Katseen kirkastaminen ei ole koskaan ollut näin helppoa. Piilolasit eivät enää ärsytä, ja niitä löytyy monitehoisinakin. Sankalasitkin kevenevät ja muotoutuvat käyttäjän kasvojen mukaan. Vai olisiko viisainta korjauttaa näköongelmansa kirurgilla?

Piilolasien rakenne ja koostumus ovat vuosien mittaan muuttuneet silmille ystävällisemmiksi, ja onpa olemassa jatkuvaan, kuukauden ympärivuorokautiseen käyttöönkin suunniteltuja piilolaseja. Silti suositellaan, että silmän pitäisi välillä saada levätä piilolaseista, vaikka terveelle silmälle niiden päivittäisestä käytöstä ei olekaan haittaa.

Piilolasit ovat opitkko Sami Varilan mielestä kelpo vaihtoehto etenkin niille, joilla sankalaseissa on paljon voimakkuutta. Vaikka linssit pystytään nykyisin ohentamaan eli hiomaan solakammiksi, tuovat runsaat diopterit eli taittovoima hiottuunkin linssiin pullonpohjamaisuutta.

– Sehän on tosin vain esteettinen juttu, mutta juuri ulkonäön vuoksi monet piilolaseja käyttävät. Toinen hyvä syy turvautua useammin piilareihin on se, jos kasvot ovat kovin erikoisen muotoiset tai esimerkiksi nenä hyvin pieni. Silloin sankalaseja, ainakaan omannäköisiä ja istuvia, voi olla vaikea löytää. Nuorissa taas on paljon niitä, joille silmälasit eivät ole oma juttu. He suosivat piilolaseja.

Lenkille ja toimistoon

Entäpä, kun kysytään niin päin, että kenelle piilolasit eivät sovi. Sami Varilan mukaan ainakin niille, joilla on hyvin vaikeasti korjattavat voimakkuudet, pitkäaikaisia silmäsairauksia, vakava kuivasilmäisyys tai jokin silmiin vaikuttava yleissairaus. Jatkuvasti allergiset tai tulehtuneet silmät estävät myös piilolasien käytön.

– Niitäkin on, jotka yrityksistä huolimatta eivät vain pysty asettamaan piilolasia silmään voimakkaan räpyttelyrefleksin takia. Ja kyllä henkilökohtaisen hygienian pitää olla kunnossa, kertakäyttöpiilareiden omistajallakin.

Sen sijaan satunnaiseen vuoteluun, kuten viimassa lenkkeillessä, kertakäyttölinssit voivat olla sankalaseja parempi juttu. Liikkuessa ja urheillessa silmälasit ovat usein inhottavat: ne valuvat, huurtuvat ja saattavat painaa.

– Jopa uintiin ”kertikset” ovat mielestäni ihan käypäiset, jos omistaa hyvät uimalasit. Vastoin yleistä luuloa piilolasit eivät irtoile kovin herkästi. No, ehkä silloin, jos sukeltaa silmät auki, Varila hymähtää.

Ikä ei Varilan mielestä pakota siirtymään pelkkiin sankalaseihin, jos silmälääkärin mielestä estettä piilolasien käytölle ei ole. Moni kokee silmien kuivuvan ikääntyessä, mutta piilolasiteollisuus tulee koko ajan perässä. Se kehittää yhä kosteampia linssejä niille, joille peruspiilarit eivät sovi.

– Monen silmät kuivuvat toimistotyössä, kun ilma on kuivaa ja näyttöpäätetyössä silmiä räpytellään vähemmän. Ellei silloinkaan halua siirtyä sankalaseihin, voisi kokeilla uusia silikonihydrogeelipiilareita, jotka läpäisevät hyvin happea ja pysyvät kosteina.

Päässä yötä päivää

Toisaalta on monia ammatteja ja pölyisiä, kuumia ja kosteita työolosuhteita, joissa kertakäyttölinssit ovat usein ainoa vaihtoehto. Ne heitetään päivän päätteeksi roskiin ja seuraava pari on taas steriili.

– Toisaalta päivystys-, pelastus- ja yötöissä, joissa saatetaan välillä nukahtaa mutta joissa myös joutuu nopeasti havahtumaan hereille, tarvitaan piilolinsseiltä toisenlaisia käyttöominaisuuksia.

Silloin sopii yötäpäivää-linssit, joilla nähdään herättyä skarpisti ja jotka eivät kuivu silmiin.

– On myös hyvä muistaa, että piilolasit avartavat näkökenttää ja antavat näköjärjestelmälle optisesti luonnollisemman kuvan kuin silmälasit. Mitä enemmän sankalaseissa on miinusvoimakkuutta, sitä pienemmäksi maailmakin käy, Varila havainnollistaa.

Piilolaseissa kosteuden ja hapen läpäisevyys sallii jo kuukauden yhtämittaisen käytön, ja sitten on monitehopiilolinssejäkin.

– Ne sopivat heille, jotka eivät näe enää mukavasti lueskella kaukonäkökorjauksella, vaan jotka tarvitsevat liukuvan voimakkuudensäädön – samoin kuin moniteholaseissakin. Tällaisia piilareita on sekä jatkuva- että kertakäyttöisenä. Käyttömukavuus piilolinsseissä on noussut huikeasti. Enää piilolasin reunaa ei tunne, eikä tarvitse kulkea kuin roska silmässä.

Pokat kuin muovailuvahaa

Silmälaseissakin tuotekehittely menee eteenpäin. Nyt ovat yleistyneet muun muassa titaanikehykset nikkeliallergisille, jotka haluavat kokonaan välttää EU:n sallimat pienetkin nikkeli-irtoamat. Myös muovi materiaalina sopii useimmille niistä, joilla on nikkeli- tai muuta kosketusallergiaa.

– Uusinta uutta on memory-metal, jossa on tosin hivenen nikkeliä, mutta joka on muista materiaaleista poiketen äärimmäisen kevyttä ja joustavaa. Se on melkein kuin muovailuvahaa, jota voi nitkuttaa kehyksiä katkomatta. Se sopii herkkäihoiselle, jonka mielestä kehyksissä ei saisi olla painoa paljon yhtään tai jonka iho menee helposti esimerkiksi nenän varresta rikki.

Varilan mukaan itsepuhdistuvia linssejä saadaan vielä odotella, vaikka ikkunoissa menetelmää jo käytetäänkin. Suurimpaan osaan linsseistä sen sijaan saa pinnoitteen, joka hylkii likaa ja vettä ja puhdistuu paremmin.

– Uutuuspinnoitteeseen kuuluu osana myös lievä huurtumisenesto, mutta jos pakkasessa hyppää bussiin, kyllä nekin lasit huurtuvat – tosin myös kirkastuvat tavallisia laseja nopeammin.

Naarmunestopinta on sen sijaan jo vanha juttu, kovapinnoite tulee nykyään linsseihin kuin linsseihin. Samoin on laita heijastuksenestopinnoitteen.

Siinä, missä vielä jokunen vuosi sitten ”asiakas sovitettiin linsseihin”, on Varilan mukaan yksilöllinen sankalasilinssien hionta jo tätä päivää.

– Tietokonelaskelmia varten ilmoitetaan, miten kaareva valittu kehys on ja mihin kaltevuuskulmaan kehys asiakkaan kasvoilla asettuu. Linssin voi valmistaa nyt eri tavoin riippuen siitä, mikä on asiakkaan nenän tai kasvojen muoto.

Leikkauksella eroon laseista

Kenelle laserleikkaus sopii, kenen olisi parempi tyytyä piilolaseihin? Entä mitä haittoja piilolaseista voisi olla? Kysymyksiin vastaa soveltavan silmälääketieteen professori Timo Tervo HYKSistä.

Milloin laserleikkausta kannattaa harkita?

Kun ei enää halua käyttää silmälaseja tai piilolaseja. Osa leikkauksiin tulevista on henkilöitä, joilla piilolasien käyttö ei enää onnistu esimerkiksi kuivasilmäisyyden vuoksi. Tosin laserleikkaus kuivattaa silmää lisää, mutta kuivumisvaihe menee ohi puolessa vuodessa tai vuodessa.

Taittovoiman korjausleikkaukseen voi mennä vasta täysi-ikäisenä. Leikkauksia on lääketieteellisistä syistä tehty nuoremmillekin, jopa vauvoille. Yläikärajaa leikkaukselle ei ole, kunhan silmät ovat terveet.

Laserleikkauksia on erilaisia, mistä tietää, millainen itselle soveltuu parhaiten?

Esimerkiksi potilas, jolla on löysästi kiinni oleva silmän epiteeli, saattaa saada herkästi uusiutuvia sarveiskalvohaavoja. Tällaiselle henkilölle uudempi Lasik-leikkaus ei ole suositeltava. Jos hän haluaa taittovirheleikkaukseen, olisi parempi tehdä pintalaserleikkaus eli PRK. Leikkaustapa määrittyy lääkärin suorittamassa esitutkimuksessa.

Epiteeli on ihon ja sarveiskalvon pintakudosta, jossa on noin 5–8 solukerrosta. Epiteeli uusiutuu koko ajan toisin kuin alempana oleva kerros, johon taittovirhekorjaukset tehdään. Epiteelin huono kiinnittyvyys on aika yleinen ilmiö. Noin joka kymmennellä suomalaisella on tämä ominaisuus. Siihen liittyvät myös piilolasien käyttövaikeudet.

Kun menee laserleikkaukseen, pitäisi pehmeitä piilolaseja olla käyttämättä ainakin viikko ja kovia 2 viikkoa. Näin siksi, että piilolasit muuttavat aina hieman sarveiskalvon muotoa, jolloin esitutkimus tuottaa vääriä tuloksia.

Leikkauksen jälkeen voi käyttää piilolaseja, kun kuivuus ja tuntopuutokset ovat korjaantuneet – ja jos piilolaseille on vielä tarvetta. Tosin sarveiskalvo on leikkauksen vuoksi muuttunut sen verran, että sopivien piilareiden löytäminen voi olla vaikeaa. Jos leikkauksen teho ei riitä, kannattaa suosia sankalaseja.

Mitä haittaa piilolaseista voi olla?

Jos silmät tuntuvat kipeiltä, lopeta piilolasien käyttö. Jos silmä tuntuu tulehtuneelta, lopeta käyttö ja hakeudu silmälääkäriin. Vie mukanasi piilolasit litkuinensa, koska niistä saa usein viljeltyä tulehduksen aiheuttajan.

On hyvä tietää, että piilolasinkäyttäjillä bakteerien aiheuttamissa silmätulehduksissa noin puolessa on kyse pseudomonas-bakteerista, joka voi olla tuhoisa silmälle. Jo vuorokaudessa voi tulla pysyviä vaurioita. Pseudomonaksen hoitamiseksi tarvitaan aina laajakirjoinen antibiootti.

Virustulehduksia piilolasit eivät merkittävästi lisää. Toki piilolasien käyttö pitää lopettaa aina, kun silmään tulee mikä tahansa tulehdus.

Piilolasit lisäävät riskiä saada harvinaisempia tulehduksia, kuten sieni- ja ameebatulehduksia. Ameeboja voi saada Suomessa luonnonvesistä ja huonosti puhdistetusta muusta vedestä. Ulkomailla jopa hanavedessä voi olla ameeboja.

Asiantuntija soveltavan silmälääketieteen professori Timo Tervo, HYKS

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Jos terveydentilasi epäilyttää, älä kysy lääkäriltä lupaa matkustamiseen, sillä hän ei voi sitä antaa.

– Vastuu on aina matkustajalla itsellään, lääkäri Ari Kinnunen Matkustajan Lääkäripalvelusta muistuttaa.

Hänen mukaansa joka vuosi kymmenet matkalla sairastuneet ja hoidosta huimasti maksaneet suomalaiset kokevat tulleensa petetyiksi, koska eivät ole tulleet ajatelleeksi, että omalla riskillä mennään. Jos vaikka Aasiassa kiertomatkalla sairastuu, jää yksin oman kielitaitonsa varassa sairaalaan, kun muut jatkavat matkaansa.

Matkavakuutuskaan ei aina pelasta. Se korvaa kyllä odottamattoman sairauden hoitokulut, mutta jos olemassa oleva sairaus pahenee matkalla, korvataan korkeintaan 7–14 vuorokauden välttämätön lääketieteellinen hoito. Muu hoito ja kuljetukset menevät omasta pussista.

– Ja jos paluu ei onnistu omalla lennolla, kroonikko maksaa myös matkansa ja sen vaatimat erikoisjärjestelyt. Ambulanssilento mantereelta toiselle maksaa 100 000 euroa, Ari Kinnunen muistuttaa.

Euroopassa turvallista sairastua

Kun matkustaa EU- tai Eta-maissa tai Sveitsissä, on paremmassa turvassa. Matkalainen saa sairastuessaan lääkärin hoitoa samalla hinnalla kuin paikalliset. Sellainen sairaus hoidetaan, jonka hoito ei voi odottaa kotiinpaluuta.

Jos on eurooppalainen sairaanhoitokortti, saa matkan aikana hoitoa myös pitkäaikaissairauden, raskauden tai synnytyksen vuoksi. Kortin voi tilata ennen matkaa verkossa tai puhelimitse.

Apua hakevan on kuitenkin hyvä muistaa, että hoidon laatu ja määrä vaihtelee maittain. Esimerkiksi Espanjassa ja Portugalissa turisti ohjataan helposit yksityiselle puolelle hoitoon, koska julkinen on ruuhkautunut. Sitä Kela ei korvaa.

Pohjoismaissa ei välttämättä tarvitse eurooppalaista sairaanhoitokorttia, koska hoidon saa myös esittämällä voimassa olevan passin tai muun virallisen henkilöllisyystodistuksen.

Euroopan ulkopuolella hoitoa voi saada paikallisen asiakasmaksun hinnalla ainoastaan Australian julkisessa terveydenhuollossa, kun esittää Kela-kortin ja passin. Muissa maissa joutuu maksamaan hoidon kaikki kustannukset itse.

Se on kuitenkin hyvä muistaa, että Suomen valtio ei maksa ulkomailla sairastuneiden tai kuolleiden kuljetusta kotimaahan.

Lue lisää Kelan sivuilta hoidon korvaamisesta ulkomailla

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Ientulehdus on flunssan jälkeen toiseksi tavallisin infektiosairaus, jota moni potee tietämättään. Koska bakteerit eivät pysy vain suussa, tulehdus kannattaa pysäyttää alkuunsa.

Ienverenvuoto on tuttua lähes jokaiselle, mutta usein verenvuoto tulee ja menee. Jos se hetkeksi loppuu, koko asia unohtuu. Ientulehdus on kuitenkin mainio naamioituja. Se saattaa tehdä tihutöitään kaikessa rauhassa, vaikka verenvuoto hiipuisikin. Tupakoitsijoilla tilanne on astetta salakavalampi, sillä tupakka on myrkkyä ikenille. Nikotiini supistaa myös verisuonia, jolloin verenvuotoa ei aina tule.

– Ainoa tapa huomata suun piilevät tulehdukset onkin käydä säännöllisesti hammaslääkärissä, muistuttaa iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil.

Terve ien on väriltään kauniin vaaleanpunainen. Jos ikenet tihkuvat vähänkin verta, ne ovat tulehtuneet. Yksi ientulehduksen merkki onkin punastunut omena. Kun omenaa puraisee, siihen jää verinen viiru. Tulehtunut ien on myös usein turvonnut ja kipeä. Pahanhajuinen hengityskin voi kieliä infektiosta.

Hätkähdyttävää on, että jopa 65 prosentilla yli kolmikymppisistä todetaan syventyneitä ientaskuja, he siis sairastavat ientulehdusta, usein tietämättään. Ientulehdus saattaa iskeä herkästi esimerkiksi raskauden aikana, sillä tietyntyyppiset suun bakteerit lisääntyvät hormonaalisten tekijöiden vuoksi ja pääsevät aiheuttamaan ientulehdusta. Myös syljen eritys vähenee odotusaikana, jolloin hampaat reikiintyvät helpommin.

– Ientulehdusta aiheuttavat bakteerit siirtyvät syljen välityksellä jo äidistä vauvaan. Usein se tapahtuu niin, että tutin tippuessa lattialle äiti puhdistaa sen omassa suussaan tai maistaa samasta lusikasta, onko ruoka sopivan lämpöistä.

Aikuisilla bakteerit tarttuvat etenkin suudellessa.

Yksi hammas tai koko suu

Ientulehdus johtuu usein siitä, että ienrajojen ja hammasvälien säännöllinen puhdistaminen tuppaa unohtumaan, jolloin ienrajoihin kertyy bakteeripeitettä, plakkia. Kun bakteerit tekevät tuttavuutta syljen suolojen kanssa, muodostuu hammaskiveä, jonka karkea ja röpelöinen pinta on bakteerimagneetti. Toisille hammaskiveä syntyy puhdistuksesta huolimatta nopeammin, jopa parissa viikossa.

Kortteja ei jaeta tasan terveydenkään suhteen. On pieni joukko ihmisiä, joilla ientulehdus ei hoitamattomanakaan etene, mutta useimmille syntyy ajan mittaan kiinnityskudossairautena tunnettu parodontiitti. Silloin elimistön puolustussolut ryntäävät paikalle ja yrittävät vimmaisesti tappaa bakteereita.

Hammasta leukaluuhun kiinnittävät sidekudossäikeet haurastuvat, lopulta myös luuta tuhoutuu. Kun kudostuho etenee, hampaat alkavat liikkua, yläetuhampaat viuhkaantuvat ja hampaiden väliin syntyy rakoja.

–Pahimmillaan hammas voi irrota. Vaikeasti tulehtuneessa ikenessä ientaskumittari hurahtaa juuren kärkeen. Suun limakalvoille voi ilmestyä myös märkäpesäkkeitä, kertoo von Troil.

Parodontiitti voi rajoittua vain yhden hampaan tuntumaan, mutta pahimmillaan koko suu voi olla tulehduksen peitossa. Silloin tulehtuneen alueen pinta-ala saattaa olla kämmenen kokoinen. Harva meistä katselisi kovin pitkään tulehtunutta kämmentä.

Parodontiitti saattaa olla oireeton ja kivuton.

Sen kehittyminen vie yleensä vuosia, mutta joskus se voi kehittyä nopeamminkin.

Vaarallinen yleisinfektio

Vaikeaa, märkäistä ientulehdusta esiintyy erityisesti poikkeuksellisessa stressitilanteissa. Sitä nähdään joskus pakolaisilla ja sotien aikaan niin sanottu juoksuhautasuu oli yleinen myös Suomessa.

Jos ihminen sairastuu äkillisesti esimerkiksi keuhkokuumeeseen, influenssaan, syöpään tai sydäninfarktiin, suun tulehdus voi ryöstäytyä käsistä, sillä kehon puolustusta tarvitaan muualla. Kuume, yleiskunnon lasku ja nielemisvaikeudet ovat merkki siitä, että pitää mennä päivystävälle hammaslääkärille.

Kun bakteerit pääsevät verenkiertoon, ne voivat tarttua esimerkiksi vaurioituneisiin sydänläppiin tai keinoniveliin. Tulehdus voi johtaa myös ennenaikaiseen synnytykseen.

– Hoitamaton tulehdus saattaa viedä hampaat suusta, johtaa sydäninfarktiin, aivoverenkierron häiriöihin tai hengenvaaralliseen yleisinfektioon. Joka vuosi satoja ihmisiä joutuu sairaalaan, jopa tehostettuun hoitoon hammastulehduksen vuoksi. Usein heillä on jokin perussairaus tai haastava elämäntilanne, kuvailee von Troil.

Koska suussa muhivat tulehdukset heikentävät immuunipuolustusta, ne voivat pahentaa jo puhjenneita sairauksia. Joskus toistuvan poskiontelotulehduksen taustalta löytyy hammasjuuren infektio.

Diabeetikolla hoitamaton ientulehdus saattaa johtaa siihen, että verensokerit sahaavat ylös alas, insuliinin teho kudoksissa heikkenee ja lisäsairauksien vaara kasvaa. Reumaatikolla sairaus voi pahentua. Tulehtunut suu voi romahduttaa myös syöpäpotilaan kunnon ja heikentää syöpähoitojen tehoa. Syöpähoitojen alkaessa, samoin kuin esimerkiksi ennen lonkkanivelleikkausta, on tärkeää saada suusta tulehduspesäkkeet pois.

Kuin ruosteinen auto

Ihminen saattaa ajatella, että jos hammas parodontiitin vuoksi irtoaa tai joudutaan poistamaan ja jos tilillä on muutama tonni ylimääräistä, tilalle voi kätevästi pistää keinojuuren, implantin. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.

– Samat bakteerit käyvät myös implantin kimppuun ja voivat irrottaa senkin. Puhutaan peri-implantiitista, muistuttaa von Troil.

Hammaslääkäri vertaa parodontiittia ruosteiseen autoon, jota voidaan hoitaa monella tavalla. Yksi vaihtoehto on laittaa maalia päälle, mutta jos saranatkaan eivät liiku, pitää vaihtaa koko ovi. Sama pätee parodontiittiin.

– Jos vaurioita on paljon, pelkästään mekaaninen puhdistus, hammaskiven poisto ja antibioottikuuri eivät auta. Tarvittaessa ientasku pitää avata ja vaurioitunutta aluetta hoitaa kirurgisesti. Joskus hampaita joudutaan myös poistamaan, ettei tulehdus etenisi, von Troil sanoo.

Parodontiitin hoidossa tarvitaan erikoishammaslääkäriä. Hoitosuunnitelma tehdään aina yksilöllisesti. Parodontologisen hoidon päättymisen jälkeen hoitoa voidaan myös jakaa hammaslääkärin ja suuhygienistin kesken, mikä laskee kustannuksia.

Asiantuntija: iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil, Oral Hammaslääkärit.