Melu vaikuttaa ihmiseen kuin stressi: olo on ärtynyt, levoton, uupunut, tyytymätön, jopa aggressiivinen. Hiljaisuus on keino selvitä melskeessä ehjänä. Möykän vastapainona korvia pitää muistaa uittaa äänettömyydessä.

Melu vahingoittaa kuuloaistinsoluja, joita korvassa on noin 16 000. Äkillinen, kova ääni, kuten kiväärinlaukaus tai ilotulitusraketti, voi viedä kuulon muttei aina pysyvästi.

Jos kuulo ei palaa muutamassa päivässä, kertalaakista taintuneita korvasoluja voidaan myös yrittää elvyttää. Myönteisiä tuloksia on saatu muun muassa ylipainehappihoidolla. Tällainen hoito on kuitenkin niin kallista, ettei sitä ole julkisessa terveydenhuollossa saatavilla.

Sen sijaan pitkään melussa rapautuneita kuuloaistinsoluja ei voida nykymenetelmin pelastaa edes rahalla, vaan vaurio on pysyvä. Meluvaurio syntyy ensin korkeille taajuuksille ja laajenee sitten puhealueelle.

–Vuosikausia melulle altistuneen sisäkorvan puhealueen (500–2000 Hz) aistinsolumatto näyttää ihan koinsyömältä, kuvailee dosentti, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Seppo Savolainen.
Pysyvä kuulonalenema syntyy melussa yleensä noin 25–35-vuodessa.

Dosentti Erkki Björk Kuopion yliopiston melulaboratoriosta sanoo, että syitä vaurioalttiuden eroihin ei täysin tunneta.

– Riskiä lisäävät muun muassa tupakointi, kolesteroli, verenpaine, diabetes sekä perimä, Björk luettelee.
Myös altistuminen orgaanisille liuottimille yhdessä melun kanssa lisää kuulovaurioriskiä.

Vapaa-aika meluistuu

Työperäisiä melukuulovauriota rekisteröidään noin 800 vuosittain. Määrä on 30 vuodessa yli puolittunut. Lukua on kutistanut melussa työskentelevien väheneminen, rakennustekniset ratkaisut ja kuulonsuojauksen tehostuminen.

Samaan aikaan ympäristö ja harrastukset ovat kuitenkin muuttuneet huomattavasti entistä äänekkäämmiksi. Liikenne jyrisee ja musiikki jyskyttää kaikkialla kaupoista laskettelurinteisiin.

– Elokuvateattereissa ääni jylisee ja jäähalliin tuskin uskaltaa enää edes mennä, kun maalia juhlistava pauhu on niin järisyttävä, Savolainen sanoo.

Korvia ei enää lepuuteta edes lenkillä tai kulkuvälineissä.

– MP3-soittimet soivat ihmisten korvilla niin lujaa, että ääni kantautuu bussissa ainakin viiden penkkirivin päähän.

Kuopion melulaboratoriossa on todettu, että vapaa-ajan melulle altistuvat pahimmin teini-ikäiset ja nuoret aikuiset. Yli 70 prosenttia 13–25-vuotiaista nuorista ylittää harrastuksissaan 75 desibelin meluturva-annoksen, 30 prosentilla vapaa-aikamelu kipuaa jopa yli 85 desibelin kuulovaurioriskirajan.

– Eniten nuorten kuuloa kuormittavat diskot ja ravintolat, Erkki Björk kertoo.

Ääntä piisaa aikuistenkin harrastuksissa: yli 40 prosentilla 25–55-vuotiaista vapaa-ajan viikkoannos ylittää turvarajan, riskiraja kaatuu lähes joka kymmenennellä.

Pubit ja yökerhot löytyvät aikuistenkin melulistan kärjestä, joten musiikista on muodostunut melulähteistä pahin.

Meluisa elinpiiri jättää jälkensä. Meluvauriot ilmenevät nuorempina kuin ennen. Savolaisen mukaan esimerkiksi joka viidennen varusmiehen kuulo on heikentynyt jo palvelukseen astuessa.

Ärsytysherkkyys vaihtelee

Äänen mieltäminen häiritseväksi meluksi on kuitenkin hyvin yksilöllistä.

– On mitattu, että äänen epämiellyttävyyskynnys on eri ihmisillä erilainen, Savolainen selittää.
Kovakorvaista ei räminä ja rytinä hetkauta, kun taas meluherkempi tunkee sormet korviin vähäisimmästäkin häiriöstä.

– Vaikka melu ei ihmistä tietoisesti kiusaisikaan, se vaikuttaa silti hyvinvointiin, painottaa melututkija Outi Ampuja Helsingin yliopistosta.

Melu esimerkiksi vaikeuttaa nukahtamista ja katkoo unta. Unihäiriöt puolestaan uuvuttavat ja pirstovat keskittymiskykyä, mikä taas lisää onnettomuusriskiä.

Melu häiritsee myös luovuutta, oppimiskykyä ja muistia. Eritoten lapset reagoivat meluun herkästi. Psychological Science -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että lentokentän lähettyvillä asuvien münchenilaislasten pitkäkestoinen muisti koheni jopa neljänneksen, kun kenttä suljettiin.

Melusta stressireaktio

Melu vaikuttaa ihmiseen kuin stressi: olo on ärtynyt, levoton, uupunut, tyytymätön, jopa aggressiivinen.
Berliiniläistutkija Wolfgang Babisch on osoittanut, että korvat, aivot ja keho reagoivat ääniin myös silloin, kun nukumme. Elimistöön erittyy stressihormoneja, kuten kortisolia, adrenaliinia ja noradrenaliinia.

Jos tämä hälytystila jatkuu pitkään, verenpaine nousee, hormonituotanto häiriintyy ja vastuskyky alenee. Sydän rasittuu.

–Melulla on havaittu yhteyksiä niin mielenterveysongelmien syntyyn kuin ennenaikaisiin kuolemiin, Ampuja kiteyttää.

WHO:n arvion mukaan esimerkiksi liikennemelu aiheuttaa kolme prosenttia kaikista sydänkuolemista – eli noin 210 000 kuolemaa joka vuosi.

EU:n määräysten mukaan ympäristömelu pitäisi vuorokausitasolla saada pysymään alle 55 desibelin, mutta Ampujan mukaan tuo raja rikotaan yli miljoonan suomalaisen asuinalueella.

Helsingin kaupungin meluselvitys osoittaa, että yksistään pääkaupungissa elää yli 55 desibelin tieliikennemelun ympäröimänä lähes 240 000 ihmistä. Yhtä äänekästä raideliikennettä joutuu kuuntelemaan vajaat 70 000 ihmistä päivittäin. Helsinki-Vantaan lentokentän melualueella asukkaita on reilut 10 000.

Hiljaisuus lepuuttaa

Melusta ei silti pidetä meteliä.

– Useimmat ihmiset suhtautuvat meluun välttämättömänä pahana, joka on vain siedettävä, Outi Ampuja havaitsi tuoreessa väitöskirjassaan.

Kuulonhuoltoliiton viime syksynä teettämästä tutkimuksesta ilmeni, että puolet suomalaisista sietävät mieluummin melua kuin heikentävät palveluja.

– Toisaalta nekin, jotka pitävät melua ikään kuin hintana hyvistä palveluista, toivovat kaupunkeihin puistoja ja muita hiljaisuuden saarekkeita, Ampuja huomauttaa.

Hiljaisuus onkin tärkeä keino selvitä melskeessä ehjänä. Möykän vastapainona korvia pitää muistaa uittaa äänettömyydessä.

–Viimeistään korvan soiminen on hälytysmerkki siitä, että kuulo on ylikuormittunut ja tarvitsee taukoa ääniärsykkeistä, Savolainen neuvoo.

Mitä kovempi meteli, sitä pidemmän toipumisajan aistinsolut vaativat.

– Tupakkatauko ei riitä levoksi diskon rasittamille korville, vaan jumputuksesta palautuminen vaatii jopa 48–72 tunnin hiljaisuutta.

Suojaimet korville!

Kuulosuojaimet ehkäisevät meluvaurioita, mutta vapaa-aikanaan niitä käyttää toistaiseksi ani harva. Melulaboratoriossa selvitettiin muutama vuosi sitten, että vaikka yli 40 prosenttia nuorista pitää äänenvoimakkuutta diskoissa liian kovana, kuulosuojaimia kehtaa käyttää vain kolme prosenttia. 
Kuulosuojaimia ei löydy aina edes melutyöläisten korvilta.

– Korvatulpat vaimentavat melua yhtä hyvin kuin kupusuojaimetkin, kunhan ne vain asetetaan korviin oikein, Seppo Savolainen sanoo.

Liikenteen pauhu ei taukoa ja mökämusiikki soi tavarataloista laskettelurinteeseen. Kuulon lisäksi vaarassa voivat olla myös keskittymiskyky  ja muisti, jopa mielen ja sydämen terveys. Melustressiin auttaa hiljaisuus.

Lue lisää stressinhallinnasta

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.