Eikö ole kummallista, että muistat lapsuudenkotisi puhelinnumeron, mutta juuri tapaamasi henkilön nimi unohtuu muutamassa minuutissa? Voimme kuitenkin oppia uusia asioita koko elämämme ajan, sillä muistiin mahtuu.

Lähes kaikki muistavat missä olivat kun kuulivat Jokelan kouluammuskelusta tai New Yorkin terrori-iskusta. Muistaminen johtuu siitä, että tunne vahvistaa aivoihin jäävää muistijälkeä.

– Tunnetta voi toisaalta olla liikaakin: joskus voi esimerkiksi järjettömästi pelätä jotakin, muttei välttämättä tiedä miksi. Silloin tunteet ylittävät kyvyn käsittää tapahtunutta, ja se saattaa pudota pois tietoisesta muistista, sanoo psykologi Hely Kalska.

Hän kertoo kollegastaan, joka oli ollut Kaliforniassa pahassa maanjäristyksessä. Palattuaan Helsinkiin kollega säikkyi ikkunan takana kolistelevaa raitiovaunua.

Ensirakkaus jää mieleen

Hippokampus, jonka kautta tieto aivoihin tallentuu, on hermoratojen välityksellä yhteydessä aivojen tunnekeskukseen, mantelitumakkeeseen. Sen ansiosta ihmiset osaavat henkeä uhkaavissa tilanteissa pelätä. Ja tarvittaessa pinkaista pakoon.

Tieto vaikkapa isän kuolemasta tai omasta syövästä aiheuttaa usein niin vahvan tunnereaktion, ettei ihminen muista oikeastaan mitään, mitä tapahtui juuri ennen ja heti sen jälkeen, kun hän sai tiedon.

Parikymppinen saattaa Kalskan mukaan muistaa joitakin tilanteita elämässään tarkasti siksi, että ensimmäistä kertaa elämässä tapahtuvat asiat vaikuttavat niin paljon tunteisiin.

Kun ensimmäisiä kertoja kokeilee aikuisen roolissa olemista, ovat uusiin tilanteisiin liittyvät odotukset ja pelot paljon suurempia kuin keski-ikäisenä tai vanhempana. Ensimmäinen oma kämppä, parisuhde tai työpaikka ovat niitä jotka voimakkaimmin jäävät mieleen.

Vauva muistaa vaikkei tiedosta

Ihmisellä on kyky palata muistoihin ja verrata niitä tämän päivän kokemuksiin. Osa esimerkiksi lapsuusmuistoista on tietoisia havaintoja vaikkapa siitä, miltä lapsuudenkodissa näytti. Suurin osa ihmisistä pystyy myös muistamaan ainakin jonkun lapsuudenaikaisen tapahtuman, ja kertomaan siitä hyvinkin yksityiskohtaisesti. Muistia tarvitaan myös tulevaisuuden suunnitteluun.

Ilman muistia ei pysty kertomaan elämäntarinaansa. Ihmisen koko persoonallisuus, käsitys itsestä, perustuu hyvin pitkälti muistiin. Jos ei muista, ei ole identiteettiäkään, ei tiedä kuka on.

Ihminen muistaa kaikilla aisteillaan, ja siksi osa muistamisesta on tiedostamatonta tuttujen asioiden tunnistamista. Esimerkiksi alkavan sateen tuoksu tuntuu tutulta ja sen avulla voi tavoittaa jotakin lapsuudesta tai nuoruudesta. Samalla tavalla mieleen painuu ääniä, sanoja, tunneaistimuksia ja kuvia.

– Emme kulje ympäriinsä painamassa mieleen asioita, mutta osa aistihavainnoista jää mieleen, Hely Kalska kertoo.

Aivan pienellä vauvalla ei vielä ole aivoissaan tietoista käsiteverkkoa, vaan lapsi oppii tiedostamattaan.

– Vaikka vauva ei rakenna tietoisia muistijälkiä, muokkaavat kokemukset alusta alkaen hänen persoonallisuuttaan, Hely Kalska sanoo.

Jos pienellä lapsella on paljon kokemuksia hylkäämisestä, se voi jättää häneen pysyvän turvattomuuden tunteen. Toisaalta taas se, että on aina ollut turvallinen aikuinen saatavilla, edesauttaa perusturvallisuuden rakentamista.

– Monet aikuisena omaksutut toimintamallit lähtevät lapsuudesta, ovat osa ei-tietoista muistia, Kalska sanoo.

Esimerkiksi traumaattisen kokemuksen voi muistaa myöhemmin järjettöminä pelkoina, vaikka tuo tilanne, joissa pelko on syntynyt, ei muistuisi mieleen.

Unenpuute häiritsee muistia

Pieni koululainen oppii helposti ulkoa. Vaikkapa vieraan kielen sanoja, kasvien nimiä tai loruja. Hely Kalska kertoo, että lapsen muistamisen ongelmat liittyvät lähes poikkeuksetta keskittymiskyvyn puutteeseen.

Lapsi ei oppimistilanteessa jaksa painaa mieleen tai ymmärtää asiaa, jolloin se ei jää helposti mieleen.

Aivotutkija, professori Synnöve Carlsonin mukaan unenpuute häiritsee koululaisten oppimiskykyä ja muistamista. Unenpuute lisää myös lasten levottomuutta.

Väsymys haittaa aikuisenkin keskittymiskykyä ja sitä kautta muistia.

– Aikuisen muistin vahvuus lapseen verrattuna on se, että aikuisella on pitkäkestoisessa muistissaan kokemuksista ja käsitteistä koostuva kehikko, johon uuden tiedon voi sijoittaa, Kalska sanoo.

Aivojen arkistoissa kaikki kokemamme, tuntemamme, oppimamme ja kuulemamme joko tallentuu tai pyyhkiytyy pois. Muistaminen etenee aistihavaintojen kautta aivojen sisäosiin joko lyhytkestoiseen työmuistiin tai pitkäkestoiseen muistiin.

– Tieto kilpailee aivoissa niin, että vähempiarvoinen tieto häviää kilpailun, Synnöve Carlson sanoo.
Aistit vastaanottavat koko ajan tietoa, mutta sekin valikoituu. Näemme tutut kasvot, kuulemme yllättävän äänen. Jos vaikkapa pienen lapsen näköaisti ei toimi, muiden aistien kautta tulevan tiedon käsittely aivoissa tehostuu.

Utelias muistaa paremmin

Muistin eri osa-alueet sijaitsevat eri puolilla aivoja. Monimutkainen aivosoluverkosto kytkeytyy toisiinsa kemiallisten välittäjäaineiden välityksellä. Aivosolujen liitoskohtia kutsutaan synapseiksi, joita on aikuisen aivoissa biljoonia. Se mitä ihminen muistaa, riippuu muun muassa aivojen eri osien yhteispelistä.

Suurin osa ihmisistä ei pysty muistamaan alle 3–4-vuotiaana kokemiaan asioita, koska aivojen kehitys on vielä kesken. On kuitenkin ihmisiä, jotka kertovat kokemuksistaan kaksivuotiaana. Hely Kalskan mukaan joillakin voi jonkin verran muistikuvia ollakin, mutta pitkälti varhaislapsuuden muistot perustuvat kertomuksiin ja valokuviin.

Lyhytkestoisessa työmuistissa asiat säilyvät vain rajoitetun ajan, sekunteja. Lisäksi työmuistissa säilytettävän tiedon määrä on rajallinen.

Aikuinen pystyy muistamaan jonkin aikaa seitsemän numeron sarjan, jos oikein keskittyy painamaan ne mieleensä. Esimerkiksi puhelinnumero myös pysyy lyhytkestoisessa muistissa paremmin, jos sitä kerrataan mielessä tai jos se sanotaan ääneen. Pelkästään paperilta katsottuna se unohtuu nopeammin.

Työmuistissa tietoa kerrataan, muokataan ja yhdistetään jo aiemmin opittuun. Lisäksi tarkkaavaisuus vaikuttaa hyvin paljon siihen, mitä esimerkiksi luennolta tai oppitunnilta jää mieleen. Jos luentosalissa on hälyä eikä luennon aihe kiinnosta, on hyvin työlästä muistaa siitä kovinkaan paljon.

– Ihminen, joka muistaa asioita tarkasti ja yksityiskohtaisesti on utelias ja motivoitunut, Hely Kalska kertoo.

Ihmiset ovat kiinnostuneita asioista, ottavat selvää ja keskustelevat , jolloin ne myös painuvat pitkäkestoisempaan muistiin.

Pitkäkestoisessa muistissa voi olla rajattomasti asioita. Niitä voi käyttää hyväksi, kun opettelee uusia asioita, esimerkiksi liittämällä asiat joihinkin tuttuihin muistivihjeisiin. Jos pitää muistaa vaikkapa kuusi elintarviketta kaupassa, voi luoda mielikuvia siitä, miten liikkuu kaupassa tai mitä illalla syödään.

Opiskelija voi toisaalta opetella muistamaan lukemastaan 15 ydinasiaa tekemällä alkukirjaimista tai ydinsanoista lorun. Jos loru on vielä hauska tai tunteisiin vetoava, sen muistaa paremmin: Lassie raatelee lampaan, kissa oksentaa matolle...

Ohimolohkojen sisäosassa sijaitsee hippokampus, jonka kautta muistojen ja opittujen asioiden pitää kulkea, jotta ne tallentuvat pitkäkestoiseen muistiin. Jos hippokampus tai sen lähialueet vaurioituvat, mieleen painaminen vaikeutuu. Pitkäkestoisessa muistissa on tallessa lapsuusmuistot, pyörällä ajamisen taito ja jopa tunteet, jotka vaikuttavat käyttäytymiseen.

Puhe häiritsee kirjoittamista

Hälyinen työ- ja oppimisympäristö häiritsee keskittymiskykyä: asioita on vaikea tallettaa muistiin tai toisaalta palauttaa mieleen.

– Puheensorina, josta voi erottaa sanoja, häiritsee lukemista enemmän kuin vaimea musiikki taustalla, Synnöve Carlson kertoo.

Muisti kärsii, jos on väsynyt ja stressaantunut. Myös runsas alkoholinkäyttö vaikuttaa hermosolujen toimintaan ja heikentää muistia.

Muistot voivat myös haalistua ja unohtuvat, kun uusia muistettavia asioita tulee koko ajan lisää.

Se ei tarkoita sitä, etteikö muistia voisi koko ajan kuormittaa uusilla tiedoilla. Muisti ei tule täyteen. Jos vaikkapa vietit lapsuutesi Afrikassa ja opit swahilia, sillä kuinka monta kieltä opit sen jälkeen ei ole merkitystä swahilin kielen unohtamisessa tai muistamisessa. Kielen mieleenpalauttaminen vaikeutuu, jos sitä ei käytetä.

Vanhan luokkatoverin nimi, jota ei ole tarvinnut pitkään aikaan voi palautua mieleen vasta useiden muistivihjeiden avulla. Mieleenpalauttaminen voi tavallaan lukkiutua tilapäisesti, niin että tietää tietävänsä, muttei saa asiaan mieleensä. Mieleenpalauttamisen ongelma voi olla myös siinä, ettei henkilön nimi tai jokin tapahtuma ole alun perinkään jäänyt kunnolla mieleen.

Muistijäljet haalistuvat niin, että lopulta joitakin asioita on enää vaikea palauttaa mieleen. Ajan kuluessa erilaisten tapahtumien yksityiskohdat unohtuvat tai ne saatetaan muistaa jopa väärin. Tapahtumien muistamista häiritsee aiemmin opittu tai koettu ja uudet kokemukset, jotka kaikki sekoittuvat keskenään.

Muistot eivät ole valokuvia, ne eivät pysy samankaltaisina. Esimerkiksi nuoruuden urheilusaavutukset saatetaan helposti muistaa väärin.

Tutkimuksissa on vertailtu silminnäkijähavaintoja ja tiedetään, että kaikki ihmiset eivät muista ollenkaan samoja asioita. Jos itsellä on lapsia, huomaa varmasti ensimmäisenä lapsen hädän. Toinen muistaa onnettomuuspaikalta paenneen auton merkin ja mallin. Kolmas muistaa, että radiossa soi samaan aikaan Eppu Normaali.

– Mielenterveyden kannalta kyky olla muistamatta ikäviä asioita tai omia mokiamme on tärkeää, Hely Kalska sanoo.

– Masennuksessa kielteiset muistot tunkevat mieleemme, masennuksen väistyessä huomaamme elämässä mukavatkin asiat.

Jos eilinen unohtuu

On vaikea määritellä, mikä on normaalia unohtelua. Kaikki unohtavat esimerkiksi nimiä.

– Jos menee kauppaan, eikä sieltä lähtiessään heti muista mihin pysäköi autonsa, ei vielä kannata huolestua, Synnöve Carlson sanoo.

Jos unohtelu alkaa häiritä työtä tai arkisissa askareissa selviytymistä, pitää asiaan alkaa kiinnittää huomiota.

Carlsonin mukaan huolestuttavaa on, jos toistuvasti käy niin, että ulos lähdettyään ei ulkona enää muistakaan mihin oli menossa. Tai jos toistuvasti panee tavaroita vääriin paikkoihin, esimerkiksi avaimet ruokakaappiin. Huolestuttavaa on myös, jos alkaa unohdella tuttujen esineiden nimiä. Nostaa pöydältä vaikkapa silmälasit, muttei muista mitkä ne olivatkaan.

Ylipäätään jos ihminen havaitsee muutoksia muistamisessaan ja on siitä huolissaan, sitä on parasta selvittää – huolissaan olokin stressaa ja stressi häiritsee keskittymistä.

– Terveetkin keski-ikäiset alkavat monet huomata, etteivät muista enää yhtä hyvin kuin nuorempana, mutta se ei välttämättä huononna toimintakykyä eikä huolestuta, Hely Kalska sanoo.

– Huolestuttavaa on, jos alkaa kadota ihan lähipäivien tapahtumia. Yleensä ihminen muistaa mitä teki eilen.

Muistin testaamisen voi aloittaa työterveys- tai terveyskeskuslääkärin tekemällä yksinkertaisella muistikyselyllä.

Muistin käyttö vetreyttää

Vanhus voi tavallaan elää muistoissa eikä häntä häiritse, että uuden tiedon tallentaminen on entistä vaikeampaa. Vanhat asiat myös pysyvät kirkkaina muistissa, kun niitä muistellaan.

Vanhemmiten mieleen painaminen vaikeutuu, kun hermoyhteyksien välinen toiminta aivoissa heikkenee. Vanhuksen suuntavaisto saattaa hieman heikentyä ja esimerkiksi kasvoja voi olla vaikea palauttaa mieleen, vaikka ne nähdessään tunnistaisikin.

Tavallisesta muistin huononemisesta selviää, kun käyttää esimerkiksi muistilappuja ja muistikirjaa apunaan. Eläkeiässä kannattaa myös keskittyä yhteen muistettavaan asiaan kerralla.

Jos aivot pysyvät terveinä, ihminen voi kuitenkin oppia uusia asioita koko elämänsä ajan. Pitämällä huolta itsestään nukkumalla riittävästi ja liikkumalla mahdollisuuksien mukaan, myös aivot pysyvät vetreänä.
– Ajattelun joustavuutta voi trimmata, Hely Kalska sanoo.

Sen voi tehdä lueskelemalla ja seuraamalla ympärillä tapahtuvia asioita. Keskustelut, sanaristikot ja erilaiset pelit ovat hyvää aivojumppaa ja auttavat muistia pysymään kunnossa. Myös kielien tai muiden uusien asioiden opiskelua voi jatkaa niin kauan kuin kiinnostusta riittää.

– Motivaatiota pitää olla, Hely Kalska muistuttaa.

Pakottamalla opiskelusta voi tulla vain stressiä. Muisti harjaantuu, kun oppiminen on mielenkiintoista ja mukavaa.

Tunteisiin vetoavat konkreettiset asiat muistaa paljon paremmin kuin abstraktit käsitteet. Kun olet lukenut tämän jutun loppuun, muistat siitä luultavasti alkavan sateen tuoksun, lapsuudenkotisi puhelinnumeron, kolisevan raitiovaunun ja oksentavan kissan.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.