Kun pimeä vuodenaika koittaa, makeanhimo voi yltyä ja sille on monta syytä

Keskellä pimeintä talvea jaksamiseen ja ruokahaluun vaikuttavat monet asiat.

1. UNIVAJE Väsyneenä ei jaksa miettiä, mitä syö. Nuutuneen aivot pyrkivät pysymään toimintakykyisinä hiilihydraattien avulla. Myös nälkähormoni greliinin eritys lisääntyy, joten ei ihmekään jos mielitekoja tulee. Ravitsemuskin vaikuttaa uneen. Vältä iltaisin rasvaisia, paistettuja ruokia, alkoholia, sokeriövereitä, kahvia, suklaata, energia- ja kolajuomia.
2. APEA MIELIALA Kun olo on ankea, toisilla ruokahalu heikkenee, toisiin iskee suklaanhimo. Tutkimuksissa on huomattu, että vain sellainen suklaa, mistä oikeasti pitää, voi nostaa mielialaa. Eli suklaan syömisestä ei tarvitse kokea syyllisyyttä. Tutkimusten mukaan folaatin puute on yhteydessä masennukseen. Folaattia saat vihreistä kasviksista, kuten kaaleista.
3. KAAMOSVÄSYMYS Pimeänä vuodenaikana on tyypillistä himoita hiilihydraatteja ja turvautua herkkuihin. Makea virkistää hetkiseksi, mutta verensokeri putoaa yhtä nopeasti kuin nousikin ja olo on vieläkin väsyneempi. Kun satsaat säännöllisiin ruoka-aikoihin, makeanhimo ei ylly liikaa. On luonnollista, että paino vähän vaihtelee vuodenaikojen mukaan, talvella se voi hiukan nousta ja kesällä pudota.
4. SAAMATTOMUUS Jos ulkoilu ja liikunta vähenee pimeällä ja liukkaalla, energiankulutus laskee. Myös ruokahalu voi vähentyä. Toisaalta ruoka voi alkaa pyöriä mielessä, ja jääkaapille on lyhyt matka. Jokainen askel virkistää aineenvaihduntaa, joten tärkeintä ei ole määrä: arkiliiku valoisaan aikaan, sovi lenkkitreffit, käy kokeilemassa jotain uutta lajia tai ilmoittaudu kurssille.
5. STRESSI Lyhytkestoinen stressi aiheuttaa joillekin voimakkaan tarpeen syödä, toisilta menee ruokahalu. Stressaantuneena toimimme automaattiohjauksella: pinttyneet toimintamallit korostuvat. Stressin lievittämiseen kannattaa kokeilla monilla toimivia tapoja: kuuntele lempimusiikkia, tapaa ystäviä, hakeudu luontoon, nuku tarpeeksi.

Asiantuntijana ravitsemustutkija Anu Joki Helsingin yliopisto.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.