Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Ruokaan ja lisäaineisiin liittyy paljon myyttejä. Niitä ampuu alas ravinnon turvallisuuden professori Marina Heinonen.

1. Mitä vähemmän E-koodeja, sitä turvallisempaa ja terveellisempää ruoka on.

Väärin. Säilöntäaineet parantavat ruoan turvallisuutta. Lisäaineiden joukossa on säilyvyyttä parantavia aineita, jotka ehkäisevät haitallisten mikrobien toimintaa.

Terveellisemmäksi lisäaineet tekevät ruoan silloin, kun niiden avulla voidaan vähentää suolan, sokerin tai kovan rasvan määrää.

 

2. Elimistömme on luotu syömään puhdasta, prosessoimatonta ruokaa.

Väärin. Harva ajattelee, mitä prosessointi käytännössä on.Se on ainesten pilkkomista, sekoittamista ja usein kuumentamista eli tavallista ruoan valmistamista. Teollisuuden suurempi mittakaava ei tee siitä huonoa. Ravintoaineetkin muuntuvat prosessoidussa ruoassa paremmin hyväksikäytettäväksi.

 

3. Natriumglutamaatin käyttöä on vähennetty sen aiheuttamien haittojen takia.

Väärin. Lihanjalostajat ovat toimineet vain kuluttajan toiveiden mukaisesti jättäessään natriumglutamaatin pois. Huoli natriumglutamaatista on täysin turha. Sen haitoista ei ole mitään tieteellistä näyttöä, siksi sille ei ole myöskään määritelty suurinta suositeltavaa päiväannosta eli ADI-arvoa.

Lisäainekäyttöön verrattuna natriumglutamaattia saa tavallisesta ruoasta moninkertaisen määrän, esimerkiksi syömällä possua tai parmesanjuustoa.

 

4. Nitriitin takia kannattaa välttää teollisesti prosessoituja lihajalosteita, erityisesti makkaroita.

Osittain väärin. Muutama makkara viikossa ei ole haitaksi, nitriitin sallittu päiväannos ei siitä täyty. Lasten kohdalla tilanne on toinen: heidän nitriittiannoksensa täyttyy kahdesta nakista tai muutamasta kinkkuleivästä viikossa. Mutta jo suolan ja rasvan takia makkara ei kuulu jokapäiväiseen ruokavalioon, ei lapsilla eikä aikuisilla. Tarjolla on myös nitriittömiä tuotteita.

 

5. Aspartaamilla makeutetut kevyttuotteet lisäävät ruokahalua.

Väärin. Aspartaamilla makeutetut tuotteet eivät lisää ruokahalua eivätkä syömistä. Aikuisten osalta näyttö on selvä, lapsista tutkimustietoa on vain vähän. Kevyttuotteet ovat painonhallinnan kannalta parempi vaihtoehto kuin runsassokeriset tuotteet.

 

6. Natriumbentsoaatti tekee lapsista ylivilkkaita ja aiheuttaa allergiaa.

Väärin. Natriumbentsoaatista ei ole annettu varoitusta, toisin kuin joistain atsoväreistä. Natriumbentsoaatti ei aiheuta ylivilkkautta eikä allergiaa mutta esimerkiksi astmaatikot voivat saada siitä yliherkkyysoireita, kuten iho-oireita. Bentsoaattia käytetään muun muassa ketsupissa, leivissä ja levitteissä. Sitä saa tavallisesta ruoastakin, esimerkiksi puolukkamehusta.

Atsovärejä (E102, 110, 122—124, 129, 155 ja 180) välttää vähentämällä karkinsyöntiä, kakunkoristeita tuskin kukaan syö kovin usein.

 

7. Vuoden tai ylikin säilyvä ruoka ei voi olla ihmiselle hyväksi.

Väärin. Purkkihernekeitto ja näkkileipä eivät ole luonnotonta ruokaa vaikka säilyvätkin vuosia. Hyvä säilyvyys ei tee ruoasta huonoa, päinvastoin. Säilyvyyttä voidaan parantaa monin keinoin, kuten aseptisella pakkaamisella, vähentämällä veden määrää, käyttämällä säilöntäaineita tai erilaisia pakkausmateriaaleja ja -kaasuja.

 

 

kuivatut hedelmät, piilosokeri

Kaupan hyllyltä löytyy kuivattuina rusinoita, luumuja, aprikooseja, taateleita, karpaloita, marjasekoituksia jne. Ovatko ne terveellisiä? Voiko niitä syödä suoraan pakkauksesta vai pitääkö pestä vedellä ennen käyttöä? Minkä verran ja kuinka usein kuivattuja hedelmiä ja marjoja kannattaa syödä?

MARJAT ja hedelmät ovat suositeltavia päivittäisessä ruokavaliossa. Suositeltava annosmäärä on 2–3 päivässä. Yksi annos on desilitra marjoja tai keskikokoinen hedelmä, esim. appelsiini tai omena.

Kuivatut marjat ja hedelmät eroavat tuoreista siinä, että niissä on huomattavasti vähemmän vettä. Tämän seurauksena ne ovat tiiviimpää ravintoa kuin tuoreet. Niissä on siis enemmän energiaa ja ravintoaineita kuin vastaavassa määrässä tuoreita.

Ihan näin yksinkertainen ei kuitenkaan tämäkään asia ole.

Joihinkin tuotteisiin lisätään esim. sulfiitteja eli rikkiyhdisteitä, jotka säilyttävät kuivattujen tuotteiden värin miellyttävänä. Esimerkiksi sulfiitteja sisältävät aprikoosit ovat kellertäviä. Mutta jos sulfiitteja ei lisätä, aprikoosit ovat harmahtavia tai rusehtavia.

Osa ihmisistä on herkkiä sulfiiteille, eli heidän on syytä pitää sulfiitteja sisältävien tuotteiden käyttömäärä riittävän pienenä oireiden välttämiseksi.

Joihinkin kuivattuihin marjoihin on lisätty kasviöljyä, josta ei ole haittaa. Ihan pelkästään veden poistamisesta ei siis aina ole kyse.

Marjoja löytyy myös jauheina. Ne ovat käteviä esimerkiksi jogurtin, viilin tai rahkan kanssa, jos tuoreita tai kotimaisia pakastettuja marjoja ei ole saatavilla. Osassa jauheista on mukana koko marja, osassa taas vain osa marjasta, esim. siemenet voivat puuttua.

Käyttösuosituksia tai -rajoituksia ei näiden tuotteiden osalta ole. On kuitenkin hyvä muistaa ravitsemuksen peruspilari eli kohtuus. Mitään yksittäisiä tuotteita ei ole hyvä käyttää suuria määriä ainakaan pitempiä aikoja.

Kuivattuja marjoja ja hedelmiä voi käyttää silloin tällöin esim. makeisten asemasta, mysleissä, leivonnassa, jälkiruoissa. Tuoreita marjoja ja hedelmiä niillä ei pääsääntöisesti kannata korvata jo ruokavalion kokonaisuudenkin kannalta.

 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

kasvisruokavalio

Ostoskärry kannattaa ajatella jättimäiseksi lautaseksi ja kerätä se täyteen vanhan kunnon lautasmallin mukaan.

Kasvispainotteinen ruoka on terveellistä. Siksi puolet ostosten määrästä hedelmä- ja vihannesosasolta. Kasviksiin luetaan vihannekset, juurekset, palkokasvit, marjat ja hedelmät. Niihin ei ole lisätty mitään turhaa, energiamäärät ovat vähäisiä, mutta ravintoaineiden monipuolisuus huikea. 

Viikkotreffit uuden kasviksen kanssa

Tyypillisesti hevi-osaston hulppeasta tarjonnasta suositaan kuitenkin vain viidestä kymmeneen tuttua kasvista. Kurkkua, tomaattia ja omenoita on hankala latoa mukaan riittävästi, joten ravitsemusasiantuntija Jonna Heinonen kannustaa tarttumaan joka viikko johonkin uuteen kasvikseen.

– Laajentamalla käyttämäänsä kasvisrepertuaaria, suositeltu kasvisten määrä, puoli kiloa päivässä, täyttyy helposti. 

Satokauden kasvisten suosiminen on näppärä ja huokea tapa saada vaihtelua makumaailmaan. Kasviksia on hyvä miettiä lisukkeiden sijaan kokonaisuuksina, onhan niissä pontta kokonaiseen ateriaan.

– Esimerkiksi palkokasveja, linssejä, papuja ja herneitä, ei voi niputtaa yhteen selvään kategoriaan, sillä niissä on jo itsessään hiilaria, protskua ja hyviä rasvoja loistosuhteessa.

Täydennä viljalla, kalalla ja lihalla

Hyvän leivän tuoteselosteesta löytyy vähintään 6 g kuitua/100 g, enintään 5 g sokereita/100g, enintään 0,7 suolaa/100 g ja enintään 5 g rasvaa/100 g tai jos rasvaa on 5,1-7 g/100 g, kovaa rasvaa enintään 20 prosenttia rasvasta, luettelee Heinonen.

Lähes kaikista kaupan olevista viljalajeista löytyy terveellisempi, täysjyväinen versio. Terveellisempään voi totutella pikkuhiljaa.

– Aluksi voi keittää pastan, jossa on 1/3 täysjyväviljaa, 2/3 tavallista ja lisätä täysjyväviljan määrää tottuessaan tymäkämpään makuun, Heinonen vinkkaa.

Prosessoimattomat raaka-aineet ovat hyviä valintoja kasvisvuoren kylkeen: kalaa kahdesti viikossa, siipikarjaa, kanamunia ja punaista lihaa, ripaus siemeniä ja pähkinöitä.

Asiantuntija: Valmistuva laillistettu ravitsemusterapeutti Jonna Heinonen, MakiaMental Oy.

Tutkittua tietoa ravitsemuksesta löydät THL:n sivuilta.

Lue lisää oikeasti terveelisestä ruoasta Hyvä terveys 11/2017. Tilaajana voi lukea lehden ilmaiseksi digilehdet.fi-palvelusta.