Vaikka kolmivuorotyö on raskasta, siinä myös viihdytään. Ja jaksamiseensa voi vaikuttaa itsekin.

Kolmivuorotyön parhaita puolia ovat arkivapaapäivät, sanoo moni niistä, joille vuorotyö sopii. Poikkeavia työaikoja arvostetaan myös siksi, että ne tarjoavat työpaikkoja. Tietysti ne lisäävät tulojakin.

Melkoisesti hankaluuksia aiheuttaa se, että epäsäännöllisten työaikojen takia elämä perheen, lasten ja muun lähipiirin kanssa vaatii järjestelyjä eikä harrastaminenkaan suju noin vain. Suurimpia haittoja ovat kuitenkin nukkumisvaikeudet ja terveysongelmat.

Uni ja vatsa kärsivät

Vuorotyöläisen nukkumisvaikeudet johtuvat siitä, että vuorokausirytmi ei pysy epäsäännöllisen valvomisen ja nukkumisen tahdissa. Vaikeinta on nukahtaa päivällä yövuoron jälkeen. Nukkumisvaikeudet pahenevat herkästi vanhemmiten ja samalla päivänukkuminen saattaa muuttua katkonaiseksi. Iän myötä kyky sopeutua yötyöhön heikkenee muutenkin. Tämä on monen ongelma, sillä EU-maissa yli 45-vuotiaista miehistä neljänneksellä on ajoittain yövuoroja, ikääntyvillä naisilla vähemmän.

Vuorotyöläisen vatsan stressioireita ovat närästys, vatsakivut ja ilmavaivat. Niistä kärsii ainakin puolet yötyötä tekevistä. Yleensä ne johtuvat ruoansulatuselimistön vuorokausirytmistä: yöllä suolen toiminta hidastuu, ruoansulatusentsyymien erittyminen vähenee ja ruoan imeytyminen vaikeutuu. Vuorotyötä tekevillä miehillä pohjukaissuolen haavauma onkin viitisen kertaa yleisempi kuin päivätyötä tekevillä.

Sairastumisvaara kasvaa

Monet tutkimukset osoittavat, että kolmi- ja kaksivuorotyö ovat sepelvaltimotaudin itsenäisiä riskitekijöitä. Sydänsairaus ei aina ole seurausta korkeasta kolesterolista, tupakoinnista ja ylipainosta, vaan vuorotyö aiheuttaa oman lisäriskinsä. Arviolta seitsemän prosenttia sepelvaltimotaudista johtuukin vuorotyöstä.

Riskiä lisää sekin, että öiseen aikaan töitä tekevillä on usein erilaiset elämäntavat kuin muilla: joissakin ammateissa vuorotöissä tupakoidaan tavallista enemmän ja ylipainoakin kertyy. Ja toisaalta, jos sepelvaltimotaudin riskitekijöitä on, vuorotyö lisää niitä.

Vuorotyötä tekevillä sairaanhoitajilla, lentoemännillä ja puhelinvälittäjillä rintasyövän vaara lisääntyy jopa yli kolminkertaiseksi päivätyöläisiin verrattuna. Näin on tutkimusten mukaan, vaikka muut rintasyövän riskitekijät huomioidaan. Vaara näyttää liittyvän yölliseen valoaltistukseen. Yötyö estää pimeähormonin erittymistä, jolla on yhteyksiä naissukuhormoneihin ja sitä kautta joihinkin hormoniriippuvaisiin syöpiin.

Hormonit heittelevät

Vuorotyötä tekevillä naisilla on tavallista enemmän kuukautishäiriöitä, mutta raskaaksi tulemista vuorotyö ei ilmeisesti vaikeuta. Keskenmenoja tällaista työtä tekevillä kuitenkin on keskimääräistä enemmän. Raskausaikana yötyötä tehneiden vauvat syntyvät tavallista useammin ennenaikaisesti ja alipainoisina.

Kolmivuorotyön tekijöistä noin puolet kertoo vuorojärjestelmän aiheuttavan jonkin verran tai paljon stressiä – ja stressistä johtuu, että krooninen väsymys, hermostuneisuus ja masentuneisuus ovat melko yleisiä vuorotyöläisen vaivoja.

Oikea rytmi auttaa

Vuorotyö on siis kuluttavaa, mutta jaksamistaan voi edistää monin tavoin. Parhaat keinot löytyvät kokeilemalla ja vertailemalla kokemuksia työkavereiden kanssa.

Nopeassa vuorokierrossa vuoroja on peräkkäin yhdestä kolmeen. Näin työskentelevän on tärkeää pitää mahdollisuuksien mukaan kiinni päivärytmistä. Se onnistuu, kun totuttelee menemään nukkumaan heti yövuoron jälkeen. Viimeisen yövuoron jälkeen pitäisi kuitenkin nukkua vain muutama tunti, jotta pystyy nukahtamaan tavallisille yöunille jo samana iltana. Nokosia ei saisi ottaa paitsi ennen ensimmäistä yövuoroa. Sopeutumista helpottaa, jos hakeutuu aamulla työvuoron lopputunteina, kotimatkalla ja ennen nukkumaanmenoa kirkkaaseen keinovaloon tai päivänvaloon. Jo tunti ”valohoitoa” auttaa.

Hitaassa vuorokierrossa yövuoroja on peräkkäin vähintään neljä. Niihin pitäisi yrittää sopeutua heti vuorojakson alussa siirtämällä päiväunta muutamia tunteja myöhemmäksi tai nukkumalla kahdessa jaksossa: heti yövuoron jälkeen ja mahdollisimman lähellä seuraavan yövuoron alkua.

Auringonvaloa ja kirkasta keinovaloa pitäisi välttää aamulla esimerkiksi käyttämällä aurinkolaseja töistä palatessa. Myös oleskelu yöllä kirkkaassa keinovalossa nopeuttaa elimistön sopeutumista yörytmiin. Sopeutuminen pitäisi pysäyttää heti vuorojakson lopussa.

Varsikin hoitoalalla on mahdollista tehdä jatkuvaa yötyötä. Silloin ollaan yleensä vuorotellen viikko töissä ja viikko vapaalla.
Jatkuvaan vuorotyöhön sopeutuu helpommin, kun oleskelee valossa ja pyrkii pysyttelemään yövuororytmissä ainakin osittain myös vapaapäivinä: nukkuu myöhään ja menee myöhään yöunille. Ateriarytmikin olisi hyvä pitää samantapaisena kuin työjaksolla.

Pitää nukkua paljon

On tärkeää, että vuorotyöntekijä nukkuu mahdollisimman paljon ja erityisesti yövuorojen välissä: niiden jälkeen ja ennen aikaisia aamuvuoroja. Unen houkuttelemiseksi on monenlaisia keinoja. Asiaa auttaa tietysti, jos makuuhuone on viileä ja
mahdollisimman pimeä, vuodevaatteet puhtaat ja mukavat. Myös korvatulpat ja silmälaput tuovat rauhaa.

Nukkumaanmenorituaalit, kuten peseytyminen, hampaiden harjaus ja yöpuvun vaihto, kannattaa käydä läpi myös päiväunille mennessä. Ja huolet olisi hyvä unohtaa. Päivänukkumiseen pitää myös varata riittävän pitkä aika – puhelin siis irti seinästä, vastaaja päälle ja ovikello hiljaiselle. Perheen, naapureiden ja tuttujen pitää tietää olla häiritsemättä.

Kun nauttii kevyen hiilihydraattipitoisen aterian, kuten puuroa, ja laittaa käden ulottuville vaikka hedelmän tai palan leipää, varmistaa, ettei nälkä herätä päiväunilta.

Ruoka vaikuttaa vireeseen

Ruoansulatuselimistön varjelemiseksi ja vireyden ylläpitämiseksi vuorotyöläisen pitäisi kiinnittää huomiota siihen, mitä syö. Kevyt kuitupitoinen ruoka on parasta: siis paljon hedelmiä, marjoja ja vihanneksia sekä täysjyväleipää ja puuroja, vähärasvaisia tai rasvattomia maito- ja lihatuotteita sekä pieni määrä kasvimargariinia tai -öljyä.

Suolaista, rasvaista ja makeaa pitäisi välttää. Säännölliset, vuorojen mukaiset ruokailuajat ovat tärkeitä myös siksi, että ne nopeuttavat elimistön sopeutumista vuorokausirytmien muutoksiin.

Alkuyöstä ei ole hyvä juoda paljon. Kofeiinipitoisia juomia ei saisi nauttia viiteen tuntiin ennen nukkumaanmenoa, ettei uni mene vapaalle päästyä sekaisin. Maha saattaa myös tulla kipeäksi, jos yöllä juo paljon kahvia. Unilääkkeitä vuorotyöläisen tulisi käyttää harkitusti eikä ainakaan säännöllisesti. Myös alkoholi huonontaa unen laatua, jos juo enemmän kuin kaksi annosta.

Liikunta lisää jaksamista

Säännöllinen liikunta helpottaa niin nukkumista kuin vireyttä työssä ja vapaa-aikana. Siksi vuorotyöläisen kannattaa etsiä liikuntamuoto, jota voi harrastaa epäsäännöllisestä työrytmistä huolimatta joko yksin tai kaverin kanssa. Kohtuullista liikuntaa, kuten kävelyä, hölkkää, uintia tai jumppaa, pitäisi harrastaa 2–5 kertaa viikossa 20 minuutista tuntiin kerrallaan. Hyötyliikunta, kuten työmatkapyöräily tai portaiden nousu, antaa hyvää täydennystä.

Liikunta olisi parasta ajoittaa aamu- ja päivävuorojen jälkeen. Juuri ennen iltavuoroa se ei ole eduksi. Ja jos liikkuu yövuorojen välissä, pitäisi ennen töihin menoa ottaa lyhyet nokoset. Raskasta liikuntaa pitää välttää kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa.

Älä murehdi yksin

Kaikista hyvistä yrityksistä huolimatta vuorotyötä tekevä voi väsyä ja stressaantua kohtuuttomasti. Jos niin käy, yksinään ei saa jäädä oloaan murehtimaan. Apua ja neuvoja kannattaa hakea mahdollisimman pian sieltä, mistä niitä tuntee parhaiten saavansa: työterveyshuollosta, esimieheltä, ystäviltä tai työkavereilta. Näin säästää itsensä väsymisen kierteeltä.

Asiantuntijana tutkimusprofessori Mikko Härmä Työterveyslaitoksesta.

Jos töissä nukuttaa

  • pidä tauko, jaloittele
  • huuhtele kasvot kylmällä vedellä
  • tuuleta työtila, lisää valaistusta
  • juttele työkavereiden kanssa
  • lauleskele, hyräile, viheltele
  • syö jotain kevyttä
  • imeskele jääpalaa
  • jos voit, nuku 10 –20 minuuttia
Vierailija

Vuorotyö aiheuttaa uniongelmia

Melatoniinia kannattaa kokeilla. Terveellisen ravinnon kivijalka koostuu kolmesta asiasta: proteiineista, väreistä ja rasvoista. Lyhyesti: virallisten ravitsemussuositusten mukaan aikuinen tarvitsee n. 100 grammaa hyviä rasvoja ja proteiinia päivässä. Lisäksi vähintään 500 grammaa kasviksia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä, papuja, linssejä, herneitä ja marjoja. Vettä janoon 1,5-2 litraa. Ja jos nälkä jää (lähinnä huippu-urheilijat), niin perunaa, riisiä ja viljaa.
Lue kommentti
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Monien kroonisten sairauksien taustalla kytee piilevä tulehdus. Viitteitä vaaroista havaitsee ainakin vatsaansa tarkkailemalla.

Kun elimistöömme on päässyt tunkeilijoita, kuten vieraita mikrobeja, ensiavun järjestää immuunijärjestelmä. Se synnyttää tulehdustilan, joka antaa huutia vierasaineille ja -eliöille. Tulehdus voi käynnistyä myös vamman seurauksena, esimerkiksi nilkan nyrjähtäessä.

Yleensä tulehdus on terveydeksemme – itse asiassa tarvitsemme tulehdusta elääksemme.

Joskus tulehdus voi kuitenkin kroonistua ja jatkua, vaikka mitään uhkaa ei olisikaan. Silloin puolustusjärjestelmä on muuttunut suojelevasta

Liiallinen tulehdustila on tullut tutuksi yliaktiivisena immuunivasteena. Se voi johtaa esimerkiksi allergioihin, nivelreumaan, autoimmuunisairauksiin ja astmaan. Sen sijaan vain harvat "terveet" tiedostavat, että heidän elimistössään voi vallita matala-asteinen tulehdus. Se on tulehduksen salakavala muoto, joka ei tunnu eikä näy, kuten akuutti tulehdustila.

On arvioitu, että tulehdus tässä piilevässä muodossaan leimuaa satojen tuhansien suomalaisten elimistöissä. Matala-asteisesta tulehduksesta väitellyt yleislääketieteen erikoislääkäri Tiina Ahonen selvitti, että piilevä tulehdus voi olla syynä useisiin kroonisiin kansansairauksiin, kuten lihavuuteen, kakkostyypin diabeteksen, sepelvaltimotautiin ja metaboliseen oireyhtymään.

Vaarassa vatsakas, tupakoiva nainen

Helpoimmin osviittaa mahdollisesta tulehduksestaan saa kohdistamalla katseensa keskivartaloon. Pahin tulehdusta aiheuttava tekijä on nimittäin rasvakudos erityisesti vatsan seudulle kertyessään. Rasvasolut tuottavat niin kutsuttuja lihavuushormoneja eli adipokiini-hormoneja. Ne säätelevät muun muassa aineenvaihduntaa, ruokahalua ja kylläisyyden tunnetta.

Mitä runsaammin vatsan alueella on rasvaa, sitä todennäköisemmin tulehdus tekee tuhojaan. Lihavuushormoneilla näyttääkin olevan iso rooli tulehdussairauksissa, kuten astmassa, keuhkoahtaumataudissa, nivelrikossa ja reumassa.

Joidenkin tutkijoiden mukaan jo viisi liikakiloa voi aiheuttaa ongelmia – myös niille, joitka liikkuvat säännöllisesti.

Tiina Ahosen tutkimuksen mukaan erityisesti keski-ikäisillä naisilla lihominen kasvattaa riskiä matala-asteiseen tulehdukseen. Ilmeni myös, että matala-asteista tulehdusta hillitsevän adiponektiini-välittäjäaineen määrä oli tupakoivilla naisilla pienempi kuin tupakoimattomilla.

Sen sijaan miehillä samanlaista matala-asteisen tulehduksen yhteyttä lihomiseen tai tupakointiin ei havaittu. Tulokset viittaavat siihen, että matala-asteinen tulehdustila aktivoituu biologisista syistä naisilla miehiä herkemmin.

Tulehdus muhii masentuneellakin

Kun tulehdus on kroonistunut, keholla ei ole kykyä sammuttaa sitä, joten terveet kudokset alkavat vaurioitua. Pitkään jatkuneena tulehdus syö hiljalleen elimiltä energiaa, mikä nopeuttaa ikääntymistä.

Amerikan sydänliiton julkaisemien tutkimustietojen perusteella niillä vanhuksilla, joilla oli korkeimmat tulehdusarvot, oli 260 prosenttia tavallista suurempi todennäköisyys kuolla seuraavan neljän vuoden aikana. Kuolinsyy oli useimmiten verisuonitauti.

Tulehdustila nivoutuu jopa psyykkiseen terveyteen. JAMA Psychiatry -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo, että masennus voi näyttäytyä aivoissa korkeampana tulehdustilana riippumatta mistään fyysisistä sairauksista.Masennuspotilailla havaittiin 30 prosentin kasvu aivojen tulehdusta kuvaavissa merkkiaineissa verrattuna niihin, jotka eivät masennuksesta kärsineet.

Mikäli lääkäri epäilee potilaalla tulehdustilaa kehossa, hän määrittää tyypillisesti veren CRP-arvon. CRP on maksasolujen tuottama valkuaisaine, jonka määrä veressä suurenee huomattavasti monenlaisissa tulehduksissa ja kudosvaurioissa. Monien lääkärien mielestä CRP on tärkein tulehdusta kuvaava suure ainakin sydän- ja verisuonitautien kannalta.

Terveet elintavat ovat paras palosammutin

Tulehduksen laannuttamiseksi tulee ensin tunnistaa laukaisevat tekijät. Rasvakudoksen ohella tulehdus voi olla lähtöisin esimerkiksi suolistosta, iholta, keuhkoista tai nivelistä. Matala-asteinen tulehdus voi olla perua myös geeneistä, mutta mitään perussairautta ei tarvitse olla taustalla.

Usein tulehduksen polttoaineena toimii kehno ruokavalio, jossa on paljon sokeria, valkoista vehnää, keinomakeutusaineita, prosessoituja elintarvikkeita sekä transrasvaa.

Huonojen ruokailutottumusten ohella myös alkoholi, tupakointi, liikunnan puute, stressi, piilevät infektiot sekä allergeenit ja ympäristömyrkyt ruokkivat tulehdusta.

Keskivartalon rasvakertymän lisäksi erityishuomio kannattaa kohdistaa suoliston bakteeritasapainoon.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kertoo, että esimerkiksi osa suolistobakteereista erittää kuollessaan voimakasta tulehdusta lisäävää ainetta, lipopolysakkaridia. Se on myös yksi oleellinen tulehduksen merkkiaine.

–Tarkkoja arvoja tulehduksestaan ei tarvitse tietää, vaan tärkeintä on kiinnittää huomiota omiin tottumuksiin ja elintapoihin, ohjeistaa Tiina Ahonen.

Tulehdustilan rauhoittamiseksi tulisi pyrkiä palauttamaan keho luonnolliseen immuunitasapainoon. Tämä onnistuu tarjoamalla sille oikeat olosuhteet kukoistukseen. Niinkin yksinkertaisella tavalla kuin laihduttamisella voi matala-asteisen tulehduksen roihu laantua ratkaisevasti.

Näin taltutat tulehdusta

  1. Syö välimerellisesti tai pohjoismaisesti. Tulehduksesta kertova CRP-arvo voi tippua ilman laihtumistakin kolmanneksen, kunhan ruokavalion laatu on kohdillaan. Tärkeintä on miettiä isoja linjoja. Välimeren ruokavalio on hyvin lähellä optimaalista ruokavaliota, jota voi kutsua myös ”antitulehdukselliseksi”. Myös pohjoismainen ruokavalio vähentää tutkitusti matala-asteiseen tulehdukseen liittyvien geenien ilmentymistä rasvakudoksessa. Tulehdusta vähentäviä yksittäisiä ruokia ovat erityisesti marjat, hedelmät ja kasvikset sekä rasvainen kala, neitsytoliiviöljy, mantelit ja muut pähkinät.
  2. Hikiliiku kolmesti viikossa. Liikkuessa elimistössä syntyy tulehdusta vastustavia välittäjäaineita. Liikunta tekee lihassoluista herkempiä insuliinille, vähentää tulehdusta edistävää stressiä, alentaa CRP-arvoja ja vahvistaa koko immuunijärjestelmää. Tulehdusta voi taltuttaa kävelemällä päivittäin kymmenentuhatta askelelta sekä harrastamalla hikoiluttavaa liikuntaa 45 minuuttia kolmesti viikossa. Uusimpien tutkimusten valossa parhaiten tulehduksen hillitsemisessä toimii pitkäkestoisen treenin sekä voimaharjoittelu yhdistelmä.
  3. Laihduta edes vähän. Vaikka olisit vain hieman yli ihannepainostasi, pudottamalla painostasi 5–10 prosenttia voit merkittävästi vaikuttaa tulehdustasoihin. Selvästi liikapainoisilla noin 15 kilon laihtuminen näyttää vähentävän CRP-arvoa kolmanneksella. Paras vaihtoehto kevennykseen muodostuu aktiivisen liikunnan ja ruokavalion yhdistelmästä. Pääpaino kannattaa kuitenkin asettaa ruokailutottumuksiin, sillä ruokavalion rooli painonpudotuksessa on noin 70–80 prosenttia.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Otat ratkaisevan askelen kohti parempaa unta, kun tunnistat, mikä sinua valvottaa. Sopivatko nämä oireet sinun unettomuuteesi?

KATKEILEEKO UNI?

Uniapnea on hengityshäiriö, jossa nukkujan ylemmät hengitystiet sulkeutuvat kymmeniäkin kertoja yön aikana eri pituisiksi ajoiksi ja hän havahtuu tai herää monta kertaa yössä.

Uniapnean tunnistaminen voi olla hankalaa, sillä moni ei aamulla muista havahtuneensa vähän väliä hereille. Katkonainen uni vaikuttaa kuitenkin siten, että väsymys jää päälle. Monilla myös päätä särkee ja muisti pätkii. Joskus uniapneasta kertovat vain yöhikoilu tai tihentynyt yöllinen virtsaamistarve.

Jos voimakas väsymys jatkuu, kannattaa hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Ensisijaisena hoitona uniapneassa on painonhallinta. Keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneassa myös ylipainehoito (CPAP) on yleensä tarpeen.

Lue lisää Uniapnea pilaa yön

KUTITTAAKO JALKOJA?

Arviolta 5–15 prosenttia suomalaisista kärsii ajoittain levottomat jalat -oireyhtymästä. Jalkoja kihelmöi, polttelee tai kutittaa levossa ja nukahtaminen vaikeutuu. Reilu 20 prosenttia raskaana olevista naisista kärsii levottomista jaloista etenkin raskauden loppuvaiheessa.

Vaikka oireet olisivat lieviä, moni nukkuu jatkuvasti huonosti. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa samalla unen saantia.

Oireyhtymän sukulaista, periodista raajaliikehäiriötä (PLMD) on vaikeampi tunnistaa, sillä se oireilee pelkästään unen aikana jalkojen liikahduksina. Oireet eivät vaikeuta nukahtamista, mutta rikkovat yöunta ja voivat siten aiheuttaa voimakasta väsymystä päiväsaikaan.

Lue lisää Levottomat jalat – misten rauhaa yöksi?

HERÄTTÄÄKÖ HIKOILU?

Vaihdevuosien alkaessa 45–55 vuoden iässä unen rakenne muuttuu. Jotkut saavat hormonikorvaushoidosta apua uniongelmiin, mutta eivät kaikki. Gynekologi voi määrätä unilääkkeitä, mutta pitkäaikaisen unettomuuden hoitoon ne eivät sovi.

Menopaussi voi laukaista myös uniapnean. Jos vaihdevuosi-ikäisen naisen uni on katkonaista, hän hikoilee öisin, kuorsaa tavallista enemmän ja myös verenpaine nousee, kannattaa tarkistaa voisiko kyseessä olla uniapnea. Oireet voivat olla lieviäkin.

Lue lisää Mistä yöhikoilu keertoo?

VALVOTKO LIIKAA?

Teini-ikäiset ja nuoret aikuiset kärsivät usein unirytmin viivästymisestä. He saattavat valvova pikkutunneille, vaikka aamulla on menoa. Nuoret elävät eri rytmissä arkena ja viikonloppuna, ja rytmin kääntäminen joka maanantai on haastavaa. Jatkuvan univajeen takia moni nuori pilkkii koulussa eikä pysty keskittymään opetukseen.

Melatoniini auttaa tutkitusti vuorokausirytmin säätelyssä, mutta siitäkään ei ole apua ilman unenhuoltoa eli elämäntapojen muutosta. Vaikka melatoniini on reseptivapaa lääke, sen käytöstä olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa.

Lue lisää Unirytmi sekaisin – tee korjausliike

KERTYYKÖ UNIVAJE?

Riittävä unensaanti on usein priorisointikysymys. Moni kärsii kroonisesta unenpuutteesta, koska nipistää jatkuvasti aikaa yöunista. Suurin osa aikuisista tarvitsee unta 7–8 tuntia yössä, mutta harva suo sen itselleen. Teinien unentarve on 9 tuntia ja peruskoululaisen 10 tuntia. Tarhaikäisten lasten tulisi nukkua 10–11 tuntia yössä ja välillä päiväunet päälle.

Unen määrästä ja laadusta huolehtimisen pitäisi olla arkista rutiinia. Jos viikolla kertyy parina yönä univajetta, tutkimusten mukaan univelkoja ei pysty kuittaamaan viikonlopun aikana. ■

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.