toisen mitatointi vahingoittaa

Joku tekee sen tietoisesti, toinen tiedostamattaan, väheksyy kaveria vieressä. Vähättelevästä puheesta kannattaa opetella eroon.

”Mitä sä nyt tästä stressaat?” Tai ehkä vain tuhahdus. Se on toisen mitätöintiä ja vahingoittaa ihmissuhteita sekä kotona että työpaikoilla.

Vähättelevä puhe voi olla tietoista tai tiedostamatonta. Olipa kumpaa tahansa, siitä voi opetella eroon, sanoo henkisestä väkivallasta esikoiskirjan tehnyt ensihoitaja Heidi Holmavuo.

1. Tietoisesti. Parisuhteessa vähättely näkyy toisen kovana arviointina: et sinä tuosta(kaan) selviä... Työpaikalla kollega saa osakseen tuhahtelua tai hänet sivuutetaan julmasti. Vähättely on lähellä kiusaamista. Molemmissa tapauksissa vähättelijä tietää käyttäytyvänsä huonosti.

2. Tiedostamattomasti. Moni väheksyy itseään, koska on oppinut ajattelemaan, ettei kuitenkaan kelpaa eikä selviydy. Mielessä on epäilys, että myös muut väheksyvät minua. Elämän isompi epäonnistuminenkin voi kalvaa ja viedä itsekunnioituksen. Vertailu muihin pahentaa tilannetta.

3. Avuksi. Mieti, mistä olet oppinut vähättelevän asenteen ja pyri siitä tietoisesti eroon. Mieti, miksi jälleen sanoit pahasti, miksi annoit toisen ymmärtää, ettei kelpaa. Tai miksi toruit itseäsi, vaikka siihen ei ollut mitään konkreettista syytä? Harjoittele näkemään ihmisissä ja itsessäsi positiivisia puolia. Keskity niihin. Kunnioittava ilmapiiri auttaa kaikkia viihtymään elämässä.

Lähteenä käytetty Heidi Holmavuon kirjaa Uskalla elää mielellään eteenpäin, Fitra, 32 e.

 

Kirjailija Kati Tervon uusin kirja sai innoituksen oman suvun vaietusta salaisuudesta.

"Neljäs kirjani Iltalaulaja (Otava 2017) kertoo taiteilija Ellen Thesleffistä ja maalaistyttö Taimista, joka haluaisi myös osata taiteilla, mutta taustansa vuoksi ei voi.

Löysin romaanin aiheen peratessani tätini kuolinpesää. Tätini ihaili Thesleffiä ja olisi tahtonut taiteilijaksi, mutta perhe vaati häntä opiskelemaan kunnon ammatin. Täti sairastui skitsofreniaan alle kolmikymppisenä.

Psyykkinen sairaus oli tabu. Sitä hävettiin perheessäni. En vielä 11-vuotiaanakaan tiennyt, että mummulassa seinänvieruksia pitkin hiljaa kulkeva ihminen on tätini. Hän oli laitoshoidossa lukuisia kertoja, mutta välillä oli myös parempia jaksoja. Minulla on tädistä myös valoisia muistoja, kun syömme yhdessä ja nauramme.

Harrastin itsekin kuvataiteita nuorena, kunnes isä sanoi, että nyt on taiteilut taiteiltu. Oli mentävä töihin. Katkera en ole, sillä työelämän opit ovat olleet hyväksi ja opettaneet vastuunottoa elämästä.

Nykyään minulla on työhuone kirjailijatalo Villa Kivessä. On mahtavaa, kun on paikka, minne voi mennä ja vetää oven kiinni. Ennen kirjoitin kotona, missä mieheni työskentelee ja poikani soittaa sähkökitaraa.

Näin on parempi, sillä kestän hälinää huonosti. En juurikaan katso telkkaria, sillä korvani väsyvät tv:n ääniin ja maailman melskeisiin. Jari hemmottelee minua kotona niin, että jalkapalloa katsoessaan hän laittaa kuulokkeet korville, jotta minun ei tarvitse kuunnella urheiluselostuksia.”

Lue lisää Kati Tervon terveystunnustuksia Hyvä terveys 12/2017. Tilaajana voit luke lehden ilmaiseksi digilehdet.fi-palvelusta.

Näyttelijä Outi Mäenpää on oppinut paljon uusperheen haasteista. Enää hän ei etsisi kiihkeästi ratkaisuja. Molempia puolisoita tyydyttävää ratkaisua ei aina ole.


Näyttelijä Outi Mäenpää, 55, kertoo, kuinka hän yritti toisen aviomiehensä kanssa tehdä uusperheestä ydinperhettä.

–Selviydyimme muutaman vuoden hyvin ottaen huomioon, että naimisiin mennessä perheeseen kuuluivat neljä teini-iän kynnyksellä olevaa poikaani ja miehen kaksi isompaa lasta sekä hänen kaksivuotiaat kaksosensa, sanoo Mäenpää.

Erosta on nyt kaksi vuotta.

–Rakastuminen lienee jonkinlainen aivojen häiriötila, näin aivotutkijat sanovat. Ilman yhteistä osoitetta meidän olisi kuitenkin ollut melko mahdotonta edes tavata. Yritimme saada arjen kaikkine uusperhesäätöineen toimimaan, mutta se ei onnistunut.

Jos Mäenpää nyt lähtisi samaan kuvioon, hän ottaisi vastaan tulevat haasteet iisimmin. Ei yrittäisi niin kovasti ratkaista vaativia tilanteita, sillä ehkä niihin ei edes ole ratkaisua.

–Pitäisi vain osata nähdä, kuinka aika auttaa ja tilanne pian muuttuu. Jo vuoden kuluttua arki on toisenlaista, kun lapset ovat isompia, Mäenpää toteaa.

Parisuhteesta hän oppi muun muassa, että on turha yrittää pelastaa toista hänen omilta kipuiluiltaan. Vasta jos puoliso pyytää apua, sitä voi yrittää tarjota.

–En yrittäisi operoida toista, en opettaa, en puuttua vaan keskittyisin itseeni ja omaan kehitykseeni. Omat tarpeensa on muistettava sanoittaa toiselle. Ei hän voi niitä muuten tietää.

Mäenpää sanoo olevansa ehdottomasti parisuhdeihminen. Niinpä hän voisi hyvinkin mennä naimisiin kolmannen kerran. Jos hän tekisi toiveittensa parisuhteesta aarrekartan, hän olisi siinä mukana itsekin.

 –Olisin aarrekartassa mukana iloisena siitä, että olen ymmärtänyt, miten minun nimenomaan ei kannata parisuhteessa toimia.

Lue lisää Outi Mäenpään hyvän olon oivalluksista: Hyvä terveys 12/2017. Tilaajana voit lukea koko lehden ilmaiseksi digilehdet.fi-palvelusta.