Nykyään tunnetaan pari tuhatta eri lajin Salmonellaa, joista suurin osa aiheuttaa ripulia. Salmonella on yleensä helppo hoitaa, mutta joidenkin potilaiden elimistöön bakteeri jää pitkiksi ajoiksi. Heistä tulee Salmonellan kantajia. Sekä äkillisen vaiheen että kantajuuden diagnoosi perustuu yleensä bakteerin viljelyyn ulosteessa.

Salmonelloosit ovat Salmonella-bakteerin aiheuttamia infektioita. Niistä lavantauti ja pikkulavantauti ovat yleissairauksia, muut suolistotulehduksen aiheuttamia ripuleita. Salmonellat tarttuvat ulosteen saastuttaman ruoan ja veden välityksellä. Tarttumisvaara riippuu syötyjen bakteereiden määrästä: sadantuhannen lavantautibakteerin annos aiheuttaa taudin joka neljännellä, mutta miljardi bakteeria jo lähes jokaisella.

Salmonella-epidemia syntyy, kun paljon ihmisiä on tekemisissä toistensa kanssa huonoissa hygieniaoloissa. Ennen vuosisadan vaihdetta käydyissä sodissa Salmonellat tappoivat useampia sotilaita kuin aseet, meidän vuosisatamme alussa buurisodassa tilanne oli suurin piirtein tasan ja vasta sen jälkeen sotilaat ovat onnistuneet tappamaan vihollisiksi kutsumiaan kanssaihmisiä enemmän kuin Salmonella.

Suomessa on ollut vuosittain korkeintaan vain muutama kymmenen lavantauti- tai pikkulavantautitapausta, mutta useita tuhansia salmonellooseja. Neljä viidestä potilaasta on saanut taudin ulkomailta, joten kannattaa olla tarkkana, mitä matkalla syö.

Salmonellat kuuluvat niin sanottuihin yleisvaarallisiin tartuntatauteihin, joihin sairastuneen toimintaa voidaan rajoittaa tartuntatautilain perusteella. Sen vuoksi esimerkiksi pakkaamattomien, helposti pilaantuvien elintarvikkeiden valmistuksen kanssa tekemisissä olevat voidaan velvoittaa tarkastuksiin Salmonellan toteamiseksi ja pidättää työstä, jos heiltä löytyy bakteeria.

Bakteeri löytyy rikastetusta ulosteesta

Salmonellojen laboratoriotutkimus perustuu bakteerien viljelyyn. Tavallisesti ne viljellään pienestä nokareesta ulostetta.

Koska tautibakteerien löytäminen ulosteen normaalien bakteerien joukosta voi olla vaikeaa, viljely tehdään usein kaksivaiheisesti: ensin näytteen Salmonellan määrää lisätään kasvattamalla ulosteen bakteereita oloissa, joissa ne viihtyvät erityisen hyvin. Näin saatua rikastetta levitetään noin kymmenen sentin läpimittaisille pyöreille viljelymaljoille, joihin on valettu elatusainetta. Siitä, millä elatusaineella bakteeri kasvaa parhaiten, voidaan alustavasti päätellä, mitä lajia se on. Lisäksi tarvitaan immunologisia ja biokemiallisia jatkokokeita selvittämään, mikä noin kahdesta tuhannesta Salmonellalajista on kyseessä.

Lavantaudin ja pikkulavantaudin osoittamiseksi on usein tarpeen tehdä viljely verestä tai luuytimestä, sillä etenkin taudin alkuvaiheissa bakteereita on ulosteessa vähän.

Samalla muidenkin syyllisten jäljille

Viljely, jossa ulosteesta tutkitaan vain Salmonellat, sopii elintarviketyöntekijöiden terveystarkastuksiin ja Salmonellan kantajiksi jääneiden seurantaan. Syyltään tuntemattoman ripulin selvittämiseksi kannattaa samalla tutkia muutkin yleiset ripulibakteerit. Useimmat laboratoriomme kutsuvat tällaista tutkimusta ulosteviljely 1:ksi.

Salmonellat aiheuttavat joskus jälkitauteja, esimerkiksi niveltulehduksia. Kun arvioidaan, voivatko potilaan oireet johtua aikaisemmasta mahdollisesti huomaamatta jääneestä salmonelloosista, on tarpeen tutkia Salmonellan vasta-aineet verestä. Analyysitekniikat ovat samantapaisia, joita käytetään hormoneja mitattaessa. Vielä sen jälkeen, kun elimistöstä ei enää löydy bakteereita, vasta-aineiden laadun ja määrän perusteella voidaan päätellä, milloin ja millainen infektio on sairastettu.

Lue lisää turistiripulista.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.