Kenen puhelin täällä piippaa tähän aikaan yöstä? Ai, lapseni. Kuka kumma sinne viestittelee?
Piip-piip, piip-piip! Koska moni käyttää kännykkää herätyskellona, meilläkin lapset pitivät pitkään puhelimet omissa huoneissaan läpi yön. Me vanhemmat varmistimme iltaisin, että puhelimet eivät olleet eksyneet enää käyttöön, vaan olivat kiltisti johdon päässä. Mutta voinko sanoa käsi sydämellä, että rojahtaessani sohvalle lapseni ei hapuillut hakemaan puhelinta? En voi.
Me kouluikäisten vanhemmat ihmettelemme usein sitä, kuka kumma antaa lapsensa olla kännykällä iltamyöhään, joskus jopa yöllä. Huokailemme, kun lasten Whatsappit ja Snäpit piipittävät iltamyöhään, omien lasten jo nukkuessa. Viikonloppuisin viimeiset viestit lähetetään lähempänä aamuyön tunteja eli aivan liian kauan rennompienkin nukkumaanmenoaikojen jälkeen.
Kun aiheen ottaa jonkun kanssa puheeksi, vastaus on aina sama.
– Ei meillä lapset kyllä käytä puhelinta yöllä.
– Meilläkin se on kielletty, totta kai.
Perheissä asuu paljon lapsia, joiden oletetaan nukkuvan, mutta jotka eivät niin tee.
Järki sanoo, että pitäisi soittaa lapsen vanhemmalle ja kysyä, tiesitkö.
Lastemme luokalla tai harrastuksessa on aina se Aada tai Jere, joka viestittelee luokan Whatsapp-ryhmään vielä puolenyön paikkeilla. Tai joku Emmi, joka snäppää kello kaksi yöllä. Järki sanoo, että pitäisi soittaa lapsen vanhemmalle ja kysyä, tiesitkö. En soita, koska pelkään saavani vieraan vanhemman vihat niskoilleni. Niinkin on käynyt. Haluaisin silti, että minulle soitettaisiin, jos joku huomaisi lapseni olevan kännykällä öisin.
Meillä koululaisten puhelimet siirtyivät yöksi olohuoneeseen, vaikka en yökäyttöä huomannutkaan. Sen huomasin, että lapset skrollaavat kuvafeediä heti herätessään aamulla. Aika nopeasti näin syy-seuraussuhteen aamukännyköinnin ja aamuriitelyn välillä: Jos aamu oli aloitettu Insta-videoilla, lapsi nousi ukkosmyrskynä. Kaikesta tuli riitaa, kaikki oli huonosti ja miksi meillä ei edes ole mitään aamupalaa. Mä myöhästyn koulusta, ja se on sun syytäsi, äiti!
Lisäksi ratsaan lasteni puhelimet aika ajoin. Koen, että se on minun vastuuni vanhempana: Olla tietoinen lapseni asioista. Varmistaa, ettei hän ole mukana kiusaamassa ketään. Varmistaa, että hän nukkuu yöllä.
Minun lapseni eivät kuulu heihin, jotka välkyttelevät sinun lapsesi puhelinta pitkin yötä. Eivät ainakaan enää.
Voin siis aika hyvällä omallatunnolla sanoa, että minun lapseni eivät kuulu heihin, jotka välkyttelevät sinun lapsesi puhelinta pitkin yötä. Eivät ainakaan enää.
Joten vanhemmat, mitä mieltä olette: Olisiko puhelimen paikka kuitenkin jossain muualla kuin lapsen vieressä yöllä? Pahastutko, kun soitan, että teidän Helmi on kännykällä öisin?
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
