Yy-kaa-koo, eiku... jotkut meistä soittavat ja laulavat aina päin seiniä, mutta sävelkuurous on aika harvinaista.

Ei siis alkeellisintakaan nuottikorvaa, ei toivonmurustakaan siitä, että Ukko Nooan sävelet osuisivat edes vahingossa kohdalleen.  

Tutkijat kutsuvat pieleenlaulajia sävelkuuroiksi. Sävelkuuro ei kykene tunnistamaan tutuimpiakaan melodioita. Kun hän kuulee riitasoinnun, hän ei lotkauta korvaansakaan.

Sävelkuurous on synnynnäistä tai se voi olla seuraus esimerkiksi aivovauriosta. Nyt on todistettu, että ihminen voi olla tuplasti epämusikaalinen. Ei siis pelkästään sävelkuuro, vaan myös rytmikuuro.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Rytmikuurous on uusi vakavan epämusikaalisuuden muoto, joka on tunnistettu ensimmäistä kertaa Jyväskylän yliopiston, Montrealin yliopiston sekä montrealilaisen McGill-yliopiston vastikään yhdessä julkaisemassa tutkimuksessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Rytmikuuron voi bongata tanssilattialta. Hän joraa miten sattuu, ikiomaan rytmiinsä. Hänen kuulonsa ja motoriikkansa ovat normaaleja, mutta häneltä puuttuu kyky sovittaa liikkeitään musiikin tahtiin. Syynä on todennäköisesti se, että rytmikuuron aivoista puuttuvat musiikillista pulssia ja rytmiä käsittelevät hermoverkot.

Kuulostaa dramaattiselta. Mutta onko epämusikaalisuudesta oikeasti jotain haittaa?

— Sävelkuurot kuvaavat musiikin kuuntelua epämiellyttäväksi kokemukseksi. Niinpä he saattavat yrittää vältellä musiikkia, mikä voi rajoittaa heidän sosiaalista elämäänsä. Sävelkuurolla voi olla myös vaikeuksia ymmärtää kiinaa tai muita kieliä, joissa sävelkorkeudella on merkitystä. On myös todettu, että rytmitajun puutteella on ehkä yhteys lukihäiriöön, professori Petri Toiviainen Jyväskylän yliopiston musiikin laitokselta sanoo.

Lue lisää Musiikki tehoaa kuin lääke

Sisältö jatkuu mainoksen alla