Meidän hoitojengi.   Hoitaja Henna puhalsi  poikakolmikkoon nopeasti me-hengen. Äitiä ja isää huvittaa, kun Amos  (Hennan sylissä) kertoo tohkeissaan, mitä he  tekivät “koko jengillä”.
Meidän hoitojengi. Hoitaja Henna puhalsi poikakolmikkoon nopeasti me-hengen. Äitiä ja isää huvittaa, kun Amos (Hennan sylissä) kertoo tohkeissaan, mitä he tekivät “koko jengillä”.
Kimppapissa.   Potalla malttaa  pysyä, kun kaveri tekee samaa vieressä.
Kimppapissa. Potalla malttaa pysyä, kun kaveri tekee samaa vieressä.

Kerhoon, päiväkotiin vai hoitorinkiin? Amoksen ja Vilperin vanhemmat kertovat yksivuotiaiden lastensa erilaisista hoitoratkaisuista.

Tännekö pitäisi mahtua kokonainen hoitoryhmä?

Paula katseli 55-neliöistä kotikaksiotaan epäuskoisena. Paula ja hänen puolisonsa Tuomas olivat painineet sen kanssa, minne vuoden ikäinen Amos menisi hoitoon. Pisimmän korren oli vetänyt hoitorinki, jossa lapsiryhmä olisi vuoroviikoin jokaisen rinkiin kuuluvan perheen kotona.

Nyt hoitaja Hennan pitämä hoitorinki on toiminut pian vuoden ja osoittautunut oikeaksi lintukodoksi kolmelle pojalle: Amokselle, Oulalle ja Ebbelle.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

–On ihanaa, ettei Amoksen päivien tarvitse olla samasta sapluunasta, Tuomas sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

–Hennan kanssa lapset lähtevät ulos tai lukevat kirjoja sen mukaan, mikä lasten energiataso sinä päivänä on.

Parhaat hetket. Paula ja Tuomas saavat päivän aikana paljon valokuvia ryhmän touhuista. Jälkeenpäin palataan vielä yhdessä kohokohtiin, kuten juhlaan, johon Henna oli valmistellut lasten kanssa laulu- ja loruleikkiesityksen. Kuva: Heli Blåfield
Sitten ulos. Henna vie lapsia säännöllisesti myös sisäleikkipuistoihin ja teatteriin. Kuva: Heli Blåfield

Hoitoringin järjesti Hoivanet-palvelu. Muutama vuosi sitten perustettu palvelu toimii avaimet käteen -periaatteella: se etsii hoitajan ja kerää samalla alueella asuvista perheistä sopivan hoitoringin sekä hoitaa paperityöt ja hommaa ekstrapotat, syöttötuolit ja muut arjen pyörittämiseen tarvittavat välineet.

Palvelun hinta vaihtelee sen mukaan, mitä perheet haluavat siihen sisällyttää. Paulan mukaan hintaero on julkiseen päiväkotiin verrattuna 100–300 euroa enemmän kuukaudessa riippuen ryhmän koosta.

–Jos olisimme etsineet itse ringin perheitä ja palkanneet perhepäivähoitajan, kaikki työnantajavelvollisuuksista lasten varusteiden hankkimiseen olisi tullut meidän hoidettavaksemme, Paula sanoo.

"Hoitajan kanssa on ollut tosi helppo sopia kasvatuksesta."

Amoksen hoitorinki päätyi järjestelyyn, jossa kunkin viikon isäntäperhe laittaa koko porukalle lounaan ja varaa jääkaappiin välipalaa.

–Teemme ihan perusruokia. Makaronilaatikko on aina varma. Teen edellisenä iltana ison satsin, ja siitä riittää yleensä omalle perheelle myös iltaruoaksi, Paula selittää.

Tila kaksiossakin riitti. Kaksi ylimääräistä syöttötuolia ja pottaa mahtuvat kaksion parvelle säilytykseen, ja lisärattaat ovat tallessa talon pyörävarastossa.

Ennen hoitoringin aloittamista hoitofirma kävi tarkastamassa kodin turvallisuusriskit: portaat, paloturvallisuuden sekä vaarallisten tavaroiden sijainnin. Keittiön laatikot avattiin, ja alimmissa lokeroissa olevat veitset saivat lähtökäskyn muualle.

–Tuli huoleton olo, kun joku kävi tsekkaamassa, että täällä on turvallisuuden puolesta kaikki kunnossa, Tuomas sanoo.

Paula ja Tuomas arvostavat sitä, kuinka hyvän yhteyden Henna saa lapsiin.

–Hennan kanssa on ollut tosi helppo sopia kasvatuksellisista jutuista. Haluamme esimerkiksi, että lasta ei vain kielletä, vaan hänelle aina selitetään, miksi jotakin ei saa tehdä.

"On liikuttavaa katsoa, miten läheisiä lapsista on tullut."

Aluksi Paulaa huolestuttivat lelut. Amoksen kodin lelut ovat tietysti hänen omiaan, mutta isäntäperheviikkoina ne pitäisi pystyä jakamaan Oulan ja Ebben kanssa. Paulan mukaan riitaa on tullut ihmeen vähän.

–Tämä on toisaalta hyvää opettelua siihen, että omia tavaroita voi jakaa.

Amos ei ole kertaakaan pannut vastaan, kun on tullut aika lähteä aamulla hoitoon. Sen sijaan lähtökehotus johtaa iloiseen kunniakierrokseen ympäri olohuoneen, jonka jälkeen Amos sujahtaa eteiseen vetämään innolla saappaita jalkaan. Pojat odottavat aina toisiaan jo ovella, ja päivät alkavat ja päättyvät kiivaaseen halailuun.

–On liikuttavaa katsoa, miten läheisiä lapsista on tullut, Paula sanoo.

Tempputiimi. Ville ja Sini tapasivat toisensa akrobatiaharrastuksessa. Varsinkin perheen kuopus Vilperi on nimensä veroinen touhuaja ja perinyt vanhempiensa kiinnostuksen temppuiluun. Kuva: Juha Salminen

"Ensin tuli ajatus isäpäivästä"

Tarvittiin kompromissi. 4-vuotias Verneri kaipasi jo kavereita ja toimintaa, kun taas 1-vuotias Vilperi viihtyi vielä parhaiten kotona.

Poikien äiti Sini oli palaamassa alkusyksystä työhönsä luokanopettajaksi. Vanhemmat eivät kuitenkaan halunneet laittaa poikia eri paikkoihin hoitoon: toista päiväkotiin ja toista perhepäivähoitajalle.

–Ensimmäisenä tuli ajatus isäpäivästä, kertoo isä Ville.

Ville halusi viettää aikaa kotona poikien kanssa, mutta pitkät hoitovapaat tarkoittivat hänelle töiden kasautumista.

–Villelle sopi paremmin, että hän olisi poikien kanssa yhden päivän viikossa, perjantaisin, Sini kertoo.

"Äiti aina puhui, kuinka olisi halunnut olla paljon enemmän poikien kanssa."

Kun perjantai oli ratkaistu, alkoivat Sinin päässä kaikua hänen äitinsä Annan sanat.

–Äiti aina puhui, kuinka olisi halunnut olla paljon enemmän poikien kanssa. Parin viikon tauko oli jo liian pitkä aika näkemättä, Sini kuvailee.

Hän ehdotti äidilleen, että tämä hoitaisi poikia muutamana päivänä viikossa.

–Se oli minulle lottovoitto, Anna-mummi nauraa.

Hän hoitaa poikia maanantait ja tiistait. Anna asuu Turussa, ja matka lapsenlasten luo kestää puolitoista tuntia. Niinpä mummi jää kylään ja viipyy yhdestä kolmeen yötä. Moni on kysynyt Villeltä, millaista on, kun anoppi asuu saman katon alla.

–Kun mummi on täällä, voin tehdä pidempään töitä ja ehdin käydä treenaamassa. Meillä on mennyt tosi hyvin, Ville kertoo.

–Jos vertaa isäpäivää ja mummipäiviä, niin mummipäivinä täällä tehdään myös kotiaskareita! Mummilta tulee kuulemma niin luonnostaan, että muun ohessa vähän laittaa pyykkejä tai tiskejä. Onhan se ihanaa, Sini sanoo.

"Kustannamme mummille bensat ja muita hoitamisesta aiheutuvia menoja."

Mummilla on perheen talossa huone, joten hän pääsee myös omiin oloihinsa. Ruuan vanhemmat tekevät yleensä valmiiksi. Sini ja Ville kustantavat Annalle bensat ja korvaavat muita hoitamisesta aiheutuvia menoja.

–Sen verran, ettei hän tästä miinuksen puolelle mene. Tämä maksaa meille suunnilleen saman verran kuin se, jos pojat tekisivät täysiä päiviä päiväkodissa, Sini sanoo.

Vastavierailu. Kerran kuussa Sini ja pojat ajavat mummolaan Turkuun viikonlopuksi. Silloin Villellä on aikaa touhuta omiaan. Kuva: Juha Salminen

 

Kesälomalla. Ville on jakanut  vuosilomansa niin, että käyttää yhden lomapäivän joka perjantai. Kuva: Juha Salminen

Keskiviikkoisin ja torstaisin Verneri ja Vilperi menevät päiväkotiin. Läheinen päiväkoti on pieni ja ryhmiä vain kaksi: yksi isompien, yksi pienempien. Verneri solahti porukkaan heti alusta lähtien. Vilperi oli isossa ryhmässä aluksi vaisumpi.

Sini on huomannut, että Vilperin näkökulmasta viikko voi tuntua sirpaleiselta.

–Välillä hän selvästi pohtii, että miksi eilen piti mennä päiväkotiin ja tänään saakin jäädä kotiin. Sini kertoo.

Siksi perhe pitää päiväkodin rytmistä kiinni myös kotihoitopäivinä.

"Mummin kanssa on enemmän herkkuja ja vähemmän hampaiden pesua."

Parasta päiväkodissa ovat poikien mielestä kaverit. Isäpäivänä taas kumpikin saa omia isän vuorollaan itselleen. Verneri käy perjantaisin kerhossa, ja sillä aikaa Ville leikkii Vilperin kanssa. Kun Vilperi käy päiväunille iltapäivällä, Ville ja Verneri voivat rakennella rauhassa robotteja.

–Yhteisleikit ovat vielä aikamoista taistelua. Helpointa on, kun saa leikkiä kummankin kanssa kahdestaan, Ville kertoo.

Mummipäivinä lasten arkirytmi rullaa lähellä omaa pihapiiriä. Lapset leikkivät legoilla, askartelevat ja käyvät puistoissa. Toki mummilla on oikeus myös mummin ikiomiin sääntöihin.

–Mummin kanssa on enemmän herkkuja ja vähemmän hampaiden pesua, Sini sanoo.

–Mummin kanssa parasta on, että hukassa olevat tavarat löytyvät, Verneri toteaa.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla