Kun pakkotahtinen työ hellittää, aivot huokaisevat helpotuksesta. Makoilu riippukeinussa saa ne elpymään ja mökkiremontti virittymään.

Aivoja ei voi panna vapaalla naulaan – eikä tarvitsekaan. Vapaaehtoinen ongelmanratkaisu on aivoille mannaa, mutta pakkotyö painaa jarrut pohjaan. Paras tulos tulee houkuttelemalla, tietää ylilääkäri Kiti Müller Työterveyslaitoksesta.

– Ruoanlaitto, puutarhanhoito, käsityöt ja sisustaminen kutittelevat aivoja positiivisesti. Tai vaikka risusavotta. Ihan tavalliset arkiset askareet vaativat luovaa ongelmanratkaisua. Mutta on tärkeää, että näitä puuhia ei tehdä pakkotahtisesti suorittamalla.

Vaihtelu virkistää ja viihdyttää

Aivot tarvitsevat sopivassa suhteessa lepoa, ravintoa ja työtä. Liika raadanta tappaa, liian vähäinen laiskistuttaa ja kyllästyttää. Jokaisen pitäisi hoitaa aivojaan yhtä hyvin kuin isäntä hoiti ennen vanhaan työhevostaan.

– Jos työ ei ole liikunnallista, lomalla voisi harrastaa vastapainoksi erilaisia kuntoilulajeja, mutta ilman pakkoa. Yllätyksille pitää jäädä tilaa. Niistä aivot tykkäävät, Kiti Müller sanoo.

Uusien harrastusten ja liikuntalajien kokeileminen viihdyttää aivoja, sillä ne antavat vaihtelua. Sama pätee mökin ja kodin remonttiin. Jo pelkkä suunnittelu, toteutuksesta puhumattakaan, voi rasittaa hermoja mutta panna aivot mukavasti kihelmöimään. Kun sisustus on viimeistelty uusia kesäverhoja ja pöytäliinoja myöten, saa kaivaa tyytyväisenä esiin pinon
sanaristikoita tai pelikortit.

– Korttipelit, shakki ja vanhat lautapelit panevat otsalohkot tehokkaasti töihin.

Tee sitä mistä pidät

Mökkiloman makoisia yöunia ei selitä pelkästään fyysinen ponnistelu. Aivoissa on käynyt kuhina, vaikka ollaan vapaalla. Sen päälle aivot vaativat leponsa. Koska yhä useampi tekee palkkansa eteen tietotyötä päätteen ääressä, ruumiillinen aherrus tekee terää aivoille. Tai ainakin niiden aivoille, jotka pitävät senluonteisesta puuhailusta.

– Parasta on harrastaa asioita, joista pitää, oli se klassikkokirjojen tai dekkarien lukemista tai elokuvien katselua. Aivoille tekee hyvää yleensä se, minkä koemme mieluisaksi, mutta tässä on syytä korostaa yksilöllisyyttä. Jokainen meistä on erityinen, mitään keskivertoaivoja ei ole, Kiti Müller sanoo.

Aika ostaa piano

Oman yksilöllisyytensä saattaa löytää yllättäen kesken loman. Rauhallinen joutenolo, tietynlainen omaehtoinen retriitti, antaa mahdollisuuden minuuden kuulosteluun. Yksi saattaa loman rentouttamana kaivaa esiin vanhat pensselit ja ryhtyä Rembrandtiksi. Toinen avaa kurkkuaan rannassa, etsii tutun iskemän poljentoa ja sanoja, nauttii olostaan Laila Kinnusena. Päättää ehkä ostaa pianon. Ihmisen lahjakkuuspotentiaalit voivat olla syvällä piilossa, kunnes ne alkavat pyrkiä pintaan vaikka laiturin nokassa ongella istuksiessa.

– Jokainen on jossain asiassa hyvä. Onnistumiseen vaikuttaa se, millaisia mahdollisuuksia ja velvollisuuksia ympäristö on meille antanut. Jos vahvuuksia ei ole ruokittu ja kannustettu pienestä pitäen ja jos niitä ei itse harjoita jatkuvasti, ne jäävät pinnan alle. Työpaikallakaan ei kannata sanoa koskaan ”en osaa”, jos ei ole ensin kokeillut. Raja-aitojen ylittäminen vain virkistää aivoja, Müller muistuttaa.

Olemme temperamentiltamme erilaisia. Yksi on nopea, toinen hidas. Siinä missä nopea ehtii hikeentyä ja nostattaa verenpaineensa taivaisiin, toinen vasta pohdiskelee ensimmäistä siirtoaan. Se, mitä meistä lopulta tulee, on perimän, ympäristön ja oppimisen tulosta. Eikä muuttuminen ja oppiminen lopu koskaan, jos vain annamme sytykettä aivoille kuin
uunipuille.

Kävelyssä on taikaa

Neurologian erikoislääkäri Kiti Müller ei halua antaa ohjeita, miten kenenkin pitäisi pääkoppaansa hoitaa. Toisen korvienvälystä ei voi kutitella, vain omaansa. Voi kuitenkin kuvailla tapoja, jotka moni on havainnut hyväksi. Esimerkistä käy käveleminen, tuo erinomainen tapa vetäytyä yksinäisyyteen.

– Monet ovat kuvanneet, kuinka jumiutuneet ajatukset alkavat purkautua kävellessä. Luovuus tarvitsee kiireettömyyttä ja kärsii pakkotahtisesta suorittamisesta.

Aivot eivät jaksa vuosikymmenestä toiseen, elleivät ne saa myös levätä. Viikkolepo ja lomat ovat aivojen hyvinvoinnille välttämättömyys, eivät ylimääräistä luksusta. Tämä kannattaa muistaa, kun siirtyy riippumatosta takaisin tuttuun toimistotuoliin.

– Kun kesäloma loppuu, voi hetken muistella kevättä. Millaista töissä oli? Olinko jo ehkä muuttumassa kyyniseksi ja ärtyneeksi? Ne ovat tyypillisiä oireita, jos stressi ja univaje jatkuvat pitkään. Onneksi loma ja lepo useimmiten katkaisevat ketjun.

Pehmeä lasku työhön

Paluu palkkatyöhön on monelle yhtä ahdistavaa kuin karkaaminen kesälaitumille papereita pursuavan työpöydän takaa.

– Intensiivistä työntekoa ei voi koskaan lopettaa kerrasta poikki, että naps vaan. Työpaikallakin tehtäviä voisi vähentää tietoisesti parin viimeisen työviikon aikana, jotta loman ensimmäinen viikko ei menisi työstä toipumiseen. Käytännössä se on nykyajan työelämässä liian harvoin mahdollista, ylilääkäri toteaa.

– Vastaavasti lomalta voisi palata töihin hiljalleen. Jotkuthan käyvät töissä muutamana päivänä ennen loman loppumista, ikään kuin ottamassa tuntumaa. Se sopii heille. Muuten koko viimeinen lomaviikko voi mennä pilalle, kun ajattelee kauhulla tulevia töitään ja pelkää olevansa taas viikon kuluttua yhtä uupunut kuin ennen lomaa.

Jos suoritusputken on saanut lomalla poikki, putken imua voi yrittää jarrutella syksyllä. Esimerkiksi jos elokuisena perjantaina kahdelta iltapäivällä saa toimeksiannon, jonka pitäisi olla valmis maanantaina, voi sanoa yksinkertaisesti: ”Ei. Nyt en ehdi.”

Aivojen oivalluskyvystä ja tilannetajusta kertoo se, että oppii ymmärtämään omat rajansa. Voi vaikka kysyä itseltään, mihin saakka juuri minun psyykeni ja fysiikkani vaurioitta venyvät.

– Jokaisella on oikeus ja velvollisuus pitää huolta omista aivoistaan. On itse etsittävä tasapaino aivoponnistelun ja levon välille, ylilääkäri Kiti Müller sanoo.

Näin pidät huolen pääasioista

  • nukut riittävästi
  • pidät aivot tehotyössä korkeintaan kaksi tuntia kerrallaan
  • suojelet aivojasi liialliselta tietotulvalta
  • valikoit, mitä katsot ja kuuntelet
  • vältät pakkotahtista suorittamista
  • pidät riittävästi lepotaukoja
  • nautit hiljaisuudesta ja luonnon äänistä
  • annat aivoillesi ja itsellesi yllätyksiä: voit ”eksyä” lähimetsään tai kaupungin katuviidakkoon
  • tarjoat aivoillesi älypähkinöitä purtavaksi
  • vaihdat Mozartin välillä Metallicaan
  • vaihdat Metallican välillä Mozartiin
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Jos terveydentilasi epäilyttää, älä kysy lääkäriltä lupaa matkustamiseen, sillä hän ei voi sitä antaa.

– Vastuu on aina matkustajalla itsellään, lääkäri Ari Kinnunen Matkustajan Lääkäripalvelusta muistuttaa.

Hänen mukaansa joka vuosi kymmenet matkalla sairastuneet ja hoidosta huimasti maksaneet suomalaiset kokevat tulleensa petetyiksi, koska eivät ole tulleet ajatelleeksi, että omalla riskillä mennään. Jos vaikka Aasiassa kiertomatkalla sairastuu, jää yksin oman kielitaitonsa varassa sairaalaan, kun muut jatkavat matkaansa.

Matkavakuutuskaan ei aina pelasta. Se korvaa kyllä odottamattoman sairauden hoitokulut, mutta jos olemassa oleva sairaus pahenee matkalla, korvataan korkeintaan 7–14 vuorokauden välttämätön lääketieteellinen hoito. Muu hoito ja kuljetukset menevät omasta pussista.

– Ja jos paluu ei onnistu omalla lennolla, kroonikko maksaa myös matkansa ja sen vaatimat erikoisjärjestelyt. Ambulanssilento mantereelta toiselle maksaa 100 000 euroa, Ari Kinnunen muistuttaa.

Euroopassa turvallista sairastua

Kun matkustaa EU- tai Eta-maissa tai Sveitsissä, on paremmassa turvassa. Matkalainen saa sairastuessaan lääkärin hoitoa samalla hinnalla kuin paikalliset. Sellainen sairaus hoidetaan, jonka hoito ei voi odottaa kotiinpaluuta.

Jos on eurooppalainen sairaanhoitokortti, saa matkan aikana hoitoa myös pitkäaikaissairauden, raskauden tai synnytyksen vuoksi. Kortin voi tilata ennen matkaa verkossa tai puhelimitse.

Apua hakevan on kuitenkin hyvä muistaa, että hoidon laatu ja määrä vaihtelee maittain. Esimerkiksi Espanjassa ja Portugalissa turisti ohjataan helposit yksityiselle puolelle hoitoon, koska julkinen on ruuhkautunut. Sitä Kela ei korvaa.

Pohjoismaissa ei välttämättä tarvitse eurooppalaista sairaanhoitokorttia, koska hoidon saa myös esittämällä voimassa olevan passin tai muun virallisen henkilöllisyystodistuksen.

Euroopan ulkopuolella hoitoa voi saada paikallisen asiakasmaksun hinnalla ainoastaan Australian julkisessa terveydenhuollossa, kun esittää Kela-kortin ja passin. Muissa maissa joutuu maksamaan hoidon kaikki kustannukset itse.

Se on kuitenkin hyvä muistaa, että Suomen valtio ei maksa ulkomailla sairastuneiden tai kuolleiden kuljetusta kotimaahan.

Lue lisää Kelan sivuilta hoidon korvaamisesta ulkomailla

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Ientulehdus on flunssan jälkeen toiseksi tavallisin infektiosairaus, jota moni potee tietämättään. Koska bakteerit eivät pysy vain suussa, tulehdus kannattaa pysäyttää alkuunsa.

Ienverenvuoto on tuttua lähes jokaiselle, mutta usein verenvuoto tulee ja menee. Jos se hetkeksi loppuu, koko asia unohtuu. Ientulehdus on kuitenkin mainio naamioituja. Se saattaa tehdä tihutöitään kaikessa rauhassa, vaikka verenvuoto hiipuisikin. Tupakoitsijoilla tilanne on astetta salakavalampi, sillä tupakka on myrkkyä ikenille. Nikotiini supistaa myös verisuonia, jolloin verenvuotoa ei aina tule.

– Ainoa tapa huomata suun piilevät tulehdukset onkin käydä säännöllisesti hammaslääkärissä, muistuttaa iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil.

Terve ien on väriltään kauniin vaaleanpunainen. Jos ikenet tihkuvat vähänkin verta, ne ovat tulehtuneet. Yksi ientulehduksen merkki onkin punastunut omena. Kun omenaa puraisee, siihen jää verinen viiru. Tulehtunut ien on myös usein turvonnut ja kipeä. Pahanhajuinen hengityskin voi kieliä infektiosta.

Hätkähdyttävää on, että jopa 65 prosentilla yli kolmikymppisistä todetaan syventyneitä ientaskuja, he siis sairastavat ientulehdusta, usein tietämättään. Ientulehdus saattaa iskeä herkästi esimerkiksi raskauden aikana, sillä tietyntyyppiset suun bakteerit lisääntyvät hormonaalisten tekijöiden vuoksi ja pääsevät aiheuttamaan ientulehdusta. Myös syljen eritys vähenee odotusaikana, jolloin hampaat reikiintyvät helpommin.

– Ientulehdusta aiheuttavat bakteerit siirtyvät syljen välityksellä jo äidistä vauvaan. Usein se tapahtuu niin, että tutin tippuessa lattialle äiti puhdistaa sen omassa suussaan tai maistaa samasta lusikasta, onko ruoka sopivan lämpöistä.

Aikuisilla bakteerit tarttuvat etenkin suudellessa.

Yksi hammas tai koko suu

Ientulehdus johtuu usein siitä, että ienrajojen ja hammasvälien säännöllinen puhdistaminen tuppaa unohtumaan, jolloin ienrajoihin kertyy bakteeripeitettä, plakkia. Kun bakteerit tekevät tuttavuutta syljen suolojen kanssa, muodostuu hammaskiveä, jonka karkea ja röpelöinen pinta on bakteerimagneetti. Toisille hammaskiveä syntyy puhdistuksesta huolimatta nopeammin, jopa parissa viikossa.

Kortteja ei jaeta tasan terveydenkään suhteen. On pieni joukko ihmisiä, joilla ientulehdus ei hoitamattomanakaan etene, mutta useimmille syntyy ajan mittaan kiinnityskudossairautena tunnettu parodontiitti. Silloin elimistön puolustussolut ryntäävät paikalle ja yrittävät vimmaisesti tappaa bakteereita.

Hammasta leukaluuhun kiinnittävät sidekudossäikeet haurastuvat, lopulta myös luuta tuhoutuu. Kun kudostuho etenee, hampaat alkavat liikkua, yläetuhampaat viuhkaantuvat ja hampaiden väliin syntyy rakoja.

–Pahimmillaan hammas voi irrota. Vaikeasti tulehtuneessa ikenessä ientaskumittari hurahtaa juuren kärkeen. Suun limakalvoille voi ilmestyä myös märkäpesäkkeitä, kertoo von Troil.

Parodontiitti voi rajoittua vain yhden hampaan tuntumaan, mutta pahimmillaan koko suu voi olla tulehduksen peitossa. Silloin tulehtuneen alueen pinta-ala saattaa olla kämmenen kokoinen. Harva meistä katselisi kovin pitkään tulehtunutta kämmentä.

Parodontiitti saattaa olla oireeton ja kivuton.

Sen kehittyminen vie yleensä vuosia, mutta joskus se voi kehittyä nopeamminkin.

Vaarallinen yleisinfektio

Vaikeaa, märkäistä ientulehdusta esiintyy erityisesti poikkeuksellisessa stressitilanteissa. Sitä nähdään joskus pakolaisilla ja sotien aikaan niin sanottu juoksuhautasuu oli yleinen myös Suomessa.

Jos ihminen sairastuu äkillisesti esimerkiksi keuhkokuumeeseen, influenssaan, syöpään tai sydäninfarktiin, suun tulehdus voi ryöstäytyä käsistä, sillä kehon puolustusta tarvitaan muualla. Kuume, yleiskunnon lasku ja nielemisvaikeudet ovat merkki siitä, että pitää mennä päivystävälle hammaslääkärille.

Kun bakteerit pääsevät verenkiertoon, ne voivat tarttua esimerkiksi vaurioituneisiin sydänläppiin tai keinoniveliin. Tulehdus voi johtaa myös ennenaikaiseen synnytykseen.

– Hoitamaton tulehdus saattaa viedä hampaat suusta, johtaa sydäninfarktiin, aivoverenkierron häiriöihin tai hengenvaaralliseen yleisinfektioon. Joka vuosi satoja ihmisiä joutuu sairaalaan, jopa tehostettuun hoitoon hammastulehduksen vuoksi. Usein heillä on jokin perussairaus tai haastava elämäntilanne, kuvailee von Troil.

Koska suussa muhivat tulehdukset heikentävät immuunipuolustusta, ne voivat pahentaa jo puhjenneita sairauksia. Joskus toistuvan poskiontelotulehduksen taustalta löytyy hammasjuuren infektio.

Diabeetikolla hoitamaton ientulehdus saattaa johtaa siihen, että verensokerit sahaavat ylös alas, insuliinin teho kudoksissa heikkenee ja lisäsairauksien vaara kasvaa. Reumaatikolla sairaus voi pahentua. Tulehtunut suu voi romahduttaa myös syöpäpotilaan kunnon ja heikentää syöpähoitojen tehoa. Syöpähoitojen alkaessa, samoin kuin esimerkiksi ennen lonkkanivelleikkausta, on tärkeää saada suusta tulehduspesäkkeet pois.

Kuin ruosteinen auto

Ihminen saattaa ajatella, että jos hammas parodontiitin vuoksi irtoaa tai joudutaan poistamaan ja jos tilillä on muutama tonni ylimääräistä, tilalle voi kätevästi pistää keinojuuren, implantin. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.

– Samat bakteerit käyvät myös implantin kimppuun ja voivat irrottaa senkin. Puhutaan peri-implantiitista, muistuttaa von Troil.

Hammaslääkäri vertaa parodontiittia ruosteiseen autoon, jota voidaan hoitaa monella tavalla. Yksi vaihtoehto on laittaa maalia päälle, mutta jos saranatkaan eivät liiku, pitää vaihtaa koko ovi. Sama pätee parodontiittiin.

– Jos vaurioita on paljon, pelkästään mekaaninen puhdistus, hammaskiven poisto ja antibioottikuuri eivät auta. Tarvittaessa ientasku pitää avata ja vaurioitunutta aluetta hoitaa kirurgisesti. Joskus hampaita joudutaan myös poistamaan, ettei tulehdus etenisi, von Troil sanoo.

Parodontiitin hoidossa tarvitaan erikoishammaslääkäriä. Hoitosuunnitelma tehdään aina yksilöllisesti. Parodontologisen hoidon päättymisen jälkeen hoitoa voidaan myös jakaa hammaslääkärin ja suuhygienistin kesken, mikä laskee kustannuksia.

Asiantuntija: iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil, Oral Hammaslääkärit.