Vyöruusu tuppaa aktivoitumaan 50 ikävuoden jälkeen. Joskus se paranee itsestään, joskus kipu jää vuosiksi. Omat riskit on hyvä tiedostaa.
Vesikellomaiset rakkulat, jotka valtaavat toispuoleisesti vartaloa, raajaa ja kasvoja, ovat vyöruusun merkki. Vyöruusu kuihtuu usein itsestään, mutta siitä voi myös seurata pitkäaikaisia hermokipuja. Suojaisiko rokote?
Aluksi iholla saattaa olla vain kutinaa, kipuilua ja kirvelyä. Sitten nousevat vesikellot. Yleensä vartalolle, joskus kasvoihin, käsivarsiin tai reisiin – minne tahansa, missä tuntohermo kulkee. Vyöruusu, herpes zoster, on vesirokkoviruksen aiheuttama infektiotauti. Vesirokon sairastamisen jälkeen virus jää selkäytimen hermopäätteisiin lymyämään ja saattaa aktivoitua esimerkiksi puolustuskyvyn heikentyessä.
Vyöruusurakkuloiden sisällä on eläviä vesirokkoviruksia. Ihottumaa on yleensä toispuoleisesti keskivartalon tai kasvojen alueella. Iho punoittaa, mutta rakkulat eivät yleensä kutia niin voimakkaasti, että ihminen raapisi ihonsa verille. Jos niin käy, voi iskeä myös bakteeritulehdus, jonka nitistämiseen tarvitaan antibiootteja.
– Usein rakkulat puhkeavat päivän tai kahden sisällä ja voivat levitä hieman laajemmallekin. Joillakin ympäri kehoa, myös kasvoihin, mikä on jo aika hankala tilanne, kertoo vyöruusua tutkiva dosentti Veli-Jukka Anttila.
Vyöruusuun voi liittyä myös infektion yleisoireita, kuten lihaskipuja sekä flunssaista, tukkoista oloa, väsymystä, lievää lämpöilyäkin. Joskus vyöruusu menee silmään ja aiheuttaa vaikean tulehduksen silmän sisällä ja sarveiskalvolla. Silloin näköön voi tulla häiriöitä. Jos näin käy, tarvitaan silmälääkärin hoitoa. Kun vyöruusu on kasvohermon alueella, se voi silmän lisäksi tehdä rakkuloita myös suun ja nielun limakalvoille.
Jopa vuosien jälkikipu
Vyöruusu aktivoituu, kun puolustuskyky heikkenee, kuten käy vanhetessa. Riski kasvaa 50–60 ikävuoden jälkeen.
85-vuotiaaksi elävistä noin puolet sairastaa vyöruusun. Joskus sitä tavataan jopa lapsilla. Vyöruusu voi liittyä johonkin perussairauteen, kuten imusolmukesyöpään, tai joihinkin lääkityksiin, joita käytetään esimerkiksi reuman hoidossa.
Vyöruusua ei välttämättä vaadi hoitoa, sillä se voi parantua itsestäänkin. Nykyisin se kuitenkin hoidetaan, sillä joka viidennelle jää kiputila, kun virus vaurioittaa tuntohermoja. Kipu voi koitua pitkäksi riesaksi, jolloin puhutaan kuukausista, jopa vuosista. Se jää vaivamaan yleensä sinne, missä rakkulatkin olivat.
– Puhutaan hermokivusta, johon eivät normaalit särkylääkkeet tehoa. Joskus tarvitaan jopa kivunhoitoon erikoistuneen lääkärin apua.
Viruslääkkeet purevat
Ankaran kivun piinatessa nukkuminen on vaikeaa ja elämänlaatu heikentyy. Silloin joudutaan joskus käyttämään vahvoja hermokipulääkkeitä, kuten pregabaliinia tai gabapentiinia. Vyöruusukipu voi olla jopa invalidisoivaa: sähköiskumaista, polttavaa tai vihlovaa. Iho tulee kosketukselle herkäksi, ja jos vähänkin painaa, niin sattuu. Pukeminen, jopa vaatteiden hipaisu voi tuntua pahalta. Lievempää arkuutta saattaa jäädäkin, mutta se ei sinänsä haittaa elämää.
Kasvoilla oleva vyöruusu vaatii lähes aina lääkärikäynnin. Vyöruusun kestoa lyhentävät jonkin verran suun kautta otettavat viruslääkkeet, kuten asikloviiri ja valasikloviiri. Varhain aloitettu viruslääkitys myös pienentää riskiä kivun pitkittymisestä. Lääkekuurit ovat yleensä noin viikon mittaisia.
Vesirokko tietämättä
Vyöruusun vaaraa ei ole, jos ei ole sairastanut vesirokkoa. Mutta joskus vesirokko voi olla niin lieväoireinen, että sen sairastaa huomaamattaan.
– Noin puolet ihmisistä, jotka sanovat, etteivät ole vesirokkoa sairastaneet, ovat vasta-ainetestien perusteella sairastaneet sen. Kaikki eivät sitä muista, jos tauti on ollut kovin pienenä tai ei ole tullut vanhemmilta asiaa kysyttyä.
Jos vesirokon sairastaa aikuisena, yli 20-vuotiaana, se on ärhäkkä, joskus myös vakava tauti. Erityisen vaarallinen se on raskaana oleville, sillä virus voi vaurioittaa sikiötä. Vesirokko pitäisikin sairastaa lapsena tai saada rokotus lapsena.
Kun rokotteet ovat kuuluneet rokotusohjelmaan muutaman vuoden, ei epidemioita ole enää syntynyt. Jos on pääsyt aikuiseksi ilman vesirokkoa, niin rokotus kannattaa ottaa. Jos samassa taloudessa on henkilö, joka ei ole sairastanut vesirokkoa tai saanut rokotetta siihen, hän voi saada vyöruususta vesirokon. Yleensä se ei kuitenkaan kovin herkästi leviä, varsinkin jos rakkulat ovat vaatteiden alla.
Vyöruusun riski vesirokkorokotuksen saaneilla näyttää olevan olennaisesti pienempi kuin vesirokon sairastaneilla. Vesirokkorokotuksia on annettu joissakin maissa 1990-luvun lopulta, ja vyöruusu puhkeaa usein vasta yli 60-vuotiaana, joten lopullista arviota vyöruusuriskin esiintymisestä rokotetuilla joudutaan vielä odottamaan. Tartuntatautilain mukaan sosiaali tai terveydenhuollossa työskentelevä on velvollinen ottamaan vesirokkorokotteen, jos hän ei ole sairastanut vesirokkoa. Työnantaja maksaa sen.
Uusi rokote tehokkaampi
Vyöruusuun on olemassa kaksi rokotetta, Zostavax ja Shingrix. Zostavax on ollut Suomessa käytössä vajaat kymmenen vuotta. Se sisältää elävää, heikennettyä virusta, ja sen teho vyöruusun ehkäisyssä on tutkimusten mukaan ollut noin 51 prosenttia. Vuosi sitten Suomen markkinoille tuli Shingrix-rokote, jossa ei ole elävää virusta lainkaan. Se on niin sanottu adjuvanttinen rokote, jossa on tehosteaineita.
Rokote ehkäisee vyöruusua noin 90 prosentin todennäköisyydellä. Näyttää siltä, että sen teho säilyy Zostavaxia pidempään, todennäköisesti ainakin kymmenisen vuotta. Iso ongelma on, että tehokkaampi rokote on kallis. Annos maksaa noin 200 euroa ja niitä tarvitaan kaksi.
Koska vyöruusurokotteet eivät ole vielä kansallisessa rokotusohjemassa, paljon keskustellaan siitä, milloin ja kenen rokotteet kannattaisi ottaa. Asiantuntijoiden mielestä rokote kannattaa ottaa, jos on riskitekijöitä tai iän puolesta kuuluu riskiryhmään. Riski alkaa lisääntyä 50–60-vuotiaana.
Vyöruusun vaaraa lisäävät esimerkiksi vastustuskykyä heikentävät sairaudet, kuten imusolmukesyövät, leukemia ja hiv. Vanhempaa ja edullisempaa Zostavaxia-rokotetta ei voi kuitenkaan ottaa, jos on puolustuskykyä lamaava lääkitys.◆
Asiantuntija Veli-Jukka Anttila Infektiolääkäri, dosentti.
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
