Vajaalla puolella yli 45-vuotiaista suomalaisista miehistä ja joka kolmannella naisista on tyypin 2 eli aikuistyypin diabetes tai sen esiaste. Puolet diabeetikoista sairastaa tietämättään. Vaikka geeneillä on osuutensa sairastumisessa, diabetesta voi yrittää torjua pysymällä normaalimitoissa ja liikkumalla säännöllisesti.

Ketkä meistä ovat vaarassa sairastua diabetekseen? Hyvän Terveyden kysymyksiin vastaaravitsemusgenomiikan ja -genetiikan professori Matti Uusitupa Itä-Suomen yliopistosta.

1. Onko aikuisiän diabetes yleistynyt?

Väestön ikääntymisen, lihomisen ja liikunnan vähenemisen vuoksi aikuisiän diabetes todella yleistyy. Diagnostisia raja-arvojakin on alennettu, koska jo vähäiset sokeriaineenvaihdunnan häiriöt lisäävät merkittävästi sydän- ja verisuonitauteja.

2. Koska on syytä epäillä sairastavansa tyypin 2 diabetesta?

Sairaus on usein oireeton tai vähäoireinen. Väsymys, tahaton laihtuminen ja lisääntyneet virtsamäärät ovat tyypillisiä oireita, kun verensokeriarvot ovat jo huomattavasti kohonneet. Tauti todetaan monesti terveystarkastuksessa.

3. Kuinka kauan sairaus pysyy piilevänä?

Jopa vuosia. Usein sitä edeltävät lievästi kohonneet paastoverensokeriarvot. Myös aterian jälkeen verensokeriarvot nousevat normaalia suuremmiksi.

4. Ketkä ovat suurimmassa sairastumisvaarassa?

Alttius kulkee perheittäin, ja yhä nuoremmat sairastuvat. Aikuistyypin diabeteksen riskiä voivat lisätä myös monet geenipoikkeavuudet, jotka yleensä liittyvät insuliinin erityksen häiriöihin.

Riskitekijöitä ovat myös keskivartalolihavuus, pitkään jatkunut ylipainoisuus, liikkumattomuus, rasvainen ruoka, ravintokuidun puute ja ruokavalio, jossa on paljon nopeasti sokeristuvia hiilihydraatteja. Pehmeä rasva, siis kasviöljyt ja rasvainen kala, kohtuullisesti käytettynä vähentävät riskiä.

5. Mitä seuraa, jos sairaus on pitkään hoitamatta?

Sepelvaltimotaudin, aivohalvauksien ja alaraajojen verenkiertohäiriöiden riski lisääntyy. Seurauksena voi olla myös muutoksia silmänpohjissa, pahimmillaan sokeus, munuaisten toiminnan häiriöitä sekä hermomuutoksia. Hoitamaton tauti johtaa ennenaikaiseen kuolemaan.

6. Millaisia elämäntapamuutoksia diabeetikko tarvitsee?

Jo viiden prosentin painon pudotus voi korjata tilannetta huomattavasti. Vyötärön ympäryksen lyhenemisen ensi tavoite voisi olla viisi senttiä. Vaikutus tosin riippuu lähtötilanteesta.

Myös liikunnan lisääminen on tärkeää: reipasta kävelyä tai vaikka hiihtoa vähintään 30 minuuttia päivässä. Ruokavaliossa tulee olla rasvaa kohtuudella, ja siitä enin osa kasviöljyä ja margariinia, paljon kasviksia, hedelmiä, kokojyväleipää, erityisesti ruista.

7. Kuinka monella elämäntapamuutokset riittävät hoidoksi?

Noin joka kolmas pärjää niillä vuosia. Totesimme jo 1980-luvun lopulla, että noin puolella vastadiagnosoiduista tyypin 2 diabeetikoista sokeriarvot jopa normaalistuvat, kun elämäntapamuutokset onnistuvat.

8. Entä jos elämäntapamuutokset eivät riitä hoidoksi?

Silloin aloitetaan diabeteksen tablettihoito, joka joko lisää insuliinieritystä tai parantaa sen tehoa elimistössä. Tablettihoidon ohella tai asemasta voidaan käyttää myös insuliinia.

Tärkeää on hoitaa myös veren rasva-arvot ja verenpaine, joihin tarvitaan usein lääkitystä. Asetyylisalisyylihappokin kuuluu lääkearsenaaliin. Jos lääkkeetön hoito onnistuisi paremmin, hoitotulokset olisivat huomattavasti nykyistä paremmat.

Lue lisää

Diabeteksesta voi parantua

Tietoa verensokerista

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.