Suola on elimistöllemme välttämätön, mutta tarvitsemamme määrä on vain hyppysellinen. Tarkista, ettei juhlatarjottaviin tule liiaksi suolaa.

 Luolamies ei tarvinnut suolaa. Miksi me sitten lisäämme sitä jo valmiiksi suolattuun ateriaan? Kun luolamies raahasi saaliin kotiin, rouva ei suolannut sitä vaan kaivoi maasta mausteeksi muutaman juurakon ja teki perheelle paistin.

Jos luolamiehen paistiin olisi yhtäkkiä lisätty gramma suolaa, hänen makuaistinsa olisi hälyttänyt: ruoka on myrkyllistä. Luolamies oli oikeassa. Ruokaan lisätty suola on elimistölle hyvin haitallista.

Elimistömme toki tarvitsee suolaa. Natriumkloridi pitää yllä aineenvaihduntaamme. Natriumin avulla neste ja ravinto liikkuvat soluissa, suonissa ja suolissa. Emme nahistu emmekä turpoa.

Munuaiset kovilla

Ihmiselimistö on luonnostaan vähäsuolainen (0,9 %), ja meillä on edelleen myös luolamiehen munuaiset. Ne ovat kehittyneet pidättämään suolaa elimistössä solujen nestetasapainon turvaamiseksi.

Ihmiskeholle riittää hyvin suola, joka tulee ravinnosta itsestään, mutta makuaistimme on turtunut liikaan suolaan. Nykyisin äiti, isä, keittäjä ja kokki lisäävät ruokaan suolaa, ja munuaisemme joutuvat lujille poistaakseen liian suolan.

Jos jokainen suolaisi annoksensa itse, kansan terveys paranisi. Suolaaminen vähentyisi siksi, että suola ruoan pinnalla maistuu enemmän kuin ruokaan valmistaessa lisätty. Maistamme suolan elintarvikkeen pinnalta vahvempana siksi, että sylki on vielä vähäsuolaisempaa kuin muu elimistömme.

Teelusikallinen riittää

Saamme suolaa jatkuvasti kymmenkertaisesti tarpeeseemme nähden: naiset 5–7 grammaa ja miehet 8–9 grammaa päivässä. Grammakin riittäisi.

Edellinen valtion ravitsemussuositus esitti, että suolaa saisi saada 5 grammaa päivän aikana. Kun tavoite pakeni pakenemistaan, saantisuositusta on löysätty kuuteen grammaan.

Sydänliitto suosittelee, että suolaa saataisiin alle 5 gramma päivässä. Se on vajaa teelusikallinen.

Suolapurkki voi olla pöydässä eikä keittiössä. Kun ruokailija toteaisi ruokansa olevan liian vähäsuolaista, hän voi lisätä suolan itse tai jättää lisäämättä. Suolan voi korvata muilla mausteilla.

Janottaa

Elimistön nestetasapaino on tarkka. Nopeimmin ihminen kuolee hapenpuutteeseen – ja nestehukkaan. Kun elimistön suolapitoisuus nousee liikaa, aivojen janokeskus antaa käskyn hankkia laimennusta.

Suola sitoo vettä ja lisää kiertävän veren määrää. Siksi laihduttaessa, kun vähemmästä ruoasta saa vähemmän myös suolaa, ylimääräinen neste poistuu elimistöstä ja paino putoaa aluksi nopeasti.

Niin kauan kuin munuaiset ovat ehjät, ne suodattavat ylimääräisen suolan virtsan mukana pois elimistöstä. Suolan määrä voidaan mitata virtsasta yhtä luotettavasti kuin sokeri tai valkuainen.

Veden juominen on väliaikainen ratkaisu elimistön laimentamiseen. Terveellisempää olisi välttää suolansaantia. Jos suolapurkki otettaisiin pois kokilta ja annettaisiin ruokailijalle, syöjä saisi itse päättää suolankäytöstään. Näin vältettäisiin väestön pakkosuolaaminen.

Salasuolaa

Natriumkloridin vaaroista on vaahdottu jo niin kauan, että harva enää suolaa jo valmiiksi suolattua ruokaa. Liika suola tulee piilosuolana leivässä, valmisruoissa ja joukkoruokailussa. Salasuolaa voi välttää vain valmistamalla ruokansa itse.

Suolaamme lapsiamme sipseillä, ranskanperunoilla ja valmisruoilla. Jos lapsi elää kouluruokailun ja iltapäivän einespitsojen varassa, hän saa suolaa saman verran kuin aikuiset, mikä on painokiloihin suhteutettuna tönkkösuolausta.

Meikäläinen elintarviketeollisuus on siirtynyt voimakassuolaisuudesta vähäsuolaisuuteen, mutta tuontiruoka pitää yhä yllä suolanhimoa.

Painetta ja liikakiloja

Suola ei lamaa aivotoimintoja, estä seksielämää, eikä aiheuta kipuja – suoranaisesti. Välillisesti siitä saa aivohalvauksen , potenssin menetyksen ja sydän- ja kihtivaivat, sillä ne seuraavat verenpaineen nousua .

Sydän- ja aivoinfarktiin menehtyneillä on yleensä ollut korkea verenpaine – hoidettuna tai hoitamattomana. Ruoasta tuleva tönkkösuolaus on verenpaineen nousemisen suurin syy.

Suolan saannin ja lihavuuden välillä on voimakas syy-yhteys. Suolainen syöminen lisää selvästi juomien kulutusta, ja erityisesti sokeroitujen, paljon tyhjiä kaloreita sisältävien virvoitusjuomien käyttö on huomattavasti lisääntynyt. Suolaiset naposteltavat ja sokeroidut juomat liittyvät erityisesti lasten lihomiseen.

Asiantuntijana professori Hannu Mykkänen Kuopion yliopiston kliinisen ravitsemustieteen laitokselta.

Testaa käytätkö liikaa suolaa:
Sydänliiton suolatesti
SUOLATESTI.

JOULUPÖYDÄN SUOLAPOMMIT

  • Maustesilli
  • Mäti
  • Maustesilakka
  • Kylmäsavulohi
  • Graavilohi
  • Fetajuusto
  • Sinihomejuusto
  • Suolakeksi
  • Etikkakurkku
  • Etikkasienet
  • Kinkku
  • Savusilakka
  • Kalkkuna
Kuva Shutterstock

Magnesium on keskeinen tekijä sadoissa aineenvaihdunnan tapahtumissa. Puutostilasta kärsivät vain harvat, sillä magnesiumia saa vaikka mistä.

Hivenaine magnesiumin tärkeyttä ei pidä väheksyä. Se osallistuu solujen perusaineenvaihdunnan säätelyyn, aivojen välittäjäaineiden toimintaan, perintötekijöiden rakentumiseen sekä hermojen ja lihasten yhteispelin sujumiseen.

Magnesiumin saantisuositus on miehillä 350 milligrammaa ja naisilla 280 mg päivässä. Puutostila on harvinainen ja johtuu yleensä runsaasta virtsanerityksestä, joka voi liittyä munuaissairauteen, diabetekseen, pitkäaikaiseen nesteenpoistolääkkeiden käyttöön tai alkoholismiin. Ajan kanssa lieväkin puutos voi kuitenkin johtaa ongelmiin. Oireita ovat väsymys, oksentelu, vapina ja lihasten nykiminen.

Magnesiumlisien tehoa suonenvedon estämiseen ei ole todistettu pätevillä tutkimuksilla, mutta niitä voi hyvin käyttää, jos ne tuntuvat auttavan.

Asiantuntija: sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

 

NÄISTÄ SAAT MAGNESIUMIA

Vehnälese 822 mg/100 g

Siemenet 447 mg

Pähkinät 208 mg

Tumma suklaa 130 mg

Banaani 31 mg

Tyrnimarja 30 mg

Kala 30 mg

Kaurapuuro 30 mg

Avokado 29 mg

Jauheliha 25 mg

Vadelma 25 mg

Lähde: Fineli.fi

Kuva Shutterstock

Pitääkö superfoodeista pitää taukoa? Käytän macaa, spirulinaa ja chiaa. Voiko superfoodeja ja kanelia käyttää, jos maksa -arvot ovat kohonneet?

Maca eli andienkrassi eli perun ginseng (Lepidium meyenii) on Andeilta peräisin oleva juurikasvi, jota on käytetty jo inkakulttuurissa. Suomessa sitä käytetään kuivattuna, jauhettuna juurena. Juuri sisältää aminohappoja, hiilihydraatteja, hieman rasvaa ja kivennäisistä mm. kalsiumia, kaliumia ja jodia. Macan väitetään lisäävän vireyttä, seksuaalista halua, hedelmällisyyttä ja helpottavan vaihdevuosioireita. Vaikutuksista ei ole tieteellistä näyttöä.

Haittoja ei ole systemaattisesti tutkittu, mutta ei ole toisaalta tietoa siitäkään, että maca aiheuttaisi maksahaittoja.

Spirulina on siniviherlevää, jota käytetään kuivattuna jauheena ja kapseleina. Se sisältää proteiinia, hiilihydraattia, rasvoja, vitamiineja ja mineraaleja. Käyttömäärien pitäisi kuitenkin olla runsaita, jotta spirulinan sisältämillä ravintoaineilla olisi merkitystä ruokavaliossa. Spirulinan on väitetty auttavan mm. pitkittyneeseen väsymykseen, rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin ja tehostavan vastustuskykyä, mutta tieteellistä näyttöä näistä vaikutuksista ei ole. On julkaistu potilastapaus, jossa spirulinan epäiltiin aiheuttaneen maksavaurion. Siniviherlevien sisältämiä myrkkyjä voi olla mukana myös spirulinatuotteissa. Muina haittoina voi esiintyä suolisto-oireita, kuten vatsan turvotusta, ripulia ja ilmavaivoja. Jos maksa-arvot ovat koholla, spirulinavalmiste pitää lopettaa ja kääntyä lääkärin puoleen. Maksa-arvot on tarkistettava muutaman viikon kuluttua valmisteen lopettamisesta. Jos maksa-arvot korjaantuvat spirulinan käytön loputtua, maksahaitta saattaa olla spirulinan aiheuttama. Muut syyt maksa-arvojen koholla oloon on tietysti myös selvitettävä.

Chia (Salvia hispanica L.) on mintulle sukua oleva viljelykasvi, jonka siemeniä ja niistä puristettua öljyä käytetään ravintona. Chia on nyt suosittua FODMAP-ruokavaliossa, koska sen ajatellaan tasapainottavan vatsan toimintaa. Ravintosisältö on tyypillinen siemenille, eli chia sisältää kuitua, pehmeää rasvaa ja proteiineja. Tutkimustietoa chian terveysvaikutuksista tai haitoista on rajallisesti, eikä sen mahdollisista maksavaikutuksista ole mitään tietoa.

Lue lisää FODMAP-ruokavaliosta

Jauhettu kanelipuun kuori, mausteena käytetty kaneli, on tavanomaisina määrinä turvallista. Tavallisemman eli kassiakanelin runsasta käyttöä on syytä välttää sen sisältämän haitallisen kumariinin vuoksi. Ceyloninkanelissa kumariinipitoisuus on huomattavasti pienempi. Kaneliöljy ja kanelipuun kuoriuutteet sisältävät kanelijauheeseen verrattuna moninkertaisia määriä kasvin ainesosia, ja ne ovatkin aiheuttaneet haittavaikutuksia. Paikallisesti käytettynä kaneliöljy voi aiheuttaa allergisia reaktioita ja ihottumaa. Suun kautta nautittu kaneliöljy voi suurina annoksina lamata keskushermostoa.

Kaneliöljyä ja kaneliuutteita on vältettävä, jos sairastaa maksasairautta, koska kanelin sisältämä kinnamaldehydi on maksalle haitallista. Mausteena kanelia voi silti käyttää ruoassa.

Kasveista valmistettuja ravintolisiä olisi parasta käyttää vain kuuriluonteisesti, koska niiden pitkäaikaiskäytön turvallisuutta ei ole yleensä varmistettu.

Mainituista "superfoodeista" ainakin spirulina ja kaneliuutteet voivat aiheuttaa maksavaurion, joten ne on jätettävä kokonaan pois käytöstä, jos maksa-arvot ovat koholla.
 

Eeva Sofia Leinonen
sisätautien erikoislääkäri

 

 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

 

 

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Spiruliinan syöjä

Voiko superfoodeista olla harmia?

Vierailija kirjoitti: Astronautit syö spiruliinaa eikä heillä ole maksavaurioita. Spiruliina on kasvatettua levää eli ruokaa. Liika hiilari rasvoittaa maksa ja siten saa rasvamaksan. Artikkelissa ei sanota että Spiruliina AIHEUTTAA maksavaurion vaan että VOI aiheuttaa maksavaurion, aivan kuten liika hiilarikin VOI. Kiinalaiset ovat kovia riisinsyöjiä, onko heillä kaikilla rasvamaksa?
Lue kommentti