Bentsodiatsepiinit ovat hyvä lääke ahdistuneisuuteen ja unettomuuteen. Näiden lyhytaikaiseen ja väliaikaiseen käyttöön tarkoitettujen lääkeiden haittapuoli on se, että niistä saattaa tulla riippuvaiseksi.

– Suhteellisen yleisesti niitä kuitenkin käytetään päivittäin jopa useita vuosia, varsinkin ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa, sanoo psykiatrian erikoislääkäri Helena Vorma. Yleensä riippuvuusriski alkaa lisääntyä, kun bentsodiatsepiineja on käyttänyt säännöllisesti noin puoli vuotta normaaliannoksina ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa.

Hyvin isoja annoksia käytettäessä riippuvaiseksi voi tulla jo kuukaudessa. Unilääkkeenä bentsodiatsepiini auttaa noin kuukauden. Sen väsyttävä vaikutus heikkenee myös noin kuukaudessa, ja samassa ajassa alkaa ilmaantua unilääkeriippuvuutta. Unilääkkeen pitkäaikaiskäyttäjä voi saada lopettamis- tai vieroitusoireena unettomuutta, jonka seuraava lääkeannos taas korjaa.

Pakko saada lääkettä

Rauhoittavasta lääkkeestä on psyykkisesti riippuvainen, kun sen käyttö muuttuu pakonomaiseksi.

– Mieltä vaivaa yhä enemmän, mistä saa uuden reseptin ja lisää lääkettä. Alkaa pelottaa, että lääke pääsee loppumaan kesken ja joutuu olemaan ilman sitä. Kaiken aikaa täytyy huolehtia siitä, että lääkkeitä on saatavilla ja ettei unohda niitä mihinkään, Helena Vorma kuvailee.

Lääkkeen riittävyydestä tulee keskeinen osa elämää ja selviytymisen tunnetta. Voi myös tuntua, etteivät annokset riitä vaan niitä on suurennettava. Siitä taas seuraa, että täytyy miettiä, miten perustelee lisääntyneen lääkkeen tarpeen lääkärille.

Näin ei kuitenkaan käy läheskään kaikille.

– Noin puolet tulee riippuvaiseksi pitkän, vuosia kestäneen käytön jälkeen ja saa vieroitusoireita, kun yrittää lopettaa. Riski on sitä isompi, mitä säännöllisempää lääkkeen käyttö on ollut ja mitä suurempia annoksia on ottanut.

Riippuvuuden kehittymisen todennäköisyys vaihtelee myös sen mukaan, mitä hoidetaan. Esimerkiksi paniikkihäiriön hoidossa lääkettä tarvitaan melko suuria annoksia, mikä lisää riippuvuuden syntymisen todennäköisyyttä.

Erityisen suuri riippuvuusriski on niillä, joilla on muita riippuvuuksia, esimerkiksi alkoholista. Syy on todennäköisesti se, että he sietävät bentsodiatsepiineja isoina annoksina. Paljon juovilla on myös muita useammin unettomuutta, ahdistuneisuutta, ärtyneisyyttä, siis oireita, joihin bentsodiatsepiinit auttavat.

Riippuvuus kehittyy muita herkemmin niille, jotka ovat muutenkin taipuvaisia riippuvuuteen ja jotka turvautuvat mieluiten muihin selviytyäkseen vaikeuksistaan. Tällaiset ihmiset ovat usein myös herkästi huolestuvia, alakuloisia ja ahdistuvia.

Eroon vähitellen

Tavanomaisilla pienillä annoksilla bentsodiatsepiinilääkkeen käyttö on yleensä helppo lopettaa.

– Jos on käyttänyt pieniä annoksia vaikka pitemmänkin aikaa, voi hyvin kokeilla, seuraako annoksen pienentämisestä mitään hankaluuksia. Jos ei, lääkkeen käyttöä voi vähentää aika nopeasti, Helena Vorma sanoo. Jos vähäisen annostuksen lopettaminen arveluttaa, senkin voi toki tehdä hitaasti. Niin ehtii huomata, että selviytyy vähemmälläkin ja lopulta ilman. Myös elimistö ehtii tottua muutokseen.

Joskus varoitetaan, että bentsodiatsepiinilääkettä ei saa lopettaa yhtäkkiä. Tämä johtuu siitä, että isojen annosten pitkäaikaiskäytön jälkeen joillekin voi tulla hyvinkin voimakkaita vieroitusoireita, vaikeimmillaan epileptisiä kohtauksia tai psykoottisia oireita, kuten sekavuutta.

– Kolmasosalle pitkäaikaiskäyttäjistäkin lopettaminen on hyvin helppoa, toiselle kolmannekselle jokseenkin helppoa ja lopuille vaikeaa. Paniikkihäiriöistä auttaa, jos samanaikaisesti aloitetaan hoito mielialalääkkeellä ja psykoterapialla.

Yksi ongelma syntyy, jos bentsodiatsepiineja käyttää yhdessä alkoholin tai huumeiden kanssa. Tällöin kehittyy riippuvuus kahdesta eri aineesta, ja vieroittautuminen on luonnollisesti paljon vaikeampaa.

Kerro huolesi lääkärille

Jos on huolissaan siitä, onko oma lääkkeenkäyttö hyvä ratkaisu vai pitäisikö se lopettaa, kannattaa asiasta puhua lääkärille.

– Jos lääkkeellä hoidetaan esimerkiksi ahdistuneisuushäiriötä, bentsodiatsepiinin käyttöä kannattaa ehkä jatkaa pitkäänkin. Muut lääkkeet eivät siihen aina autakaan, Helena Vorma tietää.

Pitkäaikaistakin käyttöä voi jatkaa, jos siitä ei tule sivuvaikutuksia.

– Jos betsodiatsepiinilääke auttaa toivotulla tavalla ja käyttäjä tuntee olonsa hyväksi, on usein viisasta pitää annostus ennallaan eikä hankkia stressiä lopetusyrityksistä.

Ensisijaisesti ahdistuneisuuttayritetään kuitenkin nykyisin hoitaa uudemmilla mielialalääkkeillä ja psykoterapialla.

Mitä bentsodiatsepiineja?

  • Bentsodiatsepiinit ovat keskushermostoon vaikuttavia rauhoittavia lääkkeitä.
  • Niitä käytetään unihäiriöiden, paniikkihäiriön ja sosiaalisten tilanteiden pelon hoidossa. Ne auttavat myös tuskaisuuteen ja levottomuuteen.
  • Lääkäri voi määrätä niitä myös silloin, kun jokin suuri vastoinkäyminen tai järkytys on koetellut henkistä kestokykyä.
  • Äkillisen kriisitilanteen hoidossa betsodiatsepiini on erityisen hyvä lääke, koska sen vaikutus alkaa nopeasti ensimmäisen annoksen jälkeen.
  • Bentsodiatsepiineja käytetään myös joidenkin fyysisten sairauksien, kuten epilepsian tai lihasjännitystilojen, hoitoon sekä lievittämään kroonisiin ruumiillisiin sairauksiin liittyvää ahdistuneisuutta.
  • Bentsodiatsepiinit ovat myös osa leikkausten esilääkitystä ja anestesiaa. Toipumisvaiheessa ne ovat tarvittaessa hyviä unilääkkeitä.
  • Psyykkisistä syistä johtuvaa oiretta hoidettaessa voi riittää, että rauhoittava lääke otetaan vain satunnaisesti muutaman kerran tai säännöllisesti ohjeen mukaan muutaman päivän ajan.

Bentsodiatsepiinilääkkeitä



Rauhoittavia

  • Alprox
  • Diapam
  • Oxepam
  • Risolid
  • Stesolid
  • Temesta
  • Xanor

Unilääkkeitä

  • Dormicum
  • Halcion
  • Insomin
  • Tenox
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Jos terveydentilasi epäilyttää, älä kysy lääkäriltä lupaa matkustamiseen, sillä hän ei voi sitä antaa.

– Vastuu on aina matkustajalla itsellään, lääkäri Ari Kinnunen Matkustajan Lääkäripalvelusta muistuttaa.

Hänen mukaansa joka vuosi kymmenet matkalla sairastuneet ja hoidosta huimasti maksaneet suomalaiset kokevat tulleensa petetyiksi, koska eivät ole tulleet ajatelleeksi, että omalla riskillä mennään. Jos vaikka Aasiassa kiertomatkalla sairastuu, jää yksin oman kielitaitonsa varassa sairaalaan, kun muut jatkavat matkaansa.

Matkavakuutuskaan ei aina pelasta. Se korvaa kyllä odottamattoman sairauden hoitokulut, mutta jos olemassa oleva sairaus pahenee matkalla, korvataan korkeintaan 7–14 vuorokauden välttämätön lääketieteellinen hoito. Muu hoito ja kuljetukset menevät omasta pussista.

– Ja jos paluu ei onnistu omalla lennolla, kroonikko maksaa myös matkansa ja sen vaatimat erikoisjärjestelyt. Ambulanssilento mantereelta toiselle maksaa 100 000 euroa, Ari Kinnunen muistuttaa.

Euroopassa turvallista sairastua

Kun matkustaa EU- tai Eta-maissa tai Sveitsissä, on paremmassa turvassa. Matkalainen saa sairastuessaan lääkärin hoitoa samalla hinnalla kuin paikalliset. Sellainen sairaus hoidetaan, jonka hoito ei voi odottaa kotiinpaluuta.

Jos on eurooppalainen sairaanhoitokortti, saa matkan aikana hoitoa myös pitkäaikaissairauden, raskauden tai synnytyksen vuoksi. Kortin voi tilata ennen matkaa verkossa tai puhelimitse.

Apua hakevan on kuitenkin hyvä muistaa, että hoidon laatu ja määrä vaihtelee maittain. Esimerkiksi Espanjassa ja Portugalissa turisti ohjataan helposit yksityiselle puolelle hoitoon, koska julkinen on ruuhkautunut. Sitä Kela ei korvaa.

Pohjoismaissa ei välttämättä tarvitse eurooppalaista sairaanhoitokorttia, koska hoidon saa myös esittämällä voimassa olevan passin tai muun virallisen henkilöllisyystodistuksen.

Euroopan ulkopuolella hoitoa voi saada paikallisen asiakasmaksun hinnalla ainoastaan Australian julkisessa terveydenhuollossa, kun esittää Kela-kortin ja passin. Muissa maissa joutuu maksamaan hoidon kaikki kustannukset itse.

Se on kuitenkin hyvä muistaa, että Suomen valtio ei maksa ulkomailla sairastuneiden tai kuolleiden kuljetusta kotimaahan.

Lue lisää Kelan sivuilta hoidon korvaamisesta ulkomailla

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Ientulehdus on flunssan jälkeen toiseksi tavallisin infektiosairaus, jota moni potee tietämättään. Koska bakteerit eivät pysy vain suussa, tulehdus kannattaa pysäyttää alkuunsa.

Ienverenvuoto on tuttua lähes jokaiselle, mutta usein verenvuoto tulee ja menee. Jos se hetkeksi loppuu, koko asia unohtuu. Ientulehdus on kuitenkin mainio naamioituja. Se saattaa tehdä tihutöitään kaikessa rauhassa, vaikka verenvuoto hiipuisikin. Tupakoitsijoilla tilanne on astetta salakavalampi, sillä tupakka on myrkkyä ikenille. Nikotiini supistaa myös verisuonia, jolloin verenvuotoa ei aina tule.

– Ainoa tapa huomata suun piilevät tulehdukset onkin käydä säännöllisesti hammaslääkärissä, muistuttaa iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil.

Terve ien on väriltään kauniin vaaleanpunainen. Jos ikenet tihkuvat vähänkin verta, ne ovat tulehtuneet. Yksi ientulehduksen merkki onkin punastunut omena. Kun omenaa puraisee, siihen jää verinen viiru. Tulehtunut ien on myös usein turvonnut ja kipeä. Pahanhajuinen hengityskin voi kieliä infektiosta.

Hätkähdyttävää on, että jopa 65 prosentilla yli kolmikymppisistä todetaan syventyneitä ientaskuja, he siis sairastavat ientulehdusta, usein tietämättään. Ientulehdus saattaa iskeä herkästi esimerkiksi raskauden aikana, sillä tietyntyyppiset suun bakteerit lisääntyvät hormonaalisten tekijöiden vuoksi ja pääsevät aiheuttamaan ientulehdusta. Myös syljen eritys vähenee odotusaikana, jolloin hampaat reikiintyvät helpommin.

– Ientulehdusta aiheuttavat bakteerit siirtyvät syljen välityksellä jo äidistä vauvaan. Usein se tapahtuu niin, että tutin tippuessa lattialle äiti puhdistaa sen omassa suussaan tai maistaa samasta lusikasta, onko ruoka sopivan lämpöistä.

Aikuisilla bakteerit tarttuvat etenkin suudellessa.

Yksi hammas tai koko suu

Ientulehdus johtuu usein siitä, että ienrajojen ja hammasvälien säännöllinen puhdistaminen tuppaa unohtumaan, jolloin ienrajoihin kertyy bakteeripeitettä, plakkia. Kun bakteerit tekevät tuttavuutta syljen suolojen kanssa, muodostuu hammaskiveä, jonka karkea ja röpelöinen pinta on bakteerimagneetti. Toisille hammaskiveä syntyy puhdistuksesta huolimatta nopeammin, jopa parissa viikossa.

Kortteja ei jaeta tasan terveydenkään suhteen. On pieni joukko ihmisiä, joilla ientulehdus ei hoitamattomanakaan etene, mutta useimmille syntyy ajan mittaan kiinnityskudossairautena tunnettu parodontiitti. Silloin elimistön puolustussolut ryntäävät paikalle ja yrittävät vimmaisesti tappaa bakteereita.

Hammasta leukaluuhun kiinnittävät sidekudossäikeet haurastuvat, lopulta myös luuta tuhoutuu. Kun kudostuho etenee, hampaat alkavat liikkua, yläetuhampaat viuhkaantuvat ja hampaiden väliin syntyy rakoja.

–Pahimmillaan hammas voi irrota. Vaikeasti tulehtuneessa ikenessä ientaskumittari hurahtaa juuren kärkeen. Suun limakalvoille voi ilmestyä myös märkäpesäkkeitä, kertoo von Troil.

Parodontiitti voi rajoittua vain yhden hampaan tuntumaan, mutta pahimmillaan koko suu voi olla tulehduksen peitossa. Silloin tulehtuneen alueen pinta-ala saattaa olla kämmenen kokoinen. Harva meistä katselisi kovin pitkään tulehtunutta kämmentä.

Parodontiitti saattaa olla oireeton ja kivuton.

Sen kehittyminen vie yleensä vuosia, mutta joskus se voi kehittyä nopeamminkin.

Vaarallinen yleisinfektio

Vaikeaa, märkäistä ientulehdusta esiintyy erityisesti poikkeuksellisessa stressitilanteissa. Sitä nähdään joskus pakolaisilla ja sotien aikaan niin sanottu juoksuhautasuu oli yleinen myös Suomessa.

Jos ihminen sairastuu äkillisesti esimerkiksi keuhkokuumeeseen, influenssaan, syöpään tai sydäninfarktiin, suun tulehdus voi ryöstäytyä käsistä, sillä kehon puolustusta tarvitaan muualla. Kuume, yleiskunnon lasku ja nielemisvaikeudet ovat merkki siitä, että pitää mennä päivystävälle hammaslääkärille.

Kun bakteerit pääsevät verenkiertoon, ne voivat tarttua esimerkiksi vaurioituneisiin sydänläppiin tai keinoniveliin. Tulehdus voi johtaa myös ennenaikaiseen synnytykseen.

– Hoitamaton tulehdus saattaa viedä hampaat suusta, johtaa sydäninfarktiin, aivoverenkierron häiriöihin tai hengenvaaralliseen yleisinfektioon. Joka vuosi satoja ihmisiä joutuu sairaalaan, jopa tehostettuun hoitoon hammastulehduksen vuoksi. Usein heillä on jokin perussairaus tai haastava elämäntilanne, kuvailee von Troil.

Koska suussa muhivat tulehdukset heikentävät immuunipuolustusta, ne voivat pahentaa jo puhjenneita sairauksia. Joskus toistuvan poskiontelotulehduksen taustalta löytyy hammasjuuren infektio.

Diabeetikolla hoitamaton ientulehdus saattaa johtaa siihen, että verensokerit sahaavat ylös alas, insuliinin teho kudoksissa heikkenee ja lisäsairauksien vaara kasvaa. Reumaatikolla sairaus voi pahentua. Tulehtunut suu voi romahduttaa myös syöpäpotilaan kunnon ja heikentää syöpähoitojen tehoa. Syöpähoitojen alkaessa, samoin kuin esimerkiksi ennen lonkkanivelleikkausta, on tärkeää saada suusta tulehduspesäkkeet pois.

Kuin ruosteinen auto

Ihminen saattaa ajatella, että jos hammas parodontiitin vuoksi irtoaa tai joudutaan poistamaan ja jos tilillä on muutama tonni ylimääräistä, tilalle voi kätevästi pistää keinojuuren, implantin. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.

– Samat bakteerit käyvät myös implantin kimppuun ja voivat irrottaa senkin. Puhutaan peri-implantiitista, muistuttaa von Troil.

Hammaslääkäri vertaa parodontiittia ruosteiseen autoon, jota voidaan hoitaa monella tavalla. Yksi vaihtoehto on laittaa maalia päälle, mutta jos saranatkaan eivät liiku, pitää vaihtaa koko ovi. Sama pätee parodontiittiin.

– Jos vaurioita on paljon, pelkästään mekaaninen puhdistus, hammaskiven poisto ja antibioottikuuri eivät auta. Tarvittaessa ientasku pitää avata ja vaurioitunutta aluetta hoitaa kirurgisesti. Joskus hampaita joudutaan myös poistamaan, ettei tulehdus etenisi, von Troil sanoo.

Parodontiitin hoidossa tarvitaan erikoishammaslääkäriä. Hoitosuunnitelma tehdään aina yksilöllisesti. Parodontologisen hoidon päättymisen jälkeen hoitoa voidaan myös jakaa hammaslääkärin ja suuhygienistin kesken, mikä laskee kustannuksia.

Asiantuntija: iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil, Oral Hammaslääkärit.