Kilpirauhanen, tyreoidea, on parikymmentä grammaa painava sisäerityselin, jonka voi itsekin tuntea kaulallaan henkitorven edessä ja kummallakin puolella juuri rintalastan yläpuolella. Sen tuottamat hormonit säätelevät monia elimistön tapahtumia. Liikatuotanto tuo liikaa vauhtia ja vajaatuotanto tekee passiiviseksi.

Kilpirauhanen tuottaa jodia sisältäviä kilpirauhashormoneja, tyroksiinia ja trijodityroniinia. Keskushermosto aistii, kuinka paljon kilpirauhashormoneja kulloinkin tarvitaan ja säätelee sen mukaan kilpirauhasen toimintaa aivolisäkkeen tuottaman tyreotropiinin (TSH) avulla.

Kun elimistö kaipaa lisää kilpirauhashormoneja, TSH:n tuotanto, ja sen myötä kilpirauhashormonituotanto, lisääntyy. Jos kilpirauhashormonia taas on liikaa, TSH-tuotanto jarruuntuu ja kilpirauhanen alkaa toimia hitaammin. Tämä hienovarainen tasapaino voi häiriintyä, jolloin seurauksena on joko kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta.
Kilpirauhashormonit kiihdyttävät elimistöä

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Liikatoiminnassa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
  • sydämen syketiheys kasvaa ja voi tulla rytmihäiriöitä
  • paino laskee
  • olo on hermostuneen vauhdikas
  • hikoiluttaa ja lämmönsieto heikkenee – jopa niin, että sauna lakkaa maistumasta

Vajaatoiminnassa oireet ovat päinvastaiset

  • sydän lyö harvaan
  • liikkeet hidastuvat
  • iho kuivuu
  • paino nousee ja
  • kylmänsieto heikkenee

Kilpirauhasen toimintahäiriöt ovat melko yleisiä. Liikatoiminnasta kärsii noin prosentti suomalaisista. Oireita aiheuttavaa vajaatoimintaa puolestaan on meistä noin puolella prosentilla ja piilevää parilla, kolmella prosentilla. Kyselemällä huolellisesti esitiedot ja tekemällä tarkan tutkimuksen lääkäri saa kilpirauhasen toiminnasta hyvän kuvan, mutta laboratoriotutkimuksiakin tarvitaan sen häiriöiden diagnostiikassa.
Tiedot kahdella tutkimuksella

Vaikka kilpirauhasen toiminnan säätely on monimutkaista, sen häiriöiden selvittelyssä päästään pitkälle parilla tutkimuksella, mittaamalla TSH ja tyroksiini, mieluimmin sen vapaana esiintyvä valkuaisiin sitoutumaton muoto (T4-V). Nämä mittaukset voidaan tehdä lähes kaikissa laboratorioissa, joiden tutkimusvalikoimaan hormonimäärityksiä kuuluu, ja sitä varten tarvitaan vain pieni verinäyte.

Seerumin TSH-pitoisuuden viiteväli on 0,3–5 milliyksikköä litrassa ja T4-V:n 9–20 pikomoolia litrassa. Viitevälit riippuvat hieman menetelmästä.

  • Jos TSH-pitoisuus on suurentunut ja
  • T4-V-pitoisuus pienentynyt, kilpirauhanen ei toimi suuremmallakaan ärsykkeellä ja kyseessä on itse kilpirauhasesta johtuva vajaatoiminta.
  • T4-V-pitoisuus suurentunut, TSH-tuotanto ei jarruunnu normaalisti ja potilaalla on aivolisäkkeen liikatoiminnasta johtuva kilpirauhasen liikatoiminta.
  • T4-V-pitoisuus normaali, potilaalla voi olla piilevä kilpirauhasen vajaatoiminta.

Jos TSH-pitoisuus on pienentynyt ja

  • T4-V-pitoisuus pienentynyt, aivolisäke ei tuota riittävästi TSH:ta ja potilaalla on keskushermostosta johtuva kilpirauhasen toiminnan vajaus. Itse kilpirauhanen voi olla aivan terve.
  • T4-V-pitoisuus suurentunut, kilpirauhanen toimii itsenäisesti TSH-ärsykettä tarvitsematta. Kyseessä on kilpirauhasesta itsestään johtuva liikatoiminta.
  • T4-V-pitoisuus normaali, syy voi olla piilevä tai harvinainen vain trijodityroniinimäärityksellä paljastuva kilpirauhasen liikatoiminta.

Tavallisen diagnostiikan lisäksi TSH-määritystä käytetään synnynnäisen kilpirauhasen vajaatoiminnan seulontaan. Se mitataan nykyisin jokaisen synnytyksen yhteydessä napanuorasta otetusta verinäytteestä. Näin löydetään hoidon piiriin vuosittain parikymmentä pientä potilasta, joista osaa muuten kohtaisi vakava henkinen jälkeenjääneisyys.

Näin selviä oireita liika/vajaatoiminta on harvemmin. Lääkärien olisi syytä tutkia enemmän kilpirauhasen epätasapainoisesta toiminnasta kärsivien oireita. Ns. kirjallisuusoireet eroavat usein todellisista potilaiden oireista. Esim. liika-ja vajaatoiminnan oireet voivat osittain olla samoja, eikä thyroxin-lääke auta välttämättä kaikkia eikä aina vaan vaihtelevasti. Ole itse terveydenhoitoalalla ja seurannut aika objektiivisesti omaa sairauden/lääkityksen vaiheitani joten tiedän mistä puhun. Pelottavaa on lääkärien osaamattomuus, jopa endokrinologien. Muutosta toivoen.

Kilpparivajakki

Miksi kilpparivajakilla ei ole oikeutta saada tarvitsemaansa kunnon hoitoa oireiden mukaan ei pelkästään labra arvojen ?

Nyt hoitavia lääkäreitä jahtaa valvira ja estää hoidon jolloin potilas jää vaille hoitoa. 

Jatkuva stressi  hoidon ja lääkkeiden varsinkin T3 saannista ei auta sairastunutta , vaan pahentaa tilannetta.

On käsittämätöntä että lääkärit laittavat toistensa vahtimisen potilaan hoitamisen edelle.

Miten osa lääkäreistä on unohtanut valansa?

Lääkäreiden tulisi tehdä yhteistyötä eikä sabotoida toisten työtä koska eivät itse osaa hoitaa.

Miksi jenkkien lääketeollisuus saa määrätä miten täällä hoidetaan?

Jenkkien lääketeollisuudella on ollu hyvät lobbarit ja paljon rahaa saadessaan kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon käytettäväksi vain T4 (tyroksiini) koska silloin osa potilaista keille pelkkä tyroksiini ei auta jää lääketehtaiden uhriksi joille lekurit työntää jos mitä lääkkeitä ja varsinkin masennuslääkkeitä ja ketkäs tästä käärii voitot=lääketehtaat !!!

Onko täällä koskaan tutkittu kuinka ainakin jotkut laihdutusvalmisteet vaikuttavat suoraan kilppariin ja onko potilailta kysytty koskaan ko tuotteiden käytöstä ja miten ovat käyttäneet ?

Onko koskaan edes mietitty mitkä muut aineet voisivat sekoittaa kilpparin toimintaa ?

Näillä selvityksillä ei tarvitsisi aloittaa kilpparilääkitystä vaan lopettaa ko tuotteiden käyttö ja seurata kilppari arvoja jotka varmaankin normalisoituisivat ja olo normalisoituisi sitä myöden.

Sisältö jatkuu mainoksen alla