Vaikka maaliskuusta syyskuuhun on ihanaa aikaa, siitepölyallerginen ei pysty nauttimaan siitä täysin rinnoin. Siedätyshoito tarjoaa helpotusta jopa yli kymmeneksi vuodeksi. Mahdollisuus, josta toimittajamme ei voinut kieltäytyä.

Nyt tästä tulee loppu! Olen vihdoin päättänyt toteuttaa sen, mitä olen jo vuosia suunnitellut: helpottaa siitepölyallergiaani siedätyshoidolla.

Keuhkolääkäri ehdotti siedätystä minulle jo kuusi vuotta sitten, mutta silloin hoitoa oli lykättävä lapsihaaveiden takia. Nyt, kahden lapsen äitinä, olen valmis sitoutumaan kolme vuotta jatkuvaan pistosrumbaan – onhan luvassa helpompia kevätpäiviä ja etenkin paremmin nukuttuja keskikesän öitä.

Olen kärsinyt siitepölyallergiasta ala-asteelta saakka. Nykyään käytän allergialääkkeitä maaliskuusta elokuun loppuun ja lisäksi nenäsuihketta ympäri vuoden.

Vaikka viime kesänä siitepölyjä oli kohtuullisesti, minua kiusasi etenkin silmien kutina ja jatkuva nenän tukkoisuus. Kurkkuun valuva räkä yskitti öisin ja teki muutenkin liian vähästä unesta katkonaista.

Tuttu tarina monelle: joka viides suomalainen kärsii siitepölyallergioista. Osa saa oireita myös ruoka-aineista, usein hedelmistä ja juureksista.

Lisäpontta sietokyvylle

Siedätyksessä elimistöä autetaan tottumaan allergian aiheuttajiin, siis sanamukaisesti lisätään sietokykyä. Tavallinen allergian hoito lääkkeillä lievittää oireita, mutta ei paranna tautia. Siedätyshoidolla on pitkät perinteet, sitä alettiin kehittää 1910-luvulla.

Siedätyshoitoa annetaan allergiseen nuhaan tai silmätulehdukseen, jota lääkitys ei helpota riittävästi. Siedätyksestä on apua myös pistiäisallergiaan.

– Suuri osa siitepölyille allergisista pärjää lääkkeillä hyvin. Nykyiset allergialääkkeet ovat tehokkaita ja turvallisia, muistuttaa erikoislääkäri Paula Pallasaho HYKSin iho- ja allergiasairaalasta.

Siedätys tarjoaa vaihtoehdon niille, joille lääkärin määräämät lääkkeet eivät riitä. Viime vuonna siedätyshoidossa kävi 5–7?000 suomalaista. Iho- ja allergiasairaalan potilaista useimpia siedätettiin koivun siitepölylle, myös timoteille allergisia hoidettiin paljon. Ampiaisallergiaan siedätystä sai kuusi prosenttia hoidetuista. Yksittäisiä potilaita siedätettiin mehiläisille, pujolle, koirille, kissoille ja hevosille.

Siedätyshoito soveltuu yli 5-vuotiaille, eikä yläikärajaa ole. Suuri osa potilaista on alle 40-vuotiaita, sillä allergioilla on taipumus lieventyä iän myötä, kun allergian välittäjäaineiden tuotanto elimistössä vähenee.

HYKSin iho- ja allergiasairaalassa kävi siedätyksessä viime vuonna 636 potilasta, joista vähintään 50-vuotiaita oli 50. Vanhimmista potilaista valtaosaa siedätettiin pistiäisille.

Oma kokemukseni siedätyksestä vahvistaa ikähaarukan. Kanssani allergiasairaalan päiväosastolla on vuoroaan odottanut nuoria aikuisia ja keski-ikäisiä. Myös jokunen lapsi vanhempineen on näkynyt.

Ulkopuolinen ei odottelijoista osaisi sanoa, mikä heidät on tuonut vastaanotolle – allergia kun ei näy päällepäin kuin siitepölykaudella. Silloin meitä yhdistävät ainakin jatkuva nenän pyyhkiminen ja rapsuttelu sekä vetistävä silmät.

Puhkun ja puhisen

Minun tieni siedätyshoitoon alkoi työpaikkalääkäriltä, jonka vastaanotolla kävin viime vuoden maaliskuussa. Hänen lähetteellään sain kutsun allergiasairaalaan, ensin testeihin elokuun lopussa ja lääkärille syyskuun alussa.

Kärsimättömän hoitoa tämä ei ainakaan ole. Allergian hoitoon erikoistuneella yksityislääkärillä tahti voi olla joutuisampi, mutta olinhan harkinnut hoidon aloitustakin vuosia. Mikäs kiire tässä.

Elokuussa alkoi vihdoin tapahtua. Verikokeen jälkeen pääsin puhkumaan ja puhaltamaan.

Spirometriassa selvitettiin, ettei minulla ole alkavaa astmaa. Puhalsin ohjeiden mukaan muoviputkeen, pieni klipsu nenässä. Yllättävän rankkaa, kuin olisi juossut pitkänkin lenkin vaikka istuin tiukasti tuolilla.Välillä sain sinistä astmapiippua ja sitten jatkettiin. Puhallukseni piirtyivät käyrinä tietokoneen ruudulle.

Tulokset sain kuulla viikon päästä lääkärillä. Allergiatestit osoittivat sen, minkä tiesinkin jo oireiden ja aiempien testien perusteella. Olen voimakkaasti allerginen heinille mutta selvästi myös koivulle.

Lääkäri suositteli minulle siedätyshoitoa timoteille, yhdelle yleisimmistä heinäkasveistamme.

Puhalluskokeet olivat menneet hyvin, mutta keuhkojeni tilavuus on hieman alle viitearvon. Kuulosti pahalta, mutta mitään astmaan viittaavaa ei löytynyt. Kun suvussa on astmaa, sain lähetteen vielä uusiin tutkimuksiin: histamiinialtistukseen, keuhkoröntgeniin ja diffuusiokapasiteettimittauksiin.

– Siedätyksen onnistumisen edellytys on siihen sopivien potilaiden valinta. Astma ei ole este siedätykselle, mutta sen täytyy olla hyvässä hoidossa, lääkäri Paula Pallasaho korostaa.

On myös tiedettävä tarkkaan, mille siedätetään. Vaikka potilaan oireet antavat viitteitä allergian aiheuttajasta, testit varmistavat asian. Pistiäisallergiassa on tunnistettava, minkä lajin pistos on allergian takana. Joskus tarvitaan tavallisia testejä tarkempaa immunospot-tutkimusta, joka on kehittänyt allergiasairaalan kemisti Soili Mäkinen-Kiljunen.

– Jos mehiläisen pistokselle herkkää siedätetään ampiaisen myrkyllä, hoito on hyödytöntä, Pallasaho muistuttaa.

Pistos vai tabletti?

Siedätyksessä annetaan allergeenia pieninä määrinä pistoksena käsivarteen. Annosta kasvatetaan vähitellen, että elimistö ehtii tottua siihen.

Pistoksia saa aluksi 1–2 viikon välein, noin neljän kuukauden päästä väliä harvennetaan kertaan kuukaudessa. Kaikkiaan hoito kestää kolme vuotta, pistiäisallergiassa viisi.

Nykyään suositaan niin sanottua klusterialoitusta eli nopeutettua aikataulua. Siinä annetaan kerralla useampi pistos ja annosta nostetaan rivakasti. Näin päästään jo kahden kuukauden kuluttua ylläpitovaiheeseen eli pistokseen kerran kuussa.

Minäkin valitsin klusterialoituksen, mitä sitä turhia jarruttelemaan. Yhtenä vaihtoehtona on myös kielenalustabletti, mutta minä luotin mieluummin vuosikymmeniä käytössä olleeseen hoitoon kuin tabletteihin, jotka ovat olleet markkinoilla muutaman vuoden. Halusin taattua tehoa, kun näin sitovaan hoitoon olin ryhtynyt.

Kielenalustabletteja on tarjolla toistaiseksi vain timoteiallergiaan. Tablettihoidon etuna on se, että vain ensimmäisellä kerralla tabletti on otettava lääkärin valvonnassa. Sen jälkeen potilas huolehtii itse hoidostaan ottamalla tabletin joka päivä kolmen vuoden ajan.

– Tabletin huonona puolena on sen hinta, joka esimerkiksi monelle opiskelijalle on osoittanut liian kalliiksi. Pistoshoidon vuosikustannukset allergiasairaalassa ovat noin sata euroa, tableteista maksettavaksi tulee kuusinkertainen määrä, sen jälkeen Kelan maksukatto tulee avuksi, Pallasaho kertoo.

Pistosten tiedetään vähentävän merkittävästi allergiaoireita keskimäärin kymmenen vuotta hoidon lopettamisen jälkeen. Tabletitkin ovat osoittautuneet tehokkaiksi, mutta koska ne ovat olleet käytössä vasta joitakin vuosia, niiden vaikutuksen kestoa ei voi luvata.

– Jatkossa kielenalustabletit yleistyvät varmasti, sillä hoito on helppo toteuttaa myös niillä terveysasemilla, joilla ei ole valmiuksia pistoshoitoon, Pallasaho uskoo.

Valvovan silmän alla

Tositoimiin, ensimmäiseen siedätyskertaan, pääsin joulukuun ensimmäisenä päivänä. Sairaanhoitaja tarkisti, että olen ottanut aamulla antihistamiinitabletin ja että minulla on mukana määrätyt varalääkkeet, kortisonitabletit ja adrenaliiniruiske eli Epipen-kynä. Nämä siltä varalta, että pistos aiheuttaisi sivuoireita.

Minulle oli selitetty, että pistokset voivat aiheuttaa kutinaa, punoittavan paukaman, allergiaoireita tai jopa anafylaktisen sokin. Se on hengenvaarallinen reaktio, jonka oireita ovat muun muassa hengenahdistus, vinkuna, astmakohtaus, vatsakivut ja oksentelu. Vakavat oireet ovat harvinaisia, ja onneksi olin taatusti avun lähellä, suuressa sairaalassa.

Ensimmäisessä pistoksessa on hyvin pieni määrä allergeenia, minulla siis timoteitä. Pistos ei tehnyt kipeää eikä ihon alle ruiskutettu aine kirvellyt. Siirryin aulaan puoleksi tunniksi odottamaan. Mitään paukamaa ei noussut, joten sain toisen, isomman annoksen, edellisen pistoskohdan viereen.

Kun odottelin taas aulassa, minua hieman huimasi, pää tuntui raskaalta. Puolen tunnin päästä sain jo kolmannen piikin, eikä siitäkään noussut hyttysenpistosta suurempaa paukamaa. Tunnin kuluttua viimeisestä piikistä pääsin lähtemään.

Kotimatkalla alkoi kutina ja käsivarren näppylä laajeni. Kotona se oli ampiaisenpistoa muistuttava kova, kuumottava ja kutiseva paukama. Otin ohjeiden mukaan uuden antihistamiinitabletin ja levitin pistoskohtaan kortisonivoidetta. Kutina jatkui lääkkeistä huolimatta viikon.

Flunssa siirtää pistosta

Toisella siedätyskerralla tuli vähän takapakkia, sillä suurempi annos nostatti käsivarteeni kananmunan kokoisen paukaman. Tällä kertaa en saanut lisää pistoksia, ja taas tarvitsin antihistamiinia ja kortisonivoidetta. Kutina jatkui useita päiviä. Lohdutin itseäni ajattelemalla, että ainakin olin saanut oikeaa ainetta, kun elimistöni reagoi näin voimakkaasti.

Viikon päästä olin taas allergiasairaalassa. Sain kaksi pistosta, joista onneksi ei tullut yhtä isoa paukamaa kuin edellisellä kerralla. Ehkä olin jo hieman tottunut tähän viikoittaiseen timoteiannokseen. Kutina kuitenkin muistutti siitä, että minuun oli pistetty jotain elimistööni kuulumatonta. Samoin kävi seuraavalla kerralla, joululomalla raavin kutkuttavan ihon rikki.

Kerran jouduin perumaan varatun siedätysajan, sillä flunssaisena pistosta ei voi antaa. Flunssa ja kuume lisäävät sivuoireiden mahdollisuutta, Paula Pallasaho selittää. Jos on voimakkaita allergiaoireita esimerkiksi koivun kukinta-aikaan, siedätystä pitää silloinkin siirtää.

Hyötyä ensimmäisenä kesänä

Nyt keväällä olen jo päässyt nostovaiheen ohi. Jatkossa saan pistoksia kerran kuukaudessa. Espoolaisena minut on siirretty hoitoon Tapiolan terveysasemalle.

Odotan uteliaana tulevaa kesää, koska siedätyksestä pitäisi olla jo hyötyä.

– Useimmilla allergiaoireet lievittyvät ensimmäisenä kesänä. Siedätyshoidon läpikäyneet tarvitsevat usein vielä allergialääkkeitä, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen siedätystä, Paula Pallasaho kertoo.

Pallasaho sanoo, että siedätyspotilaat antavat yleensä loppukontrollissa hoidolle kouluarvosanaksi yhdeksän. Siedätetyt voivat taas nauttia kesästä täysin rinnoin. Kolmen vuoden päästä siedätykseen käytetty aika tuntuu lyhyeltä, kun allergiaoireet ovat lievittyneet tai jopa hävinneet.

– Jos itselläni tai lapsillani olisi voimakas allerginen nuha ja varsinkin jos se alkaisi aiheuttaa astman kaltaisia oireita siitepölyaikaan, hakeutuisin ilman muuta siedätykseen, Pallasaho pohtii.

Siedätyshoidon voi uusia, jos allergiaoireet myöhemmin vahvistuvat uudelleen. Näin esimerkiksi lapsena siedätyshoitoa saaneet voivat tulla uusintakierrokselle nuorina aikuisina.

Omalle Murrelle ei siedätetä

Nykyinen allergiaohjelma korostaa ihmisten oman sietokyvyn nostamista eikä vain allergisten oireiden lievittämistä. Turhaa allergeenien välttämistä ei enää suosita vaan tietyille asioille voi altistaa itsensä ensin pienissä määrin ja jatkaa, jos oireet eivät ole pahoja. Näin voi toimia esimerkiksi joissakin ruoka-allergioissa.

Uutta siedätysrintamalla on maitoallergisten lasten siedätys. Siitä on saatu hyviä tuloksia, mutta Pallasaho muistuttaa, että hoito kuulu ehdottomasti erikoissairaanhoidon piiriin. Maidosta hankalia oireita saava ei voi omin avuin siedättyä, lievästi oirehtiva voi toki kokeilla maitoannoksen vähittäistä nostamista. Maitoallergia, kuten muutkin ruoka-aineallergiat, vähenevät tai jopa häviävät useimmilla kouluikään mennessä.

Siitepölyille tai eläinpölyille ei voi siedättää itse vaikka osa koira-allergisista näin haluaakin uskoa.

– Sen sijaan jotkut potilaat kokevat, että siitepölyille siedättäminen voi helpottaa myös eläinallergioita. Se voisi selittyä sillä, että elimistön yleinen sietokyky paranee siedätyshoidossa, Pallasaho sanoo.

Siitepölyallergiaan liittyvät hedelmä- ja juuresallergiat helpottuvat myös osalla potilaista, kun heitä siedätetään siitepölyille.

Allergiasairaalassa on siedätetty vaikeasti eläinallergisia, jos he saavat välillisiä oireita muiden eläimistä eivätkä voi välttyä allergeeneilta. Esimerkiksi sairaanhoitaja ei pysty valitsemaan potilaitaan sen mukaan, onko näillä kotona lemmikkejä tai ei.

Pallasaho kertoo myös voimakkaasti hevosille allergisesta isästä, jonka tytär ei halua luopua rakkaasta ratsastusharrastuksestaan. Siedätys tuo isälle helpotuksen, kun vaatteiden pesu ja auton tuuletus eivät takaa kohtuullista vointia.

– Oman lemmikin pitoon emme anna siedätystä. Jos allergiseksi tiedetty hankkii kotiinsa eläimen, pitää olla valmis luopumaan siitä, jos oireita tulee, Pallasaho muistuttaa.

Näin pääset alkuun siedätyshoidossa

kenelle

  • siitepölyallergiselle, jonka oireet eivät taltu lääkkeillä
  • pistiäisallergiselle
  • siitepölyaikaan astmaoireita saavalle

hakeutuminen

  • omalääkärin, työterveyslääkärin tai yksityisen allergialääkärin kautta

mihin allergioihin

  • koivu
  • timotei
  • pujo
  • ampiainen
  • mehiläinen
  • eläin
  • pölypunkki

vaihtoehdot

  • pistoshoito
  • kielenalustabletti timoteille

hoidon aloitus ja kesto

  • alkusyksystä, tutkimuksiin kannattaa hakeutua aiemmin
  • 3 vuotta (pistiäisallergiassa 5 vuotta)

vaikutus

  • allergisen nuhan, yskän ja silmäoireiden lievittyminen
  • lääkityksen väheneminen (usein riittää pelkkä antihistamiini)
  • voi estää astman puhkeamisen

tehon kesto

  • pistoshoidon teho kestää keskimäärin 10 vuotta
  • tablettihoito tehokasta mutta kestosta ei tietoa

Lue lisää allergian siedätyksestä.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.