Miehen juominen on rankka osa monen naisen ja perheen elämää. Sosiaaliterapeutti neuvoo, mitä puoliso voi tehdä alkoholiongelman voittamiseksi.

Espoon A-klinikan johtaja, sosiaaliterapeutti Kirsti Aalto tapaa työssään alkoholisteja ja heidän puolisoitaan. Hänellä on pitkä kokemus siitä, minkälaiset naiset valikoituvat alkoholistien tai ongelmallisesti juovien puolisoiksi.

– Monilla näistä naisista on liikaa juova tai alkoholisti-isä. Samanlaisen miehen kanssa yhteen meneminen saattaa tuntua heistä alitajuisesti turvalliselta. Alkoholiongelmaisten vaimot ovat usein myös herkkiä ja huolehtivaisia. He saattavat vaistomaisesti etsiä miehen, josta täytyy huolehtia ja josta ei ole tasaveroiseksi kumppaniksi, Kirsti Aalto kertoo.

Kun totuus valkenee

Suhteen alun rakastumisvaiheessa nainen usein ajattelee, ettei hänen valittunsa juominen voi olla yhtä vakavaa kuin juoppojen yleensä. Vaikka mies joisi todella paljon, nainen saattaa sulkea asialta silmänsä jopa vuosiksi. On nöyryyttävää myöntää itselleen tehneensä aikoinaan väärän valinnan.

Kun totuus lopulta on pakko kohdata, ensimmäiseksi naisessa yleensä herää pettymys ja suru. Seuraavassa vaiheessa puolison juomista aletaan hävetä muiden ihmisten edessä, asioiden oikea laita halutaan salata tai elämän kulissit pitää pystyssä mihin hintaan hyvänsä. Voimat menevät kantaessa huolta siitä, mitä sukulaiset, työtoverit ja ystävät ajattelevat, jos totuus paljastuisi.

Kun salailuissa ollaan tarpeeksi pitkällä, ongelmajuojan suojelemiseksi kotiin ei esimerkiksi enää kutsuta vieraita. Ja tarpeen tullen vaimo saattaa ilmoittaa miehen töihin, että tämä on kotona flunssassa, vaikka todellinen syy on pullossa. Lapset kiedotaan samaan verkkoon. Heidän pitää valehdella kotiasioista koulussa eikä kavereita voi tuoda kotiin.

Mutta silti, harmeista, väkivallasta ja elämää vaikeuttavista ongelmista huolimatta moni alkoholistin vaimo kestää elämää, joka ulkopuolisin silmin on sietämätöntä.

– Toivosta se usein johtuu. Naiset uskovat sisukkaasti, että käänne parempaan vielä tapahtuu, Kirsti Aalto sanoo. Moni alkoholisti on selvinä aikoinaan älykäs ja herkkä, mukava ihminen. Kun hän tekee raitistumislupauksia, niihin haluaa uskoa.

Vaimo toivoisi saavansa takaisin sen kivan miehen, johon aikoinaan kiintyi. Läheskään aina tällaiset toiveet eivät toteudu, mutta joskus kyllä, sillä pahastikin alkoholisoitunut voi toipua.

Kumpikin mukana valtapelissä

Suhteessa, jossa toinen juo liikaa, on tavallista, että valta vähitellen siirtyy juomattomalle osapuolelle.

– Kun hän toisen juomisen takia joutuu vastaamaan ainakin lapsista ja raha-asioista, vastuuntunne alkaa laajeta myös sellaisiin asioihin, joita juomisongelmainen itsekin voisi hoitaa. Puoliso huolehtii ehkä kaikista asioista ja sitä kautta tulee mahdollisuus vallankäyttöön, Kirsti Aalto selittää.

Myös alkoholistille kehittyy usein rooli kodin valtapelissä. Hän voi vaikka uhata rupeavansa juopottelemaan, jos vaimo ei käyttäydy, kuten hän haluaa. Moni vaimo reagoi juomisella uhkaamiseen siten, että lakkaa ilmaisemasta kielteisiä tunteitaan. Hän ei esimerkiksi uskalla sanoa miehelle, että tämän juominen ja humalassa olo on pelottavaa ja vastenmielistä. Monesti vaimokin ajautuu uhkailemaan vaikka avioerolla seuraavan retkahduksen satuttua. Hän saattaa alkaa kontrolloida, epäilee miehen juovan salaa ja näkee juomisen merkkejä sielläkin, missä niitä ei ole.

– Ilmapiiri kiristyy, aikaa kuluu jopa vuosikausia, eikä mitään kuitenkaan tapahdu. Paitsi se, että erolla uhkailu menettää merkityksensä.

Juovan puoliso muuttuu

Jos juova ihminen nujertaa, kontrolloi tai on väkivaltainen, puoliso muuttuu usein araksi ja epäluuloiseksi hiirulaiseksi. Elämästä katoaa helposti ilo ja huumori.

– Alkoholisteilla on tapana etsiä kumppanista kuvitteellisiakin huonoja puolia ja niitä painottamalla murtaa hänen itsetuntoaan. Tällaista teettää alkoholistin oma huono itsetunto, juomisen takana usein oleva tai siitä johtuva masennus ja muut mielenterveysongelmat.

Juominen muuttaa myös aivojen kemiaa. Aalto painottaa kuitenkin, ettei kukaan ole huvikseen alkoholisti tai humalassa ilkeä.

– Jotkut alkoholisoituvat, kun juovat riittävän paljon ja tarpeeksi kauan. Heille kehittyy krooninen aivosairaus. Se etenee, jos ongelmalle ei tehdä jotain, saada juomista ainakin hallintaan, ellei loppumaan.

Moni myös tottuu häpeämään puolison toilailua humalassa. Siitä pitäisi Kirsti Aallon mielestä ilman muuta opetella pois.

– Aikuisen ihmisen kuuluu hävetä mokaamisensa itse. Hänen pitää oppia ymmärtämään myös se, ettei typerää käyttäytymistä voi puolustella esimerkiksi humalaisen muistinmenetyksellä.

Vakavimpia seurauksia alkoholistin kanssa elämisestä on se, että omakin juominen voi lisääntyä ja johtaa kenties alkoholismiin. Puoliso voi nimittäin todeta, että toisen juomista on helpompi sietää, jos ottaa itsekin.

Jäädä vai lähteä?

Monessa tapauksessa on kohtuutonta vaatia, että juomisongelmaisen kanssa täytyy jaksaa. Rajan pitäisi tulla vastaan viimeistään silloin, jos joutuu suhteessa väkivallan kohteeksi, oli se sitten fyysistä tai psyykkistä: alistamista, mustasukkaisuutta, nujertamista. Väkivaltaisuutta ei pitäisi koskaan sietää.

Mutta silti moni nainen tuntee syyllisyyttä halustaan lähteä. Vaimo ajattelee, että mies menee lopullisesti hunningolle ja voi kuolla, jos jää yksin.

– Niin voi käydä tai sitten ei. Pitäisi muistaa, ettei juominen koskaan ole kenenkään toisen syy. Naisella ei ole velvollisuutta uhrata elämäänsä sille, että pitää miehen joten kuten kohtuudessa ja hengissä. Onhan parempi, että edes toinen elämä pelastuu. Aikuiselle miehelle pitää antaa vastuu itsestään. Olen kuullutkin joidenkin miesten sanovan, että oli hyvä, kun vaimo lähti. Sen jälkeen oli pakko ruveta tutkimaan tilannettaan ja ryhdistäytyä.

Apua saa avautumalla

Kirsti Aalto painottaa, että kun juomisongelmaisen kanssa ei enää jaksa, avun saanti edellyttää aina, että salaisuutensa uskaltaa kertoa jollekin.

– Kertomalla suuri osa taakasta putoaa. Silloin huomaa, ettei ole asiansa kanssa yksin, vaan alkoholismin vaikutuspiirissä elää paljon puolisoita ja perheitä. Tilanteensa myöntämistä ei tarvitse hävetä. Kenelle tahansa voi käydä niin, ettei selviydy ilman muiden apua.

Elämäänsä alkoholistin rinnalla voi suojella esimerkiksi hakeutumalla A-klinikalle, josta saa heti ainakin kriisiapua puhelimitse. Toinen vaihtoehto ovat Al-Anon -vertaisryhmät. Näissä viikoittain kokoontuvissa alkoholistien omaisten ryhmissä otetaan etäisyyttä juomisongelmaan, opitaan näkemään, ettei sen tarvitse varjostaa omaa olemista kokonaan. Ryhmän tuella rohkaistuu elämään omaa elämää ja olemaan taas ihmisten kanssa, hankkimaan harrastuksia: laajentamaan omaa elämänpiiriä.

– Kun pääsee itsenäistymisen tielle, ei todennäköisesti muutu nujerretuksi. Sen sijaan oppii harkitsemaan, voiko elää alkoholistin rinnalla, vai onko itsen kannalta parempi lähteä. Kaikki kuitenkin alkaa siitä, ettei jää yksin salaisuutensa kanssa.

Lue lisää alkoholismista.

  • A-klinikka

    A-klinikkasäätiö tarjoaa hoitopalveluita päihde- ja riippuvuusongelmista kärsiville ja heidän läheisilleen A-klinikoilla, nuorisoasemilla, katkaisuhoitoasemilla ja kuntoutuskeskuksissa. Oman paikkakuntasi A-klinikan yhteystiedot löytyvät puhelinluettelosta tai osoitteesta www.a-klinikka.fi.
  • Al-Anon

    Apua läheisen alkoholinkäytöstä kärsiville perheryhmissä, nuorten Alateen-ryhmissä ja aikuisten tai lasten ryhmissä. Tietoa ryhmistä saat osoitteesta www.al-anon.fi.
  • Monipuolista tietoa päihdeongelmiin liittyvissä asioissa on osoitteessa www.paihdelinkki.fi

Puolison alkoholismi – mistä apua?

Itse olen 29 ja 10 vuoden suhteemme aikana hänen juomisensa on koko ajan lisääntynyt. Nykyään jos hän tarttuu pulloon siinä menee aina vähintään seuraavat 2 vuorokautta hukkaan. Ensimmäisenä iltana hän on hauska ja rempseä seuramies, toisena päivänä hän on irstas, oksettava vanha juoppo jota en voi kuin hävetä ja vain hammasta purren odotan että hän vihdoin sammuisi tai ei ainakaan saisi päähänsä lähteä mihinkään ihmisten ilmoille. Kolmantena päivänä hän on kipeä, makaa koko päivän ja katuu. On...
Lue kommentti

Puolison alkoholismi – mistä apua?

Minullakin on alkoholistipuoliso, jonka kanssa olen ollut naimisissa 30 vuotta. Mies on ollut alkoholin suurkuluttaja alusta lähtien. Hän käy töissä ihan normaalisti (vaikkakin sairaslomia on ollut paljon), joten olen vasta viime vuosina olen tajunnut, että hän on alkoholisti. Luulin aluksi vuosien ajan, että olen itse liian tiukkapipoinen. Olen kyllästynyt katselemaan ryyppäämistä ja rakkaus on suhteestamme kadonnut. Haluaisin erota, mutta en ole pystynyt. Mies ei ole väkivaltainen, mutta...
Lue kommentti