Päänsärkyä, korvakipuja ja hampaiden viiltelyä. Narskuttelu on vaiva, joka saattaa tehdä elämästä kivulloista. Onneksi hammaslääkäri voi auttaa.

Ainakin moni narskuttelijan vieressä nukkuva tietää heti, mistä puhutaan. Narskuttelu on hampaiden tarkoituksetonta yhteenpuremista, josta lähtevä rutina ja jyrske voi olla selkäpiitä karmivaa kuultavaa. Läheskään aina narskutusääntä ei toki kuulu eikä narskuttelu rajoitu vain yöhön, vaan ihminen voi tiedostamattaan purra hampaitaan yhteen myös päiväsaikaan.        

Jokainen narskuttelee joskus, eikä ajoittainen hampaiden kiristely anna aihetta huoleen. Osalla ihmistä narskuttelu eli bruksaaminen on niin jatkuvaa ja voimakasta, että siitä alkaa vähitellen koitua terveyshaittoja.  Emeritusprofessori Pentti Kirveskarin arvio on, että kaikista narskuttelijoista noin kymmenen prosenttia saa niin hankalia oireita, että he hakeutuvat vaivojen takia lääkäriin.

– Yleisin oire on päänsärky, mutta myös kasvokivut, leukanivelen äänet, hampaiden arkuus ja korvakivut ovat melko tavallisia narskutuksen aiheuttamia vaivoja, Kirveskari kertoo.

Purulihakset puuta

Narskutusdiagnoosi syntyy yleensä potilaan oman kertomuksen ja oireiden sekä hammaslääkärin potilaan suusta tekemien havaintojen yhdistämisestä. Puremalihasten yöllistä toimintaa voitaisiin myös mitata unilaboratoriossa, mutta menetelmä on melko kallis ja työläs.

Usein lääkäri voi tuntea jo käsiinsä potilaan puremalihasten jännityksen ja arkuuden. Potilaan voi myös olla vaikea liikuttaa leukaa sivuille ja avata suuta.
Hampaistossa narskutuksesta kielivät voimakkaat, kiiltävät kulumat. Jos kulumat ovat himmeitä, ovat ne eroosiota eli happamien juomien ja ruokien aiheuttaa syöpymistä hampaissa.

Kulumista, nivelrikkoa

Bruksaamisoireet ovat perimmältään hälytysmerkkejä purentaelimistön – hampaiden, leukaluiden ja leukalihasten – ylirasituksesta. Vaikka nykyihmisen leukojen lihasvoima on vain varjo siitä mitä se on joskus ollut, on leukaperissä vielä melkoisesti ytyä. Narskuttelija tekee puremalihaksillaan jopa tuntikausia turhaa työtä, joka väsyttää ja jäykistää lihaksia.

Jäykkyys saattaa joissakin tapauksissa levitä niska- ja hartiaseudulle. Pysyvimmät jäljet tyhjän pureminen jättää hampaisiin ja ennen pitkää leukaniveliin.

– Hampaisiin voi tulla huomattavia kulumia, lohkeamia ja halkeamia. Varsinkaan paikatut hampaat eivät tahdo kestää narskuttelua. Narskuttelu on melko tavallinen, mutta huonosti tunnistettu hampaiden tai toistuvien paikkojen murtumisen syy.

Leukaniveliin narskutus voi aiheuttaa nivelrikon. Leukanivel on siis rasittuessaan yhtä haavoittuvainen kuin esimerkiksi polvi- tai lonkkanivel on.  

Alkusyy tuntematon

Narskuttelun perimmäistä syytä ei tiedetä. Siksi on epäilty niin aivovauriota, allergioita kuin tulehduksiakin. Tutkijat ovat pohtineet, olisiko tapa kaikuja ihmiskunnan aamuhämäristä, jolloin lajimme on ehkä teroittanut joskus hampaitaan. Jotkut arvelevat, että narskuttelu on peräisin aivojen välittäjäaineiden toimintahäiriöstä, kun taas osa hammaslääkäreistä uskoo, että huono purenta on keskeinen tekijä bruksaamiselle.

Kiistatonta näyttöä on siitä, että stressi altistaa narskuttelulle. Moni silloin tällöin narskuttelija onkin voinut huomata, että vaiva pahenee työkiireiden, taloushuolien tai perhemurheiden myötä laantuakseen kun elämäntilanne helpottaa.

Liian hyvät hampaat?

Hammaslääketieteessä johtava käsitys on, että narskuttelulla ei ole tekemistä purennan kanssa, vaan sen syyt ovat keskushermostoperäisiä. Pentti Kirveskari taas edustaa koulukuntaa, jonka mukaan yksi narskuttelun tärkeistä syistä on puremaelimistön epätasapaino ja toimintahäiriö. Häiriöön johtaa se, etteivät ihmisen hampaat enää kulu siten kuin ne on tarkoitettu kulumaan.

– Kulumattomat hampaat ovat tämän päivän ihanne, mutta eivät kovin luonnollinen sellainen, Kirveskari selittää.

Hän muistuttaa, että ennen vanhaa ihmiset söivät niin karkeaa ja sitkeää ruokaa, että koko purentaelimistö sai tarvitsemaansa työtä, ja mikä tärkeintä, ravinto kulutti hampaita tasaisesti.  Kuluminen piti huolen siitä, että hampaat, jotka eivät ehkä sopineet syntyjään täysin yhteen, hioutuivat taloudelliseksi ja tehokkaaksi ruoan käsittelijäpariksi.

Hampaiden luonnollisen kulumisen teoriaa tukevat Kirveskarin mukaan sekä arkeologiset pääkallolöydöt että se, kuinka ihmiset hampaat puhkeavat eli kasvavat hitaasti koko ajan.

Hiomalla harmoniaa

– Jos narskutuksesta halutaan yrittää päästä lopullisesti yrittää eroon, hammaslääkärin pitäisi tehdä se, mitä luonto ei enää tee, eli hioa hampaat tasapainoiseksi kokonaisuudeksi, Kirveskari sanoo.

Hammaslääketieteen valtavirrassa ajatellaan, että tervettä hammaskudosta pitää aina säästää, siksi kaikki hammaslääkärit eivät ole suopeita hionta-ajatukselle. Hionta on myös toimenpide, joka muuttaa hampaistoa peruuttamattomasti, jos kohta niin tekevät monet muutkin hoitotoimet. Pentti Kirveskarin omat ja hänen oppilaidensa käytännön kokemukset hampaiden hionnasta ovat mainiot.

– Työssäni Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksella ja yksityispraktiikassa tein itse satoja purennan tasapainotuksia. Useimmiten niillä loppuivat niin narskutus kuin se mukanaan tuomat vaivatkin. Silti on olemassa pieni joukko narskuttajia, joilla tapa jatkuu hoidosta huolimatta. Silloin tarvitaan yhteistyötä kivun hoitoon ja psykososiaalisen stressiin hallintaa erikoistuneen lääkärin kanssa.

Kirveskarikin on sitä mieltä, että ellei hammaslääkäri ole perehtynyt purenta-asioihin hyvin, on parempi jättää työ kollegalle, joka tietää mitä tekee. Väärin tehty tasapainotus kun voi myös pahentaa purentaelimistön tilaa.          

Ensiapuna kisko

Yleisin tapa hoitaa narskutusta on muotoilla potilaan suuhun purentakisko, joka vähentää hampaisiin kohdistuvaa voimaa. Kisko on hammaskaaren muotoinen irtokappale, jota käytetään lähinnä öisin. Jos kisko on hyvin tehty ja potilaalle sopiva, sitä on miellyttävä käyttää. Pentti Kirveskarin tavoin ajatteleville lääkäreille kisko on lähinnä narskutuksen ensiapu, mutta kisko saattaa lievittää potilaan oireita niin, että hän ei koe tarvitsevansa muuta hoitoa.

Bruksismin kipuja hoidetaan kipulääkkeillä ja joskus saatetaan käyttää myös lihaksia rentoutuvaa lääkitystä. osa masennuslääkkeistä saattaa vähentää kroonista kipua, mutta ei muuten niiden tehosta narskuttelun hoidossa ei ole näyttöä.  

Erittäin vaikeissa tapauksissa lihasjännitystä on lievitetty botuliinipistoksilla, jotka lamaavat lihastoiminnan. Pistosten ongelma on rajallinen vaikutusaika ja hoidon tehosta sekä riskeistä on tarjolla vain vähän tutkimustietoa. Apua puremalihasten turhaan käyttöön on haettu myös niin sanotusta biopalaute-menetelmästä, jossa erityisen varoitusjärjestelmä havahduttaa potilaan huomaamaan, että hän puree hampaitaan yhteen. Näin voi vähitellen ”oppia pois” narskuttelusta.

Narskuttajaa voidaan hoitaa myös fysioterapialla, vaikka senkin tehoista puuttuu näyttö. Fysioterapeutin työkalupakissa ovat muun muassa leukojen liikeharjoitukset, rentouttavat pehmytkudoskäsittelyt, lämpö- ja kylmähoidot, ultraäänihoito ja pehmytlaserhoito.

Lue lisää
Purentaelimistön toimintahäiriöt, Käypä Hoito -suositus
Purentaelimistön toimintahäiriöt  
 

Onko sinulla?

[ ] toispuoleista päänsärkyä, joka ei ole migreeniä
[ ] selittämättömiä niska- ja hartiakipuja
[ ] kasvokipuja
[ ] kipua korvassa tai korvaseudussa
[ ] leukanivelen naksahtelua ja rahinaa
[ ] tinnitusta
[ ] korvien tukkoisuutta tai lukkoon menemistä
[ ] tunnetta, että kuulosi on heikentynyt
[ ] leukojen väsymistä
[ ] näennäisesti syyttä aristavia hampaita
[ ] viiltelyä hampaissa
[ ] hampaiden tai paikkojen murtumista

Mitä useamman kohdan merkitsit, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kärsi narskuttelusta.

Apua narskuttajalle

  • purentakisko
  • kipulääkkeet
  • lihaksia rentoutuvat lääkkeet
  • masennuslääkkeet
  • hampaiden hionta
  • botuliinipistokset
  • fysioterapia
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.