Yksi hermostuu, kun kengännauha katkeaa. Toinen soittaa töihin ja ilmoittaa vähän myöhästyvänsä, koska talo juuri paloi. Onneksi vastoinkäymisen sietokykyä voi oppia, vaikka unityöskentelyn tai kirjoittamisen avulla.

– Jokainen reagoi koettelemuksiin persoonansa ja temperamenttinsa mukaisesti ja siis itsensä kannalta luontevalla tavalla, sanoo psykologi Petri Meronen.

Hän selittää kysymyksen olevan pitkälti siitä, miten pystymme hankalissa tilanteissa kohtaamaan tunteemme. Tämä kyky on eri ihmisillä rakentunut eri tavoin.

– Vastoinkäymisissä keskeisiä ovat niiden esiin nostamat raivo, kateus ja katkeruus muiden muassa. Läheskään aina ei haluta yrittää ymmärtää tai pystytä erittelemään, mistä nämä tilanteeseen nähden liian voimakkaat tunnereaktiot oikeasti tulevat.

Syntipukille syy niskaan

Jälkikäteen ajateltuna suhteeton tunnemyrsky voi syntyä esimerkiksi, kun pääsee työnhaussa loppusuoralle, mutta ei kuitenkaan tule valituksi.

– Rekrytoija saattaa saada niskaansa ylimitoitetun väkevän tunneryöpyn ja saa kuulla olevansa perkeleestä seuraava.

Meronen ymmärtää tämän.

– Koettu, helposti määriteltävästä syystä aiheutunut pettymys antaa vihan purkamiselle ikään kuin hyväksytyn kohteen. Kuten sen rekrytoijan, josta tulee syntipukki. Häneen puretaan sellaista, minkä kohde todellisuudessa on jossain aivan muualla. Se voi olla vaikka jokin elämässä aiemmin kohdattu epäoikeudenmukaisuus tai loukkaus, jota ei ole voinut käsitellä niin, että sen yli olisi päässyt.

Rajansa viilipytylläkin

Epäonnistumisia paremmin sietävät viilipytyt taas ovat yleensä melko hyvin sinuja itsensä ja tunteidensa kanssa. He ovat oppineet ajattelemaan, että tapahtui mikä tapahtui, sille ei enää mitään mahda.

Sinuksi tuleminen muokkautuu sen mukaan, miten elämä on kohdellut. Miten meni lapsuus ja sujui aikuisempi elämä, minkälaisia koettelemuksia elämä on tarjonnut, minkälaiset perintötekijät sattui saamaan.

Jos näissä on ollut hankaluuksia, pinna venyy vähemmän kuin sillä, joka on päässyt helpommalla. Mutta toisaalta myös se vähällä päässyt, joka kerran putoaa kovin korkealta, voi kokea tapahtuman ylipääsemättömän raskaana.
Ihmisten reaktioita vastoinkäymisiin ei siis aina voi ennustaa.

– Päällepäin myös hyvin hillitty saattaa tarpeeksi ärsytettynä ja nurkkaan ajettuna menettää malttinsa. Silloin hänessä voi tulla esiin tosi julmiakin piirteitä, jotka eivät tavallisessa elämässä näy.

Ääriesimerkkinä ovat tapaukset, joiden yhtenä laukaisijana on vakava masennus.

Anna tunteen olla

Petri Meronen painottaa, että ihmisellä tietenkin on täysi oikeus raivostua, kun vaikka tulee irtisanotuksi töistä tai tapahtuu muuta, mikä ainakin aluksi tuntuu romahduttavan koko elämän. Jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa.

– Niin vain on, että elämä kyllä tarjoaa vastoinkäymisiä itse kullekin. Lopulta on omaksi tappioksi, jos ei opi niiden kanssa elämään katkeroitumatta kohtuuttomasti.

Miten epäonnistumisten sietokykyä sitten voi kehittää?

Meronen ei lainkaan usko siihen, että se mikä ei tapa, vahvistaa. Jos on liikaa vastoinkäymisiä, koko loppuelämää voi jäädä painamaan raskas henkinen taakka. Omin avuin sellaisen yli on työlästä päästä.

– Psyykkistä työtä voi kuitenkin yrittää tehdä sietokyvyn ja mielentyyneyden kehittämiseksi. Voi opetella ymmärtämään, että tunteet ovat sellaisia kuin ovat, niiden on parasta vain antaa olla ja aikanaan tasaantua. Se mitä myös voi, on valmistautua vastaisen varalle. Jos opettelu tuntuu liian vaikealta, kannattaa pyytää apua ammattiauttajalta.

Vastauksia unista

Sille, joka on ymmällään tunnereaktioittensa takia, psyykkisen työn apuneuvoksi Meronen suosittelee ajan pyhittämistä omaan mieleen tutustumista varten. Sen voi tehdä vaikka miettimällä uniaan tai kirjoittamalla päiväkirjaa.

Unien ajattelu on hyödyllistä siksi, että niissä tunteet ovat mukana monipuolisina, tavallaan puhtaina ilman häpeää ja itsekritiikkiä.

– Uniinsa ei pysty vaikuttamaan eikä päättämään, minkälaisia unia näkee. Niiden sisältämien tunteiden eritteleminen voi siksi lisätä oman itsen ymmärrystä tavalla, joka muuten on vaikeampaa.

Alkaa ehkä huomata, että mielen syövereissä raivoa tai katkeruutta nostattavat muutkin asiat kuin vaikka pomo tai vaimo. Tajuaa tekevänsä näistä syntipukkeja, kun ei jostain syystä pysty suuntamaan suuttumustaan oikeaan kohteeseen.

Koska unissa on paljon tasoja, ohimennen ja kiireessä ajatellen niistä ei saa kaikkea irti.

– Jos vaikka unessa kissa kuolee, ei pitäisi tyytyä siihen, mitä tunteita tapahtumasta mieleen ensimmäiseksi nousee.

Viisaampaa olisi miettiä rauhassa, koska unissa on monenlaista hitaasti avautuvaa outoakin ainesta. Siksi unia olisi hyvä myös kirjoittaa muistiin ja uusia näkökulmia keksiäkseen lueskella muistiinpanoja uudelleen joskus vähän myöhemmin.

Myös päiväkirjan kirjoittaminen on hyvä tapa tutkia mielensä liikkeitä, siirtyä vapaasti ajatuksesta toiseen. Siinäkin ollaan vain oman itsen kanssa.

Mietintätuokio tyynnyttää

– Oikeastaan olisi eduksi vaikka pakottautua järjestämään tällaisia mietintätuokioita itselleen, pysähtyä arvioimaan, onko ihan kohdallaan reagoida kamalan voimakkaasti, Meronen sanoo.

Niin oppii näkemään, onko koko elämän arvo todella siinä asiassa, jossa epäonnistuminen sattui ja kaatuuko koko maailma tosiaan sen takia.

Suhteuttamista tietysti helpottaa, kun pääsee puhumaan jonkun toisen kanssa. Kuulijaa Petri Meronen neuvoo lähestymään vastoinkäymisen kokenutta hienotunteisesti ja myötäeläen. Kehotus ottaa itseä niskasta kiinni todennäköisesti vain lisää hänen pahaa oloaan.

– Ei pidä mennä sanomaan, että ajattele nyt, on elämässä muutakin. Täytyy yrittää kuunnella herkällä korvalla ja vaikka se ei helppoa olekaan – se, mikä yhdelle on suruista suurin, ei ehkä ole toiselle paljon mitään.

Miten eteenpäin?

Kun on paljon panostanut ja tullut tyrmätyksi, olisi tärkeää saada uusi mahdollisuus tai nähdä jokin uusi väylä eteenpäin. Siihen pystyy kuitenkin vasta valmistelevien vaiheiden jälkeen.

– Ensimmäiseksi järkyttävän tapahtuman jälkeen mieli yleensä alkaa kehitellä erilaisia tosiasian kieltämisen muotoja ja selityksiä, miksi kävi kuten kävi. Seuraavaksi ongelmaa yritetään ehkä hoitaa epätarkoituksenmukaisilla tavoilla, Meronen selittää.

Tämän jälkeen ihannetapauksessa alkaa tapahtuneen läpikäyminen ja tilanteeseen tyytyminen.

– Silloin tajutaan, että ensimmäinen suhtautuminen oli liian raju. Tähän päästään kuitenkin vasta, kun on pystynyt henkisesti ainakin jonkin verran irrottautumaan tapahtuneesta. Jos näin ei käy, ajatukset voivat jäädä pyörimään järkytyksen ympärille, mistä voi seurata masentuminen.

Väkisin tunteitaan ei kuitenkaan kannata maltillistaa. Epätarkoituksenmukaisista tunteista vapautumista ei edistä, jos pyrkii kovasti kontrolloimaan itseään ja määrittelemään, kuinka voimakkaasti vastoinkäymisiin on soveliasta reagoida.

– Omaa tunnettaan ei voi vastustaa. Jos suututtaa, niin suututtaa, eikä sille voi mitään. Harva raivoaa ihan vain aikansa kuluksi.

Lue lisää anteeksi antamisesta.


Kun vastoinkäyminen herättää vihan tunteita

  • älä pelästy, äläkä pakota tunteita pois
  • pura tuntojasi luotetun ihmisen kanssa

Kun olet hieman tasaantunut, mieti,

  • miten tunteesi näkyvät unissa
  • mikä oli voimakkaan reaktiosi todellinen syy
  • oliko reaktiosi tapahtuneeseen nähden tarkoituksenmukainen