Nivelkierukat toimivat polvinivelen sisällä reisi- ja sääriluun niveltymiskohdassa kuin iskunvaimentimet. Niiden kautta välittyy esimerkiksi juostessa huomattava osa polveen kohdistuvasta iskuvoimasta. Muotonsa ansiosta – puolikuun muotoisina – ne laajentavat polvinivelen rustopintojen kosketuspintaa vaimentaen siten niihin kohdistuvaa iskuvoimaa. Näin ne suojaavat rustopintoja, ohjaavat polven liikkeitä ja myös tukevat polvea.

Riskialttiisiin lajeihin kuuluvat pallopelit. Yleisimmin nivelkierukka vaurioituu tapaturmissa, joissa pelaajan polveen kohdistuu kierto tai vääntö. Niin voi käydä esimerkiksi nopean suunnanvaihdon, törmäyksen tai taklauksen yhteydessä. Jos polvi vääntyy sisäänpäin, nivelkierukan lisäksi vaurioituu usein myös sisempi sivuside.

Ensiapu

Kaikissa polvivammoissa ensiapu kannattaa antaa kolmen K:n periaatteella.

  • kylmä
  • kohoasento
  • kompressio (=puristus)

Hoito

  • parasta olisi hakea heti hoitoa asiaan perehtyneeltä lääkäriltä
  • repeytynyt kierukka ei korjaudu itsestään, koska se on sidekudosta
  • ajan myötä repeymä voi jopa laajentua ja aiheuttaa pysyviä vaurioita nivelrustoon, jos vammaa ei hoideta

Nykyään kaikki nivelkierukan leikkausta vaativat vammat pystytään hoitamaan tähystysleikkauksessa. Siinä lääkäri voi joko poistaa nivelkierukan vahingoittuneen osan tai korjata sen ompelemalla. Ompelun sijasta ratkeama voidaan kiinnittää myös muutamalla nuppinuolella, jotka myöhemmin liukenevat pois elimistöstä.

Leikkauksen jälkeen olisi hyvä saada ohjattua kuntoutusta, jotta polven liikelaajuus säilyisi ja reiden lihasvoima pysyisi mahdollisimman hyvänä. Pelikentälle voi palata repeytyneen osan poiston jälkeen jo jopa viikon kuluttua. Jos repeämä ommellaan, peliin paluuta on odoteltava nelisen viikkoa.

Osa vammoista ehkäistävissä

  • Tarkasta ja huolla pelivälineet. Myös kentän on oltava kunnossa.
  • Erotuomarilla tärkeä rooli: Liian raju peli ja väärät taklaukset tuottavat turhia polvivammoja. Polvivammainen tai nilkansa nyrjäyttänyt ei saa mennä kentälle, sillä rajun pelin keskellä altistuu uusille vammoille.
  • Pelaa taitojesi mukaan. Kunnon ja reaktionopeuden tasapaino suojaa kolhuilta.
  • Lenkkeilijää turvaavat hyvät juoksukengät ja joustava ja pitävä juoksualusta.

Nivelkierukkansa repeyttäneistä

  • kolme neljästä on miehiä
  • tyypillinen tapaus on yli 40-vuotias liikuntaa harrastava mies. Ikääntyessä nivelkierukoiden kestävyys heikkenee
  • noin joka viides on nuori urheilija
Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.