Ainakin periaatteessa, mutta käytännössä se on joskus haastavaa. Pidät seksistä, kun se on hyvää. Olet kokenut elämässäsi kiihkeitä intohimon hetkiä. Aina seksitaajuudelle asettautuminen ei kuitenkaan ole sinulle helppoa, etkä oikein itsekään tiedä miksi.

Tutustu itseesi yhä enemmän ja mieti, mitä ja kuka olet seksuaalisesti. Korosta omaa sukupuolisuuttasi, naiseuttasi tai miehuuttasi, sinulle sopivin keinoin ja tavoin. Kerro kumppanillesi avoimesti tunteistasi ja ajatuksistasi, syvennä tietoisesti läheisyyttänne, mutta älä tee sitä itsesi kustannuksella. Nautiskele yhä enemmän kehostasi ja vaali hyvinvointiasi. Sitä kautta löydät myös seksuaalisen tyytyväisyyden avaimet.

PISTEITÄ 41–60
Seksuaalisuus ja seksi ovat sinulle vielä jossain määrin mysteeri. Lapsuudenkodissasi ei ehkä suhtauduttu lempeästi ja arvostavasti näihin asioihin. Nautintoon ja rakasteluun heittäytyminen saattaa tuntua pelottavalta, vaikealta tai jopa mahdottomalta. Pyrit kontrolloimaan seksiin liittyviä tilanteita tarkoin, jotta tuntisit olosi turvallisemmaksi ja hallitummaksi. Kontrolloinnilla on usein tarkoitus turvata ja suojata jotain herkkää ihmisessä, jonka paljastamista ja hyväksymistä hän pelkää.

Suhtaudu itseesi lempeydellä ja mielenkiinnolla. Etsi kehosi hyviä kohtia, joita voit korostaa ja kosketella. Muista, että kehosi on kaikkialta hyvä ja sinun omasi. Etsi ensin yksin oma tapasi nauttia, jotta voit myöhemmin kertoa siitä kumppanillesi. Aloita mielenkiintoinen matka omaan seksuaalisuuteesi esimerkiksi lukemalla kirjallisuutta aiheesta.

Lue lisää Seksipulmista

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Näetkö itsessäsi paljon hyvää – vai paljon virheitä? Itsetunto vahvistuu, kun kääntää katseen tietoisesti omiin vahvuuksiin ja heittäytyy epämukavuusalueelle.

1. Listaa hyvät ja huonot puolesi – ja lue ääneen

Terve itsetunto on kuin vaaka, jossa omat hyvät ja huonot puolet ovat tasapainossa. Onnistumisia ei tarvitse ylikorostaa, mutta myös vähemmän mairittelevat piirteet kestävät päivänvaloa.

Psykoterapeutti Maarit Lassander neuvoo listaamaan omat vahvuudet ja heikkoudet paperille: yhtä paljon molempia. Aina, kun mieleen nousee uusi kielteinen piirre, vastapainoksi pitää kirjata yksi hyvä puoli: Jätän projektit usein puolitiehen enkä jaksa keskittyä, mutta toisaalta olen helposti innostuva ja osaan innostaa muita.

Jos ei ole tottunut ajattelemaan itsestään hyvää, voi kysyä mielipidettä läheiseltä: mitkä kolme asiaa minussa ovat rakastettavimpia? Myös vanhoja kohteliaisuuksia kannattaa kirjata.

– Huomion kääntäminen vahvuuksiin tietoisesti auttaa. Kyse on ennen kaikkea siitä, mihin kiinnittää huomiota, Maarit Lassander sanoo.

Valmista listaa hän neuvoo lukemaan ääneen, mielellään joka päivä.

2. Selvitä arvosi

Onnellisimmat eivät yritä taipua muiden muottiin vaan rakentavat itse oman elämänsä tärkeysjärjestyksen. Jos minäkuva on hatara, omat ja muiden tarpeet sotkeentuvat herkästi toisiinsa. Ydinarvojensa pohtimiseen kannattaa käyttää aikaa. Mistä haaveilen tai inspiroidun?

Millaiset ihmiset, ajanvietteet ja paikat tekevät minut onnelliseksi?

Avuksi voi ottaa paperin, jossa on kolme saraketta. Ensimmäiseen kirjataan erilaisia arvoja, kuten perhe, ystävyys ja terveys. Toiseen sarakkeeseen merkitään jokaisen arvon tärkeys itselle asteikolla yhdestä kymmeneen. Kolmanteen sarakkeeseen tulee samalla asteikolla oma arvio siitä, kuinka tyytyväinen tällä hetkellä on tuohon osa-alueeseen omassa elämässään. Jos kakkos- ja kolmossarakkeen välillä on ristiriitoja, niihin on hyvä kiinnittää erityishuomiota.

– Seuraava askel on pohtia, miten oma toiminta edistää arvojen toteutumista. Jos esimerkiksi todella perhekeskeinen ihminen viettää kaiken aikansa töissä, siinä on ristiriita, Maarit Lassander toteaa.

Arvojen pohtimisen kautta vertailun ja suorittamisen tarve vähenee, kun päämäärät kirkastuvat.

3. Lepää hetki

Vaaditko itseltäsi aina kymppiä vai riittääkö välillä seiska? Suorituskeskeinen itsetunto uuvuttaa, sillä se kaipaa loputtomasti pönkittämistä. Jos itsearvostus on kokonaan kiinni onnistumisista, pienikin moka kasvaa mielessä suhteettomaksi.

Jokaiseen päivään kannattaa mahduttaa ainakin yksi lepohetki suorittamisesta. Se voi olla mitä tahansa rentouttavaa tekemistä, kuten meditointia tai kahvihetki ystävän kanssa. Oleellista on pyrkiä tietoisesti eroon itsekritiikistä. Silloin mieli saa tilaa pohtia, millaisista asioista oikeasti nauttii.

– Vaativa persoona asettaa itselleen usein mittareita, jotka tulevat ulkopuolelta. Silloin voi menettää kosketuksen siihen, mikä juuri minulle tekee elämästä hyvän, Maarit Lassander sanoo.

Hän muistuttaa, että suorittaminen ei itsessään ole pahasta. Muutoksen paikka on silloin, kun suorittaminen estää elämästä täydesti.

4. Hyppää uuteen

Olemme ahkeria liimailemaan otsaamme nimilappuja: olen harkitsematon, temperamenttinen, tuppisuu. Usein määritelmät tulevat ulkopuolelta. Herkkä saattaa painaa yhden kommentin mieleensä vuosikymmeniksi.

Toisinaan omia uskomuksia on hyvä koetella tekemällä jotain täysin niiden vastaisesti. Varaa siis laulutunti, vaikka uskot laulavasi nuotin vierestä tai ota puheenvuoro, vaikka olet yleensä se hiljaisin. Epämukavuusalueelle heittäytyminen on parhaita keinoja itsearvostuksen rakentamiseen. Kun löytää itsestään uusia puolia ja taitoja, minäkuva vahvistuu vähä vähältä.

Isoimman pelon kimppuun ei kannata hypätä lämmittelemättä. Siirry helposta vaikeampaan aina sitä mukaa, kun rohkeus kasvaa.

– Heittäytyminen vaatii uteliasta asennetta. Ole avoin uudelle, jotta voit muodostaa myönteisiä kokemuksia itsestäsi, Lassander sanoo.

5. Uskalla pyytää muilta apua

Kun liukastut talvikeleillä ja tuntematon tarjoaa kättään, tukeudutko apuun vai kieltäydytkö lähes loukkaantuneena? Häpeilyllä on kulttuurinen perusta.

– Suomalainen mieluummin puree hampaat yhteen ja kärsii kuin kertoo omasta hädästään. Tämä on onneksi muuttumassa. Meillä kasvaa uusi sukupolvi, joka jakaa enemmän ja avoimemmin.

Pyynnön pukeminen kysymykseksi voi auttaa: Osaatko neuvoa, miten minun pitäisi edetä? Avun pyytäminen ei tarkoita uhriksi heittäytymistä, heikkoutta tai epäonnistumista.

– Pikemminkin päinvastoin. Vaatii hyvää itsetuntoa pyytää apua ja tunnustaa, ettei osaa tai jaksa

yksin. Mitä enemmän kontaktia uskallamme ottaa toisiin, sitä helpommaksi elämämme muuttuu, Lassander sanoo.

6. Ymmärrä tunteitasi – ja päästä niistä irti

Millaisissa tilanteissa riittämättömyyden tunne pulpahtaa esiin? Töissä, ystävien kanssa, harrastuksissa? Päiväkirjan pitäminen omista tunteista auttaa ymmärtämään, mistä vaativuus on peräisin.

–Jos kokee, ettei saa ystäväpiirissä hyväksyntää, voi tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Myös yksinäisyyden tunteet vaikuttavat, samoin lapsuudessa hylkäämiskokemukset tai toisaalta ylisuojelu. Herkille ja temperamenttisille voi kehittyä heikko itsetunto ilman vaikeita kokemuksiakin, sillä he reagoivat ympäristön vaatimuksiin muita voimakkaammin, Maarit Lassander sanoo.

Menneisyyden ymmärtäminen auttaa, mutta tarkoitus ei ole jäädä vellomaan vanhaan. Ennemminkin tavoitteena on vapauttava oivallus: Olen nyt aikuinen ja uudessa elämäntilanteessa. Miksen siis luopuisi vanhoista ajatusmalleista?

–Jos sivuuttaa vaikeat tunteet vuodesta toiseen, alkaa helposti vain vaatia itseltään enemmän ja enemmän. Tunteiden kohtaaminen auttaa hyväksymään ne ja päästämään niistä irti.

Asiantuntija: Maarit Lassander, psykoterapeutti, psykologi, Suomen Mielenterveysseura.

Anna-Stina Nykänen:

Olen aina ollut taitava vinoilemaan. Olen matkinut opettajia ja pomoja takana päin. En ole tyytynyt helppoihin haukkumanimiin, kuten höhlä, pönttö tai pimee. Olen mennyt pidemmälle.

Se vaatii tarkkanäköisyyttä. Kuin karikatyyrin piirtäminen.

Nyt olen alkanut käyttää tätä taitoa kehumiseen.

Ihminen kaipaa kannustusta ja ihailua. Mutta kehujen pitää olla tosia. Silloin kehut menevät ihon alle.

Vetelät kehut valuvat pitkin pintaa. Surkeimmat kehut ärsyttävät. Jos elämäntyönä on lastenhoito, pitää kehua hoitotyöstä, eikä säästötavoitteiden saavuttamisesta.

Kaikki voivat kehua. Seniori kehuu kokemuksella, juniori nuoruuden innolla. Myös pomoa voi kehua! Kerran kehuin pomoa tavasta, jolla hän otti alaisten esittämän rankan kritiikin vastaan: ei jäänyt kantamaan kaunaa, miettimään salaliittoja tai kostamaan. Ei ihminen nopeasti muutu, mutta jo heikkouksien myöntäminen ja yrittäminen on hienoa.

 

Lasten kehuminen on usein löysää ja laiskaa, persoonatonta ja sukupuolittunutta. Reipas poika, kiltti tyttö – ylimalkaista ja tarkoitushakuista, aikuista hyödyttävää.

Kehun lapset huolella. Mutta joskus sattuu kommelluksia. Kerran kehuin mieheni pojanpojan pomppuja, tosi hyvät reisilihakset! Pojan naama meni mutruun. ”Etkö tiedä, että minä olen poika, eikä meillä pojilla ole sellaisia”, hän sanoi.

En nauranut yhtään, opetin anatomiaa.

Kehun hänelle myös hänen vanhempiaan. Äidin kauriinsilmiä ja ajotaitoa. Isän uskomatonta tietomäärää ja tennarikokoelmaa. Syntyy kivoja keskusteluja.

Viimeksi puhuttiin pojanpojan ammatinvalinnasta. Hänestä ei tulekaan arkeologia: ”Ei mun maltti riitä.” Kehuin, että on hyvä tunnistaa oma luonteensa.

 

Ulkonäön kehuminen on vaikeaa. Eihän vain arvoteta ihmistä pelkän ulkonäön kautta? Tai pidetä seksiobjektina?

Pitää tavoitella samaa otetta kuin Jorma Uotisella Tanssii tähtien kanssa -ohjelman tuomaristossa. Että kehuu kuin ammattilaisen silmin toisen suoritusta. Aivan fantastinen asuvalinta, noi kengät hienona aksenttina tossa kokonaisuudessa. Silloin toinen on ulkonäkönsä subjekti. Huomioidaan hänen valintojaan, ei olemusta tai tyylin osoittamaa asemaa.

Varon silti. Kehuallergikot reagoivat ulkonäköä koskeviin kommenteihin rajusti.

 

Usein kehutaan vääristä asioista. Ylistämällä jopa alistetaan: miehiä kehutaan ruoanlaitosta kuin se olisi naisten hommaa.

Teinejä ei kehuta siitä, mikä heitä itseään kiinnostaa.

Entäs vanhukset! Äiti oli tyytyväinen, kun geriatrin lausunnossa luki, että hän on nuorekas ja virkeä. Sanoin, että sehän on selvä. Moni muu on hänen iässään ihan mölö, ilmeetön, passiivinen, epäluuloinen. En ole älynnyt, että äitiäkin pitäisi kehua.

Kehuminen liittyy ikään. Nuorempana tuli piruiltua, kun piti haastaa auktoriteetteja ja pitää show’ta yllä. Sitä jatkui ehkä – viisikymppiseksi.

Senioriteetti tuo tasa-arvoa. Voi kokea, että on annettavaa, sanoilla on merkitystä. Vaikka on nuortenkin sanomisilla iso arvo. Sitä ei vain silloin tajunnut.

 

Anna-Stina Nykänen on porvoolainen toimittaja, joka ihastelee arjen rumuutta.