Kilpirauhasen liika- ja vajaatoiminta ovat täysin päinvastaisia sairauksia. Vajaatoiminnasta kärsivä elää kuin hidastetussa filmissä, liikatoimintaa sairastava kulkee pikakelauksella. Molemmat vaivat vaativat hoitoa.

Kilpirauhanen on umpirauhanen, joka pitää ihmisen käynnissä. Se sijaitsee kaulalla kurkunpään alapuolella, henkitorven sivuilla. Se vaikuttaa elimistön kaikkiin soluihin ja kiihdyttää aineenvaihduntaa sekä lämmöntuotantoa. Nämä vaikutukset tapahtuvat kahden hormonin, tyroksiinin (T4) ja trijodityroniinin (T3), kautta.

– Tyroksiini muuttuu elimistössä trijodityroniiniksi, joka on varsinainen vaikuttava aine, kertoo endokrinologian erikoislääkäri Camilla Schalin-Jäntti HYKSistä.

Kun kilpirauhanen tuottaa tyroksiinia liikaa, puhutaan liikatoiminnasta; jos liian vähän, on kyse vajaatoiminnasta.

Koska kilpirauhanen kiihdyttää aineenvaihduntaa, kilpirauhashormonien liika- ja vajaatoiminnalla on täysin vastakkaiset oireet. Siinä missä vajaatoiminnasta kärsivät elävät kuin hidastetussa filmissä, liikatoimintaa sairastavat elävät pikakelauksella. He ovat usein levottoman ja rauhattoman tuntuisia, liikehtivät nopeasti ja heillä on aina kuuma.

Vajaatoiminnasta kärsii eri tutkimusten mukaan noin 2–8 prosenttia naisista ja alle 3 prosenttia miehistä. Sen tavallisimpia oireita ovat jatkuva väsymys, viluisuus ja yleinen haluttomuus. Kun vajaatoimintapotilaat lihovat helposti, liikatoiminnasta kärsivät laihtuvat, koska ruoka yksinkertaisesti solahtaa heidän lävitseen.

Helppo vajaatoiminta

Kilpirauhasen vajaatoiminta puhkeaa usein viidenkympin kynnyksellä.

–Diagnoosi viivästyy usein , sillä vajaatoimintaan liittyvä väsymys ja masennusoireet ovat niin yleisiä, Schalin-Jäntti sanoo.

Hän kehottaakin pitämään vajaatoiminnan mahdollisuuden mielessä, jos vointi on selvästi muuttunut.

– Jos samanlaisia oireita ei ollut esimerkiksi vuosi sitten, on syytä mennä lääkäriin, hän sanoo.

Tyroksiinitasot selviävät verikokeessa, jollainen voidaan ottaa missä tahansa terveysasemalla.
Vajaatoiminnan hoito on huomattavasti helpompaa kuin liikatoiminnan. Kun kilpirauhanen ei tuota riittävästi tyroksiinia, puuttuva osa korvataan syömällä tyroksiinipillereitä.

– Suurin ongelma on löytää kullekin potilaalle sopiva yksilöllinen taso, sanoo Schalin-Jäntti. Jos vajaatoimintaa aletaan lääkitsemään liian korkeilla tyroksiiniannoksilla, potilaille voi kehittyä hoidon alussa liikatoiminnalle tyypillisiä oireita; hermostuneisuutta, vatsa- ja lihaskipuja ja sydämen tykytystä.

Liikatuotanto hankalampaa

Liikatoiminnan hoidossa on keskeisintä jarruttaa tyroksiinin tuotantoa.

Ensimmäisessä vaiheessa tyroksiinin liikatuotanto pyritään saamaan kuriin tyreostaateiksi kutsutuilla lääkkeillä. Ne hillitsevät tyroksiinin tuotantoa tehokkaasti, mutta apu on yleensä väliaikainen.

– Pitkänkin estohoidon jälkeen liikatuotanto usein uusiutuu, sanoo Schalin-Jäntti.

Seuraavassa vaiheessa liikatoimintaa voidaan jarruttaa niin sanotulla radiojodihoidolla, joka annetaan suun kautta kapselin muodossa. Siinä kilpirauhaseen viedään radioaktiivista jodia, joka tappaa tyroksiinia tuottavia soluja.

Tasapaino on kuitenkin herkkä. Jos soluja ei kuole tarpeeksi, liikatoiminta jatkuu; jos soluja kuolee liikaa, tuloksena on vajaatoiminta. On arvioitu, että 80 prosentille radiojodihoitoa saaneista potilaista kehittyy vajaatoiminta kymmenen vuoden sisällä hoidon antamisesta.

Vaikka siirtyminen liikatoiminnasta vajaatoimintaan vaikuttaa hypyltä ojasta allikkoon, Schalin-Jäntin mukaan allikkoon kannattaa joskus hypätä.

– Vajaatoimintaa on helpompi hallita, hän sanoo.

Jos liikatoimintaa ei saada mitenkään muuten kuriin, potilaalta voidaan poistaa kilpirauhanen kokonaan. Silloin hänelle kehittyy pysyvä vajaatoiminta, jota hoidetaan tyroksiinilla.

Älä jätä hoitamatta

Schalin-Jäntti korostaa, että kilpirauhasen liika- ja vajaatoiminta vaativat ehdottomasti hoitoa. Vaikka potilaat voivat ajatella, että kyllä oireiden kanssa voi elää, hoitamattomalla liika- ja vajaatoiminnalla on vakavat seuraukset.

Hoitamaton vajaatoiminta on suurempi sydän- ja verisuonitautien riskitekijä kuin liikunnan puute, ylipaino tai tupakointi. Vastaavasti pitkään jatkuva liikatoiminta altistaa potilaan sydämen rytmihäiriöille ja osteoporoosille.

Camilla Schalin-Jäntin mukaan potilas on silloin hoidettu hyvin, kun hänen olonsa on normaali.

– Jos vajaatoimintaa sairastava tuntee olonsa edelleen vetämättömäksi ja liikatoimintaa sairastava hikoilee ja hermoilee hoidosta huolimatta, hoito ei ole onnistunut.. Silloin kannattaa tarkistaa kilpirauhasarvot ja räätälöidä hoito uudestaan.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet

  • väsymys
  • haluttomuus
  • ummetus
  • vähäinen hikoilu
  • ajatuksen hitaus
  • puheen hidastuminen
  • äänen käheytyminen
  • muistihäiriöt
  • ihon, hiusten ja limakalvojen kuivuminen
  • painonnousu
  • silmänympäristön turvotus
  • kasvojen muuttuminen ilmeettömiksi
  • kuukautiskierron häiriöt

Kilpirauhasen liikatoiminnan oireet

  • sydämen tiheälyöntisyys (tykytystä rinnassa)
  • hikoilu
  • lämmöntunne (aina kuuma)
  • kasvojen punerrus
  • levottomuus
  • hermostuneisuus
  • sormien heikko tärinä
  • lihasheikkous
  • kuukautishäiriöt
  • painon lasku
  • lisääntynyt ruokahalu
  • tiheä ulostamisen tarve
  • joskus silmäoireita

LUE LISÄÄ:

Kilpirauhanen kuntoon

Kilpirauhasen toimintahäiriöt

Väheksitty potilas

Kilpirauhanen kaasuttaa tai jarruttaa

Olen pikkupentuna saanut radiojodihoidon, kun en ollut enää kyennyt liikkumaan. Nyt eläkeläisenä olen vasynyt, jatkuvasti palelee, päänsärky, osteoporoosi kehittynyt jne. Kilpirauhasta ei koko työurani aikana seurattu. Lisäkilpirauhasen liikatoiminta on vaivannut jo 25 vuotta, mutta sen liikatoiminta ylittää reilusti rajaarvot ( 65 rqja-arvo, mutta minulla on 93) calsium myös on yli raja-arvojen. En ole koskaan saanut lähetettä endokrinologille. Yleislääkärit ja erikoislääkäritkin vähättelevät...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Olen 23-vuotias hoikka nainen, joka kärsii jatkuvista vatsavaivoista ja valtavan voimakasäänistä vatsan murinasta. Laktoosi-intoleranssi on todettu lapsena. Kaikkia mahdollisia ruokavalioita on kokeiltu, ja nytkin on laktoositon ja gluteeniton ruokavalio. Ylä- ja alavatsa on tähystetty, mutta mitään poikkeavaa ei ole löytynyt. Murina on niin voimakasta, että kuuluu kymmenien metrien päähän. Vaivat rajoittavat pahasti elämää, kun ei kehtaa kotoa enää lähteä juuri mihinkään. Mitään syytä vaivaan ei löydy. Miksei?

Vatsavaivat, joiden taustalta ei asianmukaisista tutkimuksista huolimatta löydy sairautta luokitellaan toiminnallisiksi vaivoiksi. Se tarkoittaa, että suolen toiminta on jollain lailla poikkeavaa mutta syytä ei voida osoittaa. Kyseessä ei ole sairaus, vaan ominaisuus. Osa ihmisistä on luonnostaan herkkävatsaisia.

Heidän elimistönsä reagoi stressiin tai muihin poikkeustiloihin suolisto-oireilla. Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS) on tavallisin toiminnallinen vatsavaiva. Siihen liittyy tyypillisesti vatsan turvottelua, paikkaa vaihtavia vatsakipuja ja vaihtelevaa suolen toimintaa.

Toiminnallisten vatsavaivojen hoidossa tärkeintä on noudattaa terveellisiä elintapoja eli minimoida stressi, pyrkiä säännölliseen vuorokausirytmiin, huolehtia riittävästä unesta, harrastaa liikuntaa ja syödä terveellisesti ja monipuolisesti. Tiettyjen imeytymättömien ns. FODMAP-hiilihydraattien vähentäminen ruokavaliossa auttaa hillitsemään suolikaasun muodostumista, ja moni saa tästä avun. Ummetusta, ripulia, suolikaasujen ylimääräistä muodostusta ja vatsakipuja voidaan tarvittaessa hoitaa lääkkeillä, mutta toiminnallisissa vatsavaivoissa näiden käyttö tulisi rajoittaa tilapäiseksi.
 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija

Vatsan murina hävettää

Prosessoitu suomalainen maito, viljat, sokerit, stressi, keinomakeutusaineet, prosessoidut kasviöljyt (rypsiöljy, margariinit, levitteet, kasvirasvakermat jne...) ja lisäaineet. Ne kun jättää pois, rauhoittuu elimistö aika monella. Viljojen ja/tai maidon sekä rypsiöljyn karsiminen ei tietenkään ratkaise kaikkien ihmisten kaikkia mahdollisia terveysongelmia, mutta todella monella erittäin nopea ja yksinkertainen tie parempaan hyvinvointiin, joka ei maksa mitään. Viljaton ja/tai maidoton...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Liian korkean verenpaineen kanssa eläminen on hengenvaarallista. Onneksi paineiden tasaamiseen on keinoja.

1. Milloin korkea verenpaine muuttuu verenpainetaudiksi?

Verenpainetaudista puhutaan, kun verenpaine on toistuvissa mittauksissa noin 140/90 elohopeamillimetriä tai tämän yli. Kotimittauksissa tämä vastaa arvoa 135/85. Jos selkeää tulosta ei saada, tutkittava voi pitää vuorokauden ajan verenpainetta rekisteröivää laitetta.

2. Mistä verenpainetauti johtuu?

Kohonnen verenpaineen taustalla voivat vaikuttaa perinnöllisten seikkojen lisäksi elämäntapatekijät, kuten stressi, runsas suolan käyttö, ylipaino, tupakointi, reipas alkoholin juominen tai liikunnan vähäisyys. Myös tulehduskipulääkkeiden runsas napsiminen ja joillakin vähäinenkin lakritsin syöminen

voi nostaa verenpainetta. Iän myötä verisuonet menettävät kimmoisuuttaan ja ylä- ja alapaineen välinen ero, niin sanottu pulssipaine, kasvaa. Joskus verenpainetta kohottavat sairaudet, kuten munuaisten vajaatoiminta.

3. Kuinka nopeasti verenpainetauti vaurioittaa?

Korkea verenpaine voi aiheuttaa välittömänkin hengenvaaran, mutta yleensä vaikutukset tulevat vuosien saatossa. Joskus sairauden ensimmäinen oire saattaa olla sydäninfarkti tai aivoverenkiertohäiriö, kuten aivoverisuonitukos tai aivoverenvuoto, mutta useimmiten tauti on oireeton. Jotkut valittavat päänsärkyä tai huimausta. Kun verenpainetauti saadaan hoidettua, monet kokevat olonsa paremmaksi.

Nykyään verenpainelääkitys pyritään lisävaurioiden välttämiseksi aloittamaan mahdollisimman vikkelästi.

4. Mitkä elimet ovat vaarassa verenpainetaudissa?

Aivot, sydän, munuaiset ja silmät. Silmänpohjan kovettuneet verisuonet saattavat ratkeilla ja tihkuttaa verta, jolloin näkökyky voi heikentyä pysyvästikin. Aivojen pieniin verisuoniin tulee hauraita kohtia ja pullistumia, jotka saattavat repeytyä. Syntyy vuotoja ja tukoksia. Myös verenvirtaus aivojen valkeassa

aineessa heikkenee, mikä kasvattaa Alzheimerin taudin riskin kymmenkertaiseksi. Munuaisten verisuonten vaurioituminen voi johtaa pahimmillaan munuaisten vajaatoimintaan ja keinomunuaishoitoon, dialyysiin. Verenpaineen murjoma sydänlihas saattaa jäädä vajaatoimintaiseksi, jolloin se ei enää jaksa pumpata verta kunnolla eteenpäin, myös rytmihäiriöt yleistyvät.

5. Korjaantuvatko elimistön vauriot, kun paine saadaan alas?

Syntyneitä vaurioita ei voida enää korjata, mutta uusien vaurioiden, kuten aivoverenkiertohäiriöiden syntyminen estyy.

6. Kuinka verenpainetautia hoidetaan?

Ruokavaliossa kannattaa suosia pehmeitä rasvoja, kuitupitoisia marjoja, kasviksia ja hedelmiä sekä hillitä suolan käyttöä tai siirtyä mineraalisuolaan. Myös liikunta, hyvä uni ja rentoutuminen on tärkeää. Aina elämäntapojen korjaaminen ei yksin riitä laskemaan verenpainetta ja silloin tarvitaan myös lääkitystä. Lääkitys aloitetaan, jos verenpaine on yli 140/90 elohopeamillimetriä 4–6 kuukauden elämäntaparemontin jälkeen tai joskus aiemminkin. Lääkityksen teho paranee selvästi, jos tekee samaan aikaan elämäntapamuutoksia. Verenpaine saadaan putoamaan eri keinoja ja lääkkeitä yhdistelemällä.

Asiantuntijat: Risto O. Roine, neurologian professori, Aivoliiton ylilääkäri. Päivi Korhonen, yleislääketieteen professori, Suomen Verenpaineyhdistyksen puheenjohtaja. Marja Ruuti, laillistettu ravitsemusterapeutti.

Vierailija

Keittääkö painekattila? Näin tasaat paineita

Korkea verenpaine ei ole itsenäinen sairaus, vaan oire niinkuin on esimerkiksi kuume. Molemmissa tapauksissa olisi hyvä selvittää oireen aiheuttaja. Aikuisista suomalaisista noin kahdella miljoonalla on kohonnut verenpaine ja verenpainelääkkeitä käyttää noin miljoona suomalaista. Liika natrium (yksi syy tusinasta, joka voi nostaa verenpainetta) ei kerry elimistöön vaan poistuu virtsan mukana. Siis normaalisti, kun elimistö on tasapainossa. Näin ei käy jos noudattaa virallisterveellistä (liikaa...
Lue kommentti