Pimeänä vuodenaikana makeanhimo kasvaa ja painonhallinta hankaloituu. Mikä avuksi?

Mitä synkempää ulkona on, sitä paremmalta pullat, makeiset ja suklaa maistuvat. Kun pimeys vielä naulaa meidät sohvaan eikä liikunta maistu, lisäkiloja alkaa kertyä kuin huomaamatta. Ne voi kuitenkin ehkäistä. Kaiken a ja o on voittaa makeanhimo.
Kas näin se onnistuu!

  1. Pidä ruoka-ajat säännöllisinä. Kun syöt riittävän usein, nälkä ei iske etkä tule napsineeksi välipaloja. Kerran rytmin opittuasi siinä pysyminen on jo helpompaa.
  2. Odota vartti. Kun makeanhimo iskee, mene juttelemaan työkaverille, lähde lyhyelle kävelylle, kirjoita sähköposti. Tarve herkutteluun häviää vartissa. Onnistumisten ja harjoittelun myötä pääset mielitekojesi herraksi.
  3. Napostele terveellistä. Pilko jääkaappiin valmiiksi hedelmänpaloja, pidä laukussa pähkinöitä tai purukumia. Kun tekee mieli napostella, himon voi taltuttaa myös terveellisillä valinnoilla.
  4. Juo paljon. Nälkä on usein janoa. Taltuta jano, myös makeanhimo loittonee.
  5. Muista D-vitamiini. Jos sitä ei saa tarpeeksi, alkaa väsyttää ja tarttuu makeaan herkemmin. D-vitamiinin nykyinen saantisuositus on 10 mikrogrammaa vuorokaudessa. D-vitamiinilisää suositellaan alle 18-vuotiaille ja yli 60-vuotiaille sekä niille, jotka eivät käytä vitaminoituja maitotuotteita.
  6. Mene valoon. Etenkin aamun tunteina tarvitsemme valoa. Koska sitä ei luonnosta talvella saa, kirkasvalolamppu on hyvä vaihtoehto. Säännöllisesti käytettynä sillä on positiivinen vaikutus painonhallintaan, todettiin myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) selvityksessä viime vuonna. Jo 15-30 minuuttia kirkasvalossa aamuisin riittää.

Tiesitkö, että makeanhimolla voi olla myös geneettinen tausta?

Testaa, oletko sokerikoukussa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitä on suositusten mukainen syöminen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
  • Kun napostelen > Vaihdan syötävät kasviksiin.
  • Kun teen ruokaa > Päätän syödä vain valmiin aterian.
  • Kun olen täynnä > Saan myös jättää. Samaa ruokaa voi syödä vielä huomennakin.
  • Kun mieliteko iskee > Harrastan mieluummin seksiä, soitan ystävälle, lähden koiran kanssa lenkille.
  • Kun väsyttää > Päätän levätä, en syö väsyneenä.

5. 

Muista D-vitamiini. Jos sitä ei saa tarpeeksi, alkaa väsyttää ja tarttuu makeaan herkemmin. D-vitamiinin nykyinen saantisuositus on 10 mikrogrammaa vuorokaudessa. D-vitamiinilisää suositellaan alle 18-vuotiaille ja yli 60-vuotiaille sekä niille, jotka eivät käytä vitaminoituja maitotuotteita.
D-vitamiinin lähde ihmiselle on aurinko. Suomessa auringonvaloa on riittävästi D-vitamiinin valmistukseen vain toukokuun alusta elokuun loppuun eli kun UVB-indeksi on vähintään 3, kello 10-16 välisenä aikana vähintään kädet ja jalat paljaina 30 minuuttia päivittäin. Joskus lähes koko kesä on niin pilvinen, kylmä tai sateinen, että pelkästään auringosta on vaikea saada riittävästi D-vitamiinia. Talvella UVB-indeksi on nolla.

Ruuan merkitys D-vitamiinin lähteenä on vähäinen. Suomalainen saa hyvästäkin ruokavaliosta (runsaasti kalaa ja suositusten määrän vitaminoituja maitotaloustuotteita) 5-7µg D-vitamiinia päivää kohti. Suomessa syödään pääosin kasvatettua kalaa, jossa ei juurikaan ole D-vitamiinia, johtuen kalan rehusta, joka ei sisällä D-vitamiinia. Muiden kalojen D-vitamiinipitoisuudet vaihtelevat suuresti, joissakin kaloissa se on nolla.

Albanyn yliopiston terveyden ja ympäristön tutkimuslaitoksen johtaja tutki kasvatettuja lohia. Miehen mukaan verkkoaltaissa kasvatettu soijalla syötetty lohi sisältää paljon luonnossa kasvanutta vähemmän D-vitamiina. Luonnon lohessa D-vitamiinia on keskimäärin 9µg/100g (fineli).

D-vitamiinia pitää syödä niin paljon, jotta veren D-vitamiinipitoisuus nousee luonnolliselle (kesäauringon nostamalle) tasolle, joka on keskimäärin 125 nmol/l. Lukuisten tutkimusten valossa tämä tarkoittaa vähintään 50µg D-vitamiinia päivässä. Yleensä 100µg ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. Pienille lapsille hiukan vähemmän.

Meillä asiantuntijat Ursula Schwab, Christel Lamberg-Allardt ja Suvi M. Virtanen jatkuvasti mediassa toistavat iänikuista mantraansa 10 µg/vrk annoksesta, jota ei saa ylittää. Se on epäeettistä ja väärää. Sama jos hoitaisi päänsärkyä jalkarasvalla. Ainoastaan osa pienistä lapsista saavuttavat tällä annoksella veren D-vitamiinipitoisuuden 50 nmol/l, jonka he väittävät riittävän kokonaisterveydelle, vaikka se estää ainoastaan riisitaudin. Muilla ihmisillä veren D-vitamiinipitoisuus on selvästi alle 50 nmol/l.

Lisäksi he pelottelevat syövällä ja kuolemalla, jos annostuksen ylittää, vaikka D-vitamiinin puutos on linkitetty yli 70:een syöpätyyppiin ja lukuisiin eri sairauksiin (mm. I-tyypin diabetes, MS-tauti, reumataudit jne...), jotka Suomessa ovat erittäin yleisiä verrattuna päiväntasaajalla asuviin ihmisiin.

Pelkästään luuston hyvinvoinnin kannalta suositeltava veren D-vitamiinipitoisuus on yli 80 nmol/l ja kokonaisterveyden kannalta 100-150 nmol/l.

Nykypäivän lääkärin pitäisi ymmärtää, että veren D-vitamiinipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon ja sairauksien diagnosointiin siinä missä perusverenkuva, kilpirauhasarvot sekä kolesteroli- ja verensokeritutkimuksetkin.

Eli jos ette syö D-vitamiinilisää, aloittakaa nyt!

D-vitamiinin syönti purkista läpi vuoden pitäisi olla itsestään selvä asia, mutta yllättävän harva edelleen ymmärtää D-vitamiinilisän tärkeyden. Ja jos ymmärtää, niin valitettavan harva nauttii sitä riittävästi. Tutkimusten mukaan virallinen suositus ei riitä edes vastasyntyneelle. Viralliset suositukset eivät edes nouse.

Kannattaa seurata D-vitamiiniasioita Lääkäri Matti Tolosen sivuilta, vaikka ei hänen mainostamiaan vitamiineja söisikään.

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247

Sisältö jatkuu mainoksen alla