”Kaikilla suvun naisilla on vaivaisenluut, joten näille ei mahda mitään.” Väärin. Pahatkin vääntymät saa suoristettua.

Mistä tietää, että vaivaisenluu on kehittymässä?

Isovarpaan tyveä jomottaa ja tyviluun kohdalla tuntuu hienoinen paukama. Ei kai tämä vain ole? Kyllä vain. Vaivaisenluut alkavat oireilla juuri näin.   

Kipu on merkki siitä, että isovarpaan tyvinivelessä tapahtuu jotakin ikävää. Kun nivel on yliliikkuva tai epävakaa, sitä tukevat nivelsiteet ja lihakset venyvät ja jalkaterän “ryhti” romahtaa. Ensimmäinen jalkapöytäluu kääntyy varpaan tyvinivelestä ulospäin kohti toista jalkaa ja isovarvas kääntyy sisäänpäin kohti toisia varpaita.

Paheneeko tämä tästä?

Jos et tee mitään, vaivaisenluun kehitys etenee vuosien mittaan. Kun varpaassa on virheasento ja sen kuormittamista jatketaan, oireet pahenevat ja varvas kääntyy kääntymistään. Isovarpaan tyveen alkaa kasvaa lisäluuta, mikä näkyy ulkonevana kyhmynä. Kävely on hankalaa ja sopivia kenkiä on vaikea löytää.

Jos niveltä ei hoida, se menee ennen pitkää sijoiltaan ja jäykistyy. Luun päälle kasvaa suojaksi limapussi. Tässä vaiheessa nivelkipu yleensä katoaa, mutta vaivat siirtyvät muualle jalkaan: luukyhmyyn, kynsiin, naapuri­varpaisiin ja päkiään.

Kaikilla suvun naisilla on vaivaisenluut. Näille ei ilmeisesti voi tehdä mitään?

On totta, että vaivaisenluu on perinnöllinen rakenteellinen ominaisuus. Mutta ennaltaehkäisyllä ja jalkajumpalla vaivaisenluun kehittyminen pysähtyy ja vääntyneet isovarpaat saadaan oikaistua takaisin oikeaan linjaan.

On paljon muitakin tekijöitä, jotka vaikuttavat vaivaisenluun syntyyn. Esimerkiksi kantaluun virheasento ja kävely chaplinmaisesti jalkaterät ulospäin altistavat sen syntymiselle.

Vaivaisenluun syy voi löytyä myös ihan muualta kehosta kuin varpaasta. Jos esimerkiksi lonkat kiertyvät liikaa sisäänpäin, polvet kallistuvat pihtipolviasentoon. Tällöin kuormitus siirtyy kävellessä jalkaterän sisäreunalle ja jalkaterän kierteinen liike katoaa. Jalkaterä laiskistuu, ja pikku hiljaa isovarpaan tyvinivel alkaa kääntyä.

Myös liian pienet, korkeakorkoiset ja kapeakärkiset kengät altistavat vaivaisenluille. Liian pienet sukatkin painavat varpaita suppuun ja johtavat vääränlaiseen kuormitukseen.

Millaiset kengät ovat hyvät?

Kenkä on oikean kokoinen, kun isovarpaiden edessä on 1–1,5 senttiä käyntivaraa. Hyvä kenkä on jalkaterän mallinen, eli siinä on tarpeeksi leveä ja korkea etuosa.

Vielä muutama vuosi sitten suosittiin kiertojäykkiä kenkiä ja naisille suositeltiin työkenkiin muutaman sentin tolppakorkoa. Uuden tiedon mukaan hyvä kenkä on kiertolöysä, eli se antaa periksi kun väännät sitä kuin tiskirättiä. Korkoa on alle sentti. Pohja on mahdollisimman ohut ja se taipuu päkiän kohdalta. Kun seisot kengät jalassa, kengän kärki ei kohoa kohti taivasta vaan lepää alustassa kiinni.

Jalkaterveyden kannalta paras vaihtoehto on luonnollista paljasjalkakävelyä mukaileva kevytjalkine. Kevytjalkineita valmistavat esimerkiksi suomalainen Feelmax. Ecco, Nike, Vivo Barefoot sekä Vibram Five Fingers.

Lenkkikengät ovat pehmeät eivätkä hierrä. Ovatko ne hyvät?

Lenkkarit ovat hyvät juoksulenkillä, mutta ne eivät sovi arkikengiksi. Lenkkareiden tukirakenteet estävät jalkaterän kiertoliikkeen. Moderneissa lenkkareissa on käyrä, banaaninmuotoinen lesti. Kantapää on kohotettu, jalan keskiosa on hieman alempana, kengän kärki pystyssä ja varpaat osoittavat kohti taivasta.

Juostessa askel rullaa mukavasti, mutta askel ei ole luonnollinen. Kun kanta osuu maahan, varpaat sojottavat pystyssä, vaikka luonnollisessa kantaiskussa varpaat osoittavat alaspäin. Tällainen niin sanottu kärkikäynti nopeuttaa jalkaterän leviämistä ja lisää vaivaisenluuvaivoja.

Isovarvasta särkee. Miten hoidan kipua?

Ensiapuna kannattaa käyttää tilavia kenkiä, joissa isovarvas mahtuu liikkumaan suorana. Kipua ja tulehdusta voi lievittää kylmäpakkauksella noin neljä kertaa päivässä, 20 minuuttia kerrallaan. Tarvittaessa voi ottaa tulehduskipulääkettä.

Isovarpaan tyven liikakasvua eli bunion-pattia on tärkeä suojella, sillä luu ei kestä hankausta. Mitä enemmän luu hankaa kenkää vasten, sitä enemmän se kasvaa. Suojaa niveltä esimerkiksi silikonista valmistetulla pehmusteella tai hanki moniharjanteinen varpaiden oikaisija. Isovarpaan ja kakkosvarpaan väliin laitettava varpaidenerottaja ei ole hyvä valinta, koska se painaa muita jalkapöydän luita virheasentoon. Jos nivelen kohta on pahasti ärtynyt, liimattava ihosuoja tai bunion-suoja helpottaa kipua ja ihoärsytystä.

Kipu on merkki isovarpaan tyvinivelen epävakaudesta. Tässä vaiheessa kannattaa aloittaa jalkajumppa.

Mihin jalkajumpassa pyritään?

Jalkaterapiassa harjoitteiden tavoitteena on spiraalimaisten, kierteisten toimintojen palautuminen jalkaterään, jolloin kävelyaskel seuraa luonnollista liikerataansa. Kuormitus on jalkaterän takaosassa kantaluun ulkoreunalla, ja jalkaterän etuosassa isovarvas pureutuu tukevasti alustaan, jolloin jalka­terän etuosaan muodostuu poikittainen kaari. Valtaosalla ihmisistä poikittaiskaari on romahtanut ja he ovat kadottaneet kävelystään luonnollisen kierron.
Lisäksi harjoittelussa keskitytään nivelten liikkuvuuteen ja vakauteen sekä lihasten voimaan ja yhteis­toimintaan.

Ovatko varpaani jo niin vaivaiset, ettei niitä saa jumpalla korjattua?

Vaivaisenluut jaotellaan lieviin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin virheasennon kulman suuruuden perusteella. Lievät (alle 15 astetta) ja keskivaikeat (alle 35 astetta) virheasennot voidaan palauttaa oikeaan linjaansa suhteellisen helposti spiraalidynaamisen harjoittelun avulla. Yli 35 astetta kääntyneiden isovarpaiden täydellinen suoristaminen ei aina onnistu, mutta kivut kyllä lievittyvät harjoittelun avulla. Jo jäykistynyt nivel ei enää suoristu mutta ei kipuilekaan.

Asiantuntijoina: Riitta Saarikoski, fysioterapeutti, jalkaterapeutti ja jalka­terapian lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Markus Torkki, ortopedi ja ylilääkäri, Lääkäriasema Dextra.

Lue lisää:

Jalkajumppa vaivaisenluiden hoitoon
Jalkakivuista eroon

Vaivaisenluun leikkausta voidaan harkita, jos kivut ovat kovat ja ne ovat jatkuneet pitkään. Pelkästään esteettisistä syistä vaivaisenluita ei leikata.

– Leikkausta on harkittava tarkoin, sillä sataprosenttista takuuta kivun poistumisesta ei voida antaa. Kivuttomia vaivaisenluita ei yleensä leikata lainkaan, kertoo Lääkäriasema Dextran ylilääkäri, ortopedi Markus Torkki, joka teki väitöskirjan vaivaisenluun hoidosta.

Kirjallisuudessa tunnetaan 130 erilaista tapaa leikata vaivaisenluu. Suomessa yleisin menetelmä on distaalinen osteotomia, jossa varpaan virheasento korjataan sahaamalla ensimmäiseen jalkapöytäluuhun v-kirjaimen muotoinen kolo.

Leikkausta seuraa ainakin kuukauden sairausloma. Kipujen lievittyminen kestää
pidempään.

– Joskus oireet häviävät puolessa vuodessa, joskus tarvitaan parikin vuotta.
Suomessa tehdään vuosittain noin 5 000 leikkausta, sekä julkisessa terveydenhuollossa että yksityisesti. Leikkauksen suorittaa ortopedi. Yksityisellä puolella leikkaus maksaa 2 000 eurosta ylöspäin.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.