”Kaikilla suvun naisilla on vaivaisenluut, joten näille ei mahda mitään.” Väärin. Pahatkin vääntymät saa suoristettua.

Mistä tietää, että vaivaisenluu on kehittymässä?

Isovarpaan tyveä jomottaa ja tyviluun kohdalla tuntuu hienoinen paukama. Ei kai tämä vain ole? Kyllä vain. Vaivaisenluut alkavat oireilla juuri näin.   

Kipu on merkki siitä, että isovarpaan tyvinivelessä tapahtuu jotakin ikävää. Kun nivel on yliliikkuva tai epävakaa, sitä tukevat nivelsiteet ja lihakset venyvät ja jalkaterän “ryhti” romahtaa. Ensimmäinen jalkapöytäluu kääntyy varpaan tyvinivelestä ulospäin kohti toista jalkaa ja isovarvas kääntyy sisäänpäin kohti toisia varpaita.

Paheneeko tämä tästä?

Jos et tee mitään, vaivaisenluun kehitys etenee vuosien mittaan. Kun varpaassa on virheasento ja sen kuormittamista jatketaan, oireet pahenevat ja varvas kääntyy kääntymistään. Isovarpaan tyveen alkaa kasvaa lisäluuta, mikä näkyy ulkonevana kyhmynä. Kävely on hankalaa ja sopivia kenkiä on vaikea löytää.

Jos niveltä ei hoida, se menee ennen pitkää sijoiltaan ja jäykistyy. Luun päälle kasvaa suojaksi limapussi. Tässä vaiheessa nivelkipu yleensä katoaa, mutta vaivat siirtyvät muualle jalkaan: luukyhmyyn, kynsiin, naapuri­varpaisiin ja päkiään.

Kaikilla suvun naisilla on vaivaisenluut. Näille ei ilmeisesti voi tehdä mitään?

On totta, että vaivaisenluu on perinnöllinen rakenteellinen ominaisuus. Mutta ennaltaehkäisyllä ja jalkajumpalla vaivaisenluun kehittyminen pysähtyy ja vääntyneet isovarpaat saadaan oikaistua takaisin oikeaan linjaan.

On paljon muitakin tekijöitä, jotka vaikuttavat vaivaisenluun syntyyn. Esimerkiksi kantaluun virheasento ja kävely chaplinmaisesti jalkaterät ulospäin altistavat sen syntymiselle.

Vaivaisenluun syy voi löytyä myös ihan muualta kehosta kuin varpaasta. Jos esimerkiksi lonkat kiertyvät liikaa sisäänpäin, polvet kallistuvat pihtipolviasentoon. Tällöin kuormitus siirtyy kävellessä jalkaterän sisäreunalle ja jalkaterän kierteinen liike katoaa. Jalkaterä laiskistuu, ja pikku hiljaa isovarpaan tyvinivel alkaa kääntyä.

Myös liian pienet, korkeakorkoiset ja kapeakärkiset kengät altistavat vaivaisenluille. Liian pienet sukatkin painavat varpaita suppuun ja johtavat vääränlaiseen kuormitukseen.

Millaiset kengät ovat hyvät?

Kenkä on oikean kokoinen, kun isovarpaiden edessä on 1–1,5 senttiä käyntivaraa. Hyvä kenkä on jalkaterän mallinen, eli siinä on tarpeeksi leveä ja korkea etuosa.

Vielä muutama vuosi sitten suosittiin kiertojäykkiä kenkiä ja naisille suositeltiin työkenkiin muutaman sentin tolppakorkoa. Uuden tiedon mukaan hyvä kenkä on kiertolöysä, eli se antaa periksi kun väännät sitä kuin tiskirättiä. Korkoa on alle sentti. Pohja on mahdollisimman ohut ja se taipuu päkiän kohdalta. Kun seisot kengät jalassa, kengän kärki ei kohoa kohti taivasta vaan lepää alustassa kiinni.

Jalkaterveyden kannalta paras vaihtoehto on luonnollista paljasjalkakävelyä mukaileva kevytjalkine. Kevytjalkineita valmistavat esimerkiksi suomalainen Feelmax. Ecco, Nike, Vivo Barefoot sekä Vibram Five Fingers.

Lenkkikengät ovat pehmeät eivätkä hierrä. Ovatko ne hyvät?

Lenkkarit ovat hyvät juoksulenkillä, mutta ne eivät sovi arkikengiksi. Lenkkareiden tukirakenteet estävät jalkaterän kiertoliikkeen. Moderneissa lenkkareissa on käyrä, banaaninmuotoinen lesti. Kantapää on kohotettu, jalan keskiosa on hieman alempana, kengän kärki pystyssä ja varpaat osoittavat kohti taivasta.

Juostessa askel rullaa mukavasti, mutta askel ei ole luonnollinen. Kun kanta osuu maahan, varpaat sojottavat pystyssä, vaikka luonnollisessa kantaiskussa varpaat osoittavat alaspäin. Tällainen niin sanottu kärkikäynti nopeuttaa jalkaterän leviämistä ja lisää vaivaisenluuvaivoja.

Isovarvasta särkee. Miten hoidan kipua?

Ensiapuna kannattaa käyttää tilavia kenkiä, joissa isovarvas mahtuu liikkumaan suorana. Kipua ja tulehdusta voi lievittää kylmäpakkauksella noin neljä kertaa päivässä, 20 minuuttia kerrallaan. Tarvittaessa voi ottaa tulehduskipulääkettä.

Isovarpaan tyven liikakasvua eli bunion-pattia on tärkeä suojella, sillä luu ei kestä hankausta. Mitä enemmän luu hankaa kenkää vasten, sitä enemmän se kasvaa. Suojaa niveltä esimerkiksi silikonista valmistetulla pehmusteella tai hanki moniharjanteinen varpaiden oikaisija. Isovarpaan ja kakkosvarpaan väliin laitettava varpaidenerottaja ei ole hyvä valinta, koska se painaa muita jalkapöydän luita virheasentoon. Jos nivelen kohta on pahasti ärtynyt, liimattava ihosuoja tai bunion-suoja helpottaa kipua ja ihoärsytystä.

Kipu on merkki isovarpaan tyvinivelen epävakaudesta. Tässä vaiheessa kannattaa aloittaa jalkajumppa.


Mihin jalkajumpassa pyritään?

Jalkaterapiassa harjoitteiden tavoitteena on spiraalimaisten, kierteisten toimintojen palautuminen jalkaterään, jolloin kävelyaskel seuraa luonnollista liikerataansa. Kuormitus on jalkaterän takaosassa kantaluun ulkoreunalla, ja jalkaterän etuosassa isovarvas pureutuu tukevasti alustaan, jolloin jalka­terän etuosaan muodostuu poikittainen kaari. Valtaosalla ihmisistä poikittaiskaari on romahtanut ja he ovat kadottaneet kävelystään luonnollisen kierron.
Lisäksi harjoittelussa keskitytään nivelten liikkuvuuteen ja vakauteen sekä lihasten voimaan ja yhteis­toimintaan.

Ovatko varpaani jo niin vaivaiset, ettei niitä saa jumpalla korjattua?

Vaivaisenluut jaotellaan lieviin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin virheasennon kulman suuruuden perusteella. Lievät (alle 15 astetta) ja keskivaikeat (alle 35 astetta) virheasennot voidaan palauttaa oikeaan linjaansa suhteellisen helposti spiraalidynaamisen harjoittelun avulla. Yli 35 astetta kääntyneiden isovarpaiden täydellinen suoristaminen ei aina onnistu, mutta kivut kyllä lievittyvät harjoittelun avulla. Jo jäykistynyt nivel ei enää suoristu mutta ei kipuilekaan.

Asiantuntijoina: Riitta Saarikoski, fysioterapeutti, jalkaterapeutti ja jalka­terapian lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Markus Torkki, ortopedi ja ylilääkäri, Lääkäriasema Dextra.
 

 

Vaivaisenluun leikkausta voidaan harkita, jos kivut ovat kovat ja ne ovat jatkuneet pitkään. Pelkästään esteettisistä syistä vaivaisenluita ei leikata.

– Leikkausta on harkittava tarkoin, sillä sataprosenttista takuuta kivun poistumisesta ei voida antaa. Kivuttomia vaivaisenluita ei yleensä leikata lainkaan, kertoo Lääkäriasema Dextran ylilääkäri, ortopedi Markus Torkki, joka teki väitöskirjan vaivaisenluun hoidosta.

Kirjallisuudessa tunnetaan 130 erilaista tapaa leikata vaivaisenluu. Suomessa yleisin menetelmä on distaalinen osteotomia, jossa varpaan virheasento korjataan sahaamalla ensimmäiseen jalkapöytäluuhun v-kirjaimen muotoinen kolo.

Leikkausta seuraa ainakin kuukauden sairausloma. Kipujen lievittyminen kestää
pidempään.

– Joskus oireet häviävät puolessa vuodessa, joskus tarvitaan parikin vuotta.
Suomessa tehdään vuosittain noin 5 000 leikkausta, sekä julkisessa terveydenhuollossa että yksityisesti. Leikkauksen suorittaa ortopedi. Yksityisellä puolella leikkaus maksaa 2 000 eurosta ylöspäin.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Jos terveydentilasi epäilyttää, älä kysy lääkäriltä lupaa matkustamiseen, sillä hän ei voi sitä antaa.

– Vastuu on aina matkustajalla itsellään, lääkäri Ari Kinnunen Matkustajan Lääkäripalvelusta muistuttaa.

Hänen mukaansa joka vuosi kymmenet matkalla sairastuneet ja hoidosta huimasti maksaneet suomalaiset kokevat tulleensa petetyiksi, koska eivät ole tulleet ajatelleeksi, että omalla riskillä mennään. Jos vaikka Aasiassa kiertomatkalla sairastuu, jää yksin oman kielitaitonsa varassa sairaalaan, kun muut jatkavat matkaansa.

Matkavakuutuskaan ei aina pelasta. Se korvaa kyllä odottamattoman sairauden hoitokulut, mutta jos olemassa oleva sairaus pahenee matkalla, korvataan korkeintaan 7–14 vuorokauden välttämätön lääketieteellinen hoito. Muu hoito ja kuljetukset menevät omasta pussista.

– Ja jos paluu ei onnistu omalla lennolla, kroonikko maksaa myös matkansa ja sen vaatimat erikoisjärjestelyt. Ambulanssilento mantereelta toiselle maksaa 100 000 euroa, Ari Kinnunen muistuttaa.

Euroopassa turvallista sairastua

Kun matkustaa EU- tai Eta-maissa tai Sveitsissä, on paremmassa turvassa. Matkalainen saa sairastuessaan lääkärin hoitoa samalla hinnalla kuin paikalliset. Sellainen sairaus hoidetaan, jonka hoito ei voi odottaa kotiinpaluuta.

Jos on eurooppalainen sairaanhoitokortti, saa matkan aikana hoitoa myös pitkäaikaissairauden, raskauden tai synnytyksen vuoksi. Kortin voi tilata ennen matkaa verkossa tai puhelimitse.

Apua hakevan on kuitenkin hyvä muistaa, että hoidon laatu ja määrä vaihtelee maittain. Esimerkiksi Espanjassa ja Portugalissa turisti ohjataan helposit yksityiselle puolelle hoitoon, koska julkinen on ruuhkautunut. Sitä Kela ei korvaa.

Pohjoismaissa ei välttämättä tarvitse eurooppalaista sairaanhoitokorttia, koska hoidon saa myös esittämällä voimassa olevan passin tai muun virallisen henkilöllisyystodistuksen.

Euroopan ulkopuolella hoitoa voi saada paikallisen asiakasmaksun hinnalla ainoastaan Australian julkisessa terveydenhuollossa, kun esittää Kela-kortin ja passin. Muissa maissa joutuu maksamaan hoidon kaikki kustannukset itse.

Se on kuitenkin hyvä muistaa, että Suomen valtio ei maksa ulkomailla sairastuneiden tai kuolleiden kuljetusta kotimaahan.

Lue lisää Kelan sivuilta hoidon korvaamisesta ulkomailla

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Ientulehdus on flunssan jälkeen toiseksi tavallisin infektiosairaus, jota moni potee tietämättään. Koska bakteerit eivät pysy vain suussa, tulehdus kannattaa pysäyttää alkuunsa.

Ienverenvuoto on tuttua lähes jokaiselle, mutta usein verenvuoto tulee ja menee. Jos se hetkeksi loppuu, koko asia unohtuu. Ientulehdus on kuitenkin mainio naamioituja. Se saattaa tehdä tihutöitään kaikessa rauhassa, vaikka verenvuoto hiipuisikin. Tupakoitsijoilla tilanne on astetta salakavalampi, sillä tupakka on myrkkyä ikenille. Nikotiini supistaa myös verisuonia, jolloin verenvuotoa ei aina tule.

– Ainoa tapa huomata suun piilevät tulehdukset onkin käydä säännöllisesti hammaslääkärissä, muistuttaa iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil.

Terve ien on väriltään kauniin vaaleanpunainen. Jos ikenet tihkuvat vähänkin verta, ne ovat tulehtuneet. Yksi ientulehduksen merkki onkin punastunut omena. Kun omenaa puraisee, siihen jää verinen viiru. Tulehtunut ien on myös usein turvonnut ja kipeä. Pahanhajuinen hengityskin voi kieliä infektiosta.

Hätkähdyttävää on, että jopa 65 prosentilla yli kolmikymppisistä todetaan syventyneitä ientaskuja, he siis sairastavat ientulehdusta, usein tietämättään. Ientulehdus saattaa iskeä herkästi esimerkiksi raskauden aikana, sillä tietyntyyppiset suun bakteerit lisääntyvät hormonaalisten tekijöiden vuoksi ja pääsevät aiheuttamaan ientulehdusta. Myös syljen eritys vähenee odotusaikana, jolloin hampaat reikiintyvät helpommin.

– Ientulehdusta aiheuttavat bakteerit siirtyvät syljen välityksellä jo äidistä vauvaan. Usein se tapahtuu niin, että tutin tippuessa lattialle äiti puhdistaa sen omassa suussaan tai maistaa samasta lusikasta, onko ruoka sopivan lämpöistä.

Aikuisilla bakteerit tarttuvat etenkin suudellessa.

Yksi hammas tai koko suu

Ientulehdus johtuu usein siitä, että ienrajojen ja hammasvälien säännöllinen puhdistaminen tuppaa unohtumaan, jolloin ienrajoihin kertyy bakteeripeitettä, plakkia. Kun bakteerit tekevät tuttavuutta syljen suolojen kanssa, muodostuu hammaskiveä, jonka karkea ja röpelöinen pinta on bakteerimagneetti. Toisille hammaskiveä syntyy puhdistuksesta huolimatta nopeammin, jopa parissa viikossa.

Kortteja ei jaeta tasan terveydenkään suhteen. On pieni joukko ihmisiä, joilla ientulehdus ei hoitamattomanakaan etene, mutta useimmille syntyy ajan mittaan kiinnityskudossairautena tunnettu parodontiitti. Silloin elimistön puolustussolut ryntäävät paikalle ja yrittävät vimmaisesti tappaa bakteereita.

Hammasta leukaluuhun kiinnittävät sidekudossäikeet haurastuvat, lopulta myös luuta tuhoutuu. Kun kudostuho etenee, hampaat alkavat liikkua, yläetuhampaat viuhkaantuvat ja hampaiden väliin syntyy rakoja.

–Pahimmillaan hammas voi irrota. Vaikeasti tulehtuneessa ikenessä ientaskumittari hurahtaa juuren kärkeen. Suun limakalvoille voi ilmestyä myös märkäpesäkkeitä, kertoo von Troil.

Parodontiitti voi rajoittua vain yhden hampaan tuntumaan, mutta pahimmillaan koko suu voi olla tulehduksen peitossa. Silloin tulehtuneen alueen pinta-ala saattaa olla kämmenen kokoinen. Harva meistä katselisi kovin pitkään tulehtunutta kämmentä.

Parodontiitti saattaa olla oireeton ja kivuton.

Sen kehittyminen vie yleensä vuosia, mutta joskus se voi kehittyä nopeamminkin.

Vaarallinen yleisinfektio

Vaikeaa, märkäistä ientulehdusta esiintyy erityisesti poikkeuksellisessa stressitilanteissa. Sitä nähdään joskus pakolaisilla ja sotien aikaan niin sanottu juoksuhautasuu oli yleinen myös Suomessa.

Jos ihminen sairastuu äkillisesti esimerkiksi keuhkokuumeeseen, influenssaan, syöpään tai sydäninfarktiin, suun tulehdus voi ryöstäytyä käsistä, sillä kehon puolustusta tarvitaan muualla. Kuume, yleiskunnon lasku ja nielemisvaikeudet ovat merkki siitä, että pitää mennä päivystävälle hammaslääkärille.

Kun bakteerit pääsevät verenkiertoon, ne voivat tarttua esimerkiksi vaurioituneisiin sydänläppiin tai keinoniveliin. Tulehdus voi johtaa myös ennenaikaiseen synnytykseen.

– Hoitamaton tulehdus saattaa viedä hampaat suusta, johtaa sydäninfarktiin, aivoverenkierron häiriöihin tai hengenvaaralliseen yleisinfektioon. Joka vuosi satoja ihmisiä joutuu sairaalaan, jopa tehostettuun hoitoon hammastulehduksen vuoksi. Usein heillä on jokin perussairaus tai haastava elämäntilanne, kuvailee von Troil.

Koska suussa muhivat tulehdukset heikentävät immuunipuolustusta, ne voivat pahentaa jo puhjenneita sairauksia. Joskus toistuvan poskiontelotulehduksen taustalta löytyy hammasjuuren infektio.

Diabeetikolla hoitamaton ientulehdus saattaa johtaa siihen, että verensokerit sahaavat ylös alas, insuliinin teho kudoksissa heikkenee ja lisäsairauksien vaara kasvaa. Reumaatikolla sairaus voi pahentua. Tulehtunut suu voi romahduttaa myös syöpäpotilaan kunnon ja heikentää syöpähoitojen tehoa. Syöpähoitojen alkaessa, samoin kuin esimerkiksi ennen lonkkanivelleikkausta, on tärkeää saada suusta tulehduspesäkkeet pois.

Kuin ruosteinen auto

Ihminen saattaa ajatella, että jos hammas parodontiitin vuoksi irtoaa tai joudutaan poistamaan ja jos tilillä on muutama tonni ylimääräistä, tilalle voi kätevästi pistää keinojuuren, implantin. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.

– Samat bakteerit käyvät myös implantin kimppuun ja voivat irrottaa senkin. Puhutaan peri-implantiitista, muistuttaa von Troil.

Hammaslääkäri vertaa parodontiittia ruosteiseen autoon, jota voidaan hoitaa monella tavalla. Yksi vaihtoehto on laittaa maalia päälle, mutta jos saranatkaan eivät liiku, pitää vaihtaa koko ovi. Sama pätee parodontiittiin.

– Jos vaurioita on paljon, pelkästään mekaaninen puhdistus, hammaskiven poisto ja antibioottikuuri eivät auta. Tarvittaessa ientasku pitää avata ja vaurioitunutta aluetta hoitaa kirurgisesti. Joskus hampaita joudutaan myös poistamaan, ettei tulehdus etenisi, von Troil sanoo.

Parodontiitin hoidossa tarvitaan erikoishammaslääkäriä. Hoitosuunnitelma tehdään aina yksilöllisesti. Parodontologisen hoidon päättymisen jälkeen hoitoa voidaan myös jakaa hammaslääkärin ja suuhygienistin kesken, mikä laskee kustannuksia.

Asiantuntija: iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil, Oral Hammaslääkärit.