Elämäkerran kirjoittaminen voi avata reitin parempaan itsetuntemukseen.

Oman elämäkerran julkaiseminen ei ole enää vain julkkisten etuoikeus, vaan kuka tahansa voi kertoa tarinansa. Yhä useampi myös tekee niin, sillä elämäkertakirjoittamisen kursseille hakeutuu koko ajan enemmän väkeä.

Kirjoittamisen terapeuttinen voima on tunnettu kauan, ja on vaikea vetää rajaa, mikä on terapiaa ja mikä tärkeää tiedon siirtämistä seuraaville sukupolville, sanoo psykoterapeutti, psykologi Pirjo Vesterinen.

– Kauneimmin elämäkertakirjoittaminen varmaan toimii, kun se vie kirjoittajan siihen päätelmään, että jokaisella on omanlaisensa elämä eikä sitä kannata verrata toisten elämään, sillä elämä on ainutkertainen ja sellaisenaan riittävä ja arvokas.

Terapeuttista kirjoittamista on Vesterisen mukaan myös päiväkirjojen tai kirjeiden kirjoittaminen jollekin avainhenkilölle. Kirjeen voi jättää lähettämättä, sillä tärkeintä on pukea sanoiksi mielen sisältöä. Sisäistä dialogia saattaa syntyä, jos kirjeen kirjoittamisen jälkeen asettuu vastaanottajan asemaan ja kirjoittaa
itselleen vastauksen. Kirje voi toimia myös rituaalina. Sen voi polttaa tai repiä ja lennättää palaset tuuleen.

– Itse olen huomannut potilassaneluja tehdessäni, miten mieli keventyy, kun saan raskaat asiat ulos itsestäni. Ne suhteutuvat ja tulevat paremmin hallittaviksi.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Keskustelu
Kirjoita itsesi vahvaksi

Näin pääset alkuun

  1. Ota selvää paikkakuntasi elämäkertakirjoittamisen kursseista ja mene rohkeasti mukaan. Kursseja on erilaisia: ne voivat kestää viikonlopun tai ryhmä saattaa kokoontua vuoden ajan joka toinen viikko muutamaksi tunniksi kerrallaan.
  2. Mieti, kirjoitatko itsellesi vai perheellesi ja sukulaisillesi, ja onko tavoitteenasi julkaista painotuote.
  3. Etsi kirjeitä, päiväkirjoja, asiakirjoja ja haastattele vanhuksia. Vanhat valokuvat tai esineet ovat hyviä innoittajia.
  4. Kirjoita omista ajatuksistasi ja muistoistasi. Pidä ”kynä liikkeessä”. Muista, että kirjoittamaan oppii kirjoittamalla.




 

▶ Kirjoita sata sanaa omasta etunimestäsi.  Kuka on antanut nimen, onko nimestä ollut kiistaa, pidätkö itse nimestäsi.

▶ Kirjoita lapsuutesi mauista, hajuista tai tuntemuksista iholla. Yritä olla mahdollisimman yksityiskohtainen. Aistit avaavat lisää muistoja.