Kilpirauhasen liika- ja vajaatoiminta ovat täysin päinvastaisia sairauksia. Vajaatoiminnasta kärsivä elää kuin hidastetussa filmissä, liikatoimintaa sairastava kulkee pikakelauksella. Molemmat vaivat vaativat hoitoa.
Kilpirauhanen on umpirauhanen, joka pitää ihmisen käynnissä. Se sijaitsee kaulalla kurkunpään alapuolella, henkitorven sivuilla. Se vaikuttaa elimistön kaikkiin soluihin ja kiihdyttää aineenvaihduntaa sekä lämmöntuotantoa. Nämä vaikutukset tapahtuvat kahden hormonin, tyroksiinin (T4) ja trijodityroniinin (T3), kautta.
– Tyroksiini muuttuu elimistössä trijodityroniiniksi, joka on varsinainen vaikuttava aine, kertoo endokrinologian erikoislääkäri Camilla Schalin-Jäntti HYKSistä.
Kun kilpirauhanen tuottaa tyroksiinia liikaa, puhutaan liikatoiminnasta; jos liian vähän, on kyse vajaatoiminnasta.
Koska kilpirauhanen kiihdyttää aineenvaihduntaa, kilpirauhashormonien liika- ja vajaatoiminnalla on täysin vastakkaiset oireet. Siinä missä vajaatoiminnasta kärsivät elävät kuin hidastetussa filmissä, liikatoimintaa sairastavat elävät pikakelauksella. He ovat usein levottoman ja rauhattoman tuntuisia, liikehtivät nopeasti ja heillä on aina kuuma.
Vajaatoiminnasta kärsii eri tutkimusten mukaan noin 2–8 prosenttia naisista ja alle 3 prosenttia miehistä. Sen tavallisimpia oireita ovat jatkuva väsymys, viluisuus ja yleinen haluttomuus. Kun vajaatoimintapotilaat lihovat helposti, liikatoiminnasta kärsivät laihtuvat, koska ruoka yksinkertaisesti solahtaa heidän lävitseen.
Helppo vajaatoiminta
Kilpirauhasen vajaatoiminta puhkeaa usein viidenkympin kynnyksellä.
–Diagnoosi viivästyy usein , sillä vajaatoimintaan liittyvä väsymys ja masennusoireet ovat niin yleisiä, Schalin-Jäntti sanoo.
Hän kehottaakin pitämään vajaatoiminnan mahdollisuuden mielessä, jos vointi on selvästi muuttunut.
– Jos samanlaisia oireita ei ollut esimerkiksi vuosi sitten, on syytä mennä lääkäriin, hän sanoo.
Tyroksiinitasot selviävät verikokeessa, jollainen voidaan ottaa missä tahansa terveysasemalla.
Vajaatoiminnan hoito on huomattavasti helpompaa kuin liikatoiminnan. Kun kilpirauhanen ei tuota riittävästi tyroksiinia, puuttuva osa korvataan syömällä tyroksiinipillereitä.
– Suurin ongelma on löytää kullekin potilaalle sopiva yksilöllinen taso, sanoo Schalin-Jäntti. Jos vajaatoimintaa aletaan lääkitsemään liian korkeilla tyroksiiniannoksilla, potilaille voi kehittyä hoidon alussa liikatoiminnalle tyypillisiä oireita; hermostuneisuutta, vatsa- ja lihaskipuja ja sydämen tykytystä.
Liikatuotanto hankalampaa
Liikatoiminnan hoidossa on keskeisintä jarruttaa tyroksiinin tuotantoa.
Ensimmäisessä vaiheessa tyroksiinin liikatuotanto pyritään saamaan kuriin tyreostaateiksi kutsutuilla lääkkeillä. Ne hillitsevät tyroksiinin tuotantoa tehokkaasti, mutta apu on yleensä väliaikainen.
– Pitkänkin estohoidon jälkeen liikatuotanto usein uusiutuu, sanoo Schalin-Jäntti.
Seuraavassa vaiheessa liikatoimintaa voidaan jarruttaa niin sanotulla radiojodihoidolla, joka annetaan suun kautta kapselin muodossa. Siinä kilpirauhaseen viedään radioaktiivista jodia, joka tappaa tyroksiinia tuottavia soluja.
Tasapaino on kuitenkin herkkä. Jos soluja ei kuole tarpeeksi, liikatoiminta jatkuu; jos soluja kuolee liikaa, tuloksena on vajaatoiminta. On arvioitu, että 80 prosentille radiojodihoitoa saaneista potilaista kehittyy vajaatoiminta kymmenen vuoden sisällä hoidon antamisesta.
Vaikka siirtyminen liikatoiminnasta vajaatoimintaan vaikuttaa hypyltä ojasta allikkoon, Schalin-Jäntin mukaan allikkoon kannattaa joskus hypätä.
– Vajaatoimintaa on helpompi hallita, hän sanoo.
Jos liikatoimintaa ei saada mitenkään muuten kuriin, potilaalta voidaan poistaa kilpirauhanen kokonaan. Silloin hänelle kehittyy pysyvä vajaatoiminta, jota hoidetaan tyroksiinilla.
Älä jätä hoitamatta
Schalin-Jäntti korostaa, että kilpirauhasen liika- ja vajaatoiminta vaativat ehdottomasti hoitoa. Vaikka potilaat voivat ajatella, että kyllä oireiden kanssa voi elää, hoitamattomalla liika- ja vajaatoiminnalla on vakavat seuraukset.
Hoitamaton vajaatoiminta on suurempi sydän- ja verisuonitautien riskitekijä kuin liikunnan puute, ylipaino tai tupakointi. Vastaavasti pitkään jatkuva liikatoiminta altistaa potilaan sydämen rytmihäiriöille ja osteoporoosille.
Camilla Schalin-Jäntin mukaan potilas on silloin hoidettu hyvin, kun hänen olonsa on normaali.
– Jos vajaatoimintaa sairastava tuntee olonsa edelleen vetämättömäksi ja liikatoimintaa sairastava hikoilee ja hermoilee hoidosta huolimatta, hoito ei ole onnistunut.. Silloin kannattaa tarkistaa kilpirauhasarvot ja räätälöidä hoito uudestaan.
Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet
- väsymys
- haluttomuus
- ummetus
- vähäinen hikoilu
- ajatuksen hitaus
- puheen hidastuminen
- äänen käheytyminen
- muistihäiriöt
- ihon, hiusten ja limakalvojen kuivuminen
- painonnousu
- silmänympäristön turvotus
- kasvojen muuttuminen ilmeettömiksi
- kuukautiskierron häiriöt
Kilpirauhasen liikatoiminnan oireet
- sydämen tiheälyöntisyys (tykytystä rinnassa)
- hikoilu
- lämmöntunne (aina kuuma)
- kasvojen punerrus
- levottomuus
- hermostuneisuus
- sormien heikko tärinä
- lihasheikkous
- kuukautishäiriöt
- painon lasku
- lisääntynyt ruokahalu
- tiheä ulostamisen tarve
- joskus silmäoireita
LUE LISÄÄ:
Eiköhän se suuin ongelma ole siinä, etteivät lääkärit osaa diagnosoida ainakaan vajaatoimintaa. Ja raja-arvot ovat monelle lääkärille tärkeämmät kuin asiakkaan hyvä olo.
omakohtaisesti koettu tämä.
Olen pikkupentuna saanut radiojodihoidon, kun en ollut enää kyennyt liikkumaan.
Nyt eläkeläisenä olen vasynyt, jatkuvasti palelee, päänsärky, osteoporoosi kehittynyt jne.
Kilpirauhasta ei koko työurani aikana seurattu. Lisäkilpirauhasen liikatoiminta on vaivannut jo 25 vuotta, mutta sen liikatoiminta ylittää reilusti rajaarvot ( 65 rqja-arvo, mutta minulla on 93) calsium myös on yli raja-arvojen. En ole koskaan saanut lähetettä endokrinologille. Yleislääkärit ja erikoislääkäritkin vähättelevät koko liikatoimintaa.
Ikärasismi varmaan suurin syy ainakin nykyään. Potilas ei ole tärkeä vaan se säästetty raha!
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
