Teini-iän tuittuilut, PMS-pimahtelut, vaihdevuosien hikiset hepulit. Hormonit hiillostavat naisen hermoja läpi elämän. Onneksi kiukun voi kesyttää - tai siitä voi ottaa hyödyn irti.

Lause muhii jo mielessäsi. Murrosikäinen tyttäresi on juuri julistanut sinulle, että olet paitsi planeetan lattein persoona, myös hänen tähänastisen elämänsä kiistaton pilaaja.

Vastaiskusi on valmiina. Jotenkin näin se menisi: ”Itse olet mätämuna etkä tiedäkään kuinka suosittu työkuvioissa olen, sitä paitsi sinun iässäsi pojat jahtasivat minua toisin kuin sinua ja…”

Hyvänä päivänä nielaiset sanasi. Ymmärrät, että tyttäresi kamppailee rajujen hormonaalisten mullistusten kourissa ja yrittää siinä sivussa itsenäistyä emostaan.

Huonompana vajoat lapsesi tasolle ja alat kisata siitä, kumpi teistä on tuhmempi ja voimakkaampi. Jos hermojasi kiristävät samalla omat PMS- tai vaihdevuosioireet, yhteentörmäystä on vielä vaikeampi välttää.

Jos murrosikäisen kiukkuun alkaa vastata kiukulla, Väestöliiton lastenpsykiatrin Raisa Cacciatoren mukaan peli on pian menetetty.

– Tärkeintä on, ettet mene mukaan lapsesi vihantunteeseen. Jos pysyt tyynenä, nuori ymmärtää, että hädän hetkellä olet häntä vahvempi ja sinuun voi turvautua, Cacciatore sanoo.

– Raivonpuuskan aikana aikuisen tehtävä on odottaa ja sietää. Voit vaikkapa ajatella, että siinä se poikaseni nyt aikansa purkaa paineitaan, ja sitten kohtaus on ohi.

Hyötyä teinihepulista

Naisen ja hormonien räiskyvä, elinikäinen liitto alkaa jo kohdussa.

Jotta munasarjat alkaisivat kehittyä, tarvitaan kaksi X-kromosomia. Tyttövauvalla on muuten samat hormonit kuin pojalla, mutta sukupuolihormonien suhteet ovat erilaiset: munasarjat erittävät estrogeenia enemmän kuin kivekset ja testosteronia naisenalussa hyrrää moninkertaisesti vähemmän kuin pojassa.

Varsinainen hormonivallankumous alkaa murrosiässä. Ensin komennon ottavat estrogeeni, testosteroni, keltarauhashormoni ja maitohormoni. Pikkunaisten hormonitasapaino alkaa heitellä, ja siksi myös tunteet poukkoilevat. Usein teini on itsekin järkyttynyt toistuvista tuittuiluistaan.

– Nuorelle voi selittää, että ei hätää, sinulla oli vain hepuli. Tunteita ei tarvitse pelätä, ja suuretkin tunteet menevät ohi, Raisa Cacciatore toteaa.

– Murrosikäisen aivoissa on meneillään kasvupyrähdys, jonka aikana hän opettelee sietämään erilaisia tunnetiloja. Pahaksi leimaaminen ei koskaan auta lasta.

Suomalaistyttöjen kuukautiset alkavat keskimäärin 12–13-vuotiaana. Vaikka lapsuusajan masennus on yleisempää pojilla kuin tytöillä, murrosiässä tilanne keikahtaa toisin päin: 14-vuotiailla tytöillä masennus on kaksi kertaa yleisempää kuin samanikäisillä pojilla.

– Nykytytöillä on yhä kovemmat paineet sekä koulumenestyksestä että ulkonäöstä. Osittain ero johtunee myös hormoneista, Cacciatore sanoo.

Naiset johtavat masennustilastoja 55-vuotiaiksi eli kuukautisten loppumetreille asti, minkä jälkeen miesten ja naisten masennus on yhtä yleistä.

Tytär murrosiässä, äiti vaihdevuosissa

Jos teinitytön äiti sinnittelee vaihdevuosioireissa, kotipesää pöllyttää kaksinkertainen hormonimyräkkä.

Kun estrogeenituotanto keskimäärin 51-vuotiaana alkaa hiipua, nainen voi kärsiä mielialavaihteluista, kuumista aalloista ja unettomuudesta. Limakalvot kuivuvat, seksi ei maistu, ja arkea saattaa leimata alavireisyys.

Sekä äiti että tytär opettelevat luopumaan: äiti hedelmällisen naisen roolistaan, tytär lapsuudestaan ja lapsen ulkonäöstä. Kumpaankin voi iskeä paniikki oman vartalon kelpaavuudesta.

– Tytär kysyy, kelpaako hän uutena itsenään. Äiti murehtii, kelpaako hänen vanheneva kehonsa enää, Raisa Cacciatore sanoo.

– Pahimmassa tapauksessa äiti alkaa kadehtia tyttärensä nuoruutta ja hehkeyttä.

Asetelman voi kiepsauttaa myös voitoksi. Viisas äiti ottaa esimerkkiä teinityttönsä vimmasta ja voimasta. Jos äiti taas kehuu kovaäänisesti kurvejaan ja hellii mahamakkaroitaan, myös tytär voi kasvaa kivuttomammin naiseksi.

– Nykyajan tytöt jumittavat peiliin, pojat tietokoneelle. Tyttärensä vuoksi äidin kannattaakin olla kritisoimatta peilikuvaansa tai Linnan juhlien naisia.

Koti kuntoon PMS-kiukulla

Kun teinikipuilusta on selvitty, hormonit haastavat jälleen. Kuukautisia edeltävät PMS-oireet koettelevat jossain vaiheessa lähes jokaista naista, mutta vaikeista oireista kärsii joka kymmenes. Pahiten vaivat piinaavat 30–40-vuotiaita.

Oireet ovat klassiset: kiukuttaa, itkettää, turvottaa, päätä särkee ja taas kiukuttaa. PMS:n perimmäinen syy on yhä tuntematon, mutta se tiedetään, että munasarjat sapetukseen tarvitaan.

– Osalla naisista on pahoja oireita, joita ei saa väheksyä. Toisinaan samaan romukoppaan heitetään muutakin, ja naiset saattavat antaa itselleen vapauden käyttäytyä miten sattuu, gynekologi Ritva Hurskainen HUSin naistentautien poliklinikalta toteaa.

Tehokkaimmin oireita lievittää terveellinen elämä: kahvi, alkoholi, turhat herkut ja huolet pois, tilalle hupia ja hölkkää. Osaa naisista auttavat myös yhdistelmäehkäisypillerit, sillä ne estävät munasolun irtoamisen ja sen aiheuttaman hormoniaallon.

– Hormonikierukkaa on tutkittu vähemmän, mutta erään tutkimuksen mukaan sekin helpottaisi oireita, Hurskainen sanoo.

– Sekä pillerit että kierukka saattavat lisätä riskiä masennukseen. Toisaalta molemmilla voi olla mielialaa kohentava vaikutus, koska samalla poistuvat mahdolliset kivut tai vuotohäiriöt.

Usein PMS painaa naisen niin syvän jurppimisen tilaan, että ajatuskin jumpista ja voimasalaateista itkettää. Jos raivonpuuska siis on ja pysyy, voisiko sen joskus kanavoida johonkin hyödylliseen?

Ritva Hurskainen kertoo potilastaan, joka kärsi vakavista PMS-oireista. Kiukkunsa nainen oli purkanut siivoamiseen, ja koti hohti aina kuin unelma.

Kun potilas otatti hormonikierukan, oireet katosivat. Samalla katosi myös järjestys kodissa.

– Koti oli kuin hävityksen kauhistus. Nainen poistatti kierukan, jotta sai taas siivottua.

Hormonien harmoniaa

Pelkkiä pahiksia hormonit eivät ole. Ne tunkevat tärkeään rooliin myös naisen hurmanhetkillä.

Kun nainen rakastuu, hänen lisämunuaiskuorensa alkaa erittää stressihormoni kortisolia. Lemmenstressi tuottaa lähinnä mielihyvää, mutta univaikeuksista ihastuneena saattaa kärsiä.

Kun mies hullaantuu, hänen testosteronin tuotantonsa vähenee. Naisen testosteronitason kiihkeä rakkaus sen sijaan kaksinkertaistaa. Aivot riehaantuvat kenties erittämään mielihyvän välittäjäainetta dopamiinia, ja kehoon vapautuu ekstaattista tunnetta synnyttävää serotoniinia.

Eroottinen hormonihuuma lässähtää useimmiten 1–2 vuoden kuluttua. Jos hyvin käy, suhde jatkuu aivolisäkkeen takaosasta erittyvän oksitosiinin voimalla. Kiintymyshormoniksi kutsuttu oksitosiini lisää hellittelykäyttäytymistä, voimistaa orgasmia ja vahvistaa sitoutumishalua.

Jos rakkaus johtaa raskauteen, edessä on jotain poikkeuksellista: hormonaalisesti korkea tasainen kausi. Estrogeenitasot nousevat monikymmenkertaisiksi, ja ne huitelevat pilvissä koko odotusajan.

Kuherruskuukausi hormonien kanssa tyssää synnytykseen. Estrogeenitaso romahtaa, ja nainen on vaarassa masentua. Vastasynnyttänyt äiti ajautuu oravanpyörään: ensin iskee hormonimyllerrys, sitten syyllisyys kun vauva vain ahdistaa.

Tärkein ensiapu on keskustelu. Naista on muistutettava, että kyse on hormonaalisesta tilasta – ei siitä, että hän olisi kylmä äiti.

– Synnytyksen jälkeinen masennus on melko yleinen vaiva. Olemme joissakin tapauksissa hoitaneet sitä estrogeenilla ja saaneet hyviä tuloksia, Hurskainen sanoo.

Hormonit höykyttävät naista myös lapsettomuushoitojen aikana. Kun koeputkihoidot aloitetaan, oma hormonitoiminta on ensin sammutettava. Nainen elää pari viikkoa vaihdevuosia muistuttavassa tilassa, kunnes hormoneita aletaan lisätä. Yhteensä hormonaalinen heittely kestää hoitojen aikana noin 6–8 viikkoa.

Viimeinen myrsky: vaihdevuodet

Naisen viimeinen vitsaus ovat vaihdevuodet. Noin kahdella kolmasosalla naisista on jonkinlaisia oireita, ja joka viidennellä ne häiritsevät elämää.

Oikotietä onneen ei ole tarjolla tässäkään hormoniharmissa. Siis vähennä kahvia, alkoholia, tupakkaa, suolaa ja rasvapommeja. Hemmottele itseäsi niin hulvattomasti kuin hikiaaltojesi pärskeistä kykenet. Liiku tai värvää paras ystävättäresi liikuttamaan sinua.

Jos kuumat aallot tai ärtymys käyvät sietämättömiksi, vaihtoehtona on hormonikorvaushoito. Estrogeeni voidaan ottaa tabletteina, laastarina tai geelinä. Naisille, joilta ei ole poistettu kohtua, hoitoon liitetään keltarauhashormoni, jotta kohdun limakalvo ei kasva liikaa.

Jos naisella on kohonnut riski veritulppaan tai rintasyöpään, estrogeenista voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

– Kun hormonihoidot ennen vanhaan aloitettiin, lääkkeitä syötiin hamaan hautaan asti. Nykyään hoito aloitetaan vain tarpeen mukaan, ja 1–2 vuoden välein tarkistetaan, voiko sen jo lopettaa, Ritva Hurskainen sanoo.

Vuonna 2002 lääketieteen piireissä kohahti. Amerikkalainen Women’s Health Initiative -tutkimus  (WHI) julkisti tuloksensa, joiden mukaan hormonihoitojen käyttäjillä oli esiintynyt enemmän sydäninfarkteja ja rintasyöpää kuin lumelääkettä nauttineilla.

Myös moni suomalaisnainen keskeytti hoitonsa. Sittemmin tuloksia tulkittiin uudelleen. Uudet päätelmät olivat osittain päinvastaisia kuin vanhat.

– Alle 60-vuotiailla hormonihoidot olivatkin vaikuttaneet suotuisasti sydän- ja sepelvaltimotauteihin. Toisaalta jos nainen kärsii kovista vaihdevuosioireista, hänen riskinsä sairastua sydäntauteihin saattaa olla suurempi kuin oireettomilla, gynekologi Päivi Polo TYKSistä sanoo.

Hormonihoidoista hyötyä ja haittaa

Nykytilastot tiivistävät tilanteen näin: tuhannen pelkkää estrogeenia käyttävän naisen joukosta löytyy keskimäärin 1–2 ylimääräistä rintasyöpätapausta, ja tuhannesta yhdistelmähoitoa käyttävästä noin kuusi. Riskit kasvavat vain, jos hormonihoitoja käyttää yli viisi vuotta.

– Pelkkää estrogeenia ei kuitenkaan voida pitää yhdistelmähoitoa turvallisempana. Estrogeenihoitoa saavien rintoja on seurattava yhtä tarkasti kuin yhdistelmähoitoa käyttävien, Päivi Polo toteaa.

Jos riskit huolestuttavat, tarkista ensin elämäntapasi. Hormonihoitoja käyttävän naisen rintasyöpäriski on yhtä suuri kuin ylipainoisen tai kaksi alkoholiannosta päivässä nauttivan.

– Hormonihoitojen syöpäriskejä leimaa helposti mustavalkoinen ajattelu. Naisen elämässä on paljon muitakin riskejä, ja niitä on vain opittava punnitsemaan, Ritva Hurskainen sanoo.

Estrogeeni on tehokkain hoito kuumiin aaltoihin. Se pitää myös limakalvot kunnossa, ja seksielämä saattaa elpyä uuteen luistoon. Kuivuusvaivat voi tosin hoitaa myös liukastein tai hempein kotikonstein.

– Mitä enemmän emättimen limakalvoja käyttää, sitä paremmassa kunnossa ne pysyvät, Hurskainen muistuttaa.

Hormonikorvaushoito ehkäisee myös luunmurtumia. Osteoporoosi pysyy kurissa myös napsimalla tarpeeksi D-vitamiinia ja kalsiumia.

Testosteroni hiipuu hitaasti

Myös testosteroni voi hallitusti annosteltuna parantaa naisen seksuaalisia haluja ja elinvoimaa. Yliannostus aiheuttaa äijämäisiä sivuvaikutuksia: parta kasvaa ja ääni madaltuu.

– Turvallista ja tehokasta testosteronivalmistetta ei Suomessa naisille vielä ole, Päivi Polo sanoo.
Miesten hormonaalinen elinkaari on naisten vuoristorataan verrattuna puuduttavan tylsä. Testosteronitehdas jyskyttää tasaiseen tahtiin 40 pitkää vuotta.

– 40 ikävuodesta lähtien kivesten testosteronieritys laskee noin prosentin vuosivauhdilla. Yleisimpiä oireita ovat väsymys, mielialan lasku, seksuaalinen haluttomuus ja lihasheikkous, ylilääkäri Aarne I. Koskimies Felicitas-klinikalta kertoo.

45–60-vuotiaista miehistä noin 10–15 prosentilla on alentunut testosteronitaso, yli 60-vuotiaista 20 prosentilla. ”Miesten vaihdevuodet” ovat Koskimiehen mielestä kuitenkin harhaanjohtava termi.

– Vastaavaa kuin naisten vaihdevuodet ei ole miehellä osoitettavissa. Käyttäisin paremminkin nimitystä ”ikääntyvän miehen kivesten vajaatoiminta”.

Ei järin värikäs ilmaus. Draama ja tunteet jääkööt yhä naisten hormonien yksinoikeudeksi.

Näiden kanssa kamppailet

Estrogeeni: Munasarjojen erittämä naissukuhormoni, joka ylläpitää naiselle ominaisia kehonpiirteitä ja toimintoja.

Keltarauhashormoni: Keltarauhasen ja istukan erittämä hormoni, joka muokkaa kohdun limakalvoa kuukautiskierron loppuvaiheessa ja raskauden aikana.

Follikkelia stimuloiva hormoni (FSH): Aivolisäkkeen erittämä hormoni, joka aktivoi munarakkuloiden kehittymistä.

Luteinisoiva hormoni (LH): Aivolisäkkeen erittämä hormoni, joka aiheuttaa munasolun irtoamisen ja keltarauhasen syntymisen.

Prolaktiini: Aivolisäkkeen erittämä hormoni, joka käynnistää ja ylläpitää maidoneritystä.

Oksitosiini: Hypotalamuksesta aivolisäkkeen takalohkoon erittyvä, synnytystä käynnistävä hormoni. Vahvistaa myös mielihyvän tunnetta.

Testosteroni: Miessukuhormoni, jota erittyy munasarjoista, lisämunuaisista ja pieniä määriä rasvakudoksesta. Naisen päivittäinen testosteronituotanto on noin kymmenesosa miehen tarvitsemasta testosteronista.

Stressihormonit: Lisämunuaisytimen erittämä adrenaliini valmistaa elimistöä taisteluun tai pakoon. Lisämunuaiskuoren erittämä kortisoli vahvistaa varovaisuutta ja ahdistuneisuutta.

Lue lisää vaihdevuosista.

Vierailija

Nainen, näin pärjäät hormonihyrrässä

entäs sitten? olen reilu viisikymmppinen nainen. minulla todettiin pitkälle edennyt osteoporoosi,rankat vaihdevuosi vaivat (mm. hikoilu, kylmä, itkupotkuraivarit joitakin mainitakseni). osteoporoosiin lääkitys. fysiatri kysyi syötkö keltarauhashomoonia, vastasin kyllä. et voi syödä niitä koska osteoporoosilääkkeen kanssa ei saa olla hormonihoitoja päällä. onko jollakin sama tilanne ja miten selviätte? nimimerkki veitsenterällä
Lue kommentti
Pohjamudissa möyrinyt

Nainen, näin pärjäät hormonihyrrässä

Vastaan nyt jotain, mikä kävi mielessä, vaikka kysymyksestä on aikaa... Ja omat kokemukset ei suoranaisesti vaihdevuosiin liittyneet, vaan enempi vikaa oli raskaaksi tulemisessa ja ilmiselviä hormonitasapainon ongelmia oli, jotka invlidisoivat aika tavalla muutakin arkea n. 10 vuotta. Sain apua auringon paisteesta, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin. Pari vuotta etelässä elettyäni ja työskenneltyäni alkoi olo yllättäen normalisoitua, eikä kysymys ollut ravinnon muutoksista. Söin siellä kuten...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.