Taas se ärsyttää, hämmentää ja motkottaa! Et voi muuttaa työkaveriasi, mutta omaan käytökseesi ja tunteisiisi voit vaikuttaa.

”Sähän sitten hoidat tämän tehtävän huomiseksi…”

Pomottaja on juuri se tyyppi työpaikallasi, joka astuu varpaillesi, käskyttää ja yrittää dominoida työkavereitaan – vaikka ei esimies olekaan. Pomottaja on jyrääjä, joka ei hätkähdä vastalauseista tai edes kohteliaan tiukahkoista selityksistä. Häneen eivät uppoa järkiperäiset perustelut siitä, ettei olisi oikeastaan hänen asiansa käskeä. Hän ei hermostu tai vetäydy vastalauseistasi, saati pyydä käytöstään anteeksi. Häntä ei pelota se, mitä työkaverit hänestä ajattelevat, sillä kritiikki valuu hänestä kuin vesi hanhen selästä.

Haaskaat vain energiaasi, jos yrität muuttaa tällaisen ihmisen käytöstä. Paras keino panna pomottajalle kampoihin on sopia yhteisistä pelisäännöistä ja tehtävänjaosta. Voit sanoa, että ei käy, se ei ole tehtäväni. Luultavasti hän yrittää hyppyyttää sinua uudestaan. Pysy lyhyessä viestissäsi ja sano pomottajalle yhtä asiallisesti kuin äskenkin, että ei käy, se ei ole minun tehtäväni.

Tämä ”rikkoutuneen äänilevyn” -taktiikka perustuu saman vastauksen toistoon. Kuin junnaamaan jäänyt vanha levy, nakutat vastaustasi yhä uudestaan tarpeen mukaan aina, kun pomottaja pomottaa.

Varo sortumasta pomottajan kanssa laveisiin selityksiin siitä, ettei nyt oikein olisi aikaa tehdä sitä, tätä ja tuota ja mitenkä tämä asia ei varsinaisesti sinulle kuulu. Pomottaja poimii perusteluketjustasi sen heikoimman lenkin ja jatkaa edelleen.

Pomottaja on useimpien ihmisten mielestä pelottava. Hän saa sydämet hakkaamaan, kiukun kohahtamaan ja stressihormonitasot nousemaan. Pomottajan käytöstä voi selittää se, että hän on oppinut lapsuudessaan hyökkäyksen olevan paras puolustus. Sinussa tällainen käytös todennäköisesti herättää pelkoa. Pomottajalle ei luultavasti ole asetettu lapsuudessa rajoja ja häntä on kohdeltu etuoikeutettuna. Hänellä on luultavasti ollut jo syntyessään ärhäkkä temperamentti ja hän oppi jo lapsena, että asiat saa helposti läpi raivolla.

Pomottajaa et voi muuttaa, mutta oman mielenrauhasi säilymistä voit kehittää.
Ellei rikkoutunut äänilevy -konsti tunnu tehoavan, on aika mennä oikean esimiehen luo ja ottaa pomotus puheeksi. Sano esimiehellesi, että nyt olisi tehtävä selvä jako siitä, mitkä ovat sinun hommiasi ja mitkä pomottajan. Työpaikan kehityskeskustelut ovat oiva tilaisuus pyytää esimieheltä konkreettisia vinkkejä siitä, miten kannattaisi toimia toisen jyrätessä. Kysy, voitko esimerkiksi hakea esimiehesi sellaiseen tilanteeseen sanomaan oma kantansa.

”Totta kai se muistio on minulla valmiina seuraavaan palaveriin…”

Lupailija lupaa auliisti hoitaa työnsä sovitusti vaikkapa ensi viikon hoitopalaveriin, mutta kun työyhteisö kertyy koolle ja lupailijan pitäisi esitellä osuutensa, mitään ei olekaan valmiina. Syitä ja selityksiä lupauksen rikkomiseen on monia.

Lupailijalle pitää sanoa napakasti, että sinähän lupasit tehdä tämän, näin oli sovittu. Parantumattomaan lupailijaan ei pidä varsinkaan tärkeissä asioissa luottaa vaan kannattaa varmistaa etukäteen, että tehtävä on ennen tärkeää tilaisuutta todella hoidettu.

Lupailija on lusmu, joka välttelee velvollisuuksiaan. Hän välttelee myös vastuuseen joutumista asioista, joita hän ei ole lupauksestaan huolimatta tehnyt ja koettaa vierittää syyn muiden niskoille. Sellaisessa tilanteessa lupailijalle pitää sanoa suoraan, että se on juuri hän, joka petti lupauksen, ei kukaan muu.

Iänikuiselle lupailijalle esimiehen kannattaa antaa jossain vaiheessa huomautus tai muistutus. Esimiehen tehtävä on varmistaa, että tehtävänjako alaisten kesken on selkeä, eikä tulkinnanvaraa pääse syntymään. Kun lupailijan tavat tiedetään, on parasta kirjata ylös, että toinen ottaa tehtävät aasta koohon ja lupailija ällästä ööhön.

”Se mitä sanoit, on ihan peruskamaa, joten voisimmeko nyt siirtyä oleellisempaan…”

Täydellinen tyyppi työpaikallasi saa kenet tahansa tuntemaan itsensä huonoksi, osaamattomaksi, lapselliseksi tai tyhmäksi. Hän saattaa olla persoonallisuushäiriöinen narsisti tai narsistisia piirteitä omaava ihminen, jonka käytöstä leimaa omahyväisyys ja muiden vähättely. Hän rehvastelee ja esittelee mieluusti omaa ylivertaisuuttaan, keskeyttää ja mitätöi.

Tällaisen ihmisen käytökseen on melkeinpä mahdotonta vaikuttaa. Kannattaa suojata itsensä asiallisuuden suojakilvellä, kun joutuu hänen kanssaan tekemisiin. Jo se auttaa, kun tiedostaa, että hän kokee sisimmässään valtavaa häpeän pelkoa, jota hän yrittää välttää olemalla paras ja loistavin.

Täydellisellä on hyvin hauras itsetunto, joka saa hänet jatkuvasti vertaamaan itseään muihin. Muiden menestyminen saa hänet tuntemaan itsensä epäonnistuneeksi. Täydellinen ei pysty ottamaan muiden tuntemuksia huomioon vaan olettaa, että hänen oikeutensa menevät muiden oikeuksien edelle. Hänellä ei riitä kärsivällisyyttä kuunnella muiden näkemyksiä, eikä hän siedä kritiikkiä.

Yritä ottaa tyyppiin mahdollisimman paljon etäisyyttä. Jos hän on työkaverisi, koeta joutua olemaan jakamatta työtehtäviä hänen kanssaan ja pidä kiinni oikeuksistasi.

Tällainen ihminen voi joskus olla esimiehesi. Hän olettaa kaikkien ihailevan itseään ja laukoo kyseenalaistavista alaisistaan halventavia kommentteja. Jos annat niiden mennä ohi korviesi, saat todennäköisesti tehdä työsi rauhassa.

Kun alaisena on täydellinen, esimiehen on syytä tähdätä ehdottomaan tasapuolisuuteen. Ei pidä antaa raivostumisten ja mustamaalausyritysten horjuttaa työpaikan reilua peliä. Toisaalta täydellinen kaipaa pomolta kiitosta, jota on syytä antaa, kun siihen on aihetta.

”Oletko muuten tietoinen siitä, että Mirkku puhuu susta pahaa selkäsi takana?”

Hämmentäjä on työpaikan taitavin riidankylväjä. Hän puhuu toisista pahaa, mutta jättää oman roolin tässä kuviossa varjoon ja esiintyy mielellään rehtinä rauhanrakentajana ja solmuun menneiden suhteiden eheyttäjänä.

Ensimmäinen reaktio hämmentäjän ”paljastuksiin” on äimistys ja raivo. Kiukku Mirkkua kohtaan kihahtaa ja mieli tekisi suksia Mirkun luokse lausumaan pari valittua sanaa. Hämmentäjä on pahimmillaan voinut tehdä samat tekosensa Mirkkuun, kuten muihinkin työkavereihisi, ja suorat sanat tällaisessa tilanteessa saavat sopan vain kiehumaan tuloksettomana yli.

Kun hämmentäjä vihjailee, kysy asialliseen sävyyn, haluaisiko hän, että sinä kertoisit Mirkulle sen, mitä hän juuri äsken kertoi sinulle – kun näyttää siltä, että hän on niin huolissaan työpaikan tulehtuneista ihmissuhteista… Yleensä selkäänpuukottaja hätkähtää ja vetäytyy tarjouksesta. Hän mutisee ehkä jotakin sellaista, ettei sellainen olisi viisasta. Hän ei tietenkään haluaisi paljastua itse riidankylväjäksi.

Voit myös tarjoutua hakemaan Mirkun paikalle kolmenkeskiseen palaveriin, jotta voisitte selvittää asian yhdessä, mutta sitäkään riidankylväjä ei halua.

Hämmentäjä on tyypiltään niin sanotusti passiivis-aggressiivinen ihminen, joka peittää vihamielisyytensä näennäisen sillanrakentajan roolin taa. Hän on oppinut lapsuudessaan kaksi asiaa: jos hän ilmaiseen mielipiteensä suoraan, hänet vaimennetaan armotta. Hän on oppinut näkemään muut jyräävinä öykkäreinä. Paras tapa puolustautua on ollut liittoutua esimerkiksi sisaruksen tai toisen vanhemman kanssa.

Työelämässä tästä syntyy hämmentäjälle kierre. Liittoutumisten aiheuttama vihastus vain vahvistaa hämmentäjän käsitystä muista, jotka ovat hänen mielestään vaarallisia öykkäreitä.
Pysy rauhallisena tällaisen tyypin kanssa äläkä anna hänen provosoida itseäsi. Ihmiset osaavat tehdä asioista myös omat johtopäätöksensä.

Jos työpaikan tilanne pääsee pahaksi, on paikallaan pitää keskustelutuokio esimiehen ja asianosaisten kanssa. Silloin koetetaan selvittää, mistä skismat oikein johtuvat. Työyhteisöissä kannattaa yleensäkin välttää pahan puhumista muista. Rehtiys pannaan aina merkille ja se luo ihmiselle luottamuspääomaa.

”Nyt täytyy mennä, joten olisitko kiltti ja tekisit tämän puolestani?”

Vapaamatkustaja on vastuunpakoilija, joka on tottunut delegoimaan töitään muille. Hän aiheuttaa ärtymystä, tunnetta epäoikeudenmukaisuudesta ja voimatonta raivoa.

Vapaamatkustajalle ei ole asetettu riittäviä rajoja ja niiden löytäminen työelämässä voi olla vaikeaa. Hänelle voi sanoa suoraan, että hoida itse omat hommasi, minä en niitä tee. Rutinoitunut vastuunpakoilija tosin osaa väistää suorat sanat ja etsiä toisen ”uhrin”. Työpaikoilla riittää sekä niitä, jotka pystyvät pitämään puoliaan, että niitä, jotka eivät pysty.

Entä kiltin miellyttäjän ja vapaamatkustajan hyväksikäytöltä haiskahtava suhde – pitäisikö siihen puuttua? Ei välttämättä. Työpaikoilla on tapana muodostua toisiaan täydentäviä pareja samaan tyyliin kuin avioliitoissa: vakka löytää usein kantensa. Yksi voi pakoilla vastuuta ja töitään, toinen ottaa ne mielihyvin kannettavakseen, jotta kokisi itsensä tärkeäksi ja hyödylliseksi.

Hyväksikäytettyä kannattaa puolustaa, jos tilanne alkaa näyttää surkealta. Kannusta häntä menemään esimiehen luo tai työterveyshuoltoon. Et voi kantaa vastuuta toisesta, sillä hyväksikäytettävällä on itsellään vakava kasvun paikka. Hänen on opittava asettamaan minuutensa rajat.

Räikeään vapaamatkustukseen pitää työtovereidenkin puuttua. Voi vaikka sanoa kokouksessa, että näyttääpä aika epäreilulta tuo työnjako… Esimiehen pitäisi antaa vapaamatkustajalle sekä kannustavaa että korjaavaa palautetta jo pienistäkin asioista. Mitä vakiintuneemmaksi vapaamatkustajan toiminta pääsee  muodostumaan, sitä työläämpiä ovat yritykset korjata tilannetta reilummaksi.

”Tuossa kohtaa on virhe, eikä tuo termikään taivu tuolla tavalla…”

Besserwisser tietää aina asiat paremmin kuin muut ja on hanakka huomauttelemaan virheistä muille. Vaikka alustuksesi olisi ollut tunnin pituinen ja sisältö huippukiinnostava, besserwisser poimii sieltä sen ainokaisen pilkkuvirheen ja tekee siitä numeron.

Toisin kuin täydellinen tai pomottaja, pilkunviilaaja ei kuitenkaan tarkoita kommenteillaan jyrätä. Hänelle on aidosti tärkeintä virheettömyys –  hän ei usein vain näe metsää puilta. Hän luultavasti vaistoaa, ettet suinkaan ilostu saadessasi yhdentekevältä vaikuttavaa palautetta, mutta besserwisser ei mahda mitään itselleen. Hänen on pakko huomauttaa.

Työpaikan besserwisseriin kannattaa suhtautua toisaalta huolettomasti, toisaalta arvostaen. Teet palveluksen itsellesi ja hänelle, jos nielet suuttumuksesi. Anna hänelle etukäteen se oikolukijan ja tietopankin rooli, jota hän kaipaa. Kommentoi tarvittaessa, että hienoa, kun huomasit tuon virheen!

Perfektionistiseen besserwisseriin ei kannata polttaa käämejään. Hän vaatii itseltäänkin todennäköisesti liikaa ja odottaa epätoivoisesti, että häntä kunnioitettaisiin ja kehuttaisiin, vaikka hän itse ei koskaan kiitä. Tarkkuus on hänen ominaisuutensa, josta voi olla koko työyhteisölle hyötyä. Besserwisseriä ei pidä nöyryyttää.

Esimiehen pitää puuttua pilkunviilaukseen, jos besserwisser alkaa kahmia toisilta töitä. Jos näin käy, besserwisserin ahdistuneisuus on lisääntynyt ja hän kanavoi epävarmuutensa epäluottamukseen. Hän voi olla huolissaan asemastaan työpaikalla.

Jos esimies ei valvo alaistensa työkuormitusta tähän tilanteeseen voidaan ajautua myös hiljalleen, jolloin tehtävien ja itse otettujen vastuiden ja huolien taakka kasaantuu niin kovaksi, että besserwisser uupuu.

Pitkät päivät ja uupumus altistavat virheille ja besserwisser koittaa varmistella tilannetta lisäämällä tarkkuustyötään ja valvontaansa entisestään. Syntyy uuvuttava kierre. Ilman esimiehen tukea besserwisser on riskissä ajautua työuupumukseen. Esimies voi auttaa besserwisseriä tunnistamaan hänessä heräävät syyllisyyden ja huonommuuden tunteet ja luopumaan jatkuvasta pilkun viilaamisesta.

Asiantuntijat: Kognitiivinen psykoterapeutti Kirsi Räisänen, Nokia Siemens Network; Työterveyshuollon erikoislääkäri Iris Pasternack, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Lue lisää: Tunnista persoonallisuustyyppisi, niin voit kehittyä

Näin otat asiat puheeksi

  1. Pyydä hankala työtoveri ensin kahdenkeskiseen juttutuokioon. Kerro hänelle, miltä sinusta on tuntunut. Sano esimerkiksi, että ”minusta tuntui pahalta, kun sanoit minulle sillä tavalla…” Vältä syyttämästä häntä siitä, että hän esimerkiksi kiusaa. Hän voi kiistää kiusanneensa mutta ei sitä, että sinusta on tuntunut pahalta.
  2. Tarvittaessa voit jo ensimmäiseen keskusteluun pyytää mukaan työpaikkasi työsuojeluvaltuutetun tai esimerkiksi työterveyshuollon edustajan.
  3. Jos otat asian puheeksi esimiehesi kanssa, pyydä mukaan myös vaikeaksi kokemasi työtoveri. Silloin annat esimiehellesi mahdollisuuden saada asiasta kokonaiskuvan ja tilanteen selvitettyä tasapuolisesti. Kerro tässäkin tilanteessa, miltä sinusta tuntuu. Älä syytä kollegaasi.

Entä, jos esimies on hankala?

  1. Puhu ensin esimiehesi kanssa kahden. Kerro, miltä sinusta tuntuu, ja sano, että toivot tilanteeseen muutosta.
  2. Jos tilanne ei muutu, ota asia uudestaan esille esimiehen ja työpaikkasi työsuojeluvaltuutetun tai työterveyshuollon ihmisen keskinäisessä palaverissa. Jos työpaikalla ei ole valtuutettua, käänny esimiehesi esimiehen tai työpaikan henkilöstöhallinnon puoleen.
  3. Järein keino on ottaa yhteyttä alueesi työsuojelupiiriin eli viranomaiseen.

Näin pärjäät aina

  1. Huomaa hankala tyyppi: astu henkisesti askel taaksepäin.
  2. Tunnista, mitä tunteita tämä henkilö herättää sinussa: vihaa, pelkoa, hätää, häpeää… Yleensä sinussa herää juuri niitä tunteita, joita hankala tyyppi pelkää itse kohtaavansa.
  3. Analysoi hankala tyyppi: onko kyse käytöksestä, joka on toistuvaa, tilanteeseen nähden epäloogista ja muille hankaluutta aiheuttavaa? Kohteleeko hankala tyyppi muita yhtä ikävällä tavalla?
  4. Vapauta itsesi: Jos kyse on aidosta ”hankalasta tyypistä”, hänen muuttamisensa on ulkopuoliselle miltei mahdotonta!
  5. Hyväksy omat tunteesi.
  6. Päätä, miten haluat toimia: aikuisesti, itseäsi kunnioittaen, älykkäästi, arvokkaasti ja työroolisi säilyttäen. Muista, että olet vastuussa vain omista ajatuksistasi, tunteistasi ja teoistasi.

Työpaikalla ei tarvitse sietää

  • fyysistä tai sanallista seksuaalista häirintää
  • muuta fyysistä koskettelua, kuten selkään taputtelua
  • raivonpurkauksia
  • vähättelyä.
Vierailija

Työkaverit – 6 eri perustyyppiä

Tuttua huttua. Narsistinen naisjohtaja rakentaa ympärilleen hovin ja leikkii siinä keskellä kuningatarta. Hänellä on kaikki erinomaista, lapset pärjäävät koulussa, hevoset ovat hienoja ja koiratkin ovat isompia kuin jollain muulla. Hän käyttää sumeilematta muita hyväkseen ja ympärillä pyörivät nöyrät alamaiset hoitavat kaikki ikävät työt. Valitettavasti hoviin ei mahdu päteviä henkilöitä, joista olisi uhkaa kuningattarelle. Kritiikkiä ei sallita. Niinpä koko yrityksen henkilöstö kärsii...
Lue kommentti
Vierailija

Työkaverit – 6 eri perustyyppiä

Tuttua juttua. Olin ulkomailla työkomennuksella ja narsistisia piirteitä omaava oli esimieheni siellä. Minulla oli vuosien työkokemus ennen keikkaa ja olen edelleen työelämässä Suomessa ja viihdyn hyvin. Olin kaikessa huono ja epäilyttävä. Esimieheni oli kaikessa paras, kaiken asiantuntija ja kaiken piti pyöriä hänen ympärillään. Hänen perheensä oli kaikkein tärkein, sitä korostettiin koko ajan. Käytös oli epäasiallista. Hän huusi, jos kaikki ei mennyt kuten piti hänen mielestään. Hommasta...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.