Millä konsteilla yltää ysikymppiseksi, jopa sataan vuoteen? Sanoisitko, että hyvillä geeneillä ja siivoilla elintavoilla? Ne eivät ole koko totuus.

Vanheneminen ei johdu siitä, että olemme saavuttaneet jonkin maagisen iän, vaan se on seurausta siitä, missä tahdissa ja missä järjestyksessä pienet rappeutumismuutokset soluissamme tapahtuvat. Niinpä kalenteri-ikämme, joka mittaa, kuinka monta vuotta syntymästämme on kulunut, on kokonaan eri asia kuin biologinen ikämme, joka viittaa solujemme vanhenemiseen. Ihmisen kalenteri-ikä voi olla 65, mutta hänen biologinen ikänsä viisikymmentä – tai toisinpäin. Terveydelle vain biologisella iällä on merkitystä.

Jos vanhempasi ja isovanhempasi ovat yltäneet korkeaan ikään tai kuolema on niittänyt satoa jo keski-iän paremmalla puolella, ajattelet ehkä, että niin minullekin käy – geenit mitkä geenit, niitä vastaan on turha pyristellä.

– Herätys hoi! Olipa perimäsi mitä sorttia tahansa, pitkän elämän valttikortit ovat sinun käsissäsi. Hyvillä elintavoilla voit peitota sydänsairauksia tai Alzheimerin tautia enteilevät geenisi, mutta huonoilla pilata pitkän iän ennusteesi, sanoo Oulun yliopiston geriatrian professori Timo Strandberg.

Jos tutkimme vähän tarkemmin pitkäikäisten elämää, huomaamme, etteivät he suinkaan ole ehtineet korkeaan ikään pelkästään poikkeuksellisen perimän tai rikkumattomien elintapojen vuoksi.

– Erästä johtajajoukkoa on seurattu jo lähes 50 vuotta: moni johtajista tupakoi nelikymppisenä jopa askin päivässä. Toki heistä moni oli haudassa aiemmin kuin tupakoimattomat verrokkinsa, mutta miten kävi niiden, jotka lopettivat keski-iässä kessuttelun? He elivät keskimäärin lähes yhtä pitkään kuin koskaan tupakoimattomat johtajat, Timo Strandberg kertoo.

Vanhaksi sairauksista huolimatta

Täydellistä elämää ei tarvitse tavoitella. Riittää, että huolehtii painostaan, liikunnasta ja hyvästä ruokavaliosta. Isoimmat paheet kannattaa karsia ajoissa.
Valtimoiden hyvä kunto ja sydän- ja verisuonisairauksien välttäminen tai ainakin aisoissapito lupaa useimmalle meistä lisää elinvuosia. Valtimoista kannattaa siis pitää huolta liikkumalla ja hoitamalla kolesteroli ja verenpaine normaaleiksi – tarvittaessa lääkkein.

– Lääkitys ja hyvä hoito on suojannut myös valtaosaa tervaskannoista, jotka ovat yltäneet sadan vuoden ikään. Neljä viidestä tutkitusta satavuotiaista on sellaisia, joilla on ollut jokin vakava sairaus, mutta jotka ovat toipuneet tai pärjäävät lääkityksen, leikkausten tai kuntoutuksen tuella.

Tutkimukset osoittavat, että 60 ikävuoteen asti elämän pituuteen vaikuttavat elintavat, geenien vaikutus alkaa tuntua vasta 60 ikävuoden jälkeen.

Mitä tämä periaatteessa tarkoittaa, riippuu siitä, onko sinulla pitkän iän geenejä vai ei. Jos sinulla on pitkän iän geenit, pitkä elämä voi tulla pingottamatta, koska geenit suojelevat sinua esimerkiksi tupakan karsinogeeneiltä.

Jos sinulla taas ei ole pitkän iän geenejä, sinun on kuudenkympin jälkeen kiinnitettävä enemmän huomiota elintapoihisi, koska geenit eivät enää suojele sinua ravinnon, istumatyön tai ympäristön haitallisilta terveysvaikutuksilta.

– Alzheimerin taudin riskiä lisää apoE4-niminen genotyyppi. Silti on havaittu, että läheskään kaikki sen kantajista eivät sairastu tähän dementoivaan sairauteen. Miksi eivät? Vastaus piilee jälleen kerran elintavoissa: normaalissa painossa, verenpaineessa ja kolesteroleissa, hyvää tekevissä harrastuksissa, ystävyyssuhteissa ja esimerkiksi hyvässä itsetunnossa, Timo Strandberg sanoo.

Pieni ryhtiliike riittää

Yllättävää kyllä, mutta geenit määräävät vain parisenkymmentä prosenttia elinikäsi pituudesta. Jopa 70 prosenttia riippuu muun muassa siitä, miten syöt ja liikut, kuinka vireänä pidät itsesi ja miten tyytyväisenä ja onnellisena onnistut elämään. Loput on sattuman kauppaa.
Mistä niitä ylimääräisiä vuosia sitten oikein saa?

– Jos tupakoit, lopeta. Jos juot, vähennä. Jos olet ylipainoinen, laihduta hitaasti mutta pysyvästi, tiivistää sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki.

Mustajoen teeseihin sisältyy liikunta sekä kasviksia, marjoja ja hedelmiä pursuava ruokavalio.

– Puoli tuntia melko kuormittavaa liikuntaa, esimerkiksi reipasta kävelyä, 5–7 kertaa viikossa, tai kuormittavaa, kuten hölkkää, 20–60 minuuttia kolmasti viikossa. Päivittäisen liikunnan voi koota paloista, vaikkapa kolmesta 10 minuutin pyrähdyksestä.

Suurin terveyshyöty siis saavutetaan varsin kohtuullisella liikkumisella.
Ruoan olisi hyvä olla monipuolista. Kasvisten lisäksi kannatta suosia kasviöljyjä ja kalaa, vaaleaa lihaa, kananmunia ja hiilihydraateista hyvin nälkää pitäviä, kuten täysjyväleipää ja tummaa pastaa, sekä rasvattomia maitotuotteita.

– Keveämpi elämä tietää pidempää elämää, Pertti Mustajoki kannustaa.

Nälkäkuurilla yli 120 vuoden?

Mutta onko pitkä elämä lopultakaan tavoittelemisen arvoista? Timo Strandbergin mielestä on.

– Oma isäni kuoli viime keväänä 85-vuotiaana sydänsairauteen podettuaan sitä kymmenen vuotta. Vasta viimeisinä kuukausina hän menetti elämänhalunsa, mutta sen kymmenen vuotta hän halusi elää vakavasti sairaanakin.

– Luulen, että nuorena ja terveenä on helppo sanoa, että sairaan iäkkään olisi hyvä päästä pois, mutta kun itse olemme tuossa tilanteessa, elämänhalu onkin voimissaan.

Strandberg kertoo tutkimuksesta, jossa koe-eläimet pantiin dieetille ja ne saivat neljäsosan vähemmän energiaa ruoastaan kuin tarvitsivat. Eläimille kehittyi elimistön säästötila, ja ne elivät tavallista pitempään. Jos ihminen pantaisiin tällaiselle nälkäkuurille, eläisikö hän 150-vuotiaaksi?

– Niinhän ei tietenkään voi tehdä, eikä anoreksia ole terveellistä. Ihmisen kattoikää 120 vuotta ei mikään konsti pidennä – vielä, Timo Strandberg summaa.

Asiantuntijat: geriatrian professori Timo Strandberg, Oulun yliopisto,
sisätautilääkäri Pertti Mustajoki, Lääkäriseura Duodecim,
tutkijatohtori Virpi Kemi, Helsingin yliopisto

Tee testi, kuinka vanhaksi elät?

1. Rauhallista unta

Unenlahjoilla ja pitkällä iällä on tekemistä keskenään. Vanhusten unitutkimuksessa havaittiin, että hyvin nukkuvien määrä korostui 90-vuotiaiden joukossa.

Unen puute lisää stressiä ja altistaa keskivartalolihavuudelle, metaboliselle oireyhtymälle ja tyypin 2 diabetekselle. Unen puute saattaa myös lisätä vanhusten muisti- ja keskittymisongelmia sekä tapaturmia.

2. Rentoutumisen taito

Puhu, itke, hölkkää, naura tai huuda – stressin purku vähentää elimistösi kuormaa. Kun adrenaliinin ja kortikoidihormonien määrä vähenee, terveydentila pysyy vakaampana, eikä jatkuva henkinen kuormitus pääse kuluttamaan voimavaroja.

Hengitysharjoitukset, jooga tai vaikkapa rentouttavien elokuvien katseleminen kohentaa vointia.

Niillä, jotka rentoutumisen taidon osaavat, näyttää olevan veressään enemmän niin sanottuja tappajasoluja, jotka nujertavat elimistölle haitallisia pöpöjä. Miksi, sitä ei varmasti tiedetä.

3. Kaatumisen estoa

Liikunta lisää myös tasapainoa, jonka horjuminen on ikäihmiselle suureksi vaaraksi.
Näin siksi, että kaatumiset ja luunmurtumat vievät vanhuksen sairaalapetiin usein moneksi kuukaudeksi. Liikkumattomuus altistaa esimerkiksi tappavalle keuhkoveritulpalle ja pahoille keuhko-kuumeille.

Yksinkertaisinta taspainoharjoitusta on kävely epätasaisessa maastossa.

4. Anna eläimen hoitaa

Lemmikkieläinten omistajat elävät tutkitusti jonkin verran pidempään kuin lemmikittömät. Syytä ei tiedetä, mutta kun hellit karvaturria, verenpaineesi laskee ja sydämesi lyöntitiheys hidastuu. Elimistön hormonaalinen stressireaktio vaimenee.

Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan sydänkohtauksen kokeneista potilaista koiranomistajat olivat kuusi kertaa todennäköisemmin elossa kuin koirattomat kuntoutujat.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.