Kilpirauhanen, tyreoidea, on parikymmentä grammaa painava sisäerityselin, jonka voi itsekin tuntea kaulallaan henkitorven edessä ja kummallakin puolella juuri rintalastan yläpuolella. Sen tuottamat hormonit säätelevät monia elimistön tapahtumia. Liikatuotanto tuo liikaa vauhtia ja vajaatuotanto tekee passiiviseksi.

Kilpirauhanen tuottaa jodia sisältäviä kilpirauhashormoneja, tyroksiinia ja trijodityroniinia. Keskushermosto aistii, kuinka paljon kilpirauhashormoneja kulloinkin tarvitaan ja säätelee sen mukaan kilpirauhasen toimintaa aivolisäkkeen tuottaman tyreotropiinin (TSH) avulla.

Kun elimistö kaipaa lisää kilpirauhashormoneja, TSH:n tuotanto, ja sen myötä kilpirauhashormonituotanto, lisääntyy. Jos kilpirauhashormonia taas on liikaa, TSH-tuotanto jarruuntuu ja kilpirauhanen alkaa toimia hitaammin. Tämä hienovarainen tasapaino voi häiriintyä, jolloin seurauksena on joko kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta.
Kilpirauhashormonit kiihdyttävät elimistöä

Liikatoiminnassa

  • sydämen syketiheys kasvaa ja voi tulla rytmihäiriöitä
  • paino laskee
  • olo on hermostuneen vauhdikas
  • hikoiluttaa ja lämmönsieto heikkenee – jopa niin, että sauna lakkaa maistumasta

Vajaatoiminnassa oireet ovat päinvastaiset

  • sydän lyö harvaan
  • liikkeet hidastuvat
  • iho kuivuu
  • paino nousee ja
  • kylmänsieto heikkenee

Kilpirauhasen toimintahäiriöt ovat melko yleisiä. Liikatoiminnasta kärsii noin prosentti suomalaisista. Oireita aiheuttavaa vajaatoimintaa puolestaan on meistä noin puolella prosentilla ja piilevää parilla, kolmella prosentilla. Kyselemällä huolellisesti esitiedot ja tekemällä tarkan tutkimuksen lääkäri saa kilpirauhasen toiminnasta hyvän kuvan, mutta laboratoriotutkimuksiakin tarvitaan sen häiriöiden diagnostiikassa.
Tiedot kahdella tutkimuksella

Vaikka kilpirauhasen toiminnan säätely on monimutkaista, sen häiriöiden selvittelyssä päästään pitkälle parilla tutkimuksella, mittaamalla TSH ja tyroksiini, mieluimmin sen vapaana esiintyvä valkuaisiin sitoutumaton muoto (T4-V). Nämä mittaukset voidaan tehdä lähes kaikissa laboratorioissa, joiden tutkimusvalikoimaan hormonimäärityksiä kuuluu, ja sitä varten tarvitaan vain pieni verinäyte.

Seerumin TSH-pitoisuuden viiteväli on 0,3–5 milliyksikköä litrassa ja T4-V:n 9–20 pikomoolia litrassa. Viitevälit riippuvat hieman menetelmästä.

  • Jos TSH-pitoisuus on suurentunut ja
  • T4-V-pitoisuus pienentynyt, kilpirauhanen ei toimi suuremmallakaan ärsykkeellä ja kyseessä on itse kilpirauhasesta johtuva vajaatoiminta.
  • T4-V-pitoisuus suurentunut, TSH-tuotanto ei jarruunnu normaalisti ja potilaalla on aivolisäkkeen liikatoiminnasta johtuva kilpirauhasen liikatoiminta.
  • T4-V-pitoisuus normaali, potilaalla voi olla piilevä kilpirauhasen vajaatoiminta.

Jos TSH-pitoisuus on pienentynyt ja

  • T4-V-pitoisuus pienentynyt, aivolisäke ei tuota riittävästi TSH:ta ja potilaalla on keskushermostosta johtuva kilpirauhasen toiminnan vajaus. Itse kilpirauhanen voi olla aivan terve.
  • T4-V-pitoisuus suurentunut, kilpirauhanen toimii itsenäisesti TSH-ärsykettä tarvitsematta. Kyseessä on kilpirauhasesta itsestään johtuva liikatoiminta.
  • T4-V-pitoisuus normaali, syy voi olla piilevä tai harvinainen vain trijodityroniinimäärityksellä paljastuva kilpirauhasen liikatoiminta.

Tavallisen diagnostiikan lisäksi TSH-määritystä käytetään synnynnäisen kilpirauhasen vajaatoiminnan seulontaan. Se mitataan nykyisin jokaisen synnytyksen yhteydessä napanuorasta otetusta verinäytteestä. Näin löydetään hoidon piiriin vuosittain parikymmentä pientä potilasta, joista osaa muuten kohtaisi vakava henkinen jälkeenjääneisyys.

Vierailija

Kilpirauhasen toimintahäiriöt

Näin selviä oireita liika/vajaatoiminta on harvemmin. Lääkärien olisi syytä tutkia enemmän kilpirauhasen epätasapainoisesta toiminnasta kärsivien oireita. Ns. kirjallisuusoireet eroavat usein todellisista potilaiden oireista. Esim. liika-ja vajaatoiminnan oireet voivat osittain olla samoja, eikä thyroxin-lääke auta välttämättä kaikkia eikä aina vaan vaihtelevasti. Ole itse terveydenhoitoalalla ja seurannut aika objektiivisesti omaa sairauden/lääkityksen vaiheitani joten tiedän mistä puhun...
Lue kommentti
Kilpparivajakki

Kilpirauhasen toimintahäiriöt

Miksi kilpparivajakilla ei ole oikeutta saada tarvitsemaansa kunnon hoitoa oireiden mukaan ei pelkästään labra arvojen ? Nyt hoitavia lääkäreitä jahtaa valvira ja estää hoidon jolloin potilas jää vaille hoitoa. Jatkuva stressi hoidon ja lääkkeiden varsinkin T3 saannista ei auta sairastunutta , vaan pahentaa tilannetta. On käsittämätöntä että lääkärit laittavat toistensa vahtimisen potilaan hoitamisen edelle. Miten osa lääkäreistä on unohtanut valansa? Lääkäreiden tulisi tehdä yhteistyötä eikä...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.