– Syli on kuin aallonmurtaja, jota vasten lapsen tunteet voivat turvallisesti myrskytä, lastenpsykiatri Janna Rantala sanoo.
”Kaksivuotias tyttömme on kiltti muille lapsille ja aikuisille, mutta kotona hän riehuu ja kapinoi varsinkin minulle. Olen kotiäiti ja paljon hänen kanssaan. Jos lapsi riehuu niin, että voi satuttaa itsensä tai heittelee esimerkiksi palikoita päälleni, otan palikat hetkeksi pois. Jos hän jatkaa muiden tavaroiden heittelyä tai rupeaa läiskimään, otan lapsen syliin, pidän kiinni ja puhun rauhoittavasti. Lapsi alkaa yleensä silloin itkeä ja yrittää rimpuilla sylistä, mutta selitän, miksi hän on sylissä ja sanon, että kohta pääsee pois. Mutta onko väkisin sylissä pitäminen haitallista?
Yritämme suhtautua lapsen kiukkuun ymmärtävästi, ei missään nimessä nauraen, vaikka syyt raivoon ovat joskus hassuja. Emme pakota halimaan, jos tyttö ei halua. Emme käytä häpeärangaistuksia emmekä uhkaa jättää lasta yksin, jos hän ei heti suostu lähtemään leikkipuistosta tai kaupasta. Olen itse tunneyliherkkä, ja huomaan lapsessa samoja piirteitä. Mietin ehkä vähän turhankin paljon, mikä oikea tapa kasvattaa ja tukea itsetuntoa ja hyvää suhdetta lapseen.”
Äippä -97
Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa
Viisaita mietit! Lapsen pysäyttäminen on tärkeää, mutta joskus kovin vaikeaa. Sylissä pitäminen on hyvä keino rauhoittaa, mutta ei sekään sovi kaikille.
Sylin ideana on, että aikuinen käyttää omaa tunnesäätelyään lapsen hyväksi. Aikuisen tulee siis olla rauhallinen ja ilmaista selvästi, että hän johtaa tilannetta. Syli on kuin aallonmurtaja, jota vasten lapsen tunteet voivat turvallisesti myrskytä. ”Kohta pääsee pois” -puhelu ei kuitenkaan välttämättä auta lasta. Siitä voi jäädä käsitys, että sylissä olo olisi huono asia. Lapsi voi myös ymmärtää, että hänen pitäisi itse ensin rauhoittua.
Puheen sijaan voi hymistä ja huokailla rauhoittavasti.
Selityksetkään eivät mene perille, kun mieli riehuu. Puheen sijaan voi vain hymistä, mumista ja huokailla rauhoittavasti.
Ennen syliäkin on paljon keinoja käytettävissä. Lapsen tunnetilaa voi sanoittaa myötäelävästi katseella ja kosketuksella tukien. Se toimii parhaiten, kun lapsen kiukku vasta nousee, mutta vahingollinen toiminta ei ole vielä alkanut. Nyt näyttää, että olet tosi vihainen! Mikähän sinua harmittaa? Tule tähän kainaloon, kerro minulle, minä kuuntelen.
Kun on tarpeen, toimitaan (otetaan palikat pois ja estetään lyöminen), mutta jatketaan tunnetilasta puhumista, ei vain kielletä. On tärkeää, ettei suuttuminen tarkoita samaa kuin ”tuhma”, vaan että jokaisella on oikeus tuntea monenlaisia tunteita.
Tunneyliherkkyys voi tarkoittaa monia asioita, mutta käsitin, että tarkoitat sillä tunteiden huomioon ottamista ja sitä, ettet halua aiheuttaa lapselle liian raskaita tunnetaakkoja. Se on hienoa!
Jäin kuitenkin miettimään, millä tavoin jaatte vanhemmuuden vaikeita tunteita kumppanisi kanssa. Jos olette herkkien ihmisten perhe, saatatte tarvita paljon armollista yhdessä pohtimista. Silloin kukaan ei jää kantamaan tunnekuormia yksin.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
