Suu tykkää suolasta, mutta onko se valkoinen kuolema, joka vähitellen hyydyttää elimistön pumpun? Vastaamassa ylilääkäri Antti Jula ja tutkimusprofessori Pirjo Pietinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

1. Ruokaan ei tarvitse lisätä suolaa.

Totta. Vaikka ruokasuolan natrium on ihmisen elimistölle elintärkeä kivennäisaine, sen riittävä saanti onnistuu yleensä ilman ruokasuolaa. Maailmalla elää edelleen heimoja, jotka eivät käytä suolaa ruokansa valmistamisessa. Heillä kohonnutta verenpainetta ei tunneta eikä verenpaine nouse iän mukana. Suomalaisten natriumin saanti ylittää fysiologisen tarpeen miehillä keskimäärin 16-kertaisesti ja naisilla 12-kertaisesti.

Turvalliseksi katsotun minimisaanninkin raja ylittyy miehillä kuusinkertaisesti ja naisilla viisinkertaisesti. Väestötutkimusten mukaan 40–50-vuotiaista suomalaisista miehistä joka toisen ja naisista joka kolmannen verenpaine on kohonnut. Yli 60-vuotiaista 70–80 prosentilla verenpaine on koholla tai he käyttävät verenpainetta alentavaa lääkehoitoa. Vain harvan suomalaisen verenpaine on ihanteellisella tasolla eli alle 120/80 mmHg.

2. Suolaa on luonnostaan monissa raaka-aineissa, kuten porkkanassa.

Totta. Kaikissa raaka-aineissa on luonnostaan natriumia, kasviksissa vain vähän mutta eläinkunnan tuotteissa, kuten maidossa, enemmän. Natriumin fysiologinen tarve on niin pieni, että pärjäisimme tällä luonnollisella natriumilla.

3. Runsas suolankäyttö jäykistää verisuonet.

Totta. Liiallinen natriumin saanti lisää pienten verisuonien supistumistaipumusta ja nostaa siten verenpainetta. Ajan myötä suurten ja keskisuurten valtimoiden rakenne muuttuu ja ne jäykistyvät. Liiallinen natriumkuorma supistaa myös laskimoita. Lisääntynyt laskimoverenpaluu ja suurentunut painetaso kuormittavat sydäntä ja lisäävät valtimotaudin ja sydämen vajaatoiminnan vaaraa.

4. Suolan käytön lopettaminen suojaa sydäntä ja aivoja.

Totta. Hoitokokeiden mukaan natriumin saannin vähentäminen 2 300 mg:lla (vastaa 6 g eli reilua teelusikallista suolaa) alentaa kohonnutta verenpainetta keskimäärin 7/4 mmHg. Muutos vastaa yhden verenpainelääkkeen vaikutusta. Jos verenpaine on lievästi koholla, voi riittää että rajoittaa suolankäyttöä ja muuttaa elintapojaan terveellisemmiksi. Mutta jos verenpaine on kovasti koholla, tarvitaan myös lääkehoitoa. Suolarajoitus pienentää sydämen kuormaa ja vähentää valtimotaudin riskiä.

Yli 30-vuotiaiden suomalaisten verenpaine aleni 1980-luvulta vuoteen 2000, miehillä keskimäärin 10/6 mmHg ja naisilla 16/8 mmHg. Noin 80–90 prosenttia muutoksesta johtui ravitsemuksen muuttumisesta ja 10–20 prosenttia parantuneesta lääkehoidosta. Suomalaisten suolan käyttö pieneni noin 3 grammalla, kovien rasvojen käyttö väheni ja kasvisten, vihannesten sekä hedelmien käyttö kolminkertaistui.

5. Ihminen tarvitsee pöytäsuolaa saadakseen riittävästi jodia.

Tarua. Pöytäsuolan jodin merkitys on Suomessa pienempi kuin muissa maissa, koska meillä lisätään jodia eläinten rehuun. Niinpä saamme jodia myös eläinperäisistä tuotteista. Toki kannattaa aina ostaa jodioitua suolaa mutta käyttää kohtuudella.

6. Perunoiden, pastan ja vihannesten keitinveteen on lisättävä suolaa niiden rakenteen säilymisen vuoksi.

Tarua. Ei tarvitse, kyllä ne voi keittää myös ilman suolaa.

7. Saamme valmisleivistä paljon suolaa.

Totta. Kaikissa teollisissa elintarvikkeissa samoin kuin eineksissä on lisättyä suolaa, mutta leipä ei ole erityisasemassa. Fiksuinta on katsoa päällysmerkintöjä ja verrata tuotteiden suolapitoisuuksia. Täysin suolatonta ruokaa ei juuri kukaan syö eikä tarvitsekaan, vaan kun kaikissa ruoissa on vähemmän suolaa, kokonaissaanti vähenee. 

8. Lasten suosikit ketsuppi ja nakit ovat varsinaisia suolapommeja.

Totta. Nakit ovat suolaisia eikä niitä pidä syödä usein. Kannattaa kuitenkin verrata eri valmistajien nakkeja ja keittää ne väljässä vedessä. Ketsuppia voi käyttää kohtuudella.

9. Suolan makua voi ruoanlaitossa korvata happamella, pippurisella tai tulisella maustamisella.

Totta. Maustaminen auttaa korvaamaan suolaa. Hyvä keino on myös ripotella suola vasta valmiin ruoan päälle, jolloin kieli saa haluamansa makuelämyksen. Ruoan ei tarvitse olla ”läpisuolattua”.

10. Vanhana makuaisti heikkenee niin, että suolaa tulee lisättyä enemmän.

Totta, mutta kun tämän tietää, voi lisätä mausteiden käyttöä. Täysin suolattomaan ruokaan harva tottuu eikä tarvitsekaan, mutta vähentäminen asteittain on todettu tutkimuksissakin helpoksi. Pientä jatkuvaa vähentämistä ei edes huomaa.

11. Himalajansuola, tai muu ”puhdistamaton” suola, on terveellisempää.

Tarua. Merisuola, Himalajan suola ja tavallinen ruokasuola sisältävät yhtä paljon natriumkloridia eikä niiden terveysvaikutuksissa pitäisi siten olla eroja. ”Puhdistamattomissa” suoloissa on hieman lisämakua antavia yhdisteitä, joilla ei kuitenkaan ole terveydellistä merkitystä.

12. Matalasta verenpaineesta kärsivän kannattaa suolata ruokansa niin ei huippaa enää.

Tarua. Terveellä henkilöllä verenpaine voi olla tasolla 100–120/60–70 mmHg eikä se ole syy lisätä suolan käyttöä. Joskus sairaudet, kuten vaikea sydämen vajaatoiminta, hormonaalisista syistä johtuva mineralokortikoidien puute (Addisonin tauti) ja lääkehoito voivat selittää matalaa verenpainetasoa. Suolalisä ei ole niissäkään oikea hoito.

Sairaudet ja lääkkeet voivat joskus myös alentaa veren natriumtasoja ja aiheuttaa niin sanottua hyponatremiaa. Hyponatremian syyt tutkitaan ja se, esimerkiksi liiallinen nesteen juonti, pyritään poistamaan.

13. Eteläisten maiden ihmiset voivat käyttää enemmän suolaa kuin me pohjoismaalaiset, koska he hikoilevat enemmän.

Tarua. Ravinnosta saadusta natriumista jopa 98 prosenttia erittyy virtsaan, 0,1–4 prosenttia ulosteisiin ja alle 0,5 prosenttia hikeen. Lämpötilan nousu lisää vain jonkin verran suolan menetystä hien kautta. Tätä ei pidä korvata lisäsuolalla.

14. Urheilija tarvitsee raskaan suorituksen jälkeen suolapitoista juomaa.

Totta. Hikoilun aiheuttaman nestehukan korvaamiseen riittää yleensä vesi, mutta raskaan ja runsasta hikoiluttavan yli kolmen tunnin liikuntasuorituksen aiheuttaman nestehukan korvaamisessa voidaan käyttää pientä suolalisää (1–2 g suolaa nestelitrassa).

Vierailija

Älä tönkkösuolaannu

Puhdistetusta suolasta on poistettu lähes sata erilaista mineraalia, jotka tasapainottaisivat suolan vaikutusta elimistössä. Lisäksi puhdistettuun suolaan on lisätty mm. paakkuuntumisenestoaineita, joista ei terveydellemme ole mitään hyötyä, päinvastoin. Paras suola olisi puhdistamaton merisuola, josta elimistö saa tarvitsemansa mineraalit, joka ei kohota verenpainetta, ei kerää nestettä elimistöön, ei rasita munuaisia ja joka säilyttää elimistön homeostaasin. Valtaosa meistä pitää suolaa...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Luin amerikkalaistutkimuksen, jonka mukaan fruktoosi on epäterveellistä. Koe oli tehty makeutetuilla juomilla. Entä kaupassa myytävä hedelmäsokeri, jota käytän jälkiruoissa ja leivonnassa? En osta kaupasta herkkuja, limsoja enkä mehuja, sillä niissä on hurjasti piilosokeria. Jos jotain herkkua haluan, leivon itse. Tavakseni on tullut vähentää resepteissä sokeria. Kokonaan ilman makeaa ei pysty tässä elämässä olemaan. Olen huomannut, että fruktoosi on niin makeaa, että sitä riittää pienikin määrä. Voiko fruktoosi olla haitallista silloinkin, kun sitä käyttää näin?

Fruktoosin eli hedelmäsokerin runsaan saannin on todettu vaikuttavan epäedullisesti  maksan aineenvaihduntaan. Kuten kysyjä tuo esille, makeutetut juomat ovat tässä suhteessa ne elintarvikkeet, joihin on syytä kiinnittää huomiota.

Yhdysvalloissa käytetään juomien makeuttamisessa runsasfruktoosis ta maissisiirappia. Tämä on ongelmallista, sillä juomien käyttö voi olla runsasta, jolloin fruktoosin saanti nousee hyvin suureksi. Vastaavia määriä fruktoosia on vaikea saada muualta.

Hedelmiä ja marjoja ei fruktoosin vuoksi tarvitse välttää. Niiden terveysvaikutukset on vakuuttavasti dokumentoitu osana terveyttä edistävää ruokavaliota. Mehuista on juomasuosituksen mukaan syytä suosia täysmehuja ja niitäkin korkeintaan lasillinen päivässä aterian yhteydessä.

Kysyjän sokerin saanti vaikuttaa olevan maltillista, joten nykyisiä sokerinkäyttötottumuksia voi hyvin jatkaa. Kysyjän havainto siitä, että hedelmäsokeri on tavallista sokeria makeampaa, pitää paikkansa, joten sitä tarvitaan saman makeuden saavuttamiseksi tavallista sokeria vähemmän.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija

Onko fruktoosi pahaa sokeria?

Ainoastaan hiilihydraattien kokonaismäärällä on merkitystä, koska niistä yksikään gramma ei mihinkään häviä. Se, että muuttuuko se hiilihydraatti (ns. hitaat ja nopeat) tunnin päästä glukoosiksi vai 3 tunnin päästä ei ole mitään merkitystä, vaikka näin meille on valehdeltu jo iät ja ajat mm. virallisen tahon puolelta. Tavan kansa kuluttaa hyvin vähän hiilihydraatteja päivässä ( alle 150 grammaa) ja näinollen loppu muuttuu rasvaksi elimistöön ja lopulta rasvoittaa myös maksan. Näin ihminen lihoo...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Suu kaipaa makeaa, mutta onko se viisaampaa nauttia vanhana kunnon sokerina vai uusina makeutusaineina?

Jokainen on varmasti törmännyt kaupan hyllyllä herkulliselta näyttävään tuotteeseen, jonka kyljessä komeilee teksti “sokeriton”.  Millä nämä tuotteet makeutetaan ja onko makeutusaineiden käytöllä samanlaisia terveyshaittoja kuin sokerilla? Kokosimme keskeisiä faktoja makeutusaineiden ja sokerin eroista.

Millä aineilla sokeri korvataan “sokerittomissa” tuotteissa?

Yleisimpiä elintarvikkeissa käytettyjä keinotekoisia makeutusaineita ovat aspartaami, asesulfaami-K, sakariini ja syklamaatti. Lisäksi makeuttamiseen käytetään luonnollisia sokerialkoholeja, kuten ksylitolia.

Sisältävätkö makeutusaineet vähemmän kaloreita kuin sokeri?

Useat makeutusaineet sisältävät hyvin vähän, jos lainkaan kaloreita. Kalorimäärä pysyy alhaisena myös siksi, että makeutusainetta tarvitaan usein pienempi määrä saman makeuden saavuttamiseksi. Esimerkiksi aspartaami on 200 kertaa makeampaa kuin sokeri, jolloin sen käyttömäärä voidaan pitää hyvin pienenä.

Kumpi on parempi hampaille, sokeri vai makeutusaineet?

Sokeri aiheuttaa happohyökkäyksen ja aiheuttaa näin reikiintymistä. Useimmilla makeutusaineilla ei ole tällaista vaikutusta. Hampaille harmittomia ovat esimerkiksi aspartaami ja asesulfaami K. Makeutuksessa käytetyistä sokerialkoholeista ksylitoli jopa edistää hampaiden terveyttä, sillä se estää reikiintymistä. Sen makeutus teho on yhtä suuri kuin sokerin ja sitä käytetäänkin usein purukumien ja pastillien makeuttamiseen.

 

Onko makeutusaineiden käyttö turvallista?

Makeutusaineiden kaikkia pitkäaikaisvaikutuksia ei vielä tiedetä, mutta nykytietämyksen valossa niiden kohtuullinen käyttö on turvallista. Makeutusaineiden runsaalla käytöllä on kuitenkin todettu olevan samoja terveyshaittoja kuin sokerilla. Niiden säännöllinen runsas käyttö kasvattaa riskiä sydän- ja verisuonisairauksiin, sekä aikuisiän diabetekseen.

Kaikille makeutusaineille ei ole asetettu päivittäistä saantisuositusta, mutta esimerkiksi aspartaamin enimmäissuositus vuorokaudessa on 40 mg painokiloa kohti. Esimerkiksi 70-kiloisella henkilöllä määrä täyttyy neljästä litrasta virvoitusjuomia.

 

Kirjoittaja opiskelevat Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa terveystieteiden kandidaatti- ja maisteriohjelmassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Terveystieteet, liikuntatieteellinen tiedekunta