Vajaalla puolella yli 45-vuotiaista suomalaisista miehistä ja joka kolmannella naisista on tyypin 2 eli aikuistyypin diabetes tai sen esiaste. Puolet diabeetikoista sairastaa tietämättään. Vaikka geeneillä on osuutensa sairastumisessa, diabetesta voi yrittää torjua pysymällä normaalimitoissa ja liikkumalla säännöllisesti.

Ketkä meistä ovat vaarassa sairastua diabetekseen? Hyvän Terveyden kysymyksiin vastaaravitsemusgenomiikan ja -genetiikan professori Matti Uusitupa Itä-Suomen yliopistosta.

1. Onko aikuisiän diabetes yleistynyt?

Väestön ikääntymisen, lihomisen ja liikunnan vähenemisen vuoksi aikuisiän diabetes todella yleistyy. Diagnostisia raja-arvojakin on alennettu, koska jo vähäiset sokeriaineenvaihdunnan häiriöt lisäävät merkittävästi sydän- ja verisuonitauteja.

2. Koska on syytä epäillä sairastavansa tyypin 2 diabetesta?

Sairaus on usein oireeton tai vähäoireinen. Väsymys, tahaton laihtuminen ja lisääntyneet virtsamäärät ovat tyypillisiä oireita, kun verensokeriarvot ovat jo huomattavasti kohonneet. Tauti todetaan monesti terveystarkastuksessa.

3. Kuinka kauan sairaus pysyy piilevänä?

Jopa vuosia. Usein sitä edeltävät lievästi kohonneet paastoverensokeriarvot. Myös aterian jälkeen verensokeriarvot nousevat normaalia suuremmiksi.

4. Ketkä ovat suurimmassa sairastumisvaarassa?

Alttius kulkee perheittäin, ja yhä nuoremmat sairastuvat. Aikuistyypin diabeteksen riskiä voivat lisätä myös monet geenipoikkeavuudet, jotka yleensä liittyvät insuliinin erityksen häiriöihin.

Riskitekijöitä ovat myös keskivartalolihavuus, pitkään jatkunut ylipainoisuus, liikkumattomuus, rasvainen ruoka, ravintokuidun puute ja ruokavalio, jossa on paljon nopeasti sokeristuvia hiilihydraatteja. Pehmeä rasva, siis kasviöljyt ja rasvainen kala, kohtuullisesti käytettynä vähentävät riskiä.

5. Mitä seuraa, jos sairaus on pitkään hoitamatta?

Sepelvaltimotaudin, aivohalvauksien ja alaraajojen verenkiertohäiriöiden riski lisääntyy. Seurauksena voi olla myös muutoksia silmänpohjissa, pahimmillaan sokeus, munuaisten toiminnan häiriöitä sekä hermomuutoksia. Hoitamaton tauti johtaa ennenaikaiseen kuolemaan.

6. Millaisia elämäntapamuutoksia diabeetikko tarvitsee?

Jo viiden prosentin painon pudotus voi korjata tilannetta huomattavasti. Vyötärön ympäryksen lyhenemisen ensi tavoite voisi olla viisi senttiä. Vaikutus tosin riippuu lähtötilanteesta.

Myös liikunnan lisääminen on tärkeää: reipasta kävelyä tai vaikka hiihtoa vähintään 30 minuuttia päivässä. Ruokavaliossa tulee olla rasvaa kohtuudella, ja siitä enin osa kasviöljyä ja margariinia, paljon kasviksia, hedelmiä, kokojyväleipää, erityisesti ruista.

7. Kuinka monella elämäntapamuutokset riittävät hoidoksi?

Noin joka kolmas pärjää niillä vuosia. Totesimme jo 1980-luvun lopulla, että noin puolella vastadiagnosoiduista tyypin 2 diabeetikoista sokeriarvot jopa normaalistuvat, kun elämäntapamuutokset onnistuvat.

8. Entä jos elämäntapamuutokset eivät riitä hoidoksi?

Silloin aloitetaan diabeteksen tablettihoito, joka joko lisää insuliinieritystä tai parantaa sen tehoa elimistössä. Tablettihoidon ohella tai asemasta voidaan käyttää myös insuliinia.

Tärkeää on hoitaa myös veren rasva-arvot ja verenpaine, joihin tarvitaan usein lääkitystä. Asetyylisalisyylihappokin kuuluu lääkearsenaaliin. Jos lääkkeetön hoito onnistuisi paremmin, hoitotulokset olisivat huomattavasti nykyistä paremmat.

Lue lisää

Diabeteksesta voi parantua

Tietoa verensokerista

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.