Jankkaavien neuvottelujen sijaan aikuisen päättäväisyys voi tuoda lapselle turvaa, sanoo lastenpsykiatri Janna Rantala.

Kysymys
Pian 5-vuotias voimakastahtoinen lapseni on verbaalisesti etevä, nokkela, ekstrovertti sekä usein ja nopeasti tulistuva. Kiukku voi kestää pitkäänkin, mutta välillä hänet saattaa saada rauhoittumaan puhumalla.

Tytön kanssa saa usein väitellä ja hänelle joutuu perustelemaan asioita pitkästi. Päiväkodista kerrotaan, että välillä aikuinen unohtaa keskustelevansa niin pienen lapsen kanssa, kun tyttö on niin taitava neuvottelija.

Yksinhuoltajana olen ollut välillä äärirajoilla jaksamiseni kanssa, kun olen koko päivän vääntänyt asioista, tai sitten koen epäonnistumista, jos olen hermostunut lapseen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tiedostan, että tuon ikäisen kanssa ei voi neuvotella loputtomiin. Usein teemme kuten sanon ja napinoita ei kuunnella, mutta silloin tulee tunne, että yhteys väliltämme katoaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miten toimia fiksun mutta haastavan lapsen kanssa parhaiten?

Vastaus
Vastauksen sijaan haluaisin järjestää tytön luotettavaan kyläpaikkaan ja sinulle loman, jonka aikana kotinne tulisi siivotuksi, pyykit pestyiksi ja jääkaappi täytetyksi lempiruuillanne. Vinkkejä miettisimme vasta, kun olisit vetänyt henkeä. Tämä siksi, että kahdenkeskinen suhde on altis kuvaamasi kaltaiselle, jumiutuvalle vuorovaikutukselle.

Kuvio ei synny vain lapsen ja vanhemman suhteessa, vaan myös parisuhteissa, sisarusten välillä, työelämässä. Kumpikin jää inttämään sinänsä normaalin tunnekuohun vallassa, ja tilanne pitkittyy, kun kukaan ei tule apuun.

Ei siis ihme, että olet välillä äärirajoilla. Kahdestaan lapsen kanssa aikuinen joutuu kaivamaan itsestään ymmärtäjän lapselle, itselleen ja suhteelle. Huomaan, että sinä olet urakassa onnistunut!

Mikä saa aikuisen jumittamaan väittelyyn?

Lisäkierrettä tuo lapsesi tapa haastaa aikuiset verbaaliseen taisteluun. Pysähtyisin miettimään, mikä saa aikuisen jumittamaan väittelyyn. Eihän elämässä määrää se, joka osaa perustella parhaiten, vaan se, jolla on valta. Ja sen kuuluu olla aikuisella – turvallisella, lapsen tunteet huomioivalla tavalla. Mikä saa lapsen jumittamaan? Vastahankaisen käytöksen takana on joskus neuropsykiatrinen erityispiirre. Voisit päiväkodin aikuisten kanssa miettiä, onko kyse tästä, ja ottaa asian esiin neuvolassa.

Mutta: hyvin usein haastavan lapsen käytöksen takana on tavanomaisia tunteita kuten jännitys, epävarmuus, turvattomuus tai epäonnistumisen välttely. Tilanne voi olla aikuisen silmin arkinen, mutta lapsi yrittää hallita epävarmuuttaan sitomalla aikuisen käyttöönsä. Tämä on tavanomaisempaa lapsella, jonka on muutenkin vaikea tunnistaa ja hallita tunteitaan. 5-vuotiaalla kyky on vielä kesken. Lapsen keinottomuudesta kertoo sekin, jos hän ei pyydä aikuisen apua.

Tehkää, kuten sinä sanot, mutta salli lapsen ilmaista tunteensa.

Kuulostaa hyvältä, että välillä tehdään juuri niin kuin sanot. Se luo lapselle turvallisuuden tunnetta. Ihailen kykyäsi huomata epämiellyttävän muutoksen sekä itsessäsi että suhteessanne. Tehkää tästedes jo lyhyen inttämisen jälkeen niin kuin sinä sanot, mutta kuuntele samalla tytön napinoita. Salli lapsen ilmaista tunteitaan ja jos pystyt, vastaa niihin myötätuntoisella tavalla. Voit sanoa: ”Huomaan, että sinua harmittaa, kun joudut tottelemaan”. Näin sivuutat lapsen inttämisen ja luot turvaa rajanvedolla, mutta säilytät tunneyhteyden.

Uskon, että pikku voimanpesäsi pärjää elämässä! Juuri nyt olette kuitenkin aika kovilla. Siksi suosittelen ottamaan neuvolassa tilanteen selvästi puheeksi, jotta te kaksi saisitte tarvittaessa tukea sekä arkihommiin että pohdiskeluihin.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

KYSY JANNALTA

Mietityttääkö lapsen kasvatus? Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden kysymyksiin Meidän Perhe -lehden joka numerossa. Lähetä kysymys lomakkeella tai sähköpostitse meidanperhe@sanoma.com Laita viestin otsikoksi ”Janna vastaa”.

Sisältö jatkuu mainoksen alla