Lapsi itsenäistyy

Mikä on oikea määrä vapautta ja vastuuta? Onko lapsi nyt iso vai pieni? Voiko hänet jo päästää yksin pihalle, pitäisikö vaatia siivoamaan enemmän? Sitä on välillä niin vaikea tietää.

”Tuntuu, että monet antavat lastensa tulla ja mennä todella vapaasti. Itse huolehdin enemmän. En tiedä, kumpi sitten on parempi tapa.”

Meidän Perheen kyselyyn vastannut äiti kiteyttää vastauksessaan monien vanhempien epävarmuuden. On välillä niin vaikea tietää, mikä on sopiva tahti lisätä vapauksia ja vastuita lasten kasvaessa.

– Sen pohtiminen on yksi kasvatuksen peruskysymyksiä, koska jokainen meistä tarvitsee juuret ja siivet, sanoo psykologi Silja Salmi Fammi Oy:sta.

Lukijat kertovat, miltä tuntuu, kun lapsen reviiri laajenee

”Meillä on omakotitalossa isot ikkunat joka suuntaan, joista näkee viisivuotiaan jatkuvasti, eikä ihan vieressä ole vilkasliikenteistä katua. Jos en näkisi leikkipihalle, en vielä päästäisi yksin ulos.”

”Kun on turvallinen piha ja lapsi uskaltaa, mitäpä sitä estelemään. Ei nyt pitkiä aikoja, mutta kyllä olen kolmevuotiaasta saakka päästänyt lapsen edeltä pihaan ja jäänyt esimerkiksi täyttämään pesukonetta.”

”Kuusivuotias esikoinen haluaa joskus pyörälenkillä mennä yksin pikkuisen eri reittiä kuin muu perhe. Olen kannustanut ja kehunut, sillä itsenäistymisen harjoittelu kuuluu tähän ikään. On sujunut hienosti, ja poika on selvästi ylpeä itsestään.”

”Meidän perheessä huomaa selvästi sen, miten erilaisia lapset ovat. Kahdella vanhemmalla lapsella yksin ulkoilu omassa pihassa on sujunut hienosti neljävuotiaasta asti. Viisivuotiasta tyttöämme ei voisi kuvitellakaan laskevansa yksin eikä edes isosisarusten kanssa ulos. Hän ei pysty noudattamaan sovittuja sääntöjä ja on hyvin impulsiivinen.”

”Esikoinen sai mennä pyörällä ensimmäistä kertaa pidemmälle kaveriporukassa seitsemänvuotiaana. Tämä hermostutti meitä vanhempia niin, että isä päätti lähteä autolla ’vakoilemaan’ retken sujumista. Suojeluhalu esikoista kohtaan on vahva.”

 

 

Arvostelu kertoo epävarmuudesta

Koska lapset kasvavat koko ajan, vastaus ei tule valmiiksi. Ehkä siksi moni peilaa ratkaisujaan muiden perheiden valintoihin.

”Ihmetyttää, kun 7-vuotiaat kulkevat yksin kylillä ja ostavat karkkia koulun jälkeen.”

– Muiden perheiden arvostelu kertoo pohjimmiltaan moittijan omasta epävarmuudesta: teemmeköhän me sittenkään oikein, Silja Salmi sanoo.

Vanhempien kannattaa luottaa tuntumaansa omasta lapsestaan eikä verrata naapureihin.

Monissa asioissa ei ole selkeää ikärajaa, vaan paljon riippuu lapsen temperamentista. Joku on jo pienenä reipas ja nauttii, kun saa itsenäisesti tehdä asioita. Toinen taas kaipaa vanhempien turvaa pidempään.

– Vanhempien kannattaa luottaa tuntumaansa omasta lapsestaan eikä verrata naapureihin, Salmi sanoo.

 

 

Lukijat kertovat: Tämä ihmetyttää muissa perheissä

”Kummastelen, kuinka eräs 13-vuotias ei osaa tehdä mitään kotitöitä, esimerkiksi tiskata.”

”Ihmettelen, jos lapsen ei anneta tehdä MITÄÄN itse. Erään kuusivuotiaan äiti meni lasten perässä lastenhuoneen lattialle istumaan ja vahtimaan. Niin kuin mitä siellä olisi voinut tapahtua? Olla vahingossa hauskaa?”

”Monilla tuntuu olevan kova kiire saada lapsi itsenäiseksi.”

”Lapsia ei uskalleta päästää ulos keskenään. Ylipäätään ollaan hyvin varovaisia. Isossa perheessä asiat on pakko hoitaa toisin.”

”Tohelot lapset pääsevät pyöräilemään vilkkaaseen liikenteeseen kaverien kanssa. Usein näkee pelottavia vaaratilanteita."

”Kaikilla ei tunnu olevan kotiintuloaikoja.”

Ennen oli paremmin?

Omiin lapsuusvuosiin ei kannata liikaa peilata, kun pohtii minkä verran vapautta ja vastuuta omalle lapselleen hyvä antaa.

– Ennen lapsia ei Suomessa vahdittu niin paljon, ja lapsille sattuikin silloin kaikenlaista enemmän. Nykyään mietitään kasvatusta ja lapsen parasta enemmän kuin ennen, ja se on vain hyvä asia, Silja Salmi sanoo.

Vaikka lapsista huolehditaan nykyään tarkemmin kuin vaikkapa 1980-luvulla, ylisuojelun puolelle lipsutaan harvoin. Lapsilla on Suomessa edelleen mukavasti itsenäisyyttä ja vapautta, Salmi arvioi. Esimerkiksi koulumatkat kannustetaan kulkemaan itsenäisesti jo varhain.

 

Näin annat sopivasti vapautta:

  1. Turvallisuus ensin
    Muuten en kannata pikkutarkkoja sääntöjä perhe-elämässä, mutta turvallisuus on asia erikseen. En antaisi alle kouluikäisen pyöräillä ilman aikuista, koska sen ikäisen havainnointikyky on vielä puutteellinen. En myöskään jättäisi uimataidotonta vahtimatta veden ääressä. Tässä asiassa Suomessa on yhä tekemistä. Alle kouluikäisten lasten tapaturmaisista kuolemansyistä hukkuminen on yksi yleisimmistä.

  2.  Luota omaan tuntumaasi
    Toiset lapset ovat temperamentiltaan reippaampia, toiset arempia. Yleensä vanhempien tuntuma omasta lapsestaan on varsin tarkka, joten on turha vertailla naapureihin.

  3. Jaksa vahtia hiukan
    Velvollisuuksien vähittäinen lisääminen on kieltämättä työlästä, kun pitää miettiä, mitkä ovat minkäkin ikäiselle sopivia vaatimuksia.
    Kannustan vanhempia kuitenkin näkemään sen vaivan. Lapsesta voi kasvaa aika rasittava teini, jos hän ei osaa esimerkiksi täyttää tiskikonetta tai vaihtaa lakanoita. On karhunpalvelus tehdä jatkuvasti liikaa asioita lapsen puolesta.

Neuvot antoi psykologi Silja Salmi Fammi Oy:sta

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Teksti
Kuvat
Matti Pikkujämsä