Uusia allergioita aiheuttavia aineita päätyy markkinoille aina silloin tällöin. Epäluuloinen ei silti tarvitse olla. Asiantuntijat kannustavat allergeenien välttämisen sijaan siedätykseen.

Miten allergisen pitäisi suhtautua uusiin kosmetiikkatuotteisiin ja ruoka-aineisiin?

Nykysuuntaus allergioissa on se, että mitään ei vältetä varmuuden vuoksi. Mihinkään aineeseen ei siis tarvitse suhtautua erityisellä varauksella, ellei saa vakavia reaktioita. Päinvastoin kaikkea kannattaa kokeilla ja kasvattaa näin sietokykyään. Itselle sopivat tuotteet löytyvät ainoastaan kokeilun kautta.

Tietysti kannattaa suhtautua uutuuksiin terveellä järjellä ja pysyä kohtuudessa.
Mikäli ihmisellä on lääkärin toteama kosketusallergia esimerkiksi kosmetiikan raaka-aineelle, voi ainetta erittäin lievässä tapauksessa käyttää ihon oman voinnin mukaan. Vain voimakkaassa allergiassa tulisi välttää allergiaa aiheuttavia aineita kokonaan. Tämä vaatii perehtymistä allergiaa aiheuttaneiden aineiden nimiin ja kykyä löytää aineita tuotteista. Se ei ole aina kovin helppoa, mutta apua voi pyytää kosmetiikan osalta esimerkiksi Helsingin Allergia- ja astmayhdistykseltä sekä muiden tuotteiden osalta Allergialiitolta.

Voivatko myös ennestään terveet herkistyä uusille allergeeneille?

Kuka tahansa voi allergisoitua, jos saa tarpeeksi altistusta ja on taipuvainen allergisoitumaan. Kun elimistö on oppinut jonkin reaktiotavan, tässä tapauksessa allergian, seuraavat allergiat syntyvät helpommin.

Allergisoitumistaipumusta voi lisätä se, jos iho on jatkuvasti ärtynyt ja rikki, kuten atopiassa. Allergisoitumiseen tarvitaan siis aina altistus kyseiselle aineelle, allergia ei tule yhtäkkiä puun takaa.

Se, kuka allergian saa johtuu osittain perinnöllisestä taipumuksesta ja osittain monen tekijän summasta. Esimerkiksi kosketusallergia tulee usein työelämässä, jossa vaikkapa sairaalatyössä altistutaan koko ajan pesu- ja desinfektioaineille.

Kosmetiikassa sama aine tuotteessa sitten aiheuttaa ihottuman. Säilöntäaineille allergisoidutaan lähes aina muualla kuin kosmetiikassa. Hajusteet ja hiusvärit ovat taas enemmän sellaisia aineita, joille allergisoidutaan kosmetiikkaa käyttämällä.

Ovatko allergiat tällä hetkellä lisääntymään vai vähenemään päin?

Kosketusallergiat ovat vähentymässä. Se johtuu lähinnä teollisuuden automatisoitumisesta sekä direktiiveistä, jotka ovat karisineet herkistävimpiä aineita markkinoilta. Esimerkiksi nikkeliallergisten määrä on nuorten aikuisten keskuudessa pudonnut puoleen 10 vuodessa EU:n nikkelidirektiivin myötä. IgE-välitteiset nopeat allergiat, kuten siitepölyallergia, ovat sen sijaan Suomessa edelleen kasvussa.

Kansallisen allergiaohjelman painottaa oireiden hoidosta ehkäisyn suuntaan siirtymistä. Tavoitteena on parantaa väestön sietokykyä ja vähentää allergeenien tarpeetonta välttämistä. Modernissa maailmassa on nimittäin kyse enemmänkin suojatekijöiden, kuten ympäristön bakteerimäärien pienentymisestä, kuin riskitekijöiden, kuten uusien tuotteiden käytön lisääntymisestä.

Miten allergisoivat aineet löytyvät?

Uusia allergeeneja löytyy, kun tutkitaan anafylaktisten eli henkeä uhkaavien allergiaoireiden ja muiden äkäisten reaktioiden syitä potilailla.

Jos kyse on kosketusallergiasta, iho herkisyy. Joskus allergia syntyy jo ensimmäisellä kosketuskerralla, kuten esimerkiksi säilöntäaine MI/DMI:n eli metyyli-isotiatsolinoni ja dimetyyli-isotiatsolinonin kohdalla.

Jos markkinoille tulee täysin uusi raaka-aine, mikä on harvinaista, kestää jopa vuosia, ennen kuin siitä voidaan päätellä, allergisoiko se vai ei.

Aiheuttaako kosmetiikka nykyään enemmän allergisia reaktioita kuin aiemmin?

Kosmetiikka-allergiat ovat pysyneet pitkään samoina, eli noin kymmenen prosenttia väestöstä potee niitä. Vaikka luku ei ole kasvanut, jotkin aineet ovat nousseet esille enemmän. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat hiusväriallergiat, joiden määrä on kasvanut huimasti.

Myös miesten allergisoituminen kosmetiikalle on hieman lisääntynyt. Tämä johtuu kosmetiikan käytön lisääntymisestä sekä käyttötavoista: hiusväriallergiassa erityisesti liian lyhyistä värjäysväleistä sekä siitä, että värjätään liian nuorena. EU:n ikäsuositus hiustenvärjäykseen on 16 vuotta.

Mikä kosmetiikassa allergisoi?

Eniten allergisoivat hajusteet, säilöntäaineista formaldehydi ja sen vapauttajat ja Metyylikloori-/Metyyli-isotiatsolinoni sekä hiusvärit.

Voidaanko uusien allergeenien ilmaantumista estää?

Uusien allergeenien markkinoille tulo pyritään estämään tutkimuksilla. Siinä onkin onnistuttu verrattain hyvin. Pieniä porsaanreikiä kuitenkin tuntuu löytyvän, kuten esimerkiksi allergia homeenestoaine dimetyylifumaraatille osoittaa.

Niiden aineiden, joiden tiedetään olevan allergeeneja, pitoisuuksia rajoitetaan lainsäädännössä. Esimerkiksi hajusteilla, formaldehydillä ja hiusväriaineilla on kaikilla pitoisuusrajoitukset, joita säädellään tarpeen mukaan. Mikäli ihmiset alkavat saamaan lisää oireita, voidaan aineen käyttö kieltää kokonaan.

Lisäksi esimerkiksi hiusväreissä on pakkauksessa selkeät käyttöohjeet sekä varoitustekstejä. Tämä on äärikeino, jos raaka-aine katsotaan erityisen allergisoivaksi. Myös muilla, vähemmän allergisoivilla säilöntäaineilla ja esimerkiksi UV-suoja-aineilla on pitoisuusrajoitukset. Pitoisuusrajoitukset ovat samoja koko EU:n alueella, ja ne koskevat myös EU:n ulkopuolelta tuotavia tuotteita. Valvonta tapahtuu tullin tekemien pistokokeiden avulla.

Asiantuntijat
Ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Matti Hannuksela, allergianeuvoja Anne Vuorenmaa ja kosmetiikka-asiantuntija Päivi Kousa

Lue lisää:
Siedä, älä välttele
Ihottumaa kosmetiikkapurkistaAtshii, olenko alleginen joululle?

Uusia allergioita Suomessa

Uusia allergeeneja ilmaantuu harvakseltaan. Muotivirtaukset vaikuttavat tähän jonkin verran. Esimerkiksi hiusten värjääminen mustaksi on lisännyt parafenyleenidiamiini-

allergioita.

Toinen esimerkki on Suomeen kaukoidän huonekaluissa ja kengissä mukanatullut homeenestoaine dimetyylifumaraatti. Se aiheutti rajua ihottumaa.

Viime aikoina Euroopassa esiin noussut allergia makealle lupiinille ei vielä juuri vaikuta Suomessa, mutta käytön lisääntyessä lupiiniallergiakin saattaa yleistyä.

Makea lupiini on palkokasveihin kuuluva soijan, herneen, pavun, linssin ja maapähkinän sukuinen ravintokasvi, jota nykyään viljellään ympäri maailman sekä ihmisravinnoksi että rehuksi. Suomessa lupiinijauhoa on käytössä mm. leivissä, kakuissa ja jäätelössä. Sitä on monissa keliaakikoille tarkoitetuissa tuotteissa, luomutuotteissa ja "perinteisellä suomalaisella reseptillä" leivotuissa tuotteissa.

EU-direktiivin mukaan pienetkin lupiinimäärät pitää ilmoittaa tuoteselosteessa. Allergisen elämää hankaloittaa kuitenkin se, että lupiini esiintyy tuoteselosteissa nimillä lupiinijauho, makea lupiinijauho, kasviproteiini (lupiini) tai lupiinilese. Koska kypsentäminen ei juuri vähennä lupiinin allergeenisuutta, ainoa tapa välttää lupiinia on lukea tuoteselosteet huolella läpi ja epäselvissä tapauksissa jättää tuote ostamatta.

Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti