Suolaa ruokaan harkiten

 Luolamies ei tarvinnut suolaa. Miksi me sitten lisäämme sitä jo valmiiksi suolattuun ateriaan? Kun luolamies raahasi saaliin kotiin, rouva ei suolannut sitä vaan kaivoi maasta mausteeksi muutaman juurakon ja teki perheelle paistin.

Jos luolamiehen paistiin olisi yhtäkkiä lisätty gramma suolaa, hänen makuaistinsa olisi hälyttänyt: ruoka on myrkyllistä. Luolamies oli oikeassa. Ruokaan lisätty suola on elimistölle hyvin haitallista.

Elimistömme toki tarvitsee suolaa. Natriumkloridi pitää yllä aineenvaihduntaamme. Natriumin avulla neste ja ravinto liikkuvat soluissa, suonissa ja suolissa. Emme nahistu emmekä turpoa.

Munuaiset kovilla

Ihmiselimistö on luonnostaan vähäsuolainen (0,9 %), ja meillä on edelleen myös luolamiehen munuaiset. Ne ovat kehittyneet pidättämään suolaa elimistössä solujen nestetasapainon turvaamiseksi.

Ihmiskeholle riittää hyvin suola, joka tulee ravinnosta itsestään, mutta makuaistimme on turtunut liikaan suolaan. Nykyisin äiti, isä, keittäjä ja kokki lisäävät ruokaan suolaa, ja munuaisemme joutuvat lujille poistaakseen liian suolan.

Jos jokainen suolaisi annoksensa itse, kansan terveys paranisi. Suolaaminen vähentyisi siksi, että suola ruoan pinnalla maistuu enemmän kuin ruokaan valmistaessa lisätty. Maistamme suolan elintarvikkeen pinnalta vahvempana siksi, että sylki on vielä vähäsuolaisempaa kuin muu elimistömme.

Teelusikallinen riittää

Saamme suolaa jatkuvasti kymmenkertaisesti tarpeeseemme nähden: naiset 5–7 grammaa ja miehet 8–9 grammaa päivässä. Grammakin riittäisi.

Edellinen valtion ravitsemussuositus esitti, että suolaa saisi saada 5 grammaa päivän aikana. Kun tavoite pakeni pakenemistaan, saantisuositusta on löysätty kuuteen grammaan.

Sydänliitto suosittelee, että suolaa saataisiin alle 5 gramma päivässä. Se on vajaa teelusikallinen.

Suolapurkki voi olla pöydässä eikä keittiössä. Kun ruokailija toteaisi ruokansa olevan liian vähäsuolaista, hän voi lisätä suolan itse tai jättää lisäämättä. Suolan voi korvata muilla mausteilla.

Janottaa

Elimistön nestetasapaino on tarkka. Nopeimmin ihminen kuolee hapenpuutteeseen – ja nestehukkaan. Kun elimistön suolapitoisuus nousee liikaa, aivojen janokeskus antaa käskyn hankkia laimennusta.

Suola sitoo vettä ja lisää kiertävän veren määrää. Siksi laihduttaessa, kun vähemmästä ruoasta saa vähemmän myös suolaa, ylimääräinen neste poistuu elimistöstä ja paino putoaa aluksi nopeasti.

Niin kauan kuin munuaiset ovat ehjät, ne suodattavat ylimääräisen suolan virtsan mukana pois elimistöstä. Suolan määrä voidaan mitata virtsasta yhtä luotettavasti kuin sokeri tai valkuainen.

Veden juominen on väliaikainen ratkaisu elimistön laimentamiseen. Terveellisempää olisi välttää suolansaantia. Jos suolapurkki otettaisiin pois kokilta ja annettaisiin ruokailijalle, syöjä saisi itse päättää suolankäytöstään. Näin vältettäisiin väestön pakkosuolaaminen.

Salasuolaa

Natriumkloridin vaaroista on vaahdottu jo niin kauan, että harva enää suolaa jo valmiiksi suolattua ruokaa. Liika suola tulee piilosuolana leivässä, valmisruoissa ja joukkoruokailussa. Salasuolaa voi välttää vain valmistamalla ruokansa itse.

Suolaamme lapsiamme sipseillä, ranskanperunoilla ja valmisruoilla. Jos lapsi elää kouluruokailun ja iltapäivän einespitsojen varassa, hän saa suolaa saman verran kuin aikuiset, mikä on painokiloihin suhteutettuna tönkkösuolausta.

Meikäläinen elintarviketeollisuus on siirtynyt voimakassuolaisuudesta vähäsuolaisuuteen, mutta tuontiruoka pitää yhä yllä suolanhimoa.

Painetta ja liikakiloja

Suola ei lamaa aivotoimintoja, estä seksielämää, eikä aiheuta kipuja – suoranaisesti. Välillisesti siitä saa aivohalvauksen , potenssin menetyksen ja sydän- ja kihtivaivat, sillä ne seuraavat verenpaineen nousua .

Sydän- ja aivoinfarktiin menehtyneillä on yleensä ollut korkea verenpaine – hoidettuna tai hoitamattomana. Ruoasta tuleva tönkkösuolaus on verenpaineen nousemisen suurin syy.

Suolan saannin ja lihavuuden välillä on voimakas syy-yhteys. Suolainen syöminen lisää selvästi juomien kulutusta, ja erityisesti sokeroitujen, paljon tyhjiä kaloreita sisältävien virvoitusjuomien käyttö on huomattavasti lisääntynyt. Suolaiset naposteltavat ja sokeroidut juomat liittyvät erityisesti lasten lihomiseen.

Asiantuntijana professori Hannu Mykkänen Kuopion yliopiston kliinisen ravitsemustieteen laitokselta.

Testaa käytätkö liikaa suolaa:
Sydänliiton suolatesti
SUOLATESTI.