Joskus totteleminen voi olla vaikeaa lapseen liittyvistä syistä. Sellaisia voivat olla puheenkehityksen viive, aistiyliherkkyys, stressi tai unen puute.
”Nelivuotias poikamme on aina ollut itsepäinen, temperamenttinen, reipas, utelias, touhukas sekä hellä ja empaattinen. Tuntuu, että jonkinlainen uhmaikä on ollut päällä jo kauan.
Ajoittain poika ei tottele mitään eikä ketään. Kiellot tuntuvat vain innostavan kiellettyyn touhuun. Se voi olla pikkuveljen kiusaamista, kuten tönimistä, läpsimistä, lelujen viemistä, tai leikkikentällä toisten lasten kiusaamista, kiroamista tai muuta hänen kielletyksi tietämäänsä toimintaa. Joskus hämääminen toisiin puuhiin auttaa, joskus ei. Joskus, kun jokin touhu kielletään, hän tokaisee tekevänsä niin joka tapauksessa.
Ymmärrän, että lapset tekevät kaikenlaista aikuisten mielestä kiellettyä. Mutta se huolestuttaa, että ajoittain minkäänlainen ohjaaminen ei tehoa. Olen yrittänyt hyvällä ja pahalla: rauhallisesti perustelemalla, karjumalla, kehumalla, uhkailemalla, lahjomalla, halimalla.
Hän aloittaa pian päiväkodin, ja toivon, että siellä hän oppii yhteisiä pelisääntöjä. Ehkä eniten mietityttää, mistä tiedän, onko kyseessä normaali pikkulapsen uhmaikä ja rajojen etsiminen.”
Huolestunut äiti
Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa:
Olet kuvannut osuvasti sen kurjan kierteen, johon me vanhemmat lasten kanssa usein ajaudumme. Lapsi ei tee, kuten toivomme. Ymmärrämme häntä, mutta tällainen käytös ei nyt vain sovi. Yritämme hyvällä, yritämme pahalla. Lopulta huolestumme, kun mikään ei tunnu auttavan. Ja niin huolestuu ehkä lapsikin.
Toisten kanssa eläessä tarvitaan joustavaa mieltä, taitoa ratkaista konflikteja ja ennen kaikkea kykyä hallita tunnetilojaan. Näiden kehitys on kesken joka ikisellä nelivuotiaalla – ja aika monella aikuisellakin. Tilannetta ei helpota isoveljen asema, jossa joutuu usein joustamaan, vaikka omatkin tarpeet ovat vielä kovin suuret. Siksi lapsi ajautuu mielentilaan, jossa ei aidosti muista tai halua totella eikä pysty pysähtymään sanalliseen ohjaukseen.
Hänen pitää saada kokea olevansa hyvä ja tärkeä lapsi, vaikka on vielä kesken kasvussaan.
Minusta on nyt oleellista, ettei hyvä suhteenne vaarannu lapsen uhmakkuuden takia. Hänen pitää saada kokea olevansa hyvä ja tärkeä lapsi, vaikka on vielä kesken kasvussaan. Samoin sinun kannattaa muistaa, että olet hyvä ja tärkeä vanhempi, vaikka huoli ja epätietoisuus saavat joskus keinosi loppumaan. Jos suhteenne painottuu liiaksi komentamiseen, ajaudutte helposti uhmakkuuden umpikujaan. Lapsi epäilee itseään ja rakastettavuuttaan ja uhmaa yhä enemmän.
Hyvää suhdetta säilyttäviä kasvatuskeinoja ovat lempeä kannustus (Yritetään vielä, hyvin menee!), rauhallinen rajojen asettaminen (ei rankaiseminen), pettymyksen ja surun hyväksyminen (ei pois hämääminen tai liika selittäminen), yhdessä peuhaaminen, jaettu ilo.
Joskus totteleminen voi olla vaikeaa lapseen liittyvistä syistä. Tällaisia syitä voivat olla puheenkehityksen viive, hahmottamisen ja oppimisen vaikeudet, aistiyliherkkyys, stressaava elämäntilanne tai liian vähäinen uni. Näiden osuutta voi arvioida aluksi yhdessä päivähoidon aikuisten kanssa.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
Kysy Jannalta
Mietityttääkö lapsen kasvatus? Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden kysymyksiin Meidän Perhe -lehden joka numerossa. Lähetä kysymys lomakkeella tai sähköpostitse meidanperhe@sanoma.com Laita viestin otsikoksi "Janna vastaa".
