Henki säästyi, mutta syöpä vei Tiina Kuosa-Hämäläiseltä mahdollisuuden lapsiin. Ennen kuin sen saattoi hyväksyä, piti selvitä myös masennuksesta.

Iron Maiden, Iron Maiden! Wohooooooouuuuu!! Jeeeeeeeeeeeeeaaaaah! Heinäkuussa 2008 Tiina Kuosa-Hämäläinen kiljuu, riemuitsee ja rummuttaa kätensä kipeiksi Helsingin Olympiastadionilla, kun hänen nuoruuden lempibändinsä vetää energisen keikan 43 000 kuulijalle.

Paitsi ettei kilju eikä riemuitse, vaan lepää lopen uupuneena ja kiukkuisena kotonaan Lahdessa. Saamarin syöpä! Tämänkin teit, ei edes kauan odotettuun konserttiin päästy.

Vielä aamulla Tiina oli ollut varma, että jaksaa. Toiveikkain mielin startattiin auto, Tiina kömpi takapenkille pitkälleen ja puoliso tarttui rattiin. Pistettiin Iron Maidenia soimaan. Matka Tampereen yliopistolliseen sairaalaan sädehoitoihin sujui nopeasti, olihan samat kilometrit taitettu useasti aikaisemminkin.

Kun hoidot olivat ohi, Tiina oli kuitenkin niin heikossa kunnossa ja väsynyt, ettei kyennyt keikalle. Ei, vaikka miten tahtoi. Ajettiin kotiin. Kauniissa kesäillassa kuului ensin itku, sitten raivo ja perkeleet.

— Kirosin. En vain konsertin peruuntumisen vuoksi vaan siksi, että ymmärsin tämän olevan todellista. Jouduin myöntämään, etten pystykään haluamiini asioihin vaan syöpä sanelee säännöt.

Kaikki pois vaan

Kohdunkaulasyöpä oli löytynyt huhtikuussa yllättäen rutiininomaisessa Papa-kokeessa. Silloin puhuttiin vakavista solumuutoksista, eikä tieto juuri säikäyttänyt. Tiina ajatteli vain, että oho, tämmöistä. Hän oli 34-vuotias ja elämänsä vedossa. Mikäs minut nyt kaataisi, nuoren, terveen naisen.

Aika kohdunkaulan tähystykseen Päijät-Hämeen keskussairaalaan järjestyi parin viikon päähän, sillä lääkäritkään eivät pitäneet asiaa kiireellisenä.

Ennen tähystystä alkoi kuitenkin outo oireilu. Aina seksin jälkeen Tiina vuosi verta, lopulta myös ennen seksiä, oikeastaan koko ajan. Gynekologi totesi, että nyt asiat taitavat olla huonosti ja kirjoitti avuksi veren hyytymistä edistävää lääkettä. Kun Tiina jonotti sitä apteekissa, oli pakko seistä, koska istuessa olisi voinut jäädä punainen läntti tuoliin.

Tähystysaikaa saatiin aikaistettua, otettiin koepaloja. Pyytämättä lääkäri kirjoitti puolitoista viikkoa sairauslomaa ”henkiseen stressiin”. Se avasi silmät lopullisesti.

— Olo oli epätodellinen, sillä tunsin itseni terveeksi. Ymmärsin kyllä, että tämä onkin vakavaa. Silti ajattelin, että nyt vaan hoidetaan asia pois päiväjärjestyksestä, en voi antaa pelolle sijaa.

Viikon päästä syöpäepäilyksille tuli varmistus puhelimessa: isokokoinen karsinooma. Tunnelmat olivat sekavat, kun Tiina vapunaattona ajoi Tampereelle hoidon suunnitteluun. Matkalla hän soitti miehelleen ja kysyi, tahtoisiko tämä lapsia, jos kohtu voidaan säästää. Mies totesi, että tehdään kuten lääkäri sanoo. Kaikki pois vaan, sanoi lääkäri ja varasi leikkausajan kahden viikon päähän.

Saman päivän iltana Tiina ja miehensä kilistelivät laseja ystävien luona kuten oli sovittu, sillä he halusivat yhä ajatella kaiken olevan  ennallaan. Tiina ei kuitenkaan ollut enää sama ihminen. Kohdun mukana katosi paljon muutakin: hallinnan tunne elämästä ja tiedostamattomat toiveet lapsesta. Niiden kohtaamisen aika oli kuitenkin vasta myöhemmin.

Työpöytä tyhjäksi

Kaikkien pitää saada tietää. Ei siksi, että kaipaisin sääliä tai voivottelua, mutta tahdon nähdä, miten muut reagoivat. Samalla saan ehkä vähän jaettua omaa taakkaani. Näin Tiina ajatteli ja kertoi sairaudesta heti sukulaisilleen, ystävilleen ja työkavereilleen. Minulla on syöpä. Töks. Kiinnostuneena hän seurasi, mikä valta sanoilla oli: ne kauhistuttivat, pelästyttivät tai hämmensivät.

— Kun ystäväni isä kysyi vointiani, täräytin, että mitäs tässä, justiinsa sain kuulla, että minulla on kohdunkaulasyöpä. Jotenkin halusin järkyttää. Jälkikäteen avautumisista tuli vähän alaston olo, mutta ehkä se oli minun tapani käsitellä asiaa.

Läheiset tulivat tueksi. Älä pelkää, lohduteltiin. Kyllä sinä selviät, sanottiin. Kommentit olivat ystävällisiä, mutta silti Tiinaa ärsytti. Miten muut muka voisivat tietää, miten tässä käy. Suurin tarve oli tiedolle: mitä seuraavaksi tapahtuu, minkälaista hoitoa saan, kuolenko?

— Halusin kuulla kaikki raa’atkin faktat. Ehkä epävarmuus hälvenisi edes vähän jos tietäisi, mitä on vastassa, osaisi jotenkin valmistautua taisteluun.

Tiina kävi työpaikallaan siivoamassa pöytänsä tietämättä, koska palaisi takaisin — vai palaisiko. Kesäloma vaihtui sairauslomaksi.

Saanko syövän purkkiin?

Syöpäkasvain leikattiin 14. toukokuuta. Se ei ollut hetkeäkään liian aikaisin, sillä etäpesäkkeet olivat levittäytyneet jo lantion alueen imusolmukkeisiin.

Ajatuksissa syöpä oli silti hyvin epämääräinen. Tiina halusi siitä konkreettisen.

— Kun karsinooma oli poistettu, kysyin lääkäriltäni, voisinko saada sen itselleni jossain kipossa. Näkisi, että tässä se nyt on! Mutta se oli patologin mukana mihin lie kadonnut.

Heinäkuussa alkoi sytostaattitehosteinen sädehoito. Ensin Tiina ajoi itse joka arkipäivä Lahdesta Tampereelle, mutta hoitojen edetessä hänen vointinsa huononi. Mies järjesti vapaata töistä, välillä kuskiksi tulivat vanhemmat. Tiinan tehtävänä oli kömpiä takapenkille tyynyn ja peiton kanssa. Matka meni nukkuen, muuta ei jaksanut.

— Olen aina ajatellut, että pärjään itse enkä jättäydy toisten avun varaan. Nyt piti opetella hyväksymään, että olenkin sairas ja heikko ja tarvitsen muita. Oli terveellistä huomata, ettei maailma siihen kaadu, vaikka en kykene itse avaamaan painavaa ulko-ovea, koska voimia ei ole.

Puolisosta oli suurin tuki. Samalla Tiinaa suretti nähdä tämän huoli.

— Kun läheinen sairastuu vakavasti, toinen haluaisi tietenkin auttaa, mutta ei pysty. Sairastuneella on jollain lailla helpompaa. Hän on keskipisteessä ja tietää, mitä jaksaa ja pystyy.

Syömään ei pystynyt, sillä hoidot veivät ruokahalun. Yrityksistä nakertaa vähän hapankorppua tai imeskellä jääpaloja ei meinannut tulla mitään, sillä koko ajan kuvotti. Viidessä viikossa kiloja lähti kaikkiaan 12.

Lääkkeiden vaikutuksesta hiukset harvenivat ja vatsa turposi niin, että tutut kyselivät ilahtuneina, onko Tiina raskaana. Hän itse mietti, onko nainen enää ollenkaan, tämän näköisenä ja ilman kohtua.

Tiina turvautui mustaan huumoriin ja sanoi, että jos hän kaljuuntuu, pitää hankkia naamiaiskaupasta räikeän pinkki peruukki. Tuona kesänä tv:ssä pyöri ahkeraan Atrian mainoskampanja, jossa todettiin, että Aina on mainio sää grillata.

— Siitä tuli lentävä lause, jonka heitin aina, kun lähdin sädehoitoihin.

Niiiiiin hyvä mieli

Pitää taistella! En saa luovuttaa! Ja toisaalta: Onko jäänyt jotain sanomatta? Jos nyt kuolisin, kaduttaisiko jokin? Tällaisia ajatuksia Tiina mietti läpi kesän. Tori Amosin kappaleesta Me and a Gun tuli erityisen tärkeä. Siinä yhdysvaltalaisartisti laulaa, että I haven’t seen Barbados so I must get out of this, täytyy selvitä, koska on niin paljon näkemättä.

Yllättävää kyllä, sairauden mukana tuli pelon sijaan suuri tyyneys.

— Ajattelin, että jos tämän on tarkoitettu olevan tässä, sitten se vain on niin.
Niin ei ollut. Hoidot tehosivat nopeasti. Ensimmäisiä hyviä merkkejä oli se, kun sytostaattien sivuvaikutukset alkoivat mennä ohi ja makuaisti palasi.

Citymarketissa Tiina juoksi hyllyltä toiselle ja keräsi kärryihin herkkuja: sisäfileepihvejä, valkohomejuustoa, Ben & Jerry’sin jäätelöä, marenkikakkua, pitsaa...

— Mies sanoi, että emme ehdi ikinä syödä kaikkea tätä. Mutta minulla valui kuola suupielistä ja olin onnellinen, kun ruoka viimein himotti eikä vain etonut.

Lopputarkastus oli elokuun puolivälissä: syöpä oli taltutettu. Tuloksia lähdettiin juhlistamaan kesämökille ja nostettiin malja. Tiina kirjoitti vieraskirjaan, että nyt on vain niiiiiin hyvä mieli ja vitsaili, että sai terveen paperit, mutta päätä ei kylläkään tutkittu.

Bella tuli taloon

Syyskuun puolivälissä Tiina palasi töihin tuoteassistentiksi ja yritti elää samaa elämää, jota oli elänyt ennen syöpää. Se ei enää onnistunut. Mylly oli ollut liian kova, oli tapahtunut liikaa asioita liian nopeasti. Niitä ei vain ollut ehtinyt ajattelemaan, kun kaikki energia oli mennyt sairastamiseen. Nyt, kun syöpä oli selätetty, kaikki tukahdutetut tunteet vyöryivät esiin voimalla.
Hän ei voisi koskaan saada lasta. Suru iski kuin moukari.

— Emme olleet haaveilleet lapsista, mutta kun mahdollisuus biologiseen vanhemmuuteen yllättäen vietiin, se olikin tosi kova isku. Itkin sitä valtavasti.
Adoptiotakin harkittiin, mutta se olisi ollut työläs prosessi ja vaatinut voimia, jotka olivat muutenkin vähissä. Perheeseen hankittiin sen sijaan tryffelikoira Bella.

Nyt Tiina on jo hyväksynyt, että hänen elämäänsä eivät biologiset lapset kuulu.

— On ollut pakko. Jos jotain opin niin sen, että ei pidä lykätä juttuja. Ei kannata ajatella, että tekee asioita sitten joskus, koska sitä hetkeä ei välttämättä koskaan tule.

Merkityksetöntä elämää?

Kamppailu ei kuitenkaan ollut vielä ohi, se vain muutti muotoaan. Oltuaan puoli vuotta työelämässä Tiina jäi sairauslomalle vaikean masennuksen vuoksi.

Ajatukset olivat vaivihkaa muuttuneet synkiksi ja sekaviksi: tällaistako elämäni on, täysin merkityksetöntä paskaa! Mikään ei tuntunut mielekkäältä. Olisi kaikille paljon parempi, että minua ei olisi.

— Se oli rienaavaa. Oli hirveän vaikea tunnustaa itselleen, että ensin meinasi kuolla, sitten ei kuollutkaan ja sitten halusi kuolla. Tuntui siltä, että koko tämä elämä on niin nähty.

Terapiaan pääseminen auttoi. Teki hyvää käydä läpi kaikkea kokemaansa. Samalla heräsi kysymyksiä työelämästä: Teenkö todella sitä, mitä haluan, vai teenkö vain tekemisen vuoksi? Innokkaana, jonkinlaisen sisäisen pakon ajamana, Tiina jäi opintovapaalle ja alkoi lukea aikuiskasvatustiedettä Helsingin yliopistossa. Uuden tiedon ja uteliaisuuden ilmapiiri tuntui ihanalta: pitkästä aikaa jotain mukavaa kaiken synkkyyden jälkeen.

Yhtäkkiä sai tehdä asioita, joita oli halunnut, kuten opiskella hollantia.

— Olin aina ajatellut, että en ole yliopistotyyppiä. Mutta pystyin siihenkin! Elämä oli ollut vain raahautumista päivästä toiseen, nyt koin pitkästä aikaa iloa ja tunsin, että tässä on minun paikkani.

Tekoja, ei suunnitelmia

Elokuussa tulee kaksi vuotta viimeisestä seurantakäynnistä. Kaikki oli silloin kunnossa ja on edelleen. Miten valoisaa, viimeinkin!

Paljon asioita on silti myös auki, yhtenä niistä avioliitto. Kahdeksan vuotta naimisissa ja 13,5 vuotta yhdessä ollut pari muutti erilleen 2013 ja asumusero jatkuu yhä.

— Selviydyimme syövästä ja kykenimme tukemaan toisiamme, mutta ei sellaisesta myllystä tule samanlaisena ulos. Välillemme jäi painolastia, kokemamme asiat olivat vain niin isoja, että ne tuhosivat jotain suhteessamme. Surullista, mutta ymmärrettävää.

Tiina puhuu puolisostaan kauniisti, välittäen. Hän tapaa tätä yhä viikoittain, Bella-koira matkustaa kahden kodin väliä.

Elämänarvot ovat menneet uusiksi. Aikaisemmin piti suorittaa ja pärjätä, ajattelu oli minäkeskeistä. Tulevaa kesää hän odottaa levollisena. Aikaisemmin Tiinakin suunnitteli huolellisesti kaiken: lomalla sinne, juhannuksena tänne. Enää hän ei osaa. Sen syöpä vei, turvallisuuden tunteen. Eikä sitä saa takaisin.

— On vaikea ajatella tulevaisuutta kovin pitkälle eteenpäin, sillä tiedostan, että mitä vain voi tapahtua koska vain.
Toisaalta se, että huomisesta ei tiedä, pitää ajatukset tässä hetkessä. Elämä ei ole enää sitten kun vaan nyt.

Lue lisää
Kannattaako Papa-kokeessa käydä?
Meditaatio hoitaa masennusta
Masennus lievittyy liikkumalla
Lapsettomuuteen löytyy monta ratkaisua

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.