Kokonaiskolesterolia tärkeämpää on mitata pahan LDL-kolesterolin määrää. Jos lukemat ovat korkeat, ensin kokeillaan ruokavaliomuutoksia ja liikunnan lisäämistä. Statiineja määrätään, jos nämä eivät tuo toivottua tulosta.

1. Mitä korkean kolesterolin vaaroista tiedetään?

Kolesteroli on salakavalampi kuin luulimmekaan. Se voi aiheuttaa verisuoniin kolesteroliplakkeja, jotka eivät ahtauta valtimoita. Näin ei myöskään tule sydänkohtausta ennakoivia oireita, kuten hengästymistä tai rintakipuja rasituksessa. Valtimosairaus paljastuu vasta, kun plakki repeää, sitä paikkaava veritulppa tukkii sepelvaltimon ja aiheuttaa sydänkohtauksen.

Toinen huolestuttava seikka liittyy lihomiseen. Jo pienikin kolesteroliarvojen suureneminen on vaarallinen, kun siihen yhdistyvät liikakilot sekä kohonneet verenpaine, triglyseridit ja sokeriarvot. Eli kun ihmisellä on tämä yleistymässä oleva metabolinen oireyhtymä.

Kokonaiskolesterolia tärkeämpää on mitata ennen kaikkea huonon LDL-kolesterolin määrää. Se pitäisi saada alle 3:n, korkean riskin potilailla jopa alle 2:n.

Jos kolesteroliplakit ovat jo aiheuttaneet sydänkohtauksen, ne pitäisi saada sulamaan pois. Vastasyntyneen arvo 1,5 on silloin hyvä tavoite.

2. Miten huonoa LDL-kolesterolia saadaan laskemaan?

Yksinkertaisinta on aloittaa ruokavalion rasvoista. Kovat rasvat vaihdetaan pehmeisiin. Kovia rasvoja ovat kaikki ne rasvat, jotka kovettuvat jääkaapissa, olipa ne tehty eläin- tai kasvirasvoista.

Kun vielä painon saa laskemaan, kolesterolikin yleensä alenee. Jos dieetti puree, muuta ei tarvita.

Jos ruokavalion muutokset eivät onnistu tai kolesterolitavoitteeseen ei niistä huolimatta päästä, voidaan tarvita lääkehoitoa, statiineita. Statiinien tarpeen arviointi on lääkärin tehtävä. Mitä alempi LDL-kolesterolin tavoite, sitä varmemmin tarvitaan statiinia.

3. Pitäisikö hyvää HDL:ää saada ylös?

Hyvä HDL-kolesteroli vie pahaa kolesterolia pois kolesteroliplakeista, joten sen vaikutus on suojaava. Sen merkitys ei kuitenkaan ole yhtä suuri kuin LDL:n ja sen tasoa näyttäisi vahvasti säätelevän perimä. Niinpä sen säätelyyn ei ole tehokkaita keinoja.

Metabolisessa oireyhtymässä HDL:n määrä romahtaa, joten silloin tämä suoja puuttuu. Paras keino HDL:n nostamiseksi on tuolloin laihdutus.

Täysin rasvaton ruokavalio pudottaa HDL:ää, joten pehmeät rasvat kuuluvat terveelliseen ruokavalioon. Myös liikunta nostaa HDL:ää ja suojaa siten sydäntaudilta.

4. Pitääkö myös triglyseridiarvoja seurata?

Triglyseridit kuuluvat metabolisen oireyhtymän ”kuoleman kolmioon”. Niiden taso nousee erityisesti silloin, kun ylipainoon liittyy sokeriaineenvaihdunnan häiriö ja kehittyy tyypin 2 diabetes. Kun triglyseriditaso nousee, hyvän HDL:n taso laskee ja samalla paha LDL muuttuu entistä pahemmaksi.

Triglyseridit reagoivat erittäin herkästi dieettiin eli laihdutus on tässäkin taikasana. Kun triglyseridiarvot saadaan kuntoon, HDL:n taso nousee automaattisesti.

Asiantuntijana professori Petri Kovanen.

LUE LISÄÄ:

Pahasta kolesterolista

Korkeasta kolesterolista ja verenpaineesta

Pitkän elämän salaisuudesta

Kuntoremontista

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.