
Ilmiölle on nimikin: dimorfinen tunteenilmaus, selviää Yalen yliopiston tutkimuksesta.
Oi, miten ihanan pullea vauvan kinttu! Olet niin suloinen että voisin melkein syödä sinut! Oletko ikinä ajatellut näin nähdessäsi oman lapsesi tai ystäväsi vauvan?
Se on ihan normaalia, selviää Yalen yliopiston tutkimuksesta. Kun tutkimukseen osallistuneille henkilöille näytettiin vauvan kasvokuvaa, moni osallistuja reagoi kuvaan kertomalla spontaanisti haluavansa syödä vauvan tai vähintäänkin puristella hänen pulleita poskipäitään. Tutkijat nimittävät ilmiötä dimorfiseksi tunteenilmaukseksi eli eräänlaiseksi positiiviseksi aggressioksi.
Positiivista aggressiota esiintyy ihmismielessä silloin, kun jokin asia tuntuu ylitsevuotavan hyvältä – ikään kuin aivot eivät osaisi käsitellä niin suurta hyvänolontunnetta. Positiivisten tunnetilojen huipennuksena koettava aggressio tasapainottaa tilannetta ja poistaa hyvänolontunteen aiheuttamaa stressireaktiota. Kyllä, myös positiiviset tunteet voivat aiheuttaa stressiä, kertovat useat aiemmat tutkimukset.
– Kun tunnemme intensiivistä onnellisuutta, se purkautuu meistä niinkin rajuna impulssina kuin haluna syödä oma vauvamme, tutkimusjohtaja Oriana Aragon kertoo.
Positiivista aggressiota esiintyi erityisesti naispuolisilla tutkituilla. Joten seuraavan kerran, kun vauvasi on mielestäsi niin söpö että haluat syödä hänet voit lohduttautua: olet läsnä kaikilla aisteillasi, ja valmis toimimaan tukalan paikan tullen.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.