Pieni rusahdus vaikkapa pallopelin tuoksinassa saattaa viedä sairauslomalle kuukausiksi. Ehkäise polvivammoja: aloita liikkuminen varovasti ja huolehdi venyttelystä sekä ennen urheilusuoristusta että sen jälkeen.

Polven loukkaantumisriski on suurimmillaan lajeissa, joissa liikkuja kiihdyttää, jarruttaa ja vaihtaa suuntaa nopeasti. Vamma syntyy, kun polvi vääntyy äkisti, ojentuu liikaa, koukistuu totuttua rajummin tai kiertyy ulos- tai sisäänpäin, jolloin sen rakenteet joutuvat liian suureen rasitukseen.

– Tavallista on, että jalka lipeää ja polvi vääntyy sisäänpäin, kertoo ortopedi, liikuntalääketieteen erikoislääkäri Tapio Kallio.

Vältä rajua aloitusta

Kuten muutkin tuki- ja liikuntaelimistön rakenteet polvi voi vammautua joskus vähäisestäkin rasituksesta. Liikunnan raju aloitus pitkän tauon jälkeen panee polven lujille. Tapaturman riski lisääntyy, jos lihastasapaino on huono tai liikkuja rehkii kylmiltään tai liikkuu taitojensa ja kykyjensä äärirajoilla.

Nuoren kudokset ovat joustavat ja vamma-alttius on sen vuoksi pieni. Iän myötä nivelkierukat ja rustokudos haurastuvat ja voivat vammautua vähäisestä rasituksesta.

– Loukkaantumisriski vähenee, jos liikkujan suoritustekniikka on hyvä, jos hän on vahvistanut lihaksiaan ja kudoksiaan monipuolisella liikunnalla ja jos hän on venyttelyllä hankkinut hyvät joustoominaisuudet, Tapio Kallio sanoo.

Riskien minimoimiseksi liikuntaharrastus tulee aloittaa maltillisesti. Lihakset ja muut kudokset vahvistuvat vasta vähitellen uusiin vaatimuksiin.

Ensiapuna kaikissa polvivammoissa on kolmen K:n hoito: kylmä, kohoasento ja kompressio eli puristus. Kylmä hillitsee kipua, kohoasento ja vamma-alueen tasainen puristus tyrehdyttävät verenvuotoa vaurioituneista kudoksista.

Venähdys lievin

Usein lääkäri pystyy jo vastaanotollaan selvittämään vaurion luonteen. Diagnoosin tekemistä helpottaa se, että potilas kuvailee, mitä polvelle on tapahtunut, ja kertoo oireet.

– Jos polvi on turvoksissa ja sinne kertynyt neste on kirkasta, ei vamma ole kovin iso. Vaurio on yleensä suurempi, jos polvessa on verta. Magneettikuvaus selvittää polvivammat varsin tarkasti, Kallio sanoo.

Lievimmässä tapauksessa polven sisäsivun rakenteet – nivelside tai nivelkapseli – venähtävät. Venähdys paranee 3–6 viikossa aktiivisella kuntoutuksella. Repeämä on venähdystä voimakkaampi. Esimerkiksi pitkittäinen sisäsivuside voi revetä osittain tai kokonaan. Tavallisesti pieni repeämä arpeutuu. Vaikea nivelsiderepeämä saattaa vaatia leikkaushoidon. Vamman vakavuus vaikuttaa paranemiseen. Revennyt nivelside voi aktiivisessa kuntoutuksessa parantua jo kahdessa viikossa, mutta toisinaan hoitoon voi mennä jopa puoli vuotta.

Polvilumpio sijoiltaan

Liikunnan tiimellyksessä polvilumpio saattaa muljahtaa pois paikaltaan. Se on tavallisinta nuorilla, vielä kasvuiässä olevilla tytöillä. Lumpio voi palata sijoilleen itsekseen, tai lääkäri panee sen paikoilleen.

Lievät sijoiltaanmenon aiheuttamat vauriot paranevat itsestään, ja lumpio pysyy vastedes paikoillaan. Leikkaus on tarpeen, jos sijoiltaanmeno repii luu- tai rustokappaleita. Myös löysäksi jääneen lumpion nivelsiteet saattavat tarvita kiristystä ja korjausta.

Kierukka repeää

Polven nivelkierukka vaurioituu yleisimmin pallopeleissä, jos polvi kiertyy tai vääntyy voimakkaasti. Nivelkierukan revetessä polvessa tuntuu pistävä kipu, ja liikkuminen voi muuttua kivuliaaksi. Polveen kertyy usein ylimääräistä nivelnestettä ja se turpoaa. Jos kierukkarepeämä luiskahtaa nivelrakoon, polvi lukkiutuu paikoilleen. Toisinaan polvi muljahtelee.

Kierukkavammat eivät yleensä parane itsestään. Hoitamattomana repeytymä voi laajentua ja aiheuttaa pysyviä vaurioita myös nivelrustoon. Nivelkierukan korjausta vaativat vammat hoidetaan tähystysleikkauksella. Jos repeämä on pieni, lääkäri poistaa nivelkierukan vahingoittuneen osan. Potilas toipuu nopeasti ja saattaa jo seuraavana päivänä kävellä ilman sauvoja. Pelikentälle voi palata repeytyneen osan poiston jälkeen jopa viikon kuluttua.

Laaja ja tuore kierukkarepeämä korjataan kiinnittämällä revennyt osa paikoilleen. Ratkeama voidaan kiinnittää nuolilla tai ruuveilla, jotka liukenevat elimistössä. Repeämä voidaan myös ommella. Nivelkierukan ompelun jälkeen polvea ei saa alkuun koukistaa kovin jyrkästi eikä sille saa laskea täyttä painoa. Potilas joutuu käyttämään sauvoja muutaman viikon ajan. Pelaamaan pääsyä pitää odotella pari kuukautta.

– Vaurioitunutta kierukkaa ei enää nykyään poisteta kokonaan, koska se aiheuttaisi kulumia polveen,
Tapio Kallio sanoo.

Kierukat ovat polven toiminnalle tärkeät iskunvaimentimet. Ne suojaavat polvinivelen rustopintoja, ohjaavat polven liikkeitä ja tukevat polvea.

Rusto halkeaa

Törmäyksen, kaatumisen tai putoamisen seurauksena polven nivelrustoon voi tulla halkeama. Myös silloin oireina ovat kipu, turvotus ja polven lukkiutuminen. Rustovauriossa syntyneitä kielekkeitä voidaan siistiä tähystysleikkauksella. Aitoa rustoa pyritään poistamaan säästeliäästi, koska rustokudos ei uusiudu. Vaurion kohdalle saattaa syntyä rustoarpea, joka on kuitenkin heikompaa kuin aito rusto.

– Jos luonto ei kykene korjaamaan rustovauriota riittävästi, vaurioituneeseen kohtaan siirretään leikkauksessa joko luurustokappaleita tai viljeltyjä rustosoluja. Jalan päälle voi laskea painon 4–6 viikkoa rustonkorjauksen jälkeen. Polvi kuntoutuu useimmiten täysin toimivaksi noin puolessa vuodessa.

Laajat ja haitalliset ruston kulumat korjataan tekonivelellä. Sitä ei kuitenkaan mielellään panna kovin nuorelle henkilölle, koska tekonivelen ikä on rajallinen. Eturistiside rusahtaa Polven eturistisiteen repeämä on harmillisin liikunnassa syntyvä nivelsidevamma, koska eturistiside on polven nivelsiteistä tärkein.

Eturistiside voi revetä, jos polvi vääntyy äkisti ja kiertyy sivuun. Ristisiteen revetessä polvi ikään kuin rusahtaa ja siinä tuntuu napsahdus. Polvi voi myös turvota nopeasti ja käveleminen on vaikeaa, jos polvi muljahtelee. Aluksi polven turvotus ja kipu ja niistä johtuva lihasjännitys saattavat estää havaitsemasta, että nivel on löystynyt.

Eturistisiteen repeämä vaatii leikkaushoidon etenkin, jos polvi muljahtelee. Muuten polven rustot ja nivelkierukat vaurioituvat. Ristisidettä ei voi ommella, vaan se täytyy korvata uudella rakenteella. Nykyisin uuteen ristisiteeseen voidaan käyttää polvilumpion alapuolelta lähtevää polvijännettä tai reiden takaosan koukistajajännettä.

Ristisidevamma voidaan korjata tuoreeltaan. Vaihtoehtona on kuntouttaa ensin polvi liikkuvaksi ja lihakset vahvoiksi ja leikata vasta sitten. Eturistiside voidaan korjata tähystyksessä, mutta siirteet otetaan pintaviilloista.

Hiljaa hyväksi

– Kävelyn harjoittelu on tärkeä vaihe kuntoutuksessa. Ontumaan ei saa oppia, Tapio Kallio sanoo.

Leikkauksen jälkeen potilas käyttää yleensä kyynärsauvoja parin ensimmäisen viikon ajan. Kun turvotus vähenee, voi jättää sauvat pois ja aloittaa liike- ja lihasharjoittelun. Ensimmäisen kuukauden jälkeen voi jo pyöräillä, mutta juoksuun on lupa vasta kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta. Kallio suosittelee vesijuoksua altaassa. Se on erinomainen kuntoutuskeino jo varsin varhaisessa vaiheessa.

Varaosasta rakennettu eturistiside kasvaa kiinni 4–6 kuukaudessa. Potilas pystyy palaamaan jopa palloilulajeihin puolen vuoden kuluttua leikkauksesta, jos lihakset ovat vahvistuneet ja nivelen liikkuvuus on palautunut riittävästi.

Kaikkien polvivammojen hoidossa tarvitaan aktiivista kuntoutusta, jonka voi tehdä itsenäisesti ohjeiden mukaan. Tarvittaessa lääkäri ja fysioterapeutti räätälöivät kuntoutuksen yksilöllisesti. Hoidon ja kuntoutuksen tavoitteena on vankka, kivuton polvi, jonka liikelaajuus on riittävä. Lisäksi polviniveltä tukevien lihasten tulisi kuntoutuksen jälkeen toimia tasapainoisesti.

Ehkäise pelivamma

  • verryttele lihakset ja huolla nivelten liikeradat ennen liikuntaa
  • tarkista ja huolla pelivälineet ja kentän kunto
  • liian raju peli ja taklaukset tuottavat turhia polvivammoja
  • pelaa taitojesi, kuntosi ja reaktionopeutesi mukaan
  • juokse vain hyvillä juoksukengillä ja joustavalla, pitävällä alustalla
Vierailija

Polvivammojen ehkäisy

polvivammojen tehokas ennalta ekäisy olisi se, kun heti vauvaiiässä kiinnitettäisiin huomiota alaraajojen pituuteen siten, että kun lapsella havaitaan alaraajoissa pituusero, sitä pyrittäisiin korjaamaan heti, siten ettei lapsi joka oppii kävelemään, kasvaisi alaraajojen pituuseron takia vinsi, eikä polvinivelet kulisia virheellisen asennon takia, eikä selkä vikaa tulisi alaraajojen pituuserosta johtuvan virheasennon seuramuksesta. On aivan käsittämätöntä, miksi täsä maassa ei korjata...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.