Aamulla matkalla töihin mieltäni kalvaa epäilys, että kahvinkeitin jäi päälle. Töissä löydän itseni printterin luota, vaikka varsinaisesti oli tarkoitus käydä hakemassa postit. Töistä tullessa käyn ruokaupassa, mutta kotona huomaan, että unohdin ostaa sen, mitä piti. Onneksi sentään totean, että kahvinkeitin on sittenkin sammuksissa. Tällaista sattuu, nuorena harvoin ja vanhempana päivittäin.

Kun ikää tulee lisää, lähes jokainen joutuu kiinnittämään muistinsa toimintaan entistä enemmän huomiota. Asioiden muistiinpainaminen hidastuu vähitellen ja saattaa olla hankalaa palauttaa mieleen vaikka tuttavan nimi, kun häneen törmää kaupungilla. Moni on ollut tilanteessa, jossa kyselee kuulumisia ja kautta rantain kaikenlaista, mistä voisi saada johtolankoja toisen henkilöllisyydestä. Kun ei kehtaa sanoa, että anteeksi nyt, mutta mistä me tunnemme toisemme.

Tai melkein nolompaa on, jos iloisesti tervehtii tutun näköistä ihmistä ja on pysähtymäisillään juttelemaan, kun viime hetkellä muistaa, että kasvot ovatkin tutut televisiosta.

Asioiden muistissa säilymistä ikääntyminen ei sinänsä heikennä, mutta niiden löytäminen muistista hidastuu. Silloin on hyötyä muistivinkeistä.

Neuropsykologi Hely Kalska Helsingin yliopistosta kertoo keinon, jolla kadonnutta nimeä voi hakea.

- Usein auttaa, kun alkaa mielessään luetella aakkosia. Kun tulee oikean kirjaimen kohdalle, saattaa välähtää: "Ai juu, K niin kuin Kalle." Pienikin vihje helpottaa muistiin palauttamista yllättävästi.

- Muistin muuttumiseen on viisainta sopeutua mutta ei alistua, hän sanoo.

Jokaisen muisti muuttuu

Muistin muuttuminen näkyy enemmän tilanteissa, joiden kohtaamiseen ei ole kunnolla harjaantunut. Syy on se, että asioiden käsittely mielessä ja uusien asioiden oppiminen vie entistä enemmän aikaa. Samoin heikkenee kyky vaihtaa nopeasti näkökulmaa, käsitellä samanaikaisesti ja rinnakkaisesti monia asioita. Mitä enemmän ikävuosia, sitä tärkeämpää siis on, että voi keskittyä rauhassa.

Sen sijaan rutiineihin perustuva muistaminen toimii ikääntyessäkin hyvin. Se jopa kehittyy, koska se perustuu elämän varrella harjaantuneisiin taitoihin.

- Jos on vuosikymmeniä työkseen pyörittänyt numeroita päässään, ajanut autoa, puhunut oppilaille, valmistanut aterioita tai tehnyt mitä hyvänsä, jossa tietyt peruskuviot toistuvat, ei ehkä huomaakaan, miten itsestään nämä asiat edelleen sujuvat. Tällöin muistiaines tulee, kuten sanotaan selkäytimestä, mihin se on junttaantunut, Kalska havainnollistaa.

Myös lyhytkestoinen, väliaikainen muistivarasto pysyy lähes muuttumattomana. Se pystyy vastaanottamaan ja palauttamaan melkein saman määrän asiaa kuin nuorempanakin, mutta tiedon käsittelykyky tässä varastossa hidastuu. Samoin väliintulevat, häiritsevät asiat pyyhkivät herkästi lyhytaikamuistista sinne hetkeä aiemmin vastaanotettua tietoa. Jos vaikka tervehdin kaupassa ystävääni kiikuttaessani porkkanoita punnitukseen numerokoodi mielessäni, saatan vaa’alla huomata koodin kadonneen mielestäni.

Ei vain huonompaan päin

Yhteistä kaikille muistin ikääntymismuutoksille on hidastuminen, joka kuitenkin parhaassa tapauksessa on vähäistä. Neurofysiologisesti muutokset johtuvat siitä tosiasiasta, että aivotkin vanhenevat. Niin myös muistin kannalta erityisen tärkeä otsalohko, joka osallistuu monimutkaisten henkisten toimintojen, kuten abstraktin, joustavan ajattelun säätelyyn. Vanhenemismuutoksien aikatauluun vaikuttavat luonnollisesti elämäntavat, psyykkinen rakenne, ympäristötekijät ja perimä vaikeasti selviteltävänä vyyhtinä.

Muistin hidastuminen ja heikentyminen eivät ole mukavia tulevaisuudennäkymiä. Mutta onneksi se ei ole koko totuus. Asian toista puolta ei vain nykyisin arvosteta.

Hely Kalskan mielestä olisikin syytä puhua enemmän siitä, mikä kaikki ikääntymisen myötä muistissa säilyy ja kehittyy parempaan suuntaan.

- Nuoret ovat ikääntyneitä kyvykkäämpiä irtotietojen oppimisessa. Vanhempi ihminen taas pystyy kiinnittämään tällaiset uudet irtotiedot jo olemassa olevaan muistinsa verkkoon. Silloin uusi tieto suhteutuu oikein verrattuna jo olemassa olevaan tietovarastoon.

Aikuisten muisti myös toimii tietyissä asioissa paremmin ja tarkoituksenmukaisemmin kuin nuorten.
- Kun elämään kertyy asioita, joista täytyy vastata, yleensä niistä sitten myös muistaa huolehtia. Nuorille ihmisille ominainen huolettomuus ei ole enää mahdollista.

Niin nuorten kuin aikuistenkin muistamisominaisuuksia pitäisi Hely Kalskan mielestä arvostaa työelämässä yhtä lailla.

- Nykyisin yliarvostetaan kuitenkin nopeutta, kaikkea uutta ja kykyä muuttua nopeasti. Silloin voivat jäädä huomaamatta ja hyödyntämättä laajat tietokannat, joita vanhemmat ihmiset ovat muistiinsa rakentaneet. Parasta olisi, jos ymmärrettäisiin nivoa nuorten nopeus ja innovatiivisuus vanhempien ihmisten kokemusperäiseen kykyyn yhdistää asioita. Ikääntyville työntekijöille hankalia kun ovat lähinnä vain sellaiset työt, joissa muutospaine on koko ajan kova tai jos on kaiken aikaa suoriuduttava nopeasti.

Kun muutokset huolestuttavat

Monia työikäisiä oman muistin muutokset mietittyvät, eikä ihme, sillä dementoivat sairaudet voivat joskus alkaa jo työiässä. Ainakin silloin pitäisi mennä lääkäriin, jos muisti ei enää toimi kyllin hyvin omien tavoitteiden kannalta tärkeissä asioissa. Se tarkoittaa, että elämän tavallisista asioista selviytyminen on käynyt pysyvästi vaikeaksi.

Lääkärille kerrottavat muistioireet ovat usein oppimisvaikeuksia vaativissa työtehtävissä. Ajatusten punainen lanka katkeaa: välillä unohtuu, mitä oli tekemässä, ja työ on siksi katkonaista. Sovittuja tärkeitäkin tehtäviä ja tapaamisia saattaa unohtua ja työssä tarvittavia tavaroita tai esineitä voi olla kadoksissa.

Vaikka miesten ja naisten muisti toimii samalla tavalla, työterveyslääkärit tietävät, että muistiongelmistaan huolestuneet miehet usein painottavat eri asioita kuin naiset.

- Miehet kertovat lääkärille tavallisesti ensin esimerkiksi päänsärystä, unettomuudesta, päiväaikaisesta väsymyksestä, mahaoireista, huimauksesta, jotka eivät helpota asianmukaisella hoidolla. Sitten sivulauseessa sanotaan, että on kai tuo muistikin muuttunut. Täytyy turvautua kalenteriin entistä useammin ja tärkeitäkin asioita unohtuu, sanoo muistiongelmiin erikoistunut neurologian erikoislääkäri Kari Alhainen.

Toinen tavallinen syy tutkimuksiin hakeutumiseen on huolestuneen vaimon painostus. Työikäisiä naisia käy muistin takia lääkärissä monta kertaa enemmän kuin miehiä.

- Se ei johdu heidän huonommasta muististaan vaan siitä, että naiset hakeutuvat muutenkin vastaanotolle miehiä useammin, Alhainen sanoo. Nainen kertoo huolistaan toisenlaisista lähtökohdista. Jos muisti tuntuu temppuilevan, moni nainen toivoo tutkimusta. Sitten on vertailuainesta, jos joskus tulee jokin todellinen muistisairaus. Naiset hakeutuvat melko herkästi lääkäriin myös, jos joku tuttava tai sukulainen on sairastunut dementoivaan sairauteen. Oma tilanne halutaan selvittää varmuuden vuoksi.

Miten menee töissä ja kotona

Lääkärin kanssa keskustellaan yleensä aluksi siitä, minkälaista töissä oikeasti on, stressaako yksityiselämä tai jokin muu.

- Usein lääkäri toteaakin, että muistamiskykyä verottaa työuupumus ja erilaiset elämän ristiriidat. Muistiongelmiin perehtynyt erikoislääkäri pystyy jo potilaan vastauksista päättelemään, onko tilanne vakava vai onko kysymys esimerkiksi siitä, että töissä on liikaa muistettavaa ja rajat ovet tulleet vastaan. Ongelman syyn selvittämisessä auttaa myös se, kun mietitään, minkälaisissa tilanteissa muistin temppuilu vaivaa. Jos oireita on myös hyvin levänneenä ja rentoutuneena, kyse voi olla alkavasta muistisairaudesta, Alhainen selventää.

- Dementoiville sairauksille on ominaista myös se, että jo melko varhaisessa vaiheessa potilas ei pysty muistamaan, mitä pitäisi muistaa. Jos huonomuistisuus sen sijaan johtuu työstressistä tai muusta raskaasta elämäntilanteesta, hän osaa hyvinkin tarkkaan kertoa, minkälaisia asioita on huomannut unohtelevansa. Samoin on myös silloin, kun muistivaikeudet johtuvat depressiosta, joka onkin niiden yleinen syy.

Muisti kärsii masennuksesta

Depression keskeisiä oireita on, että sitä poteva kokee muistinsa toimivan huonosti. Lääkäri epäilee muistivaikeuksien syyksi depressiota, kun potilas vastaa hänen kysymyksiinsä usein "en tiedä" tai "en muista". Dementiaa sairastava sen sijaan ei epäile vastauksiaan, vaikka ne olisivat täysin vääriä, Alhainen selittää.

Masentunutta huolestuttaa usein erityisesti se, että varsinkin viimeaikaisia tapahtumia on vaikea muistaa eikä uuden oppiminen tunnu onnistuvan. Myös arkimuisti, kuten suunniteltujen tehtävien muistaminen, takkuaa.

Sekin, miten vakavana muistiongelmaansa pitää, johtaa lääkärin arvioimaan, onko taustalla masentuneisuus. Tarkemmat neurologin ja neuropsykologin tutkimukset auttavat selvittämään mistä on kyse.

- Kun terve keski-ikäinen valittaa muistinsa huonontuneen, hän ei koe siitä koituvan kovinkaan tuntuvaa käytännön haittaa eikä ole mielestään sen huonomuistisempi kuin muutkaan samanikäiset. Masentunut sitävastoin pitää itseään muita huonomuistisempana ja kokee käytännön toimintakykynsä heikentyneen huomattavasti, Hely Kalska sanoo.

- Muistitesteissä ei kuitenkaan välttämättä havaita, että depressiivinen suoriutuisi huonommin kuin muut. Kyky käyttää muistia arkielämän tilanteissa voi sen sijaan olla heikentynyt. Kun masennus saadaan hoidetuksi, muisti palaa yleensä ennalleen. Henkinen toimintakyky korjautuu kuitenkin yleensä hitaammin kuin masennus.

Työhönpaluu voikin aiheuttaa yllätyksiä, ja mielialassa tulee takapakkia, kun työkyky ei olekaan vielä entisellään.

Auta muistia toimimaan

Jos lääkäri toteaa, että muistiongelma on hyvänlaatuinen eikä johdu muistisairaudesta, kannattaa aloittaa muistin itsehoito. Jos pätkiminen johtuu vaikka hajamielisyydestä tai siitä, että unohtelua pelkää, kannattaa mieleen painaa ainakin seuraavat neuvot. Ne antaa gerontologian professori Antti Hervonen kirjassaan Muisti pettää, jättääkö järki.

  • Valitse tietoisesti asiat, jotka haluat muistaa. Vaivaa kannattaa nähdä sellaisten asioiden puolesta, jotka ovat itselle tärkeitä.
  • Keskity asioihin, jotka todella haluat muistaa. Unohtaminen on paljolti tarkkaavaisuuden puutetta. Ennen kuin syytät huonoa muistiasi, kysy itseltäsi, olitko todella tarkkaavainen.
  • Poista häiriötekijät. Muista, että ikääntymisen myötä voi olla vaikeampaa keskittyä moneen asiaan kerralla.
    Jos unohtamisen mahdollisuus ahdistaa, saatat uppoutua ahdistuneisuuteen, etkä pysty keskittymään tarvitun tiedon muistiinpalauttamiseen. Sitä helpottaa, kun hengität syvään ja rentoudut.
  • Tunnista ja hoida tekijät, jotka vaikuttavat kielteisesti muistiisi. Jos esimerkiksi stressi tai unen puute aiheuttaa hajamielisyyttä tai huonomuistisuutta, huolehdi riittävästä levosta.
  • Naura. Nauraminen laukaisee unohtamisen pelosta johtuvan jännityksen ja pitää asiat oikeissa suhteissaan. Kun kerrot ystävällesi lukemastasi kirjasta, tai haluat esitellä jonkun, mutta et muista nimeä, naura ja sano suoraan, ettet muista. Jokainen on kokenut saman ja tietää, miltä se tuntuu.

Hely Kalska täydentää listaa muistuttamalla, että unohtaminen kuuluu muistin toimintaan. - Itse asiassa se on siunaus. Kukaan ei jaksaisi eikä haluaisikaan pitää mielessään kaikkea.

Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti