Kun pakkotahtinen työ hellittää, aivot huokaisevat helpotuksesta. Makoilu riippukeinussa saa ne elpymään ja mökkiremontti virittymään.

Aivoja ei voi panna vapaalla naulaan – eikä tarvitsekaan. Vapaaehtoinen ongelmanratkaisu on aivoille mannaa, mutta pakkotyö painaa jarrut pohjaan. Paras tulos tulee houkuttelemalla, tietää ylilääkäri Kiti Müller Työterveyslaitoksesta.

– Ruoanlaitto, puutarhanhoito, käsityöt ja sisustaminen kutittelevat aivoja positiivisesti. Tai vaikka risusavotta. Ihan tavalliset arkiset askareet vaativat luovaa ongelmanratkaisua. Mutta on tärkeää, että näitä puuhia ei tehdä pakkotahtisesti suorittamalla.

Vaihtelu virkistää ja viihdyttää

Aivot tarvitsevat sopivassa suhteessa lepoa, ravintoa ja työtä. Liika raadanta tappaa, liian vähäinen laiskistuttaa ja kyllästyttää. Jokaisen pitäisi hoitaa aivojaan yhtä hyvin kuin isäntä hoiti ennen vanhaan työhevostaan.

– Jos työ ei ole liikunnallista, lomalla voisi harrastaa vastapainoksi erilaisia kuntoilulajeja, mutta ilman pakkoa. Yllätyksille pitää jäädä tilaa. Niistä aivot tykkäävät, Kiti Müller sanoo.

Uusien harrastusten ja liikuntalajien kokeileminen viihdyttää aivoja, sillä ne antavat vaihtelua. Sama pätee mökin ja kodin remonttiin. Jo pelkkä suunnittelu, toteutuksesta puhumattakaan, voi rasittaa hermoja mutta panna aivot mukavasti kihelmöimään. Kun sisustus on viimeistelty uusia kesäverhoja ja pöytäliinoja myöten, saa kaivaa tyytyväisenä esiin pinon
sanaristikoita tai pelikortit.

– Korttipelit, shakki ja vanhat lautapelit panevat otsalohkot tehokkaasti töihin.

Tee sitä mistä pidät

Mökkiloman makoisia yöunia ei selitä pelkästään fyysinen ponnistelu. Aivoissa on käynyt kuhina, vaikka ollaan vapaalla. Sen päälle aivot vaativat leponsa. Koska yhä useampi tekee palkkansa eteen tietotyötä päätteen ääressä, ruumiillinen aherrus tekee terää aivoille. Tai ainakin niiden aivoille, jotka pitävät senluonteisesta puuhailusta.

– Parasta on harrastaa asioita, joista pitää, oli se klassikkokirjojen tai dekkarien lukemista tai elokuvien katselua. Aivoille tekee hyvää yleensä se, minkä koemme mieluisaksi, mutta tässä on syytä korostaa yksilöllisyyttä. Jokainen meistä on erityinen, mitään keskivertoaivoja ei ole, Kiti Müller sanoo.

Aika ostaa piano

Oman yksilöllisyytensä saattaa löytää yllättäen kesken loman. Rauhallinen joutenolo, tietynlainen omaehtoinen retriitti, antaa mahdollisuuden minuuden kuulosteluun. Yksi saattaa loman rentouttamana kaivaa esiin vanhat pensselit ja ryhtyä Rembrandtiksi. Toinen avaa kurkkuaan rannassa, etsii tutun iskemän poljentoa ja sanoja, nauttii olostaan Laila Kinnusena. Päättää ehkä ostaa pianon. Ihmisen lahjakkuuspotentiaalit voivat olla syvällä piilossa, kunnes ne alkavat pyrkiä pintaan vaikka laiturin nokassa ongella istuksiessa.

– Jokainen on jossain asiassa hyvä. Onnistumiseen vaikuttaa se, millaisia mahdollisuuksia ja velvollisuuksia ympäristö on meille antanut. Jos vahvuuksia ei ole ruokittu ja kannustettu pienestä pitäen ja jos niitä ei itse harjoita jatkuvasti, ne jäävät pinnan alle. Työpaikallakaan ei kannata sanoa koskaan ”en osaa”, jos ei ole ensin kokeillut. Raja-aitojen ylittäminen vain virkistää aivoja, Müller muistuttaa.

Olemme temperamentiltamme erilaisia. Yksi on nopea, toinen hidas. Siinä missä nopea ehtii hikeentyä ja nostattaa verenpaineensa taivaisiin, toinen vasta pohdiskelee ensimmäistä siirtoaan. Se, mitä meistä lopulta tulee, on perimän, ympäristön ja oppimisen tulosta. Eikä muuttuminen ja oppiminen lopu koskaan, jos vain annamme sytykettä aivoille kuin
uunipuille.

Kävelyssä on taikaa

Neurologian erikoislääkäri Kiti Müller ei halua antaa ohjeita, miten kenenkin pitäisi pääkoppaansa hoitaa. Toisen korvienvälystä ei voi kutitella, vain omaansa. Voi kuitenkin kuvailla tapoja, jotka moni on havainnut hyväksi. Esimerkistä käy käveleminen, tuo erinomainen tapa vetäytyä yksinäisyyteen.

– Monet ovat kuvanneet, kuinka jumiutuneet ajatukset alkavat purkautua kävellessä. Luovuus tarvitsee kiireettömyyttä ja kärsii pakkotahtisesta suorittamisesta.

Aivot eivät jaksa vuosikymmenestä toiseen, elleivät ne saa myös levätä. Viikkolepo ja lomat ovat aivojen hyvinvoinnille välttämättömyys, eivät ylimääräistä luksusta. Tämä kannattaa muistaa, kun siirtyy riippumatosta takaisin tuttuun toimistotuoliin.

– Kun kesäloma loppuu, voi hetken muistella kevättä. Millaista töissä oli? Olinko jo ehkä muuttumassa kyyniseksi ja ärtyneeksi? Ne ovat tyypillisiä oireita, jos stressi ja univaje jatkuvat pitkään. Onneksi loma ja lepo useimmiten katkaisevat ketjun.

Pehmeä lasku työhön

Paluu palkkatyöhön on monelle yhtä ahdistavaa kuin karkaaminen kesälaitumille papereita pursuavan työpöydän takaa.

– Intensiivistä työntekoa ei voi koskaan lopettaa kerrasta poikki, että naps vaan. Työpaikallakin tehtäviä voisi vähentää tietoisesti parin viimeisen työviikon aikana, jotta loman ensimmäinen viikko ei menisi työstä toipumiseen. Käytännössä se on nykyajan työelämässä liian harvoin mahdollista, ylilääkäri toteaa.

– Vastaavasti lomalta voisi palata töihin hiljalleen. Jotkuthan käyvät töissä muutamana päivänä ennen loman loppumista, ikään kuin ottamassa tuntumaa. Se sopii heille. Muuten koko viimeinen lomaviikko voi mennä pilalle, kun ajattelee kauhulla tulevia töitään ja pelkää olevansa taas viikon kuluttua yhtä uupunut kuin ennen lomaa.

Jos suoritusputken on saanut lomalla poikki, putken imua voi yrittää jarrutella syksyllä. Esimerkiksi jos elokuisena perjantaina kahdelta iltapäivällä saa toimeksiannon, jonka pitäisi olla valmis maanantaina, voi sanoa yksinkertaisesti: ”Ei. Nyt en ehdi.”

Aivojen oivalluskyvystä ja tilannetajusta kertoo se, että oppii ymmärtämään omat rajansa. Voi vaikka kysyä itseltään, mihin saakka juuri minun psyykeni ja fysiikkani vaurioitta venyvät.

– Jokaisella on oikeus ja velvollisuus pitää huolta omista aivoistaan. On itse etsittävä tasapaino aivoponnistelun ja levon välille, ylilääkäri Kiti Müller sanoo.

Näin pidät huolen pääasioista

  • nukut riittävästi
  • pidät aivot tehotyössä korkeintaan kaksi tuntia kerrallaan
  • suojelet aivojasi liialliselta tietotulvalta
  • valikoit, mitä katsot ja kuuntelet
  • vältät pakkotahtista suorittamista
  • pidät riittävästi lepotaukoja
  • nautit hiljaisuudesta ja luonnon äänistä
  • annat aivoillesi ja itsellesi yllätyksiä: voit ”eksyä” lähimetsään tai kaupungin katuviidakkoon
  • tarjoat aivoillesi älypähkinöitä purtavaksi
  • vaihdat Mozartin välillä Metallicaan
  • vaihdat Metallican välillä Mozartiin
Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.