Heidi jännitti vielä synnytyspäivän aamuna, onnistuisiko kaksosten alatiesynnytys, koska toinen vauvoista oli perätilassa.
Heidin ja Ossin tyttäret syntyivät raskausviikolla 39 + 0.
”Vietin viimeiset yhdeksän viikkoa raskaudestani vuodelevossa ja kärsin sekä henkisesti että fyysisesti. Synnytys päätettiin käynnistää, kun viikkoja olisi täynnä 39.
Kun menimme aamulla sairaalaan, oloni oli hassu. Minulla ei ollut mitään tuntemuksia tulevasta synnytyksestä, mutta tiesin, että sinä päivänä vauvat syntyisivät. Minua jännitti, sillä toinen lapsista oli perätilassa, enkä tiennyt voisinko synnyttää häntä. Lantioni oli kuvattu sitä varten magneettikuvissa.
Kahdentoista aikaan minulle laitettiin ballongi ja sain tiedon, että voisin synnyttää alakautta.
Spinaalipuudutus toi helpotuksen noin tunnin ajaksi.
Kahden aikoihin lääkäri tuli ja puhkaisi lapsivesikalvot. Oksitosiinitippa laitettiin varalta odottamaan, mutta supistukseni käynnistyivät heti. Siirryimme noin neljän aikoihin saliin, jossa otin TENS-laitteen käyttöön.
Pidin supistuksen tullessa käytettävää nappia pohjassa melkein koko ajan, sillä supistukset muuttuivat niin kivuliaiksi.
Spinaalipuudutus toi helpotuksen noin tunnin ajaksi. Sitten supistukset alkoivat tuntua uudestaan, mutta tiesin jo, että olemme loppusuoralla.
Ponnistusvaiheessa sain kätilöiltä hyviä neuvoja, ja ponnistusvaihe eteni nopeasti. Ensin syntyi A-tyttö ja kymmenen minuuttia myöhemmin B-tyttö. Minua ei sattunut synnytyksen jälkeen mihinkään. Tuntui kuin en olisi synnyttänytkään.
A-vauva tuli heti rinnalleni, mutta B-vauvalle piti antaa lisähappea. Sekunnit häntä odottaessa tuntuivat pitkiltä. Kätilö kävi nopeasti huikkaamassa ovelta, ettei B-tytölläkään ole hätää, ja pian hänkin tuli rinnalle.
Minua ei sattunut synnytyksen jälkeen mihinkään. Tuntui kuin en olisi synnyttänytkään.
Ensimmäinen yö kotona oli hulinaa. Sen jälkeenkin imetyssessiot ovat olleet pitkiä.
Olen aloittanut välillä imettämisen illalla kuudelta ja lopettanut yhdentoista tunnin päästä aamuviideltä, jolloin molemmat ovat vihdoin nukkuneet. Sitten olen nukkunut kaksi tuntia itse.
Annoimme alussa vähän korviketta, mutta nyt menemme käytännössä omilla maidoilla. Yritän pitää tyttöjä samassa rytmissä, ettei yhdentoista tunnin sessioita enää tulisi.”
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
