Eikö ole kummallista, että muistat lapsuudenkotisi puhelinnumeron, mutta juuri tapaamasi henkilön nimi unohtuu muutamassa minuutissa? Voimme kuitenkin oppia uusia asioita koko elämämme ajan, sillä muistiin mahtuu.

Lähes kaikki muistavat missä olivat kun kuulivat Jokelan kouluammuskelusta tai New Yorkin terrori-iskusta. Muistaminen johtuu siitä, että tunne vahvistaa aivoihin jäävää muistijälkeä.

– Tunnetta voi toisaalta olla liikaakin: joskus voi esimerkiksi järjettömästi pelätä jotakin, muttei välttämättä tiedä miksi. Silloin tunteet ylittävät kyvyn käsittää tapahtunutta, ja se saattaa pudota pois tietoisesta muistista, sanoo psykologi Hely Kalska.

Hän kertoo kollegastaan, joka oli ollut Kaliforniassa pahassa maanjäristyksessä. Palattuaan Helsinkiin kollega säikkyi ikkunan takana kolistelevaa raitiovaunua.

Ensirakkaus jää mieleen

Hippokampus, jonka kautta tieto aivoihin tallentuu, on hermoratojen välityksellä yhteydessä aivojen tunnekeskukseen, mantelitumakkeeseen. Sen ansiosta ihmiset osaavat henkeä uhkaavissa tilanteissa pelätä. Ja tarvittaessa pinkaista pakoon.

Tieto vaikkapa isän kuolemasta tai omasta syövästä aiheuttaa usein niin vahvan tunnereaktion, ettei ihminen muista oikeastaan mitään, mitä tapahtui juuri ennen ja heti sen jälkeen, kun hän sai tiedon.

Parikymppinen saattaa Kalskan mukaan muistaa joitakin tilanteita elämässään tarkasti siksi, että ensimmäistä kertaa elämässä tapahtuvat asiat vaikuttavat niin paljon tunteisiin.

Kun ensimmäisiä kertoja kokeilee aikuisen roolissa olemista, ovat uusiin tilanteisiin liittyvät odotukset ja pelot paljon suurempia kuin keski-ikäisenä tai vanhempana. Ensimmäinen oma kämppä, parisuhde tai työpaikka ovat niitä jotka voimakkaimmin jäävät mieleen.

Vauva muistaa vaikkei tiedosta

Ihmisellä on kyky palata muistoihin ja verrata niitä tämän päivän kokemuksiin. Osa esimerkiksi lapsuusmuistoista on tietoisia havaintoja vaikkapa siitä, miltä lapsuudenkodissa näytti. Suurin osa ihmisistä pystyy myös muistamaan ainakin jonkun lapsuudenaikaisen tapahtuman, ja kertomaan siitä hyvinkin yksityiskohtaisesti. Muistia tarvitaan myös tulevaisuuden suunnitteluun.

Ilman muistia ei pysty kertomaan elämäntarinaansa. Ihmisen koko persoonallisuus, käsitys itsestä, perustuu hyvin pitkälti muistiin. Jos ei muista, ei ole identiteettiäkään, ei tiedä kuka on.

Ihminen muistaa kaikilla aisteillaan, ja siksi osa muistamisesta on tiedostamatonta tuttujen asioiden tunnistamista. Esimerkiksi alkavan sateen tuoksu tuntuu tutulta ja sen avulla voi tavoittaa jotakin lapsuudesta tai nuoruudesta. Samalla tavalla mieleen painuu ääniä, sanoja, tunneaistimuksia ja kuvia.

– Emme kulje ympäriinsä painamassa mieleen asioita, mutta osa aistihavainnoista jää mieleen, Hely Kalska kertoo.

Aivan pienellä vauvalla ei vielä ole aivoissaan tietoista käsiteverkkoa, vaan lapsi oppii tiedostamattaan.

– Vaikka vauva ei rakenna tietoisia muistijälkiä, muokkaavat kokemukset alusta alkaen hänen persoonallisuuttaan, Hely Kalska sanoo.

Jos pienellä lapsella on paljon kokemuksia hylkäämisestä, se voi jättää häneen pysyvän turvattomuuden tunteen. Toisaalta taas se, että on aina ollut turvallinen aikuinen saatavilla, edesauttaa perusturvallisuuden rakentamista.

– Monet aikuisena omaksutut toimintamallit lähtevät lapsuudesta, ovat osa ei-tietoista muistia, Kalska sanoo.

Esimerkiksi traumaattisen kokemuksen voi muistaa myöhemmin järjettöminä pelkoina, vaikka tuo tilanne, joissa pelko on syntynyt, ei muistuisi mieleen.

Unenpuute häiritsee muistia

Pieni koululainen oppii helposti ulkoa. Vaikkapa vieraan kielen sanoja, kasvien nimiä tai loruja. Hely Kalska kertoo, että lapsen muistamisen ongelmat liittyvät lähes poikkeuksetta keskittymiskyvyn puutteeseen.

Lapsi ei oppimistilanteessa jaksa painaa mieleen tai ymmärtää asiaa, jolloin se ei jää helposti mieleen.

Aivotutkija, professori Synnöve Carlsonin mukaan unenpuute häiritsee koululaisten oppimiskykyä ja muistamista. Unenpuute lisää myös lasten levottomuutta.

Väsymys haittaa aikuisenkin keskittymiskykyä ja sitä kautta muistia.

– Aikuisen muistin vahvuus lapseen verrattuna on se, että aikuisella on pitkäkestoisessa muistissaan kokemuksista ja käsitteistä koostuva kehikko, johon uuden tiedon voi sijoittaa, Kalska sanoo.

Aivojen arkistoissa kaikki kokemamme, tuntemamme, oppimamme ja kuulemamme joko tallentuu tai pyyhkiytyy pois. Muistaminen etenee aistihavaintojen kautta aivojen sisäosiin joko lyhytkestoiseen työmuistiin tai pitkäkestoiseen muistiin.

– Tieto kilpailee aivoissa niin, että vähempiarvoinen tieto häviää kilpailun, Synnöve Carlson sanoo.
Aistit vastaanottavat koko ajan tietoa, mutta sekin valikoituu. Näemme tutut kasvot, kuulemme yllättävän äänen. Jos vaikkapa pienen lapsen näköaisti ei toimi, muiden aistien kautta tulevan tiedon käsittely aivoissa tehostuu.

Utelias muistaa paremmin

Muistin eri osa-alueet sijaitsevat eri puolilla aivoja. Monimutkainen aivosoluverkosto kytkeytyy toisiinsa kemiallisten välittäjäaineiden välityksellä. Aivosolujen liitoskohtia kutsutaan synapseiksi, joita on aikuisen aivoissa biljoonia. Se mitä ihminen muistaa, riippuu muun muassa aivojen eri osien yhteispelistä.

Suurin osa ihmisistä ei pysty muistamaan alle 3–4-vuotiaana kokemiaan asioita, koska aivojen kehitys on vielä kesken. On kuitenkin ihmisiä, jotka kertovat kokemuksistaan kaksivuotiaana. Hely Kalskan mukaan joillakin voi jonkin verran muistikuvia ollakin, mutta pitkälti varhaislapsuuden muistot perustuvat kertomuksiin ja valokuviin.

Lyhytkestoisessa työmuistissa asiat säilyvät vain rajoitetun ajan, sekunteja. Lisäksi työmuistissa säilytettävän tiedon määrä on rajallinen.

Aikuinen pystyy muistamaan jonkin aikaa seitsemän numeron sarjan, jos oikein keskittyy painamaan ne mieleensä. Esimerkiksi puhelinnumero myös pysyy lyhytkestoisessa muistissa paremmin, jos sitä kerrataan mielessä tai jos se sanotaan ääneen. Pelkästään paperilta katsottuna se unohtuu nopeammin.

Työmuistissa tietoa kerrataan, muokataan ja yhdistetään jo aiemmin opittuun. Lisäksi tarkkaavaisuus vaikuttaa hyvin paljon siihen, mitä esimerkiksi luennolta tai oppitunnilta jää mieleen. Jos luentosalissa on hälyä eikä luennon aihe kiinnosta, on hyvin työlästä muistaa siitä kovinkaan paljon.

– Ihminen, joka muistaa asioita tarkasti ja yksityiskohtaisesti on utelias ja motivoitunut, Hely Kalska kertoo.

Ihmiset ovat kiinnostuneita asioista, ottavat selvää ja keskustelevat , jolloin ne myös painuvat pitkäkestoisempaan muistiin.

Pitkäkestoisessa muistissa voi olla rajattomasti asioita. Niitä voi käyttää hyväksi, kun opettelee uusia asioita, esimerkiksi liittämällä asiat joihinkin tuttuihin muistivihjeisiin. Jos pitää muistaa vaikkapa kuusi elintarviketta kaupassa, voi luoda mielikuvia siitä, miten liikkuu kaupassa tai mitä illalla syödään.

Opiskelija voi toisaalta opetella muistamaan lukemastaan 15 ydinasiaa tekemällä alkukirjaimista tai ydinsanoista lorun. Jos loru on vielä hauska tai tunteisiin vetoava, sen muistaa paremmin: Lassie raatelee lampaan, kissa oksentaa matolle...

Ohimolohkojen sisäosassa sijaitsee hippokampus, jonka kautta muistojen ja opittujen asioiden pitää kulkea, jotta ne tallentuvat pitkäkestoiseen muistiin. Jos hippokampus tai sen lähialueet vaurioituvat, mieleen painaminen vaikeutuu. Pitkäkestoisessa muistissa on tallessa lapsuusmuistot, pyörällä ajamisen taito ja jopa tunteet, jotka vaikuttavat käyttäytymiseen.

Puhe häiritsee kirjoittamista

Hälyinen työ- ja oppimisympäristö häiritsee keskittymiskykyä: asioita on vaikea tallettaa muistiin tai toisaalta palauttaa mieleen.

– Puheensorina, josta voi erottaa sanoja, häiritsee lukemista enemmän kuin vaimea musiikki taustalla, Synnöve Carlson kertoo.

Muisti kärsii, jos on väsynyt ja stressaantunut. Myös runsas alkoholinkäyttö vaikuttaa hermosolujen toimintaan ja heikentää muistia.

Muistot voivat myös haalistua ja unohtuvat, kun uusia muistettavia asioita tulee koko ajan lisää.

Se ei tarkoita sitä, etteikö muistia voisi koko ajan kuormittaa uusilla tiedoilla. Muisti ei tule täyteen. Jos vaikkapa vietit lapsuutesi Afrikassa ja opit swahilia, sillä kuinka monta kieltä opit sen jälkeen ei ole merkitystä swahilin kielen unohtamisessa tai muistamisessa. Kielen mieleenpalauttaminen vaikeutuu, jos sitä ei käytetä.

Vanhan luokkatoverin nimi, jota ei ole tarvinnut pitkään aikaan voi palautua mieleen vasta useiden muistivihjeiden avulla. Mieleenpalauttaminen voi tavallaan lukkiutua tilapäisesti, niin että tietää tietävänsä, muttei saa asiaan mieleensä. Mieleenpalauttamisen ongelma voi olla myös siinä, ettei henkilön nimi tai jokin tapahtuma ole alun perinkään jäänyt kunnolla mieleen.

Muistijäljet haalistuvat niin, että lopulta joitakin asioita on enää vaikea palauttaa mieleen. Ajan kuluessa erilaisten tapahtumien yksityiskohdat unohtuvat tai ne saatetaan muistaa jopa väärin. Tapahtumien muistamista häiritsee aiemmin opittu tai koettu ja uudet kokemukset, jotka kaikki sekoittuvat keskenään.

Muistot eivät ole valokuvia, ne eivät pysy samankaltaisina. Esimerkiksi nuoruuden urheilusaavutukset saatetaan helposti muistaa väärin.

Tutkimuksissa on vertailtu silminnäkijähavaintoja ja tiedetään, että kaikki ihmiset eivät muista ollenkaan samoja asioita. Jos itsellä on lapsia, huomaa varmasti ensimmäisenä lapsen hädän. Toinen muistaa onnettomuuspaikalta paenneen auton merkin ja mallin. Kolmas muistaa, että radiossa soi samaan aikaan Eppu Normaali.

– Mielenterveyden kannalta kyky olla muistamatta ikäviä asioita tai omia mokiamme on tärkeää, Hely Kalska sanoo.

– Masennuksessa kielteiset muistot tunkevat mieleemme, masennuksen väistyessä huomaamme elämässä mukavatkin asiat.

Jos eilinen unohtuu

On vaikea määritellä, mikä on normaalia unohtelua. Kaikki unohtavat esimerkiksi nimiä.

– Jos menee kauppaan, eikä sieltä lähtiessään heti muista mihin pysäköi autonsa, ei vielä kannata huolestua, Synnöve Carlson sanoo.

Jos unohtelu alkaa häiritä työtä tai arkisissa askareissa selviytymistä, pitää asiaan alkaa kiinnittää huomiota.

Carlsonin mukaan huolestuttavaa on, jos toistuvasti käy niin, että ulos lähdettyään ei ulkona enää muistakaan mihin oli menossa. Tai jos toistuvasti panee tavaroita vääriin paikkoihin, esimerkiksi avaimet ruokakaappiin. Huolestuttavaa on myös, jos alkaa unohdella tuttujen esineiden nimiä. Nostaa pöydältä vaikkapa silmälasit, muttei muista mitkä ne olivatkaan.

Ylipäätään jos ihminen havaitsee muutoksia muistamisessaan ja on siitä huolissaan, sitä on parasta selvittää – huolissaan olokin stressaa ja stressi häiritsee keskittymistä.

– Terveetkin keski-ikäiset alkavat monet huomata, etteivät muista enää yhtä hyvin kuin nuorempana, mutta se ei välttämättä huononna toimintakykyä eikä huolestuta, Hely Kalska sanoo.

– Huolestuttavaa on, jos alkaa kadota ihan lähipäivien tapahtumia. Yleensä ihminen muistaa mitä teki eilen.

Muistin testaamisen voi aloittaa työterveys- tai terveyskeskuslääkärin tekemällä yksinkertaisella muistikyselyllä.

Muistin käyttö vetreyttää

Vanhus voi tavallaan elää muistoissa eikä häntä häiritse, että uuden tiedon tallentaminen on entistä vaikeampaa. Vanhat asiat myös pysyvät kirkkaina muistissa, kun niitä muistellaan.

Vanhemmiten mieleen painaminen vaikeutuu, kun hermoyhteyksien välinen toiminta aivoissa heikkenee. Vanhuksen suuntavaisto saattaa hieman heikentyä ja esimerkiksi kasvoja voi olla vaikea palauttaa mieleen, vaikka ne nähdessään tunnistaisikin.

Tavallisesta muistin huononemisesta selviää, kun käyttää esimerkiksi muistilappuja ja muistikirjaa apunaan. Eläkeiässä kannattaa myös keskittyä yhteen muistettavaan asiaan kerralla.

Jos aivot pysyvät terveinä, ihminen voi kuitenkin oppia uusia asioita koko elämänsä ajan. Pitämällä huolta itsestään nukkumalla riittävästi ja liikkumalla mahdollisuuksien mukaan, myös aivot pysyvät vetreänä.
– Ajattelun joustavuutta voi trimmata, Hely Kalska sanoo.

Sen voi tehdä lueskelemalla ja seuraamalla ympärillä tapahtuvia asioita. Keskustelut, sanaristikot ja erilaiset pelit ovat hyvää aivojumppaa ja auttavat muistia pysymään kunnossa. Myös kielien tai muiden uusien asioiden opiskelua voi jatkaa niin kauan kuin kiinnostusta riittää.

– Motivaatiota pitää olla, Hely Kalska muistuttaa.

Pakottamalla opiskelusta voi tulla vain stressiä. Muisti harjaantuu, kun oppiminen on mielenkiintoista ja mukavaa.

Tunteisiin vetoavat konkreettiset asiat muistaa paljon paremmin kuin abstraktit käsitteet. Kun olet lukenut tämän jutun loppuun, muistat siitä luultavasti alkavan sateen tuoksun, lapsuudenkotisi puhelinnumeron, kolisevan raitiovaunun ja oksentavan kissan.