Kuva Jaakko Lukumaa
Kuva Jaakko Lukumaa

Google on jo muutaman vuoden ajan koonnut täsmällisiä ja ajantasaisia karttoja maailman flunssatilanteesta. Flu trends -tilaston toimintaperiaate on yksinkertaisen toimiva: siellä missä ihmiset kirjoittavat hakukenttään flunssa, siellä myös sairastetaan flunssaa.

Sama menetelmä ennustaa vaali­tuloksia. Google tietää ääniharavat jo vaalien alla tehtyjen hakujen perusteella.

Hakukoneyhtiö on kertonut kehittävänsä monia muitakin menetelmiä analysoida lähitulevaisuutta. Yksittäisten hakujen heikot signaalit, sopivilla algoritmeilla koottuina, ennakoivat ilmassa väreileviä trendejä.

Netti on mullistanut tiedonhakumme, mutta se varsinainen ihme on siis vielä tulossa: yhteinen tietoisuus, parviäly.

Flunssan ennustamiseen ei kylläkään tarvita Googlea: tauti yleistyy joka vuosi joulukuussa ja hiipuu helmikuussa.

Lähivuosina hakukone voi kuitenkin vastata oikeasti kiperiin kysymyksiin, sellaisiin joita me kaikki pohdimme. Jolloin siltä voisi kysyä vaikkapa: Kuinka Suomen käy?

Koska tulevaisuushakukonetta vasta kehitellään, toistaiseksi vastaus on louhittava ikään kuin paljain käsin, perinteisiä hakuja tekemällä.

Katsotaanpa:
Suomen käy huonosti – 3280 hakuosumaa.
Suomen käy hyvin – 56 hakuosumaa.
Huolestuttavaa. Ellei tietäisi, että tulos kertoo pessimismistämme. Miksi suomalainen muka kirjoittaisi nettiin, että Suomen käy hyvin?

Pitää siis louhia lisää tietoa. Miksi Suomen käy huonosti? Valjastetaan hakukoneen joukkovoima jälleen käyttöön ja tutkitaan, miten verkossa on jatkettu lausetta: Suomella menee huonosti, koska:

Koska teemme huonoja tuotteita.
Koska muilla menee huonosti.
Koska tämän toivottoman euron tukemiseen menee hirveästi rahaa.
Koska suomalaiset jumalat ovat hylänneet meidät.

Hiukan sekavalta tuntuu. Suomen kohtalosta täytyy löytyä täsmällisempääkin tietoa. Katsotaanpa siis, miten verkkokirjoituksissa on jatkettu sanaparia Suomea uhkaa:

Suurtyöttömyys. Vakava työvoimapula. Venäjä. Uusi epidemia. Pysyvä vaihtotaseongelma. Jääminen ulos Nato-maiden kokouksista. Heikoin sijoitus MM-kisoissa liki 60 vuoteen.

On siinä uhkakuvia yhdelle kansalle. Ei ihme että suomalaiset pelkäävät:
Susia ja karhuja. Karhua sutta enemmän. Idän karhua. Venäjää. Vanhoja puita. Kaljan loppuvan. Sairastumista. Kosketusta.

Onneksi meillä on myös vahvuutemme. Ne pitää vain tunnistaa. Siinäkin auttaa netin joukkovoima. Suomen vahvuus on:

Yhteistyössä. Pienissä paikkakunnissa. Puhtaassa luonnossa ja luonnonvaroissa. Siinä että olemme sekä länttä että itää. Laaja apteekkiverkosto ja hyvät aukioloajat.

Hienoa, ainakaan tuota viimeistä en olisi itse tullut ajatelleeksi. Haetaan siis lisää voimapisteitä. Missä Suomi pärjää?

EU:n sähkön hintavertailussa. Syöpävertailussa. Palkkavertailussa. PISA-testeissä.

Erinomaista. Ja kun vauhtiin päästiin, katsotaan vielä mistä kaikesta Suomi selviää:

Vanhuusmenoista. Talouskriisistä. Liemestä johon olemme itsemme saattaneet. Kuivin jaloin. Välieriin. Voittajaksi.

Muurahaiset ja mehiläiset ovat yksilöinä älyttömiä, mutta yhdessä ne kykenevät älykkäisiin saavutuksiin. Niillä on parviälyä.

Netissä joukkoälyyn on vielä matkaa. Hakukoneet löytävät vain sen, mitä hakija etsii: pessimisti saa todisteita synkkyydelleen niin kuin luulo­sairas saa todisteita sairaudelleen. Ja olipa aihe mikä tahansa, kommentti­osiossa joka tapauksessa riidellään.

Tulevaisuuden netti voisi kuitenkin olla se meidän todellinen parviälymme, joka edistää yhteisön hyvinvointia. Silloin hakukone antaisi oikeasti älykkäitä vastauksia ja neuvoja ja johdattaisi meitä kohti yhteistä hyvää.
Sillä missä Suomi on parhaimmillaan?
Joukkueena.

Lue lisää Tammisia

Petri Tamminen on vääksyläinen kirjailija,joka tekee taidetta nolostelustaan.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.